Jooko että

Juonellinen mielikuvitusleikki ei ole mikään yksinkertainen juttu – tai siis aikuiselle ainakaan. Tavallaan kadehdin kovasti Joelin roolipeliharrastusta; kenties sellaisen myötä olisi voinut säilyttää itsessäkin paremmin mielikuvitusleikkeihin tarvittavan mielenmaiseman.

Pelasin kerran (ennen lapsia) Joelin kavereiden kanssa illanvieton yhteydessä jotain tarinankertomuskorttipeliä. Idea oli muistaakseni jokseenkin sellainen, että jokaisella oli kädessään korttipino pino omia sanoja – vaikkapa joki, noita ja lohikäärme – ja tavoitteena oli johdattaa yhteistä vuorotellen kerrottua tarinaa niin, että omat sanat tulisivat sanotuiksi ja korttikäsi tyhjäksi.

Muut (roolipelejä harrastavat) pelaajat kertoivat vuoroillaan toinen toistaan upeampia juonenkäänteitä. Kun taas minä… Jännitin kädet hiessä omaa vuoroani, ja kun se vihdoinkin tuli… ”no ja se niinku sit kävelis kohti jokea, ja siellä ois sit niinku noita ja lohikäärme”. Öö eikö? Eikö tätä näin pelattukaan?

Voi missä mun mielikuvitus, voi missä missä missä?

Meidän 5- ja 3-vuotiaat leikkivät yhdessä jo pitkiä hienoja mielikuvitusyhteisleikkejä, ja itse olen ollut jotenkin hurjan kiinnostunut salakuuntelemaan, että miten yhteinen konsensus leikin juonesta saavutetaan. Kuka johdattaa tarinaa ja millä keinoilla? Aikaisemmin leikkien sisältö oli selvästi isosiskon käsialaa, mutta etenkin nyt tänä kesänä olen huomannut, että pikkusisko vuorollaan saa tosi hienosti leikin juonen haltuun ja pystyy tuomaan siihen omia aineksiaan ja juonenkäänteitään (ja krokotiileja). Oikeastaan jo ihan tasa-arvoisesti. Leikin juonen suhteen harvoin tulee mitään massiivisia erimielisyyksiä, vaan lapset neuvottelevat leikin etenemisen hienosti keskenään – mutta lelujen ja leikkivälineiden suhteen sen sijaan välillä volyymi nousee edelleen :)

Mutta se, johon oon ihan erityisesti kiinnittänyt huomiota, on (minulle) ihan uusi lauserakenne, jolla tytöt ohjaavat leikkiään: ”jooko että”.

Kun itse olin (kivikaudella) leikki-ikäinen, leikki kulki muistaakseni eteenpäin konditionaalilla: ”sitten tää menis kauppaan ja ostais sieltä leipää”.

Mutta nämä meidän tytöt eivät sanoisi noin. Vaan: ”jooko että tää menee kauppaan ja ostaa sieltä leipää.”

”Jooko että tää tulee mukaan.”
”Jooko että sitten ne menee kassalle ja laittaa ne ostokset siihen hihnalle.”
”Jooko että sit lähdetään kotiin.”

Haha, olipa ankeantylsä leikkiesimerkki – taas osoitus mun omasta huonosta leikkimielikuvituksesta. Onneksi lapsilla on toisistaan vähän mielikuvitusrikkaampaa leikkiseuraa kuin tämä äidintylsimys.

Mutta siis ”jooko että” leikkiä ohjaavana (sovittelevana) sanamuotona – tämä on mulle ihan uusi juttu ja lauserakenne!

Liekö itse keksitty vai päivähoidosta tullut, vai voikohan se olla yleinen nykyään ihan kaikkialla lasten leikeissä? Oletteko kiinnittäneet huomiota tuollaiseen: onko teidän kodeissa ”jooko että” -lauseet tuttuja, vai käytetäänkö niitä vain meillä?

