Vienti JA haku

Viime syyskuussa tältä ihan samalta näppäimistöltä irtosi teksti otsikolla ”Vienti vai haku?”. Siinä kerroin, että mä vihaan-vihaan-vihaan lapsen hakemista päiväkodista; kerroin yksityiskohtaisesti kaikki kaatosade-bussinmissaamis-naperonrimpuilu-tuskanhiki -perusteetkin sille.

Oi, Espanjassa kaikki on kuitenkin toisin. Ja oi, kuinka toisin onkaan!

Näillä tämän talven hyväntuulisilla kerhostahakureissuilla, lapsen kanssa rauhassa käsi kädessä kävellessä, olen mielessäni pyöritellyt syitä tälle. Että miten joku ihan sama asia voi olla niin megalomaanisen p*seestä tai sitten yhtä äkkiä ihan tosi kivaa..?

Tässäpä kolme perustetta:

1. Matkan pituus ja kesto

Suomessa hakureissu kestää julkisilla pahimmillaan kaksi tuntia. Siitä 3,4 kilometriä on kävelyä ja yksi osuus bussimatkaa. Bussi kulkee 20 minuutin välein – kroonisesti nenän edestä ja heittää kuravedet pysäkillejuoksijan päälle. Roudaan bussissa tuplavaunuja, joihin Seela tavallisesti nukahtaa jo menomatkalla ja Silva kotimatkalla. Autolla en ole voinut hakea, koska Seela olisi nukahtanut jo aina menessä ja päikkärit menneet plörinäksi.

Mutta joo. On näköjään ihan-ihan-ihan eri asia kävellä yhdessä lapsen kanssa viiden minuutin kävelymatka kerhoon ja takaisin. Ei mitään ongelmaa – pikemminkin se on vaan kivaa, kun voi jutella rauhassa (etenkin jos pikkusisko ei ole mukana) ja vaihtaa kuulumisia.

2. Säätila

Uhhh se krooninen kaatosade ja räntäsade aina mun hakupäivinä Suomessa. Toisaalta…

…sää ei yksin selitä. Kyllä täälläkin on välillä satanut. Mutta tosiaan viisi minuuttia sateessa on vähän eri asia kuin kaksi tuntia tuulessa ja tuiverruksessa yli 30 kilon kuormaa roudaten.

3. Haun ajankohta kerhon/hoidon päivärytmissä

Molemmissa tapauksissa olen hakenut lapsen noin kello kaksi, eli kotiin päiväunille. Täällä Espanjan-kerhossa siihen aikaan koko kerho on loppumassa ja kaikki lapset lähdössä kotiin – ja lapset ovat jo valmiina ulkovaatteissa ja ulkoleikeissä siinä vaiheessa. Lähtöön menee saman verran kuin ”heippa!”-sanan huikkaamiseen. Aikuinen siinä on se hitain, jos jää suustaan kiinni kuulumisia vaihtamaan.

Suomessa puolestaan yritän ensin jahdata ympäri päiväkodin pakoonjuoksevaa ja vastaanhangoittelevaa-kirkuvaa-huutavaa lasta (samalla hermoillen, herääkö toinen jo ulkona ja myöhästytäänkö siitä hemmetin bussista) ja houkutella sitä veskiin ja pukemaan kaikki vaatekerrokset ja ja ja… …siinä samalla itse tieytysti kaikissa ulkovermeissä hikoillen ja hermonriekaleitaan keräillen. Ja lapsi tietysti väsymyskierroksilla, kun päiväuniaika puskee päälle. Äiti myös, kun lounas taas syömättä.

On näköjään ihan eri juttu hakea lapsi suoraan ulkoa, kun muutkin lapset haetaan samaan aikaan eikä muutenkaan ole juuri kiire mihinkään.

Suomeen palatessa meidän arkirytmit taas muuttuvat merkittävästi – siitä lisää myöhemmin – eli onneksi nuo kahden tunnin bussillahakureissut taitavat olla meidän osalta (toivottavasti!) mennyttä elämää. Tai ainakin jäävät poikkeustapauksiksi.

Mutta sitä halusin nyt tässä vaiheessa sanoa, että nyt mä ymmärrän.

Lapsen hakeminen päivähoidosta voi olla tosi kivaa, jos olosuhteet ovat otolliset. Mikäs sen ihanampaa kuin auringon paistaessa kiireettä kävellä ilosta hyppelehtivän lapsen kanssa, joka kertoo kuulumisia huippu-huippu-HUIPPUhauskasta kerhopäivästä.

Espanjan-talven olosuhteissa vastaisin nyt siis syksyllä esittämääni kysymykseen, että vienti JA haku. Molemmat yhtä kivoja.

