Kantovälineläpimurto: rengasliina

Puutalon kantovälinerintamalla on tapahtunut täydellinen läpimurto:

Päikkärimurmeli täystyytyväisenä rengasliinassa!

 

Kantovälinealkuhan meillä oli aika takkuinen. Silvalle ostettiin silloin aikoinaan trikoinen kantoliina, Manduca ja trikoiset kantolenksut  – mutta ei eijei. Tirppa ei vaan kertakaikkiaan viihtynyt niissä. Tai meillä ei riittänyt tarpeeksi motivaatiota opetella, vaikka YouTube-opetusvideoita jonkin verran katseltiinkin.

Silvan vauva-ajan jälkeen kantaminen sentään on sujunut: noin yksivuotiaana Italian-reissulla alettiin käyttää Stokkelta saatua kantoreppua selässä; ja se olikin tosi hyvä. Ja Thaimaan-reissullehan me sitten saatiin se Ospreyn kantorinkka, joka on ihan huippu. Joel käyttää sitä Silvan kanssa melkein päivittäin.

Mutta mutta. Tämä vauva-ajan kantaminen. Tosi moni on meille suositellut kantoliinaa tai reppua arjen helpottajana: siinä voi sylkytellä vauvaa samalla, kun puuhastelee naperon kanssa. Leikkipuistoissakin tätä yhdistelmää käyttäviä äitejä näkee paljon.

Niinpä taas yritettiin suhtautua positiivisin mielin uuden vauvan kantamiseen – ehkäpä tällä kertaa onnistutaan? Mutta Seela sanoi sekä trikooliinalle että Manducalle (niin kuin melkein kaikelle muullekin): ÄÄÄÄÄÄ.

*******

Moni meille vinkkasi, että kannattaa vaan reippaasti pyytää kädestäpitäenapua joltain osaavammalta. Ja itse asiassa oon kyllä nähnyt tuossa meidän lähi-kylätalollammekin ilmoituksia kantoliinatapaamisista. ÄÄÄÄÄÄ-vauvan ja naperon kanssa sellaiseen lähteminen kuitenkin (siihen alkuun ainakin) tuntui vähän liian hooceeltä – sellaisessa tilaisuudessa kun kai olisi suotavaa pystyä kuuntelemaankin vähän. Plus että täysin kantoliinaurpona tuollaisiin lähtemisessä muutenkin on mulle jotenkin liian iso kynnys. Vaikka just silloinhan sitä tietysti pitäisi mennä apua kysymään…

Apuun tuli Anu.

Sain nimittäin sähköpostia kantoliinaohjaaja Anu Mäkiseltä, jolla on myös oma kantamiseen liittyvä yritys ja verkkokauppa, nimeltään Kantaen. Anu (niin kuin moni muukin) vakuutti, että kyse saattaa olla vain pienestä niksistä tai säädöstä ja itselle sopivan kantovälineen löytämisestä. Ja Anu lupasi tulla meille kotikäynnille tirpan päikkäriaikaan niin, että saadaan ihan rauhassa harjoitella. (Kiitos!)

Anu näyttää oikeaoppisen rengasliina-asennon.

Ensimmäiseksi Anu tsekkasi meidän omat kantovälineet, sen kaverilta käytettynä (lue: melkein käyttämättömänä) ostetun pitkän trikooliinan ja Manducan. Molemmat saivat täyden hyväksynnän, hyviä kuulemma ovat. Seela veteli sikeitä päiväsängyssä, joten opettelimme niiden käyttöä vauvanukella. Joo hyvin meni – mutta otetaanpa siihen yksi rimpuileva ÄÄÄÄ-vauva, niin johan tuleekin vähän realistisempaa haastetta…

Anulla oli mukanaan myös hänen itse myymiään kantovälineitä: Tula-kantoreppuja ja rengasliinoja. Anu vinkkasi erityisesti tuosta rengasliinasta – että se voisi olla helppo ja nopea tapa ottaa syliä vaativa vauva kyytiin esimerkiksi ihan täällä kotosalla. Jos (kun) Seelan sylivaatimushetki kuitenkin osuu just samaan aikaan, kun tirppaa pitä laittaa syömään tai potalle tai minne nyt ikinä. Anu vieläpä lupasi meille tuollaisen (oranssin!) rengasliinan testikäyttöön.

Sain rengasliinaan ensin kädestäpitäenopastuksen vauvanuken kanssa ja sitten myös vastaheränneen Seelan kanssa. Seela sanoi liinalle kommentiksi painavan ÄÄÄÄÄ. Ensikosketus ei ehkä ihan mennyt nappiin, mutta ajattelin että hemmetti vie nyt aion tuon liinan kanssa vielä yrittää. Siinä vaiheessa onnistumisena olisin pitänyt jo sitä, jos tuo vauva olisi millään keinoin edes noin 15 minuuttia tyytyväisenä….