24

You Might Also Like

  • Aa
    18.7.2017 at 10:57

    ”Jooko että” on meilläkin käytössä. Isommat tytöt myös valmistelevat leikkiä ja sen etenemistä hurjan kauan. Kaikki sovitaan etukäteen ja sit vasta alkaa se leikki ikään kuin näytelmänä. Arvaa kuinka monta kertaa monen tunnin suunnittelun jälkeen kun pitäisi alkaa lopettaa kuluu, että me ei olla vielä keretty leikkiä yhtään 😩

    • krista
      18.7.2017 at 11:01

      Hihi! Mä muistan omasta lapsuudesta esim. barbi- ja ponileikeistä sen, että ainakin jossain vaiheessa me enimmäkseen rakenneltiin niiden koteja ja kaupunkeja hienoiksi, ja sit tosiaan tulikin ilta, kun ois vihdoinkin ollut leikin aika :)

      Voiskohan tuo ”jooko että” olla joku nykylasten yleinen lauserakenne? Muistaakohan sitä kukaan omasta lapsuudesta? Mä itse oon ihan varma, että mun omassa lapsuudessa en sitä leikeissäni käyttänyt ja nyt on ollut tosi jännä bongata se lasten kielestä. Eli varmasti tosiaan muilta lapsilta tarttunut!

  • A
    18.7.2017 at 11:05

    Pk-seudulla asuvan 5v. päiväkotilaisen ja sen kavereiden leikit on niin tuota ”jooko että”. Eli veikkaan että ainakin pk-seudulla voipi olla aikasta tyypillinen juttu (joo ja ei meillä vaan pohjoisessa 80-luvulla :).

    • krista
      18.7.2017 at 11:13

      Hauska huomata, miten lapset kasvavat kieleltään ”stadilaisiksi” ja alkavat juo tuossa iässä käyttää vanhemmilleen uusi ilmaisuja :) Sit tietty myöhemmin tää menee ihan uusille tasoille ja lopulta me vanhemmat ei edes tajuta, mitä ne oikein puhuu :D

  • A
    18.7.2017 at 11:06

    Kyllä on, samanikäisillä tytöillä, kumpikin osaa tuota johdatusta käyttää. Varmaan päiväkodista tarttunut, ja siitä hyvä, että tähän voi vastata positiivisesti suoraan että JOO tai johdatella vähän omaankin suuntaan :)

  • Anu
    18.7.2017 at 11:28

    Jooko että on meilläkin käytössä. Olen ajatellut sen itse improharjoituksista tutun joo ja -tarinankuljetuksen tapaiseksi tavaksi jossa rakennetaan yhteisesti tarinaa toisen mielipidettä dissaamatta. Taas yksi osoitus siitä että nuo munat on meitä kanoja viisaampia. Kun itsekin muistaisi tuon niin ei tarvitsisi joka tykypäivä töissä muistella miten sen NVC toimikaan.

  • Miitu
    18.7.2017 at 11:28

    Lauserakenne havaittu myös 300 km teiltä pohjoiseen – myös (raivostuttavammassa) muodossa ”joks’että”. Ja leikkiskripti hyvin realistinen.
    .
    Vanhemman kannalta siinä mielessä helppo, että tarvii vain toistaa määrätyt vuorosanat ilman sitä jookoettää. Hyvin pystyy isäkin eläytymään vaikka 2-vuotiaaksi pikkutytöksi synttärileikissä.

  • Annek
    18.7.2017 at 11:33

    Meidän helsinkiläisen lapsen ja kavereiden leikissä sovitaan leikin säännöistä sanomalla: sopisiko että…

  • Essi
    18.7.2017 at 11:34

    Mä muistan, että oman lapsuuden leikeissä 90-luvulla käytettiin juurikin noita ”jooko että” -lauseita. Oma poika täytti just kolme ja vielä en ole huomannut, että käyttäisi mitään tiettyä lauserakennetta leikeissä. Aloitan nyt pph:na syksyllä, niin jännä nähdä, miten oman lapsen mielikuvitus/leikit lähtee kehittymään, kun on päivittäin saman ikäisiä leikkikavereita kotona. :)

  • Norde
    18.7.2017 at 11:38

    Voiskohan tää olla alueellisia eroja? Myös 90-luvulla Oulussa mentiin ihan konditionaalilla. Ja olin viime keväänä oululaisessa päiväkodissa töissä ja muistaakseni sielläkin käytti lapset konditionaalia. Jooko että ei kuulosta yhtään tutulta.

  • Aurinko
    18.7.2017 at 11:53

    Jep, sekä ”joko että” ja lisäksi ”sopiiko?”. Eli hyvin osaavat sovussa luoda juonta, ja on selvästi tärkeää, että molemmat/kaikki hyväksyvät ehdotetun etenemisen.
    Näin siis Etelä-Helsingissä 4-5v tytöillä.

