Mehän ollaan (olosuhteiden pakosta) punkkeihin tosi tottuneita. Niin kuin olen kertonut, jo ennen lapsia meidän mökkielämään kuuluivat ”romanttiset punkkitarkastukset” , joissa tutkimme mökkiyön hämäryydessä toistemme salaisimmat sopukat – taskulampulla.
Oikeasti siitä karvojen kaivamisesta oli romantiikka aika kaukana.
Nykyisin lapset (ja edelleen aikuiset) tarkistetaan punkeista kesäisin joka ilta, ja silmä on harjaantunut tuijoittelemaan jopa kavereidenkin luomia ”sori, anna mä katson lähempää – okei ei mitään” -hengellä.
Meidän molemmilla lapsilla on ollut pari ihoon kiinnittynyttä punkkia elämässään, minulla muutama joka kesä. Joelilla puolestaan kymmeniä jo yhden mökkivuorokauden aikana. Meidän perheen hirvi.
Mutta näin loppukesän syksyn saavuttua tuo meidän punkintarkastusrutiini oli kai jotenkin repsahtanut. Ehkä me jotenkin ääneen lausumatta kuviteltiin, että ei niitä nyt enää niin paljon ole. Tarkisteltiin edelleen joo joo kyllä, mutta ei ihan päivittäin ja systemaattisesti.
Ja näin sitten kävi tällä viikolla.
Lapsen päänahasta hiusten seasta löytyi punkinperhana, joka oli ateroinut koosta päätellen siellä jo useita vuorokausia.
Voi yökötyksen yökötyksen yökötys.
Pienet vastakiinnittyneet punkithan me nyppäistään nykyisin ihan reteästi sormin – vähän niin kuin apinat toistemme turkeista, hyvä ettei suuhun laiteta nyppimisen jälkeen. Mutta tämä oli nyt meidän ensimmäinen tuollainen herneen kokoiseksi paisunut. Ja täytyy sanoa, että meni kyllä ihan eri sfääreihin tämän jättipunkin jälkeen tämä punkkiasia.
Ensinnäkin: eihän se meinannut irrota millään! Aiemmin lapsille oltiin vakuutettu, että punkin nappaaminen ei satu ollenkaan. No, niin ei ollut tällä kertaa. Se oli niin perhanan perhana perhanan tiukassa, että sitä piti moneen otteeseen vetää pinseteillä. Vaikka luulisi, että tuollaisesta isosta saisi helposti hyvän otteen ja irrotus olisi helpompaa kuin niiden mikroskooppisten nymfien kanssa… ”Niinhän sä luulet”, sellaisella 80-luvun Raid-myrkkymainoksen äänellä, kuka muistaa…?
Ja kaikesta siitä taiteilusta ja vuosien varrella hioutuneesta tekniikasta huolimatta koko hemmetin punkinpää jäi sinne sisään. Aaaaaaaargh.
Yritimme kaivaa sitä pinseteillä ja vähän (kröhöm) neulallakin niin kuin tikkua olen joskus kaivellut ulos. Sitten piti soittaa jo terveysneuvontaan, että saako sen pään sinne noin vaan jättää. ”Älkää nyt enää kaivako!”, sairaanhoitaja parahti. Tuli neuvo jättää pää sinne ja ostaa apteekista pihkasalvaa.
Salvan lisäksi ostettiin apteekista sellainen punkkitesti. Eli testi, jolla pitäisi nähdä, kantoiko kyseinen punkki borrelioosia vai ei. Tartuntaahan se ei kerro. Koskaan ennen me ei olla koettu sellaisen testin tekemistä tarpeelliseksi (ollaan vaan seurattu, että ei ilmesty punaista rinkulaa), mutta nyt tuon hervottomapullukan öttiäisällötyksen kanssa tuli sellainen paniikki fiilis, että jotain haluaa nyt tässä tehdä.
Jep. Pienet raskaustestitakaumat sitten siinä. Tuijoteltiin tikkua ja katsottiin, että ilmestyykö yksi viivaa vai kaksi.