30
Like

You Might Also Like

  • A
    23.3.2017 at 16:53

    Mä veikkaan että kohdat 1 ja 3 on ne merkittävimmät, sää sitten pienempänä tekijänä (rasite se sääkin kyllä on). Meillä matkan kesto on talvella pidempi (yhdistelmä kävely+pysäkinväli julkisille+kävely) vie huomattavasti paljon enemmän aikaa kuin pyöräily (15min vs. 5min, eli matka on lyhyt ”pahimmassakin” tapauksessa). Meillä lasta haetaan harvoin ”kesken päivän”, lähinnä erikoistapauksissa (isovanhemmat hakee leikkimään niiden kaa, mennään jonnekin tapahtumaan tms) ja silloin lähtökriisiä ei synny, mutta normiarkipäivänä kriisi voi syntyä siitä, että jos menee hakemaan vähän aikaisemmin ja ulkoleikit on pahasti kesken. …ja meillä yksi hakukriisin syy on muuten nälkä/jano (lapsi haetaan about klo 16)…joten vakiovaruste hakijalle on joku hedelmä tms, minkä voi antaa lapselle käteen heti hakiessa (haha ja eipähän voi huutaa jos on suu täynnä ruokaa). Mutta tänään, ai kun oli kiva mennä hakemaan lasta (mies kipeenä, niin oon hakenut ja vienyt, mikä tekee aikatauluista aika tiukkoja, mutta onneksi on jo pyöräkelit…läpi rännän ja vesisateenkin ;)). Niin mutta siis tänään, kiva auringonpaista ja kruisailin töistä 5 minsan fillarimatka päiväkodille, ei kiirettä kotiin koska illaksi ei ohjelmaa, joten pystyin rauhassa vaihtamaan kuulumiset pk:lla sillä välin kun lapseni juoksi karkuun (leikit kesken). Koska ei ollut kiire lapsi sai lopetella leikit ja riemusta kiljuen hän lähti mukaan (koska uusi isojen pyöräistuin mun pyörässä on ihan parasta just nyt). Yhdessä päivästä jutellen kotiin taas 5 minsan pyöräilymatka (eikä ois haitannut tänään vaikka matka ois pidempi).

    • krista
      24.3.2017 at 10:07

      Joo ehkä se kakkoskohta (sade) on siinä vähän niin kuin ekstramauste: tekee karsean karseammaksi, mutta ei kuitenkaan välttämättä pilaa muuteen kivaa :)

      Meillä hakukriisissä oli kans joskus nälkäaspekti ja sit ehkä isoimpana väsymys päikkäriajan alla. Ja tietty se, että ne leikit jää kesken. Tuollaisesta onnistuneesta hakureissuista jää kyllä kiva mieli! Mä oon jotenkin niii-iiin ollut iloinen siitä, miten paljon Silva on täällä kerhossa tykännyt olla – sellaisen iloisen kuulumisiakertoilevan lapsen kanssa on kiva kulkea ja tulee iloiseksi itsekin :)

  • Lilah
    23.3.2017 at 23:08

    Mulla olikin mielessä jossain välissä, että saittekohan jotenkin säilytettyä pk-paikan yli talven. Vähän samoista hakemisen vaikeus -syistä meillä kolmonen jäi kotiin nelosen synnyttyä. Koin että hoitoon roudaaminen ja kesken päivää hakeminen tuskin helpottaisi arkeani. Jo äitiyslomien alettua, ennen vauvan syntymää on sekä kolmosen että nelosen kohdalla käynyt selväksi, että puolipäivähoito ei ole meidän juttu. Kerhoa tuolle Seelan ikäiselle harkitsin, mutta luovuin siitäkin ajatuksesta kun hakea pitäisi kesken toisen päiväunien ja oma auto on käytännössä ainoa vaihtoehto.

    • krista
      24.3.2017 at 10:12

      Joo, ne paikat säilyy ainakin täällä (tai siis tuolla) Helsingissä ihan automaattisesti, eli Silva on vaan 5 kk tauolla sieltä :)

      Logistiikka/päiväuniyhtälö voi kyllä olla haastava! Oon just miettinyt, että mitenköhän jos ois pienempi lapsi, joka nukkuisi eri rytmillä useampia päiväunia. Ja sit kun ajattelee vaikka, miten haastavaa meillä kaikki lähdöt oli eka vuoden ajan Seelan syntymän jälkeen, niin uhhuh :) Mä silloin katselin Silvalle kerhoa, jossa oltais oltu 2,5 tuntia. Totesin, että joo ei helpota mun arkea: veisi aikaisin sinne (pukisi kaksi lasta/huudot) ja tulisi takaisin, olisi tunnin kotona ja sit taas olisi kohta aika lähteä hakemaan ja pukemaan :)

      Meillä on tosiaan uusia kuvioita tulossa keväällä eikä vielä ihan varmuutta, miten kaikki rytmit lähtevät menemään. Jännittävää, mutta sit taas toisaalta kokeilemalla se vasta selviää, etukäteen on niin vaikea ennustaa.

