Kun tänä aamuna avasin tämän blogini ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen, odotin ensitöikseni yksityistä mutta hikistä painia valtavan roskapostisuman kanssa. Amerikkalaiset potenssilääkeviestit hyökkäilevät tavallisesti jo yhdessä yössä viestiboksiin kymmenien viestien verran – apua paljonkohan niitä on tullut kolmen kuukauden aikana…?
Kahvikupilla varustettuna astuin viestinpoistotaistoon.
Satoja…? Tuhansia…?
Continue Reading
Haha yksi ihminen pyysi reittiskenaarioita – oletan, että ehkäpä joku yksi toinenkin on kiinnostunut, joten täältä tulee! Ja etenkin kun mulla se vaan toimii niin, että kirjoittaessa on helpompi ajatella ja…
Jaiks tasan kahden viikon päästä ollaan jo matkalla! Välillä iskee sellainen fiilis, että pitäiskö tässä jo olla jotenkin. Jonkinlaista reittipainettakin olen jo ehtinyt kokea – kyllä, vaikka ei pitänyt etukäteen suunnitella!…
Näiden kirjapostausten tekemisessä ajoitus on ihan olennainen juttu. Niiden tekemisen täytyy nimittäin sijoittua täysin tarkasti kahden kirjan lukemisen väliin. Tosi usein käy niin, että ehdin ajatella: no nyt mä teen näistä…
Jee enää viisi viikkoa reilaamaan lähtöön! (okei oikeasti ajattelen just nyt, että huh onneksi ei tarvitse lähteä viiteen viikkoon yhtään mihinkään, mutta haha eipä siitä sen enempää)…
…tuntuu olevan tänä vuonna noin sekunti. Niin on ihan kalenteriteknisestikin, kun pääsiäisen paikka niin paljon vaihtelee. Mutta myös henkisesti. Kesäkuuta kohti kulkiessa jotenkin tämä lapsiperheen vauhti vaan kiihtyy ja kiihtyy: on…
Kuinka monesti olenkaan kirjoittanut jotain tällaista: että Fuengirola on meille ennen kaikkea arkikaupunki. Sinne me mennään elämään (etenkin lapsiperheelliselle) helppoa talviarkea, ei eksoottista lomaa viettämään. Keravaankin olen verrannut, ihan randomina ja…
Vihdoinkin! Tätä hetkeä mä olen odottanut marraskuusta asti! Nyt on nimittäin vihdoinkin kertynyt sen verran pörssisähkökokemuksia, että voi tästä jo jotain laskeakin ja tehdä eurovertailuja, aaaaaah, nyt lähtee!…
Esikoinen täytti vasta kolmetoista vuotta, keskimmäinen yksitoista. Sehän tietysti tarkoittaa myös sitä, että meidän elämä lapsiperheenä on tullut 13 vuoden ikään. Se on lähes yhtä käsittämätöntä kuin tuo lasten silmänräpäysmäinen kasvaminen!…