Ilmestyi yksi viiva ja haamuviiva. Tai siis viivan paikka.
OMG, ihan raskaustestimatskua.
Nyt tuosta ällölöydöstä on jo muutama vuorokausi. Punkin pää (yök) on edelleen siisti musta piste siellä päähanassa, ja pihkavoidetta me siihen levitellään. Ei näytä kovin tulehtuneelta eikä ainakaan vielä ole mitään levinneitä punotuksia. Kop kop puuta.
Mutta siis tässä mun asia ja tämän kirjoituksen pointti: Punk is not dead! Punkkiaika ei ole vielä ohi!
Muistakaa siis edelleen joka ilta punkkitarkastukset! Poistamisen nopeaus on olennainen juttu borrelioosin kannalta: jos punkin poistaa alle vuorokaudessa sen tarttumisesta, borrelioosin tarttumisen todennäköisyys on pienempi.
PS. Meidän lapsen punkki tuli todennäköisesti joko hoitopaikan pihalta tai kotipihalta, ihan tästä Helsingistä siis.
11
Tiia - Littlebigthings
30.8.2018 at 17:04Hyi ällötys! Mä nyppäsin just viime viikonloppuna ekan punkkini, tosin koirasta. Ja jestas että se tosiaan oli tiukassa!
krista
30.8.2018 at 20:13Joo yllättävän tiukassa! Ehkä se riippuu siitäkin, millaiseen kohtaan se on onnistunut iskemään ja kuinka syvälle – mutta tosiaan koskaan aiemmin ei ole ollut vaikeuksia saada pois (kerran aiemmin on tainnut vaan pää jäädä, Joelille), mutta nyt tää möhkäle oli tosi hankala! Ehkä se oli niin ahnaasti siellä syömäpuuhissa, yöks :D
S
30.8.2018 at 18:55Heippa! Ootteko punkkilassoa kokeillut? Itse saanut sillä (ainakin koiralta) tosi nätisti isommankin punkin irti! :)
krista
30.8.2018 at 20:17Joo lasso, useammanlaiset pihdit, punkkirauta, sellainen kortti, koukku – you name it :) Etenkin tuolla mökillä on tullut testattua kunnon arsenaali :D Meidän lemppari on sellaiset kapeapäiset punkkipihdit, näköjään Z-pinsetti nimeltään. Tai sitten ihan sormin, Joel etenkin ottaa just aina sormilla vaan, mä otan sillä Z-pinsetillä mieluiten. Mutta lassokin löytyy siis, nyt se taitaa ”asustella” mökillä tällä hetkellä.
Mansikka
30.8.2018 at 19:44Hyi että, voin kyllä kuvitella, kuinka tilanne inhotti – ja inhottaa varmasti edelleen! Meidän seuduilla punkkeja on (toistaiseksi) ollut hyvin vähän. Tutut koiranomistajat kyllä raportoivat löydöksistään Facebookissa keväästä alkaen, mutta ihmisiin tarttuneista olen kuullut vain kerran, eikä niitä meidän huushollissa ole säännöllisen epäsäännöllisissä tarkastuksissa näkynyt – paitsi kerran. Muutama vuosi sitten oltiin pk-seudulla lomalla, ja silloin puolisoni huomasi selässään punkin. Punkkipihdit löytyivät laukusta, ja siinä sitten yritin opetella niitä käyttämään. Nykäisin, mutta kävi samoin kuin teillä tällä kertaa eli punkki halkesi ja pää jäi sinne ihon sisälle, ja olihan se ällöttävää. Rinkuloita ei onneksi ilmestynyt, ja asia vähitellen unohtui – kunnes juuri palasi mieleen :D Pitääkin tarkistaa, vieläkö puolison selässä on musta piste – toivottavasti ei sentään :D Mutta joo, mietin vain, olisiko teidän tapauksessa tyhmä ajatus syödä antibioottikuuri ihan varmuuden vuoksi!? Kun oli kerran punkki niin kauan ollut aterioimassa ja testitikkuun ilmestyi haamuviiva (ainakin mitä raskaustesteistä muistan, se oli yhtä kuin positiivinen tulos :D), ja vielä sekin, että päänahan ihosta, hiusten keskeltä värimuutoksia on ehkä hankalampi huomata.. Yleisesti ottaen en kyllä kannata antibioottien popsimista varmuuden vuoksi enkä vaikkapa edes jokaiseen korvatulehduksen, mutta toisikohan se nyt teille jonkinlaisen mielenrauhan? Toivottavasti teidän perheen punkkikausi oli nyt tässä!! <3
krista
30.8.2018 at 20:24Joo lemmikkien omistajalle tämä punkkihomma on tietysti sit vielä ihan eri sfääreissä. Ja sitten kun eläimet voivat niitä tietysti tuoda sisällekin, sohvalle ja petivaatteisiin – samoin tietysti omissa vaatteissa ne voi kai oleilla aika pitkäänkin. Tai siis päiviä, ehkä? Uhhih.