  • Tilia
    24.3.2017 at 12:16

    Tosiaan taas ääni lähipäiväkodille! Meillä täällä kevät etenee siihen malliin, että ensi viikosta lapsi taas polkee itse päiväkotiin. Aijai miten kivaa laatuaikaa lapsen kanssa! Ei varmaan ole sattumaa, että kokopäiväiset lapset on valmiiksi puettuina ulkona hakuaikaan. :) Tuo hakuaika on kyllä hirmu tarkka juttu. Ekana ei saa tulla hakemaan, mutta ei vikanakaan. Mieluiten noin puoli minuuttia parhaan leikkikaverin hakemisen jälkeen. Ja niin, että illaksi on leikkitreffit sovittuna. Eikä koskaan niin, että kuule nyt meillä on jo tosi kiire, kun sun isomman sisaruksen pitäisi ehtiä äkkiä syödä ennen kuin lähdetään viemään häntä treeneihin… Joinain päivinä, kun on ollut mahdollista, lapsi on pyytänyt, että tultaisiin hakemaan jo puolilta päivin. Sitten ei kuitenkaan malttaisi vielä silloin lähteä kotiin, kun vapaata leikkiä on iltapäivällä enemmän. Helposti tuntuu jäävän porukoista ja parhaista leikkihetkistä, jos on vain ”opetuksellisen” ajan paikalla.

    Olen varmaan poikkeus, kun en tuntenut erityisen raskaana esikoisen hakemista kerhosta kuopuksen vauvavuonna. Vauvan kanssa juostiin pitkin rauta- ja ruokakauppoja kerhoajat. Olisi oltu liikenteessä joka tapauksessa, joten helpompaahan se oli, kun esikoinen oli kerhossa ja sai siellä lounaankin.

    • krista
      24.3.2017 at 13:41

      Kyllä – tää sai nyt akuutisti taas kyllä haaveilemaan lähipäiväkodista! Meilläkin ois lähin niin, että ei ole edes autotietä, lähes ikkunasta näkyy. Mutta sata lasta siirtojonossa, kun viimeksi kysyin… Huokaus.

      Joo mä oon huomannut kyllä kans tuon hakuajankohdan tarkkuuden! Joskus hain tyyliin 10 vaille täällä, ja se oli ”ÄITI, MIKSI TULIT NIIN AIKAISIN!”. Ja joskus hain viimeisenä, ja se oli ”ÄITI, MIKSI TULIT NIIN MYÖHÄÄÄN!”. Siinä 2 minuuttia vaille tasan on sopiva :D Onneksi sen pystyy jopa suunnilleen ajoittamaan :D

      Hmm niin joo, täytyy jo ihan kaivella muistia, että mikäs se olikaan meillä se tilanne ja vaikeus vauvavuonna. Niin se muisti näköjään suodattaa :D Mutta joo, niiden lähtemisten vaikeus se oli ja erityisesti se, että Seela oli erittäin ääniherkkä vauvana eli meillähän joku 4 kk meni silleen, että kotoa poissaolemiset olivat täyttä suoraa huutoa ja vauva rauhoittui vasta, kun oltiin takaisin kotona. Samantyyppinen tietynlainen herkkyys on Seelassa edelleen, ei ehkä tällä hetkellä äänille, vaan nyt on isona juttuna hajut. Täällä käytetään niin paljon hajusteita ja Seela saa helposti hepulit, että ”MAISTUU PAHALTA”. (vaikka siis hajusta kyse) Aisteiltaan herkkä tyyppi <3

  • Ode
    29.3.2017 at 10:36

    Sata lasta siirtojonossa?!? Siinähän on jo yhden päiväkodin verran muksuja! Itsekin laitoin jo nyt hakemuksen päiväkotiin, kun tarve on elokuusta lähtien. En edes uskokaan, että paikka irtoaisi yhdestäkään näistä neljästä lähipäikystä vaan saadaan paikka jostain tunti väärään suuntaan töistä -päiväkodista.

    • krista
      29.3.2017 at 11:01

      Kyllä – tosi hurjaa, meidän alue taitaa olla niitä toivottomimpia, kun Arabianrantaa rakennettaessa ei tajuttu, että sinne muuttaa niin paljon lapsiperheitä. Kaupunkisuunnitteluvirhe, yleisesti sanotaan.

      Toivottavasti teille tärppää hyvä paikka kuitenkin! Joskus saattaa käydä hyväkin tsägä :) Me bongattiin tuo Silvan paikka aikoinaan vapaana paikkana, eli paikan saaneet eivät olleet tulleetkaan. Kaukana se toki on kotoa, mutta toistaiseksi on selvitty. Jos oltais tiukassa kellonaikoihin sidotussa työssä, niin ois mahdotonta, mutta nyt on onneksi aikataulut meillä joustaneet. Saas nähdä jatkossa, jaiks :)