Tuomen ja syreenin välissä

Kiitos tästä ajatuksesta kuuluu Metsäemolle meidän Insta-keskustelusta. Hän nimittäin kertoi (kun ihastelin kukkivia tuomia) minulle tästä ruotsalaisesta kansaperinteestä. Sen mukaan ajatellaan, että vuoden kaunein aika on tuomen ja syreenin kukinnan välissä. Mellan hägg och syren.

Eli täällä meidän kulmilla ainakin juuri nyt!

Tuomi maljakossa viikko sitten.

Metsäemo kertoi, että tarinan mukaan tuo ajatus on peräisin suutarilta, joka laittoi ovelle lapun ”suljettu tuomen ja syreenin välissä”. Hän siis halusi kunnolla ihailla tuota mahtavaa alkukesän hetkeä. Oh!

Ajatus hetkestä tuomen ja syreenin välissä tuntuu totta kai tosi kauniilta. Mutta samalla toki myös haikealta. Niin lyhyt hetki! Täällä meillä ainakin tuomi (ja myös omenankukat) alkaa varista jo, pihan syreenit ehkä vielä hetken jaksavat.

Ehkä se katoavaisuus myös lisää sitä kauneutta. Vähän sama kuin kirsikankukkien hanami. Että osa viehätyksestä on siinä, että sitä huumaa kestää vain hetken. Nauti sielu nyt, kun vielä voit!

Mellan hägg och syren.

Tuomen ja syreenin välissä lähinnä satoi vettä. (kypärä on hupun alla; joku kuitenkin kysyy)

Viime viikonloppu oli siis juuri tuomen ja syreenin välissä. Sateinen viikonloppu. Ja minulla myös hieman someton viikonloppu; ehkä olette huomanneet, että viime aikoina mun on ollut tapana antaa viikonloppuajat perheelle enkä ole roikkunut netissä somettanut kovinkaan paljon.

Tekee oikein hyvää! Kun kännykkä pysyy poissa kädestä, ei tule tieysti kuvattuakaan juuri yhtään; viikonlopulta kuvamuistoiksi jäi vain nämä pari kuvaa. Mutta muistoissa paljon enemmän!

”Onko tämä nyt sitten kulttuurista anastusta?”, totesi Joel kun Vallilassa katukyltin näki.

Tuomen ja syreenin välissä meillä muun muassa:

  • Vietin kivan illan kaupungilla ystävän kanssa. Jännitin skupanjälkeisen seuraavan aamun oloja, mutta – jea! – tuloksena oli onneksi vain (perus)väsynyt fiilis lauantaina.
  • Ulkoiltiin perheen kanssa kaupunginosafestareilla.
  • Salsasin itseni ihanasti näännyksiin.
  • Vietimme lauantai-illan huumaa lähi-Prisman karusellissä.
  • Aamupäivätreffailtiin sunnuntaiaamuna Joelin kanssa kahdestaan vesisateessa fillarilenkillä. Eikä ollut edes ihan kamalaa märästä säästä huolimatta vaan ihan kivaa.
  • Keräsin ja hinnoittelin seitsemän (!!!) kassillista pieneksijääneitä vauvanvaatteita koossa 50-92 lastenvaatekirppikselle vietäväksi. Vou. Sitten vaan toivoisi, että joku ne sieltä sitten ostaisi.

Säästä huolimatta kiva viikonloppu, toimeliaskin. Nyt on sateinen harmaa maanantai ja haluaisin käydä poimimassa tuolta pihalta pari syreeninoksaa maljakkoon.

Vielä hetki tuomen ja syreenin välissä.

Kesä on kuitenkin vielä edessä.