–
Toivottavasti ei sentään niin pitkään se musta piste säily! Terveysneuvonnasta sanottiin, että usein se iho itse sen sieltä hylkii, ja tuota pihkasalvaa suositteli – mulle se oli entuudestaan tuntematon voide.
–
Mä oon ymmärtänyt, että ne borrelioosiin tarkoitetut antibiootit on senlaajuinen arsenaali, että niitä ei saa ”varmuuden vuoksi” ollenkaan – näin siis oon kuullut, mutta satavarma en ole. Mutta onneksi tuo on sen verran ”hyvällä” kohdalla päässä, että siitä saa onneksi seurattua sitä rinkulaa. Ja sitten tietysti heti jos mystisiä oireita ilmenee, niin lääkäriin! Tuttu lääkäri sanoi, että sitten lääkärissä vasta-ainetestin voi tehdä sit myöhemmin, mutta heti pureman jälkeen se ei ole vielä luotettava.
–
Kääks toivottavasti ”haamu” ei ole positiivinen tässä testissä :D Tuota vähän mäkin sanoin, mutta Joel oli vuorenvarma, että se on vaan heijastus siitä, että mihin se viiva tulisi jos tulisi… Uhhuh. Mutta joo, pitää olla tarkkana ja seurailla!
Mansikka
30.8.2018 at 20:58Joo, varmaankin puolisollani kävi jotenkin niin, että iho hylki punkin ulos. Eiköhän tuo piste olisi sieltä pistänyt silmään vuosien varrella, jos toisin olisi käynyt :D Toivottavasti se teidänkin tytöltä pian poistuu!
–
Hyvä juttu, jos punkin puremakohtaa pystyy helposti seuraamaan! Ihan unohdin, että tuleehan siitä borrelioosista (yleensä!?) jotain oireitakin, jos sellainen olisi sattunut tarttumaan. Toivotaan, että niin ei päässyt käymään!
–
Nyt kun sanoit tuosta haamuviivasta, niin näkyyhän niissä raskaustesteissäkin tosiaan jonkinlaisena heijastuksena kohta, johon toinen viiva tulisi, jos olisi tullakseen. Jokusen kerran on nimittäin tullut tehtyä myös ”varmuuden vuoksi” -testejä, kun on kuukautiskierto oikutellut (imetyksen aikana) tai vatsa ollut omituisen turvonnut. Jälkimmäisellä ei tietenkään voinut olla mitään tekemistä sen kanssa, mitä olin suuhuni tunkenut.. :D
Anna
30.8.2018 at 19:46Jotkut ihan punkinpoistoon tarkoitetut välineet olisi ihan hyvä omistaa jokaisen. Tavallisilla pinseteillä se homma on vähän mitä on. Kiertämällä olen poistanut kyllä useita punkkejä elämäni aikana niin koirilta kuin ihmisiltäkin. Pihdeillä tyvestä kiinni ja pyörittää akselinsa ympäri.
