Nallematka Hämeenlinnaan

Kerrankos sitä nallejen perässä – käytiin nimittäin tuossa äsken pikapiipahdus Hämeenlinnassa. Koska:

tiri vauva halaus lowres

Tai siis koko kuviohan näissä Titi-nallehommissa menee niin, että ensin jännitetään…

ennen lwres

…sitten seurataan reilun tunnin mittainen konsertti…

tanssikohtaus

…ja lopuksi halaillaan nalleja ja Riitta-tätiä.

riitta täti yhteiskuva

Toimiva konsepti. Muuta ei tarvita.

Ti-Ti Nalle & Merenalainen maailma oli meille toinen-ikinä nallekonsertti. Viimesyksyinen käytiin katsomassa itse asiassa kahdesti, mutta kevään kiertueelle ei onnistuttu saamaan lippuja. Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että nämä voidaan myydä loppuun viikkoja ennen esitysaikaa!

Eli jos haaveilette esimerkiksi Helsingin keikasta (4.12.)  suosittelen ostamaan liput pian!

Me ajettiin Hämeenlinnaan siis siksi, että tuo Helsingin-konsertti osuu just meidän reissun ajalle. Ja kun me oltiin jo viime kesän nalletalovierailusta asti puhuttu siitä Merenalaisesta maailmasta… …no, Hämeenlinnaan oli sitten lähdettävä. Eikä täältä tietysti aja sinne kuin tunnin. Seela ja isi joutuivat jäämään kotiin flussaa potemaan, mutta onneksi saatiin minivaroitusajalla rakkaat ystävät mukaan konserttiseuraksi!

merirosvot

Itse konsertti oli tirpalle välillä aika jännä – oli merirosvoja, hai ja lepakkoja. Mutta loppupuoliskolla tutut laulut saivat tanssimeingin nousemaan. Ystävykset tanssivat antaumuksella ja äidit katselivat liikutustippa silmäkulmassa.

Näissä meidän näkemissä konserteissa on molemmissa ollut ikään kuin teeman mukainen ”kehyskertomus”, johon on saatu kivasti tutut laulut mukaan. Kaksi meille uutta lauluakin oli; tai sitten ei oltu vaan niitä kuultu ennen.

Pisteet muuten myös akrobatiaosuudesta!

akrobaatti

Mutta joo. Suosittelen lämpimästi erityisesti nallefaneille. Paras anti näissä on tietysti ne tutut laulut, jotka mukavasti vievät tarinaa eteenpäin.

Ja tykkään myös siitä, miten tanssikohtaukset ovat ajoittain oikeasti-oikeasti hienoja aikuisenkin makuun:

hame

Puutalossa aika väsynyttä porukkaa Hämis-reissun jälkeen.

Niinpä nyt – pikapäätös tälle bloggaukselle. Nukkumaan, öitä!

9
Like

You Might Also Like

  • Heispi
    29.11.2015 at 20:42

    Ihanaa! Meillä on liput ensi viikon konserttiin :) tämä on ihkaeka minkäänlainen show meidän pojille :) jännää!

    • krista
      29.11.2015 at 21:21

      Oi, hauskaa ”keikkaa”! :) Titi-nallesta on hyvä aloittaa, se on sellainen ”naperonkokoinen”. Musiikki ei ole liian kovalla, esityksen kesto on pienille sopiva ja muutenkin järjestelyt on toimineet ainakin näillä kolmella kerralla, joissa me ollaan käyty.

      Hitsi, tulipa muuten mieleen vinkkejä:

      1. Ilmeisesti tähän ”skeneen” kuuluu, että tosi monella lapsella on nallepehmo mukana. Jos ei siis halua päätyä ostamaan sieltä ja kotona on jo pehmonalle, kannattaa ottaa oma nalle mukaan :) Toisaalta tuolta voi ostaa nalleja – me ostettiin kahdella eka kerralla, ja nyt oli äitinalle kotoa mukana :)

      2. Jos haluaa ostaa myyntipisteestä jotain, heti konsertin jälkeen siinä on VALTAVA ryysis. Mutta ennen keikkaa vähemmän jonoa – ja vastaavasti ryysiksen jälkeen. Ei ne sitä sulje ennen kuin kaikki on saaneet, mitä haluavat :)