Anun opastuksella tehty ensimmäinen asettelu – hmm no helppohan se tietysti vauvanukella on…

Kantoliinaopastajan lähdettyä kokeilin ensin parit kerrat noilla tutuilla välineillä: trikoisella pitkällä liinalla kietaisuristisidonnassa (suht onnistuneesti) sekä Manducalla (edelleen epäonnistuneesti). Ei mitään erityistä läpimurtoa vielä näillä.

Sitten rengasliina. Joel oli jo ihan hanskat tiskiin -tilassa ja manasi, kun meillä on TAAS yksi uusi käyttämättömäksi jäävä kantokapistus.

Ekat omat kokeilut rengasliinankin kanssa olivat vähän haparoivia (ÄÄÄÄÄ), ja Joel (vastentahtoisesti) auttoi liinan ähertämisessä. Mutta muutaman harjoittelun jälkeen: bingo! Ensimmäisellä onnistuneella kerralla Seela viihtyi siinä tyytyväisenä puolisen tuntia. Ja toisella kerralla vauveli vetäisikin sitten jo parin tunnin hyvät päiväunet liinassa.

Wohoo!

Sen jälkeen tuo rengasliina on ollut totaalimenestys. Seela on nukkunut jo noin kymmenisen kertaa siinä hyvät, pitkät päiväunet. Liina (ja vauva) päällä oon nyt potattanut Silvaa, syönyt lounasta, blogannut, juonut rauhassa kahvit ja he he tänään kävin jopa vessassa nukkuva tyyppi liinassa. Etenkin jumppapallolla pomputtelu & rengasliina ovat ihan lyömätön yhdistelmä – sen avulla esimerkiksi bloggaan juurikin nyt.

Oikeasti mä rakastan tuota kapinetta.

…ja vastarannankiiski-Joelkin on sillä jo harjoitellut.

En todellakaan ole vielä mikään pro tällaisen käytössä opastamaan, mutta pari (Anulta saatua) vinkkiä voisin rengasliinasta jakaa:

• Liinan asettelu rinkulaan kannattaa tehdä eka kerralla mahdollisimman hyvin. Sen jälkeen sitä ei tarvitse tehdä kokonaan uusiksi joka kerran vaan voi vain ”järjestellä rypytyksen” uudestaan siistiksi.
• Olennaista on se, että kangas kulkee tuossa rinkulassa suht tasaisesti – silloin saa täsmällisesti kiristettyä oikean kohdan
• Liina kannattaa ennen käyttöä pestä ja ”nuhjata”; mitä kuluneempi liina, sen paremmin se liukuu tuossa kiristettäessä
• Vauvalle, joka ei vielä kannattele päätään, tehdään jonkun kangaspalan avulla (itse käytän omaa huiviani) kaulus
• Opettele ensimmäiset kerrat silloin, kun sekä vauva että kantaja ovat tyytyväisiä ja hyvinsyöneitä :)

Ööö äää onpa noita muuten vaikea kirjoittaa :) Kysykää joltain osaavalta kaverilta, kädestäpitäenapu on kyllä ihan parasta!

*******

Myös Anua voi tilata maksusta kotikäynnille, joko privaatisti tai kaverin kanssa – tai esimerkiksi babyshowereille.

TAI (vink vink!) voi bongata yleisen maksuttoman kantoliinaesittelyn, tulevia Kantaen-esittelyitä ja opastuksia täällä Helsingissä on nettisivujen mukaan näköjään kaksi:
Leikkipuisto Tullinpuomi, 1.7. klo 10-11.30
Skidit festarit, 26.7. klo 10-15

…ja omien leikkipuistojen ja kylätalojen ilmoituksista voi tietty kans bongata erilaisia kantoliinatapaamisia!

*******

Niin joo, pakko kertoa. Iloisena uutisena kerroin eräälle henkilölle, että ”jee jee tuo kantoliina on ollut ihan menestys – Seela nukkuu siinä nykyään joka päivä hyvät päiväunet ja saan hyvin puuhasteltua Silvan kanssa siinä samalla”.

Mitä saankaan vastaukseksi…? ”Ihanaa”? ”Onneksi olkoon, mahtavaa”?

Ei, vaan:
”Voi kamalaa. Nyt se sitten oppii siihen eikä enää muualla suostu olemaankaan.”

Huokaus. I rest my case.

1