Koirien kanssa noita isoja punkkejä löytyy välillä ihan lattialta asti, mutta ihmisessä en sentään sellaista ole (onneksi) vielä nähnyt. Varmaan kun meillä on niin ohut hiuslaati ettei siellä kauaa pysy mikään piilossa :D ja teillä taas tuuhea ja paksu niin eri on sama kuin dalmatianlaisen ja samojedin ero tässä punkkiasiassa :D
Nuo isot (ja jo niiden ajatteleminen) saavat minussa ikaan fyysisen inhoreaktion. Sormenpäivä ja alaleuan takaosaa alkaa kutittaa ja kihelmöidä tosi ilkeästi. Pienet punkit eivät moista aiheuta. Niihin on jo tottunut.
krista
30.8.2018 at 20:27Joo kyllä, se nykyään on kyllä ihan varteenotettava joka kodin apteekkiväline, siinä missä laastarit tai desinfiointiaine. Tiedän lähipiiristä, että Kainuun tasollakin on punkkeja (ja jopa borrelioosia) tarttunut mukaan :( Ja lomailulaukkuun myös!
–
Meilläkään ei ole ollut tuohon tapaan hiuksissa koskaan ennen! Alku- ja keskikesällä meillä oli tarkempi punkkisyyni, mutta nyt kun on päässyt sellaiseen harhaan, että niitä olisi jotenkin vähemmän (koska niitä ei ole ollut viime aikoina tarttuneena), niin noinpa sitten kävikin! Iholta tai hiusrajasta oltaisiin varmaan huomattukin, mutta tuonnepa sitten oli päässyt piiloon… Yhh… Ja joo, sama ilmiö täällä :D Koko ajan on kutittanut muka tuon löydön jälkeen :D
Carla / Lumos
31.8.2018 at 20:52Juu Kajaanista ainakin punkkeja löytyy, sellaisen sain kiskaista koirasta irti muutama viikko muuttomme jälkeen. Onneksi varsinaisia infektoituneiden punkkien alueita ei tässä lähellä taida olla.
krista
31.8.2018 at 21:07Joo kyllä, juuri niiltä huudeilta mekin on kuultu – ja sukulainen sai myös borrelioosin siltä alueelta, tosin käsittääkseni ei ihan Kajaanin seudulta vaan sieltä ”syvempää metsästä” jostain :(
Ninni_B
30.8.2018 at 20:27Oli pakko kommentoida tuohon edelliseen: nykyään suositus/ohje on et EI SAA KIERTÄÄ punkkia irroittaessa. Jostain lapsuudesta muistin itsekin sen ohjeen, mit tulipa tänä kesänä tiedot päivitettyä (ja punkkipihdit hankittua!) kun sekä lapsesta että puolisosta bongattiin nymfi (jestas ne on pieniä!) kaakkois-Suomen mummolareissun aikana.
krista
30.8.2018 at 20:41Näin mäkin oon muuten kuullut! Mutta oisko joku väline, joka tekee kiertoliikeen…? Tosta en tarkalleen tiedä, meidän kaikilla välineillä (ja sormilla) se vedetään. Ja myös niitä voi- ym. tukehduttamiskikkoja ei saa käyttää nykytiedon mukaan, että se ei ”oksenna” tartuntojaan ihoon.
–
Nymfit on kyllä ihan järjettömän pieniä joskus! Etenkin just alkukesästä nipin napin silmällä näkee, pitää lampulla tihrustaa, että onko tuolla miniluomella jalat vai ei. Niiden nymfien bongaus on kyllä ylivoimaisesti hankalinta!
