Tunnelmia Titi-nalleristeilyltä!

Uuu aaa ti ti taa!

Meitsit kävi kuulkaas ulkomailla!
(lue: ei edes poistuttu laivasta Tallinnan satamassa, kun oli niin paljon nallehommia meneillään)

Niin kuin ennen lähtöä kirjoitin, meillä oli koko perhe ihan lapsellisen (ja mikäs sen parempaa!) innoissaan tuosta Titi-nalleristeilystä.
”Sit muista, että siellä diskossa sitten mekin tanssitaan ihan täysillä! Ei mitään noloiluja, näytetään muille aikuisille esimerkkiä!”, Joel vannotti mua lähtiessä.

Lähdössä ollaan! Satamassa, hilpeä ja odottava tunnelma!

No, me oltiin just toisessa paikassa konserttia kuuntelemassa samaan aikaan kuin se varsinainen iltadisko olisi ollut – tekemistä risteilyllä oli niin valtavasti, että mitenkään ei ehtinyt kaikkialle – mutta kyllä me vähän konsertin penkkien välissä bailattiin.

Ja lapset tietysti bilettivät ihan eturivissä!

Me ollaan oltu nyt tosi erilaisissa konserttipaikoissa Titi-nallea katsomassa, ja tämä Silja Europan lava oli kyllä yksi parhaista. Lava oli matala ja sen  edessä oli tosi hyvä tila lapsille, joiden ei siis tarvinnut istua peppu penkissä vaan päinvastoin Riitta kehotti nousemaan mukaan tanssimaan. Ja hehän tanssivat, ai että! Lavan läheisyys sai aikaan sitten sellaisen ihanan vuorovaikutuksen, jossa lapset huutelivat tarinaan mukaan ja olivat niin niin niiiiiiin mukana tapahtumissa kuin kuvitella saattaa.

Joissain konserttipaikoissa siis esityksiä on katsottu omilla paikoilla nousevassa katsomossa, ja nekin esitykset ovat olleet kyllä tietysti ihania – mutta tällaisella lavalla vuorovaikutuksen mahdollisuudet ovat vielä ihan-ihan ekstrahyvät.

Konsertin lisäksi koko laiva oli siis ihan nalleohjelmaa pullollaan. Me ehdittiin mukaan ainakin maanantaiaamun Triolin diskoon (hei kuinka usein maanantaiaamun voi aloittaa diskoilemalla? aika hienoa!), ohjaajaan vetämään rytmittelytuokioon (lapsia vähän harmitti, kun siellä ei ollut nalleja mukana), valokuvapotrettiin Riitan ja nallejen kanssa, leikkihuoneelle, messualueelle, non-stop-leffaan ja parikin kertaa lasten lauluesiintymistilaisuuteen.

Ensimmäisen illan lastenkonsertissa Seela luonnollisesti esitti oman tunnusbiisinsä ”Krokotiilit lammessa ui”. ”Tuiki tuiki tähtönen” tuli sitten seuraavana päivänä.

Risteilyvuorokausi meni kyllä valtavalla vauhdilla. Ei sitä jotenkin etukäteen hoksaakaan, miten kiireistä tuo laivalla lilluminen voi olla, haha. Mutta kun ohjelmaa on siellä ja täällä ja tuolla, ja syödäkin pitäisi ja ja ja ja… Ei ihmekään, jos pienillä meinaa mennä vähän väsymyksen puolelle; meilläkin eräs tietty perheenjäsen oli aika holtittomassa tilassa ajoittain; varmasti jännitys ja ilo ja monenlainen tekeminen sen teki.

Onneksi suurimmaksi osaksi aikaa sellaisessa onnellisen holtittomassa tilassa, mutta toki laivan äänieristeetkin tulivat testattua siinä ihan loppumetreillä. Haha.

Päiväunet pallomeressä?

Ihan sataprosenttisen varmasti mennään toistekin nalleristeilylle, jos vaan Suomessa ollaan, kun sellainen seuraavan kerran järjestetään – tosi positiivinen kokemus siis! Ei olisi haitannut, jos risteily olisi ollut vähän pidempikin, vaikka Ruotsin-risteily! Ehtisi ihan ajan kanssa nallepuuhastella eikä tarvitsisi (ehkä) kiirehtiä.

Toinen yökin laivalla olisi vielä maistunut; omassa hytissä me onneksi nukuttiin yö tosi hyvin eikä mitään meluja kuulunut käytäviltä. Lastenristeilyn plussaa; ei huonostikäyttäytyviä aikuisia, ainoastaan hyvinkäyttäytyvä lapsia :)

Lisäksi kehitysehdotuksena meiltä sellaista, että olisipa ihanaa, jos joku nalle ehtisi ihan vaan kävellä siellä laivan käytävillä nonstoppina. Se kiireetön halailu kun niissä nalletalovierailussa on aina lapsille Ihan Sitä Parasta, sen saman kiireettömyyden kun saisi ”monistettua” tällaiseen laivaympäristöönkin! Nyt kyllä nalleja toki nähtiin, mutta aika monesti piti katsoa ohjelmasta aloitusaika ja hoputtaa perhe liikkeelle, että ehditään – ja siihen samaan aikaan oli sitten tietysti ne sata muutakin lasta siinä nallen ympärillä.

No mutta tuota nallehalivajetta saatetaan käydä täydentämässä vielä siellä Ideaparkissa tämän syksyn aikana <3

Nopea kohtaaminen käytävällä, nalleilla oli jo kiire konserttilavalle, mutta kyllä tässä yhdet halit ehtii!

Kiiiiiiiitos kaikille mukana olleille blogitutuille, ihana oli saada kasvot taas muutaman nimimerkin taakse <3 

10
Like
1

You Might Also Like

  • Onneli Winter /Onnelin elämää
    11.9.2018 at 21:20

    ihana tuo idea kiireettömästä halailusta <3 Se on Super tärkeää niin kasvaville taimille kuin meille "huonosti käyttäytyville " aikuisillekkin ;) . On mukava että lapsille on tarjolla lasten näköistä, lapsellisen ihanaa tekemistä. Aikuisena saakin sitten olla loppuelämänsä …heh! (riippunee tietysti ehkä ammatin valinnasta).

    • krista
      12.9.2018 at 15:41

      Kyllä! Monesti lapsille suunnitellaan niin hienoa ja actionia ja joskus kaikkea aikuisten estetiikkaa miellyttäviä (vaikka piirretyissä) ja unohtuu, että jokin yksinkertainen leikkilaulu tai kiireetön kirjan lukeminen (ja halailu) voi olla lapselle sitä parasta <3 Se on yksi iso syy, miksi meillä tykätään näistä nalleista niin paljon: nallejen kanssa lapset saavat olla lapsia ja näissä on kysymys niin suloisista perusjutuista: laululeikeistä, rytmittelystä ja nalletarinatkin ovat usein ihan peruskertomuksia nallejen arjesta - ja se riittää <3 <3 <3

  • lau
    11.9.2018 at 21:56

    Seilasin edellisenä päivänä samalla paatilla. Euroviisuristeilyn myötä mukana oli vähän toisenlaisia karhuja: suuri osa risteilymatkustajista oli euroviisufaneista fanaattisimpia, nimittäin homomiehiä. :D

    • krista
      12.9.2018 at 15:43

      Hahaa, mahtavaa! Henkilökunnallakin on ollut varmasti mahtava siirtymä Euroviisu-tunnelmista Titi-nalletunnelmiin :D