  • Torey
    18.7.2017 at 12:09

    Ai, mä muistan kyllä ton jooko-kyselyn olleen jo mun lapsuudessa. Myös toki sen, että kerrotaan mitä tapahtuu, mutta kaverilta kysyttiin myös! :P

  • Jossu
    18.7.2017 at 12:24

    Kyllä meillä 6v poika käyttää juurikin tuota”jooko että”. Järvenpäässä asuttiin kevääseen saakka, nyt länsirannikolla. Täällä en oo päässyt vielä niin tarkkaan kuunteleen lasten välisiä leikkejä (pojalla ei oikeen ole vielä uusia kavereita) että tietäsin millä täällä mennään…

  • MarjaH
    18.7.2017 at 12:35

    ”Sopiika että” on ainakin käytössä täällä päin (Mäntsälä)

  • Lilah
    18.7.2017 at 14:12

    Mä en ole huomannut tuota jooko että vaan turkulaisen version ”nyt tää menis tänne ja tekis näin….” ja kaverin leikkiä voi yrittää ohjailla ”nyt se sun hei menis ja sanois tälle et….eiks vaan/jooko?” Mutta Turussa nyt on konditionaali muutekin käytössä ihan eri tavalla kuin muualla maassa.

    Omasta lapsuudesta muistan leikkipuheessa vain saman ikäisen serkkuni, joka puhui vallan imperfektissä ”sitten tää sanoi/teki/meni” johon me tietysti todettiin useasti että niin se teki jo aiemmin ja nyt se hei tekis näin….

  • Maria
    18.7.2017 at 14:27

    Juuri eilen pistin itsekin merkille tuon ”jooko että” sanonnan 3- ja 5-vuotiaiden poikien leikeissä! itse myös muistan omasta lapsuudesta ne ”sit toi menis tänne ja tää tekis sitä”. Luulen että päiväkodista opittu juttu :)

  • Raleigh
    18.7.2017 at 14:32

    Meillä oli muksuna ’sopiiks et tää olis niinku’ ja turun seudulla 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa. Omat muksut on kyllä käyttäneet myös tota ’jooko ettää’ 2000-luvun alkupuolella. Päiväkodissa meillä myös tädit käyttää ’sopiiko että ensin sitä ja sitten tätä’- lauseita.

  • Lilah
    18.7.2017 at 21:16

    Kyse ei siis ollutkaan lastenkielen kehittymisestä vaan päikkärintäteihin koulutuksessa iskostetusta kielestä? 😆 Samalla hiukan näen tässä miten miten se miten lapsille puhutaan toistuu leikeissä ja siirtyy päivittäistoimintoihin muutenkin; osin asiat jotka ennen toistui rutiininomaisina ja ilman neuvotteluvaraa on monen lapsen kohdalla nykyään jatkuvan keskustelun ja kyseenalaistuksen kohteena. Tätä viestiä siis tulee vanhemmilta lastenhoitajilta ja opettajilta vanhempainilloissa.

  • Ebe
    18.7.2017 at 22:14

    Kuusamon kuusen persiissä me pentuina leikittiin ”sit tää vois..”-lauseilla. Vähän kysyvästi siis, että kaveri pysty sanomaan jos ei kelvannu :D

    • krista
      18.7.2017 at 22:29

      Joo samassa persiissä selvästi oltu, tuttu ilmaisu! :)

      Ps. Sun viesti oli mennyt roskapostiin, varmaan persiissyistä :D Vapautin sieltä! :)

  • Milla
    18.7.2017 at 22:34

    Meidän lapsuudessa ei kysytty tälläsiä :D ja kun mentiin pikkuserkun luokse, niin siellä kaikki sai leikkiä samoilla hahmoilla samassa leikissä joka oli minusta outoa ja ärsyttävää, kotona kun kaikilla oli omat hahmot leikittävänä leikissä, eikä toisten omiin koskettu. Pikkuserkun luona myös kyseltiin tähän tyyliin jooko…

  • Fiina
    18.7.2017 at 23:05

    Meillä Rovaniemellä ’jooko että’ on kovassa käytössä 3- ja 6-vuotiaiden leikissä!

  • Suzie Q
    19.7.2017 at 05:31

    Ihana jookoettä! Meillä 3v:llä pelkkä ”jooko IsoveljenEtunimi?” tyyliin ”prinsessa kiipeää laivaan jooko Heppu ja laiva lähtee jooko Heppu”. Isoveli 4,5v käyttää välillä mainiota hokemaa ”sopiiko pliis PikkusiskonEtunimi” tyyliin ”kauppa on kyllä nyt auki sopiiko pliis Tyty voit tulla ostoksille sopiiko pliis Tyty tässä on kärryt ja niillä pääsee kassalle sopiiko pliis…” :D

    emojavekarat.blogspot.com

  • 1 2