Anna
31.8.2018 at 07:11Meidän pihdeissä ihan ohjeessa sanotaan että otetaan kiinni ja kierretään. On aina hyvin lähteneet ilman että pää jää. Osaatko sanoa miksi ohje on muuttunut? Tosi harmi jos ei enää saa kiertää kun olen kokenut sen itse varmimmaksi tavaksi saada ötökkä kokonaan pois ja lisäksi kivuttomimmaksikin.
krista
31.8.2018 at 09:31Kiertoliikkeessä taisi olla, että ei jää se punkin pää/osa siitä jää sinne sisään. Toisaalta pikagooglauksella usein sanotaan, että EI saa kiertää, mutta toisissa paikoissa edelleen kyllä myös neuvotaan kiertoliikettä… Että otapa näistä nyt selvää :( Mun ymmärryksen mukaan kiertoliikkeestä on puhuttu samassa kuin muista kotikonsteista (voi ym.) eli oisko sellaista, että jos joku itsekseen sormilla niitä kierittelee… Enkä missään nimessä ole mikään asiantuntijaneuvoja (älä luota muhun), mutta jos mulla ois väline, jolla saan hyvin ja tottuneesti punkin pois ja pää ei jää sisään (vaikka väline sinänsä kiertäisikin), niin jatkaisin sillä. Mutta jos sulla on vaikka välineen nimi vielä jossain käyttöohjeessa, voihan sitä vaikka varalta googlata ja katsoa, onko se edelleen käytössä/myynnissä/onko siitä mitään varoituksia tms. missään.
Blue Peony
31.8.2018 at 11:00Perheemme sairaanhoitajat (4 kpl) kyllä kiertävät punkit irti edelleen. Liikkeen pitää olla kyllin nopea ja pitää myös ottaa punkista tarpeeksi tiukasti ja syvältä kiinni, niin pää ei jää sisään. Vietämme kesiä saaristossa ja koiriakin on, joten nämä punkkihommat ovat olleet tuttuja jo vuosikymmeniä.
krista
31.8.2018 at 11:17Joo melkein luulisin, että tuo on tekniikkakysymys – eli että jos kiertämällä osaa ottaa katkeamatta, niin tuskin siinä muuta vikaa on…
Anna
31.8.2018 at 11:56Väline on nimeltään punkinpoimija ja näyttäisi että sitä olisi myynnissä edeleen jossain, mutta jossain apteekissa oli että poistunut valikoimista. En ole kertaakaan onnistunut jättämään päätä sisään poimijalla ottaessa. Joskus sormilla kyllä.
Jatkan siis oman harkintani perusteella hyväksi havaitsemaani tekniikkaa kunnes ehkä jossain vaiheessa löytyy parempi tapa tai tämän tavan haittapuolista mahdollisesti tulee uutta infoa :)
krista
31.8.2018 at 12:00Just noin mäkin tekisin!
Elina
30.8.2018 at 21:54Eikö tänä kesänä ole ollut vähemmän punkkeja koska on ollut niin kuumaa ja kuivaa, ja punkit on piiloutuneet jonnekin maan rakoon. Eli voisi kuvitella että nyt sateiden myötä on punkit taas aktivoituneet, ja kun on vielä lämmintäkin niin varmaan kausi jatkuu hamaan tulevaisuuteen :(
krista
31.8.2018 at 09:41No näin joku sanoi kesälläkin – heh ja samana päivänä (samalla pihalla käydyn keskustelun jälkeen) poimittiin lapsen pohkeesta punkki :( Koko Suomen tasolla noin voi toki ehkä ollakin, mutta harmi kyllä meidän osalta on tuntunut, että niitä on vain vuosi vuodelta enemmän. Joskus ei vielä tässä Kumpulassa/Toukolassa ollut; meidän eka kesinä taisi tulla yksi punkki omalta pihalta ja nyt niitä näkee lähes päivittäin. Ja mökillä puolestaan on ollut paljon kautta aikojen (tai niiden aikojen, jota mä oon siellä käynyt eli 10 v). Esimerkiksi just siihen kuivaan aikaan kävelin mökiltä autolle pienen mäkkipolun verran, niin mun kengistä/nilkoista poimin 10 punkkia sen yhden 50 metrin polun jäljiltä, yhh. Tuolla onneksi on oppinut koko ajan niitä tarkkailemaan eli just polun jälkeen heti katsomaan nilkat, eli noistakaan kymmenestä ei yksikään ehtinyt ihoon kiinni.
