Aikuisten juttuja

”Kuule, äiti”, tirppa-kaks-vee aloitti eilen iltapalapöydässä vakavasti.
”Minulla on sinulle nyt tääkeää asiaa, sinun pitää kuunnella minua. Laita se lusikka pois ja kuuntele minua nyt taakasti.”

Okei, kulta. Mitä sinulla on asiaa?

”Siinä Jason-kiijassa on pieni vauva. Se huutaa niin paljon, että sen naama on ihan punainen. Mutta sitten täti ottaa sen sykkyyn ja lohduttaa sitä, sitten se ei enää ikke. Se on vähän niin kuin meidän Seela-vauva. Meidän Seela-vauvakin joskus ikkee. Silloin se sanoo: ”äitin sykkyyn, äitin sykkyyn”. Silloin sinun pitää antaa sille tissiä heti.”

Okei, kiitos kulta – kiitos vaan vinkistä!

*******

Tirppa on alkanut välillä puhua ihan aikuisten kielellä. Se on yhtä aikaa vähän yllättävää (mistä se oppii ne oikeat sanamuodot – eihän mekään puhuta noin kirjakieltä…?) ja samanaikaisesti ihan pohjattoman liikuttavaa. Ensimmäisen kerran bongasin puheesta sellaisen aikuismaisilla äänenpainoilla sanotun lausahduksen joskus ehkä kuukausi sitten, kun Silva leikki leipomista. Tirppa sai mielikuvitusleivän valmiiksi ja lausui minulle vakavasti:
”Jos sinä haluat, minä voisin nyt antaa sinulle tällaisen leivän.”

Sivulauseet, konditionaalit ja kaikki. Mutta eniten aikuismaisuus kuuluu ehkä sellaisista virallishenkisistä äänenpainoista – tulevaisuuden uutistenlukija?

Aikuislauseet sijoittuvat usein jännästi naperohöpöttelyiden väliin. Eilen kylpyhuoneesta kuului tuttu tirpan loruttelema ”köö köö kiikkoon, papin muoin peekkiin”. Ja sitten perään sellaisella aikuisääneenpainoilla:
”Isi, voisitkohan sinä köötellä minua vielä toisenkin keean?”

*******

…ja kyllä pikkusiskokin osaa. Eilen se sanoi ensimmäistä kertaa hoitopöydän kattoon kiinnitetylle Herra Hymynaamalle (ja myöhemmin pehmolelulle) iloisen tervehdyksen:
”Gnää!”

Taitava vauva.

 

You Might Also Like

  • Gigi
    28.5.2014 at 16:30

    Ihana <3

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    28.5.2014 at 16:31

    Itse puhuin pienenä myös kirjakielellä. Muumeista opittua :)

  • Miiku (Ei varmistettu)
    28.5.2014 at 16:38

    Kevät alkaa olla taputeltu, kesä ovella. Lupasit tuplarattaat arpoa keväämmällä, olenko missannut arvonnan? Heinäkuussa syntyy pikkukakkonen ja vaunuista ei tietoakaan, saati rahoista! :(

    • Kristaliina
      28.5.2014 at 16:42

      Et ole missannut! :) Sain rattaat pari viikkoa sitten tänne puutaloon, mutta sattuneista syistä (vauva sanoo ÄÄÄÄÄ vaunuihin laittamisen jälkeen) emme ole päässeet niitä vielä itse testaamaan – siksi on vähän venynyt… Arvonta kuitenkin ehdottomasti tulee ennen juhannusta, varmaankin parin viikon päästä viimeistään! :) Toivotaan, että tuo tyyppi nyt edes sen verran vaunuajeluun tottuisi, että päästäisiin niillä parit testirundit pian ajelemaan – huutavan vauvan kanssa kun ei ole ihan tarkoituksenmukaista ympäriinsä ajella… Tai sit mä laitan vaan toiseen lokeroon Teletapin kyytiin :D

