Tukea perheille solmukohdissa

Kaupallinen yhteistyö: Suomalaisen Työn Liitto

Lastensuojelu. Kamala kirosana? Mörkö, joka vie lapset pois kodeistaan ja rikkoo perheet?


Vai yhteiskunnallinen tärkeä palvelu, joka parhaimmillaan pelastaa lapsen tulevaisuuden ja koko perheen?

Blogiyhteistyö Suomalaisen Työn Liiton kanssa on vienyt minut tutustumaan aivan hurjan mielenkiintoisiin ja tärkeisiin pieniin suomalaisin toimijoihin: mm. sekä vanhusten että mielenterveyskuntoutujien asumispalveluihin. Nyt on vuorossa lapsiperheiden palveluita ja sijaishuollon palveluita tarjoava Merikratos – heillä on perhepalveluita ympäri Suomen ja neljä pienryhmäkotia Turun lähellä Kaarinassa.

Lastensuojelustereotypiat karisevat viimeistään siinä vaiheessa, kun lukee asiakaspalautekyselyn tuloksia. 100 prosenttia vastaajista – siis ihan jokainen – koki, että:
– Perheen ajatukset ja toiveet huomioitiin työskentelyn tavoitteista sovittaessa.
– Ovat voineet keskustella työntekijöiden kanssa avoimesti.
– Työntekijät ovat olleet auttavaisia, luotettavia, lämpimiä, läheisiä, kuuntelevia, joustavia, kannustavia.

”Merkkarilaisia”: sosiaaliohjaaja Jarkko Kaijanen ja tiimivastaava Henna Komonen.

Jarkko Kaijanen on yksi ”Merkkarin” eli Merikratoksen ammatillisista tukihenkilöistä – tämä on hyvin varhaisen vaiheen tukitoimintaa, jolla ennaltaehkäistään suurempia ongelmia.  Lapsella tai nuorella voi olla esimerkiksi päihdehakuisuutta, ongelmia koulussa tai sosiaalisissa suhteissa, tai mielenterveyden ongelmia joko itsellään tai perheessä.
– Lapsen tai nuoren kanssa tavataan säännöllisesti, keskustellaan ja tehdään asioita yhdessä, vaikkapa käydään elokuvissa tai harrastamassa. Ollaan turvallisena aikuisena mukana elämässä, Jarkko kertoo.

Ammatillisen tukihenkilötoiminnan erottaa vapaaehtoisesta tukihenkilötoiminnasta tukihenkilön koulutus ja taustalla oleva ajatus siitä, että toiminnan lomassa tukihenkilö osaa nimenomaan kokemuksensa ja ammatillisuutensa avulla muodostaa luottamuksellisen suhteen lapseen tai nuoreen. Lisäksi tukihenkilötyön taustalla on aina selkeitä asetettuja tavoitteita, joihin tukisuhteella pyritään vaikuttamaan.

Miksi sitten yhdessä tekemistä eikä pelkkää keskustelua? Siksi, että toiminnallisen sisällön kautta voidaan antaa myös itseluottamusta kasvattavia onnistumisen kokemuksia. Toiminta on myös luonteva kohtaamisen foorumi: monet tukihenkilöasiakkaat pystyvät toiminnan ohessa käsittelemään ongelmiaan paremmin kuin vain paikoillaan pöydän äärellä keskustellen.
–  Lisäksi toiminnan myötä nuori huomaa, että palvelut ja harrastukset ovat olemassa myös häntä varten – tässä ikään kuin integroidaan yhteiskuntaan tarjoamalla osallisuuden kokemuksia, Jarkko jatkaa.

Tukea tarjotaan mahdollisimman pitkään; jopa kuusi vuotta kestäneitä tukisuhteita löytyy. 18-vuotiaana päättyy periaatteessa lastensuojelun piirissä oleminen, mutta usein tukea onnistutaan antamaan nuorelle vielä pidempäänkin.
– Aivotutkimusten mukaan aivot kehittyvät 25 ikävuoteen asti. Lisäksi lapsuuden ja nuoruuden traumat voivat viivästyttää kehitystä, joten tavoitteenamme on, että pystyisimme olemaan nuoren elämässä mukana pitkälle täysi-ikäisyyteen asti, Jarkko toteaa.

Parhaimmillaan tukihenkilötyöllä voidaan ehkäistä huostaanotto. Ja se on iso juttu se. Että perhettä voi auttaa varhaisessa vaiheessa niin, että perhe pysyy koossa eikä hajoa.

Ammatillisen tukihenkilötoiminnan lisäksi perheen on mahdollista saada räätälöidysti muutakin tarvitsemaansa tukea, vaikkapa perhekuntoutusta tai tehostettua perhetyötä. Räätälöinti katsotaan aina ihan perheen omien toiveiden ja tarpeiden mukaan.