–
Mutta joo, mäkin kuulin kuumasta kesästä ja sen vaikutuksesta punkkeihin – mutta omaa havaintoa tästä ei valitettavasti tullut :( Mutta joo, nyt syksyllä (ja sateilla) on huomattu ainakin se, että punkit on jotenkin tosi isoja! Ehkä loppukesäänkin liittyy? Mutta joo selvästi niitä vielä paljon on :(
Karina
31.8.2018 at 14:43Voi ällötys :( Peukut sinne että kaikki hyvin ja varmasti onkin!
Meilla ei ole punkkeja ollut, mutta, tadaa – täikausi alkoi, ja kuinka ollakaan, mulle ja lapsille napsahti jättipotti. Vaikka meillä on aiemminkin ollut täitä ja ne lähti ekalla kertaa superhelposti apteekin shampoilla ja täikammalla ja tottakai pesin lakanat ja pakastin pyöräilykypärät jne niin kyllä ne jotenkin ällöttää. Nytkin mun oli pakko imuroida koko kämppä ja laittaa kaikki ikivanhatkin pompulat pakkaseen kun vaan oli sellanen tunne. Ja siis ne täit ei ees tartu mitenkään superhelposti, mut jotenkin vaan meille on ne tulleet nyt pari kertaa, ilmeisesti harrastuksesta jossa tehdään kuperkeikkoja ja päällä seisomisia ja pukkihyppelyitä sun muuta. Ja tietty mies oli taas just nyt (aivan sama tilanne viimeksikin) työmatkalla ja lapset sai nukkua mun vieressä niin pam. Yöks.
–
No, täissä sentään se hyvä että siinä ei ole mitään taudin vaaraa. Tsemppiä sinne!
krista
31.8.2018 at 14:47Uhhuuuuuuh, ja heti täijättipotti alkuun! Me saatiin ”vaan” flunssa eka päivänä, mutta tästä se lähtee :D Meillä ei ole ollut täitä eikä muita päivähoidosta tarttuvia öttiäisiä vielä kertaakaan eli rutiini puuttuu täysin – saattaa mennä kyllä pakka aika sekaisin sitten, kun se eka kertaa kohdalle osuu. Kun siis pitää miettiä just kaikkea noiden pompuloiden pakastamista sun muita, kääk aloin just ajatella, että PALJONKOHAN tässäkin talossa on hiuspompuloita ympäriinsä neljän käyttäjän jäljiltä… ÄÄK. Toivottavasti KOP KOP PUUTA hyvä tsägä jatkuu jatkossakin. Ja ONNEKSI nuo ei tosiaan ole siinä mielessä sairastuttavia.
Anna
31.8.2018 at 19:06Apteekissa on myös ennaltaehkäisevää suihketta. Kun pk ryhmään tuli täivaroitus niin ostettiin heti tuota suihketta ja aamuisin tytön tukka suihkuteltiin sillä. Olen myös työpaikalla päiväkodissa käyttänyt itse kun oli täivaara.
krista
31.8.2018 at 19:14Mäkin oon kuullut tuosta! Mutta koskaan ei olla testattu. Tuotapa pitääkin ostaa jo kaappiin odottelemaan eka lappuja – eiköhän ne laput kohta taas ilmesty :D
Mariakoo
2.9.2018 at 15:14Argh. Laput päiväkodin ilmoitustauluilla.. Arki!!
Karina
3.9.2018 at 11:08Hassuintahan tassa on se, etta meille ei koskaan tullut paivakodista mitaan ottiaisia, joista oli lappu. Ekat tait tuli harrastuksesta kun tytar oli jo kouluikainen, ja ilmeisesti naa toisetkin tuli harrastuksen kautta. Aargh.