18
Like
4

You Might Also Like

  • Torey
    27.5.2019 at 16:25

    Kesä on ihan mahtavaa aikaa! Mutta silti jotenkin juuri toukokuu on ihan parasta. Siinä on se kesän odotus. Kukkivat puut. Tuore vihreys. Oih. <3

    Mutta kesä on silti myös ihana! Kesäkuussa odotetaan juhannusta. Heinäkuussa iso osa Suomesta on lomalla ja elokuussa on jo pimenevät, mutta oih niin lämpöiset illat.
    Ja ihmiset on niiiiin eloisia!

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/05/27/joitakin-ikavoi/

    • krista
      27.5.2019 at 16:34

      Mulle alkukesä on se paras aika kesästä! Just se, kun loma alkaa, kun kaikki on just edessä <3 Loppukesässä on jotenkin aina mulla haikeus ja luopuminen ilmassa <3 Jotain kaunista toki siinäkin, luopumisen tunteessa <3

  • ssps
    27.5.2019 at 19:10

    Mä rakastan tuomia ja syreeneitä, niiden tuoksut on niiiin parasta kesäfiilistä, niin ja voikukkia! Ne ei ihan niin upeilta tuoksu, mut ne tuoksuu ihan lapsuudelta, tulee niin paljon muistoja kun haistaa kevään ensimmäistä voikukkaa… Ja tuntuu niin surulliselta että kohta kaikkien niiden aika on jo ohi! Meen kyllä huomenna töiden jälkeen hakemaan kimpun syreeninkukkia maljakkoon jos muistan poiketa kotimatkalla sellaista reittiä missä niitä on. :)

    • krista
      27.5.2019 at 19:46

      Joo mulla on ihan sataprosenttisen samat tunteet ja fiilikset! Se lapsuusulottuvuus on tärkeä <3 Tykkään monista muistakin villikukista, sellaisista perinteisistä suomalaisista niittykukista. Ja joo, NYT lähden hakemaan maljakkoon ne syreenit! En päivällä ehtinyt, mutta nyt käyn, vielä kun ehtii <3

  • Suis
    27.5.2019 at 22:15

    Aika ihana ajatus ja vielä ihanampaa, että täällä Oulun korkeudella ollaan vasta menossa tuota ajanjaksoa kohti, kun tuomikaan ei vielä kuki😍

    • krista
      28.5.2019 at 09:39

      Oi, teillä vasta kaunein edessä! <3 <3 <3

  • Margareta
    28.5.2019 at 17:39

    Kiitos kauniista kirjoituksesta! Tämä on minusta lähes paras aika vuodesta <3

    Pakko kommentoida nyt, kun itse mainitsit tuon illanvieton. Bongasin sut alkuillasta, anteeksi jos tuijotin oudosti :D ei ollut tarkoitus :D olin ystävän kanssa viinilasillisella, mikä on tällä hetkellä kahden pienen äitinä tosi tosi harvinaista. Kivaa, että ilta oli mukava! terv. hiljainen lukija vuodesta 2014 :)

    • krista
      28.5.2019 at 18:18

      Hihii, en mä huomannut mitään tuijotusta! Olisit tullut moikkaamaan! Hihi nyt en yhtään hahmota, että kukaan ois missään katsonut, en mä huomaa tuollaisia! :D Oliko se siellä viinibaarissa vai myöhemmin sit siinä baari-baarissa, jossa me oltiin jo otettu pullo skumppaa pöytään? :D

      Mulle kans on harvinaista herkkua (hih), ihan bile-bile ei enää juuri maistu, mutta just tuolleen ystävän kanssa on ihana käydä joskus! <3

      • Margareta
        30.5.2019 at 07:49

        Siellä viinibaarissa, olit just lähdössä pois :) ja hyvä jos en tuijottanut, mulla oli sellainen maalaisäiti kaupungissa -olo siellä :DD ensi kerralla tulen moikkaamaan!

        • krista
          30.5.2019 at 10:05

          Mullakin on aina maalaisäiti kaupungissa -olo, kun oon kaupungilla :D :D :D

          • Margareta
            30.5.2019 at 10:40

            <3