Muutama viikko sitten kirjoitin täällä suomalaisen lastensuojelun surkeasta tilasta. Että yhden sosiaalityöntekijöiden vastuulla on 49-51 lasta (pahimmillaan jopa yli sata), vaikka suositus on 20-30 lasta. Voi vain kuvitella sitä kuormitusta, jonka alla työntekijät yrittävät tärkeää työtään tehdä.

Aika suuren kontrastin tuohon tarjosi nyt tähän Merkkariin tutustuminen – tämä on siis työntekijöidensä omistama pieni suomalainen yritys, jonka palveluiden pariin tulee ohjaus kunnista lastensuojeluasiakkuuden tai sosiaalihuoltolain perusteella.

Mutta täällä siis näkyi ihan herkistävän hyvin, miten tätä tehtävää voi hoitaa henkilökunnan hyvinvointia ajatellen.

Merikratoksella nimittäin uskotaan, että työssä onnistumisen taustalla täytyy olla hyvinvoiva työntekijä. Merikratoksella tehdään vaativaa työtä, ja sen takia tuki on vielä ihan erityisen tärkeää.
– Yksin tekeminen on meillä oikeastaan kokonaan kiellettyä, se kuormittaa liikaa. Jokaisen perheen asioille on taustalla oma tiimi, ja työntekijät saavat itse taustatukena Merikratoksen psykologien tai perheterapeuttien tarjoamaa case-konsultaatiota ja työnohjausta, Jarkko kertoo.

Näinhän sen pitäisi olla! Kaikilla! Voi kunpa yhteiskuntamme panostaisi näihin asioihin <3

Merikratos haluaa omalta osaltaan tukea kuntia heidän vaativassa työssään ja tarjota sinne kumppanuuksia, joiden avulla voidaan täydentää kuntien omaa perhetyötä. Merikratos myös tarjoaa kuntien työntekijöille heidän hyvinvointiaan tukevia palveluita, kuten työnohjausta.

Yksityisyyssyistä (ja Espanjassa-asumissyistä myös) en tällä erää ehtinyt päästä Merikratoksen asiakasperheitä tapaamaan. Olisi kiinnostavaa, jos sellainen joskus myöhemmin toteutuisi, toivotaan näin! Mutta tässä videolla esimerkkinä yhden perheen tarina:

Merikratoksen arvot asiakasta kohtaan ovat samat kuin arvot työntekijöitä kohtaan: ensisijaista on tunne, että sinä olet tärkeä.

Perheiden oma motivaatio on onnistumisessa erittäin tärkeä. Kuulluksi tulemisen tunne ja omat tavoitteet. Täällä uskotaan, että voimavarat löytyvät perheestä itsestään – joskus vaan tarvitaan ammattilaisten tukea niiden löytämisessä.

”Miten teidän palveluiden pariin sitten pääsee?”, minä kysyin. Että jos on perheessä haasteita ja kokee, että Merikratoksen tuesta olisi hyötyä.

Kuntien kautta siis. Mutta toiveita voi esittää. Merikratos on suht pieni toimija ja kilpailutuksissa pienet saattavat jäädä isojen jalkoihin (tämä minulle kerrotaan huokaisten), mutta samanaikaisesti kunnissa ollaan kyllä silmät auki: siellä nähdään, millaisia onnistumisia Merikratoksella tehdään. Siksi sinne voi päästä ja saada tukea omalle perheelle.

Merikratoksella on siis toimipisteet Turussa, Tampereella, Mikkelissä, Jyväskylässä, Joensuussa ja Iisalmessa sekä Aapeluskodit eli neljä pienryhmäkotia Kaarinassa.

Taas kerran voin sanoa: tärkeää suomalaista työtä, kiitos siitä! <3

Kaupallinen yhteistyö: Suomalaisen Työn Liitto

9
Like
14

You Might Also Like

  • Norde
    14.12.2017 at 11:10

    Kiitos tästä! Olen ammatiltani sosionomi ja suuntautunut mm. lastensuojeluun, vaikken tällä hetkellä sillä alueella työskentelekään. Aihe on kuitenkin tuttu ja ihmisten asenteet lastensuojelua kohtaan myös. Jopa muut lasten kanssa työskentelevät (esim. päiväkotihenkilöstö) pelkäävät usein ottaa yhteyttä lastensuojeluun, koska sen nähdään tarkoittavan vain huostaanottoa. Tämä siitä huolimatta, että sijoitukset ovat kuitenkin viimesijainen ja lopulta aika pieni osa lastensuojelun kenttää.

    Siksi onkin hirvittävän tärkeää jakaa tällaisia tarinoita! Lastensuojelu on paljon muutakin kuin sijaishuoltoa (eli niitä huostaanottoja). Tietysti lähtökohtana on aina lapsen etu, mutta pääsääntöisesti nähdään, että lapselle olisi parasta pystyä elämään oman perheensä kanssa. Moni ihan tavallinenkin perhe voisi haastavissa elämäntilanteissa hyötyä Merkkarin kaltaisista lastensuojelun palveluista, eikä sen tarvitsisi olla niin leimaavaa.

    Siis suuri kiitos!

