Onnellinen sunnuntai (eli #myday)

Lapset heräävät puoli yhdeksältä ja pyytävät luvan mennä leikkimään. Saa mennä. Jäämme Joelin kanssa vielä hetkeksi loikoilemaan.

Joel alkaa laittaa aamupalaa ja minä menen jatkamaan terassin siivousta. Pihalla tehdyt uima-allashuoneen remppatyöt ovat valmiita ja pääsemme nyt ensimmäistä kertaa nauttamaan pihasta, kun remppapöly on (suunnilleen) laskeutunut. Pesen terassin tuolit ja pöydän, ja levitän pöydälle basaarista ostamamme  kahden euron pöytäliinan.

Syömme kiireettömän aamupalan: hedelmäsalaattia ja jugurttia aikuisille, ja leipää ja (suomalaista) lauantaimakkaraa tytöille. Letitän lasten hiukset. Tytöt käyvät pihalla poimimassa pensaasta maahan tippuneita kirkkaita kukkia. Sitten levitetään viltti ja tuodaan sisäleluja ulos.

Ystäväperhe tulee käymään. Juomme kahvit ja lapset leikkivät viltin päällä yhdistettyä Ryhmä Hau – Barbie – My Little Pony -leikkiä.

Kiire saadaan näköjään aikaiseksi täälläkin: tyttöjen ensimmäinen tanssitunti alkaa! Bongasimme täällä syksyllä aloittaneen tanssikoulun, joka järjestää lapsille tanssitunteja. Ihanaa! Etenkin vanhempi tulee tunnilta ilosta hyppelehtien; aikoo mennä jo keskiviikolla tanssikoulun näytökseen esiintymään. Näemme esityksen ”treenit” monta kertaa pitkin katuja.

Leikimme hetken leikkipuistossa ja treffaamme taas ystävät. Lounasaika! Ravintolassa on aika kova meteli ja kuuma, mutta lapset syövät hyvin pitsaa (mikä ei ole itsestäänselvyys; taas vähän ruokaantottumisongelmia täällä). ”Hasta luego!”, minä huikkaan tarjoilijalle poistuessa. ”Kiitos moi”, tarjoilija vastaa.

Tytöt nukahtavat kotimatkalla. Minä ja Joel kiipeämme omalle kattoterassille itkuhälyttimen kanssa. Huokailemme onneamme ja nauramme sille, että miten jaksamme vaan päivästä toiseen hokea tätä, että oh oh oh miten onnellisia olemme. Hoimme sitä ihan koko viime talven ja tänä talvena jatkamme näköjään samaa. Missä vaiheessa tähän tottuisi ja akuuttionnentuntemushuokailut loppuisivat…? Ei vielä tänä talvena ainakaan.

Äh, itkarin paristot piippaavat loppumista eikä latausta saa ulos. Siirrymme takaisin alas pihalle. Joel lähtee päiväunille ja minä jään istumaan alaterassin ilta-aurinkoon, joka on lempeän lämpöinen; päivisin on auringossa melkein liian kuuma.

Siinä istuessani käsistäni puuttuu jotain olennaista: kirja. Ensi viikolla täytyy lähteä etsimään sitä suomalaista divaria, josta olen kuullut.

”Minä haluan treenata tanssiesitystä!”, hihkaisee yksi vastaherännyt ääni vaunuista.
”Minä haluan leikkiä Ryhmä Hauta!”, hihkaisee toinen vastaherännyt ääni vaunuista.

Treenataan ja leikitään, isi nukkuu vielä puoli tuntia. Sitten välipala.

Illalla siivotaan.

Onnellinen sunnuntai.

30
Like
5

You Might Also Like

  • Lilah
    26.11.2017 at 20:30

    Ai melkein liian kuuma?! Juuri sieltä kotiutuneena minusta sää oli koko ajan kuin Suomen kesä: lupailee lämmintä, mutta heti varjossa on kuitenkin kylmä. Ja illat viileni ihan super nopeasti neljän jälkeen. Mutta voittihan tuo Etelä-
    Suomen marraskuun kelit. Mulle ei kuitenkaan tullut sellainen olo, että viihtyisin kuukausia ”kesässä”, joka ei kelpaa mulle kesäksi – ei sillä, että tämä kotikelikään kelpaisi talveksi. Mun pitäisi varmaan asua kesät Espanjassa ja talvet Lapissa ja käydä välillä joku thaimaanreissu :-) Mutta ihanaa tietysti, että teille ratkaisu tuntuu oikealta ja onnelliselta!

    • krista
      26.11.2017 at 20:46

      Hih joo biitsipäivän aamuna saattaa olla rapsakat 10 astetta, kun aletaan pakata rantakamoja :D Mutta sitten yhtäkkiä klo 11 lämpötila nousee, ja siinä iltapäivän 13-15 aikaan mulle on jo ollut sellaista, että hakeudun varjoon. Ja sit taas iltaulkoiluille lasten päikkäreiden jälkeen lähdetään jo pitkissä housuissa ja huppareissa. Mulle päivän ihanin kohta on just tuossa iltapäivän päätteeksi (15 jälkeen), kun aurinko vielä paistaa, mutta ei enää paahda <3 Sellainen 21 ja puolipilvistä on just mun unelmasää <3
      -
      Hih tuostapa sulle sitten hyvä kombo asuinpaikoiksi! :) Mulle täällä kesä ois aivan liian kuuma, en jaksa jotenkin sellaista paahdetta enää ollenkaan. Eikä ole kiva stressata lasten palamista; parempi on sellainen lyhythihaisten paitojen sää, mutta ei megahelle. Kesäksi on ihan hyvä palata Suomeen <3 Mutta kyllä, ihmiset on erilaisia lämpötilojen suhteen; paikallisethan tosiaan täällä on untuvatakeissa jo :)

  • Veema
    27.11.2017 at 16:08

    Ettei vaan olis Anna palaa -tanssikoulu. Lapsi kävi siellä viime vuoden kumpulassa ja kyllä harmitti, kun Anna otti ja siirsi koulunsa Fuengirolaan. Mutta hyvä teille :) ihan huippukiva ope!

    • krista
      27.11.2017 at 16:11

      Kyllä, juurikin se! :) Ihan mieletön riemu, kun bongattiin sen mainos täältä; se on vieläpä tuossa ihan viiden minuutin kävelymatkan päässä! <3 <3 <3 Huippuihana!