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    28.5.2014 at 16:45

    Diagnosoisin myös muumiperäiseksi kielenkäytöksi :D

    • Nii
      28.5.2014 at 16:52

      KYLLÄ! :D Meiän 2,5-vuotias puhuu jatkuvasti ”Muumi-kieltä”, just semmosia ylikorostetun kirjakielisiä lauseita. Ja sitten ne Muumit tulee välillä ihan pehmoleluleikkeihin… tai jos ulkona kuuluu jotain oudompaa ääntä (esim. rekka menee isolla tiellä vähän kauempana ohi) niin E saattaa huudahtaa että ”AVARUUSALUS!! LENTÄVÄ LAUTANEN! Se tippuu pellolle ja sitten se PAMAHTAA!!!!!” :D

  • Emmanna (Ei varmistettu)
    28.5.2014 at 18:42

    Luulen myös, että se on tv-ohjelmista/ kirjojen lukemisesta opittua. Lapsethan oppii matkimalla. Meidän kolmevuotiaalla oli kirjakielikausi joskus kaksivuotiaana. Nyt hänellä on sellainen kausi, että hän puhuu välillä murtaen. Olen miettinyt, jäljitteleekö hän jotain päiväkotikaveria.

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      28.5.2014 at 20:34

      Meidän 2v2kk tytöllä on myös samanlainen kausi, hän puhuu välillä Oulun murretta :) Tänäänkin ilmoitti että ”I mennee ommaan huoneeseen”. Luulen että hän koittaa jäljitellä pappansa puhetapaa, huvittavan kuuloista.

  • Miitu (Ei varmistettu)
    28.5.2014 at 18:55

    Tuo on kyllä sellaista hämmentävän häkellyttävän hellyyttävää. Meillä osa on varmasti bongattu lastenohjelmista, mutta (pää)osin uskoisin liittyvän lapsen oman kielitietoisuuden kehittymiseen. Esim just kieliopin kehittymistä on hauska seurata. Nyt parhaillaan tyttö yrittää soveltaa d:tä t:n tilalle genetiivissä auto-audon (veikkaan, että lähtöisin äiti-äidin -taivutuksista yms). Lisäks yleiskielen rinnalle on alkanu hiipiä murresanastoa.

  • LeenaK (Ei varmistettu)
    28.5.2014 at 20:48

    Ja meidänkin kaksi vanhinta lasta on puhuneet kirjakielellä. Varsinkin esikoinen, 5-vuotiaaksi asti. Se oli niin huvittavaa että vieraammilta petti joskus pokka, esim. Muistan yhden herrasmiehen kerran revenneen jossain tavaratalon hississä. Pyyteli kyllä sitten anteeksi. :-) Luulen myös, että tulee muumeista, tai kirjoista tai jotain. Asiasta nyt vähän toiseen, kerran laivalla näin aeurasin yhtä n. 4v poikaa, joka aina välissä sanoi ’tänä iltana menen ryöstämään pankin’ ja vähän ihmettelin että mistähän tuommoisia vaikutteita on saatu, ei kai ’koululaisten ohjelmista’, mutta nolohko isä sitten kertoi, että jossakin muumijaksossa tuo on Haisulin repliikki. Muumit, tuo suuri taaperovaikuttaja. :-)

  • Pingale
    28.5.2014 at 20:58

    Teidän Silva on kyllä niin mainio napero! Ihania juttuja. Meidänkin tyttären (1v 9kk) selostusta on niin hauskaa, liikuttavaa ja hämmentävää kuunnella :) ”Inka auttaa äitiä, pyykkiä kuivumaam, isim housut!” (Tuo m-kirjain on hieno erikoisuus..)

  • murina
    28.5.2014 at 22:14

    Meidän isompi (5v) edelleen menee sellaiseen ”kirjakielimoodin” kun alkaa tosissaan selittää jotain juttuja :D 

  • Merih (Ei varmistettu)
    29.5.2014 at 08:40

    Sama juttu täällä! ”Nyt laitamme meidän peppumme tähän penkkiin” …

  • Leluteekin Emilia (Ei varmistettu)
    29.5.2014 at 15:14

    Tosi hellyttäviä juttuja kyllä. :) Mä puhuin aikoinaan itse lapsena täydellistä kirjakieltä (kirjoista opittua, videoitahan ei ollut keksittykään), kouluikäiseksi saakka, ja sain siitä noottia erityisesti muilta lapsilta, joiden mielestä oli naurettavaa sanoa minä eikä mä. Nyt meillä toinen 3-vuotiaista siirtyi sanomaan ”mä” ja se tuntui myös jotenkin hellyttävältä, yhtäkkiä se kuulosti niin isolta, kun siihen saakka se oli puhunut kuin sellainen 90-senttinen uutistenlukija.

  • riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)
    29.5.2014 at 21:20

    Isosiskot &lt;3
    meillä vauva sai raivarin ruuhkajonossa madellessa. Esikoinen 2v 7kk yritti rauhoittaa veljeään lastenlauluilla siinä hetkellisesti onnistuenkin, kun parku taas jatkui, kuului takapenkiltä virallinen rauhallinen ohjeistus:
    ”nyt sinä äiti voisit vaikka ajaa tuohon sivuun ja avata tuon oven ja kävellä siihen viereen ja avata tämän oven ja ottaa vauvan sylkkyyn ja antaa hänelle vaikka tisumaitoa.”

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.5.2014 at 12:16

    Heh, muumit hyvässä ja pahassa. Tytär, silloin joku 2-3v manasi mulle kerran puistossa ”Äiti, senkin lihava lössykkä!” tms. Arvasin kyllä heti mistä repliikki oli kopioitu ;)
    Muistan parin kaverin kanssa kun lapsemme alkoivat kirjakielen sijaan ensimmäistä kertaa puhua Helsingin puhekieltä, mm. ”oikeest.” siis ilman sitä viimeistä i-kirjainta. Meidän kaikkien mielestä se kuulosti ihan kamalalta, mutta sitten siihen tottui. Oli tosin vähän haikea olo, kun huomasi selkeästi että niin ne lapset kasvaa ja kehittyy.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.5.2014 at 12:20

    Niin ja ihanaa tuo isosiskon tilannetaju kun yhdisti tuon kirjan ja oman vauvan itkun :)
    Olin yhdissä ristiäisissä taannoin ja siellä vauva huusi koko seremonian ajan kuin syötävä. Oma 3v kommentoi, että vauva pelkää. En tiedä mistä se sellaista keksi, ehkä hän pelkäsi itsekin uudessa kaikuvassa ympäristössä, mutta jälkeenpäin kaverin kanssa analysoimme tilannetta ja mietimme, että ehkä vauva tosiaan pelkäsi. Nälkä ei ollut, vatsavaivoja ei pitäisi olla, normipäivinä vauva ei käyttäydy yleensä noin. Ehkä kirkon äänimaailma, uudet ihmiset jne. oli tosiaan liikaa.

  • EevaE (Ei varmistettu)
    30.5.2014 at 23:37

    Voi ihana Silva! Voisi kyllä helposti juttujen ja puhetaidon perusteella kuvitella Silvan olevan ainakin vuoden vanhempi! Meidän esikoisella ovat monet sanonnat ja puhetyylittelyt tulleet telkkariohjelmista, mutta veikkaisin, että lukemisella loruttelulla on vielä suurempi rooli koska se on interaktiivista. Meidän esikoinen (jolle luettiin ja loruteltiin paljon jo vauvasta) alkoi puhua todella varhain (jolloin ei telkkaria edes ollut katsonut) ja kielellinen kehitys on ollut vauhdikasta. Kuopus taas… Noooo…. Pienellä ikäerolla kaksi lasta ja molemmat kokopäiväisesti kotona.. Eipä tullut luettua ja loruteltua kauheasti kun yritti pitää lähinnä molemmat lapset hengissä. Kuopus on katsonut paljon enemmän telkkaria verrattuna esikoiseen samassa iässä ja luulen, että tässä tapauksessa se on saattanut jopa heikentää puheen kehitystä. No mene ja tiedä, onhan lapsissa huikeasti yksilöllisiäkin eroja, mutta siis summa summarum, luulen että telkkari kehittää jo puhumaan oppineen lapsen kielellistä kehitystä, mutta ei todellakaan mykkien örähtelijöiden kuten meidän kuopus ;) ja siis jälleen kerran, rautaista tieteellistä faktaa, n=2 ;)

  • marsus
    3.6.2014 at 22:02

    Täällä kans ihan sama juttu pojan kanssa! Käyttää oikeen kirjakieltä ja kaikkee, liekkö kirjoista ja telkkarista oppinut :)