    • krista
      14.12.2017 at 11:40

      Kiitos itsellesi hyvästä kommentista! Mulla itsellänikin tuli siis keskustelussa heti mieleen, että ”vau, miten näihin palveluihin pääsee” – siis PÄÄSEE, ei ”joutuu” :) Koska onhan se nyt ihan mahtavaa, että jos vaikka (ihan tavallisessa) perheessä on nuori, jolla on orastavia ongelmia, niin niihin on tarjolla erilaista apua, jolla voidaan ehkäistä isompia ongelmia!

      Ja kyllä, ihan näistä samoista asioista juteltiin merkkarilaisten kanssa. Että lapsen etu on lähtökohta, mutta sen eteen tehdään kaikenlaisilla tukitoimilla töitä, että lapsi pystyisi asumaan oman perheensä kanssa (ja tietysti sen lapsen edun huomioiden siis) <3

  • Roosa
    14.12.2017 at 11:47

    Hei. Hienoa että tartut aiheeseen, mutta tekstisi antaa lastensuojelusta vain hyvin kapean kuvan. Kunnilla ja kuntien taloustilanteilla on hyvin paljon merkitystä Merikratoksen kaltaisten palveluiden hankkimisella asiakkaille. Lastensuojelu on tällä hetkellä aikamoisessa kriisissä ja monia perheitä ei pystytä auttamaan ennalta ehkäisevästi vaikka se toki lain tarkoitus on. Ehdotan juttusarjan laajentamista kuntien sosiaalityöntekijöiden näkökulmien avaamiseen.

    • krista
      14.12.2017 at 11:55

      Kyllä, tämä kirjoitus nimenomaan käsitteli nimenomaan tätä Merikratosta, joka on pieni työntekijöidensä omistama suomalainen yritys, jonne kunnista ohjataan heidän palveluitaan täydentämään. Tällaisia pieniin (tärkeisiin!) suomalaisiin yhteiskunnallisiin yrityksiin olen päässyt nyt tämän vuoden aikana tutustumaan Suomalaisen Työn Liiton kautta. Tekstin tarkoitus ei siis ole esitellä suomalaista koko lastensuojelujärjestelmää (osaisinkohan sellaista edes tehdä, hui), vaan tätä yhtä pientä toimijaa ja heidän työtään. Onnellisia ne, jotka esimerkiksi Merikratoksen palveluiden ääreen pääsevät!

      Viittasinkin tuossa tekstissä muutaman viikon takaiseen kirjoitukseeni lastensuojelun tilasta: http://www.puutalobaby.fi/lasten-oikeudet-adressi ja puolestaan tässä tämänpäiväisessä tekstissä esitin myös tuon (utopistisen?) toiveen, että koko yhteiskunnassa panostettaisiin lastensuojeluun näin, että vaikkapa kunnissa töitään tekevillä olisi näin hyvät työskentelyolosuhteet! Tuossa muuten hienoa oli myös se, että Merikratos tarjoaa myös kuntien työhtekijöille hyvinvointia tukevia palvelua; voi toivottavasti kunnat todellakin käyttäisivät tällaisia! Tuo askartelutarvikekuvan jälkeinen teksti on juuri tästä toiveesta, että koko yhteiskunnassa olisi joskus näin hyvin.

      Ja kyllä myös siihen, että kuntien tekemä sosiaalityö ja sen haasteet ovat myös kiinnostavia. Olen ymmärtänyt, että täydellä sydämellä, liian pienillä resursseilla. Tämä on tärkeä yhteiskunnallinen asia; tähän pitäisi olla resursseja (=RAHAA) enemmän. Toivottavasti pääsisin myös vaikkapa tähän näkökulmaan joskus tutustumaan, jos minut kutsuttaisiin käymään jonkun kunnan sosiaalitoimessa (onkohan se oikea nimitys?) – tekisin sen oikein mielelläni!

  • Pinja
    19.12.2017 at 00:14

    Kriisejä on kaikissa perheissä. Pitäisikö joka ”kriisissä” kääntyä sossujen pariin? :D. Sinänsä ihan mukava palvelu, mutta elämään nyt vaan kuuluu luonnollisena osana huonommat päivät ihan kaikilla.
    Ei elämä mitään jatkuvaa blingblingiä tai yltiöpäistä positiivisuutta ole tai jatkuvaa materian hankkimista.
    Ikävä kyllä, harrastaminen ja muu mukava ei poista perimästä mieleterveyshäiriöitä tai muita kasvukriisejä.

    • krista
      19.12.2017 at 16:08

      Kyllä, kriisit ja huonot päivät kuuluvat elämään <3 Joskus kriisi on kuitenkin sellainen, että ulkopuolinen apu tekee siihen hyvää - on se sitten millaista tukipalvelua tahansa. Onneksi niissä on paljon erilaisia vaihtoehtoja tarjolla perheen tarpeen mukaan: on vaikkapa ammatillista tukihenkilötoimintaa, perhekuntoutusta tai tehostettua perhetyötä.