      3. Nallet on siis konsertin jälkeen halattavissa ja Riitta jakaa fanikortteja. Nallet tavallisesti aika kivasti levittäytyvät ympäri aulaa eri paikkoihin halailemaan. Esim. nyt Tiri-vauva oli jopa ulkona vilkuttelemassa lähtijöille. Sama juttu: alkuun on ryysis, mutta kun vähän odottaa, saa esim. valokuvia otettua. Ja jos haluaa kuvaa, voi vaan huikata nallelle/Riitalle, että saisiko ottaa kuvan. He aika kivasti jäävät sitten hetkeksi paikoilleen kyseisen lapsen kanssa. Tosi moni ottaa niitä kuvia :) Vain Helsingissä Kulttuuritalon aulassa oli vähän sellaista kyynärpäämeininkiä havaittavissa: jotkut vanhemmat kireinä ulkovaatteet päällä työnsivät lapsiaan eteen, että pääsisi lähtemään… Mun neuvo on, että jos ei ole kiire, niin ottaa siitä lopputervehtimisestä oman ohjelmanumeron, ikään kuin loppuhuipennuksen. Ainakin meillä tää on ollut se kohokohta :)

      4. Korokepehmusteet (salin penkeille) ovat olleet kaikilla kolmella kerralla loppu. Heh salit (Kultsa, Espoo, Hämis) ei ilmeisesti IHAN täntasoiseen lapsimäärään ole tottuneet :) Mutta syli ajaa saman asian. Tirppa 2-vuotiaana tanssi penkillä (mä pidin kiinni, ettei tipahda) ja nyt tytöt bilettivät penkkien välissä. Kultsalla oli kiva, kun eturivien lapset pääsivät siihen eteen tanssimaan. Mutta se vaihtelee paikasta riippuen varmaan :)

      Hihi, tällaiset konkarivinkit tuli mieleen :)

      • Heispi
        29.11.2015 at 21:47

        Hyvä, kiitos! Tosi hyviä vinkkejä! Pitääkin olla ajoissa, niin ehtii ryysiksen alta pois :) ja oma supertärkeä nalle mukaan!

        Jee, aika paljon äitikin innoissaan :) jotenkin oon niin varma, että molemmat pojat tykkää kovasti!

      • Heispi
        29.11.2015 at 21:48

        Oliko Seela myös mukana? :)

        • krista
          29.11.2015 at 21:54

          Seela ja Joel jäivät nyt kotiin, kun olivat flunssassa – olivat kyllä suunnitelleet tulevansa, mutta sitten katsottiin paremmaksi näin… Kulttuuritalolla vuosi sitten Seela oli mukana kans! Ihan jammaili ja huitoi käsillään, oisko ikää ollut jotain 7 kk silloin :D Nalletalolla viime kesänä/keväänä nallet ovat kuitenkin olleet Seelalle lähituntumalta liian jännittäviä, kun ne on niiiii-iiiiin isoja! Videolta Seela niitä fanittaa kyllä, ja kauempaa livenäkin.

          • Heispi
            29.11.2015 at 22:04

            Hyvä, että Seelakin on tykännyt ja jo noin pienenä :) meidän pikkuveli kun on vasta 1v niin aattelin just onko Seela tykännyt miten. Kyllä tämä meidänkin tiitiäinen sitten varmasti jammaa itsensä uuvuksiin :)

          • krista
            29.11.2015 at 22:11

            Joo, ja nyt tässäkin konsertissa näkyi n. 1-vuotiaita mukana, vanhempiensa sylistä katselivat :)

  • Miitu
    30.11.2015 at 00:01

    Meillä jäi tänä syksynä välistä, kun ei oikein istunu aikatauluihin ja toisaalta kipeänä nuo olis joka tapauksessa ollu… Ens vuonna pitänee ottaa pikkusiskokin mukaan. Fanius on tosiaan saavutettu. Suuttui mulle melkoisesti toissayönä, kun en suostunu laittamaan kolmelta yöllä Ti-Ti-leffaa pyörimään (jouduttiin hakemaan yöllä puhtaat yökkärit). Ja kun sitä elokuvaa lopulta seuraavana aamuna katottiin, isompi tuumaa ”Äiti, eikö sinustakin ole jo aika pitkä aika, kun viimeksi käytiin Ti-Ti talossa”.