Saako lapsi itse päättää, mitä pukee päälleen?

Joskus viime talvena törmäsin Facebookissa keskusteluun siitä, saako lapsi valita itse omat vaatteensa. Keskustelussa useammatkin (pienempien) lasten vanhemmat totesivat, että heillehän ei mitään Frozen-kuvioita tule.

Osallistuin (oikein hyvähenkiseen) keskusteluun itsekin ja aihe jäi myös pyörimään mieleen ”tästä vois joskus kirjoittaa” -tyyppisesti. Taisinpa tehdä aloituksenkin luonnoksiin, mutta se hukkui sinne muiden juttujen taakse.

No nytpä sitten bongasin  ihan saman aiheen myös Mami Go Go -Mintulta, täältä. Myös hän oli nähnyt juuri jonkin keskustelun; tosin ilmeisesti tuo keskustelu on ollut eri, kun se oli tapahtunut ihan vastikään ja tästä mun näkemästä taas pidempi aika. Mutta selvästi aihe jakaa mielipiteitä, kun se kerran aiheena pulpahtelee usein esiin eri keskusteluihin – ja jos ei edes mitään vahvoja mielipiteitä, niin erilaisia käytäntöjä perheissä.

Ja se on aina aika kiinnostavaa!

Itselleni yllätys tapahtui tasan toisin päin kuin Mintun kirjoituksessa – meillä kun puolestaan lasten ikioman vaate-estetiikan seuraamista on pidetty niin itsestäänselvänä, että en ole edes hoksannut, että toisinkin voisi olla!

Lasten ollessa aivan pieniä vaatteet valikoitiin tietysti aikuisen maulla. Useammin kyllä ”mitä kierrätyspaketista löytyi” -tyyppisesti, ja sitten seuraavaksi ”mitä hoitopöydältä osui käteen” -henkeen.

Mutta heti, kun lapset ovat vähänkään osoittaneet kiinnostusta tehdä omia valintoja, ovat he valinneet vaatteitaan itse. Siihen on jopa kannustettu. Kaupassa ja kirpparilla: ”oisko tää kiva?”. Nettikaupassa ja nettikirppisryhmissä: ”tuu katsoon, tykkäisitkö tästä?”

Ja myös kotona, ihan päivittäin. Pienempänä: ”kumman paidan näistä haluat?”. Nyt isompana on menty jo ihan siihen asti, että lapset puuhastelevat aamuisin vaatteiden keskellä ihan itsekseen, pukevat ja tulevat vaatteet valmiiksi valittuina aamupalapöytään.

Aikuinen toki asettaa meilläkin pukeutumisen järkevyysreunaehdot: lyhyt- vai pitkähihainen? Paksut vai ohuemmat pöksyt? Pitääkö olla ulkovaatteet erikseen vai ei?

Siinä meillä on ollut aika selkeä raja, että roolivaatehörsellyksillä ei lähdetä ulkoleikkeihin – mutta siinä on kysymys eniten pesukäytännöistä, kun ne eivät ole niin pesunkestäviä. Siksi parempi pukeutua niihin vain sisätiloissa. Mutta toisaalta kysyn senkin suhteen usein itseltäni, että onko tuossa roolivaaterajassakaan mitään oikeaa perustetta. Muutamia balleriinahameita on otettukin jo myös ulkokäyttöön.

Eli jos vaatteet ovat säähän sopivat, niin siitä vaan. Saa päättää itse!

Ja hassua kyllä: en ole tullut ajatelleeksi, että lapsi ei saisi valita.

Saatikka sitä, että vaikkapa Frozen tai Ryhmä Hau olisivat vaatetuksessa nou-nou. Nehän ovat ihania! Siis lapsen mielestä. Ja lapsihan ne pukee päälleen, ei aikuinen.

Itse asiassa jopa ihastelen noita omia lapsia tyylikysymyksissään. Etenkin 6-vuotias saattaa valita koko asun ihan loistavasti – ehkä vähän (aikuiselle) yllättävästi, mutta selvästi oman makunsa mukaan, loppuun asti mietittynä. Hiuspantoja, käsilaukkuja ja kenkiä myöten!

Annan usein palautetta, että vau mitkä vaatteet tänään valitsit.

Näen tuon vanhemman lapsen ”vaatesuhteessa” paljon itseäni lapsena. Muistan, miten minulle hyväntahtoisesti naureskeltiin – että tuo lapsi vaihtaa vaatteet vähintään viisi kertaa päivässä. Oh, se oli ihanaa! Heh ja jos haluaa nähdä pienen vilauksen siitä, miltä tuo esikoinen saattaa sitten joskus teini-iän myllerryksessä kuulostaa, niin yritäpä se pakottaa laittamaan jotain vaatteita vastoin tahtoaan. Siinä tuli ja tappura lentää, vaikka lapsi on muuten pehmeä luonteeltaan. ”SINÄ ET SAA MÄÄRÄTÄ, MITÄ MINÄ PÄÄLLENI LAITAN!”

Vaikka se olisi just edellisenä päivänä ollut ihan lempparimekko, niin jos sinä päivänä ei olekaan sellainen fiilis. Tietäähän sen itsekin, miten hyvältä tuntuu, kun on omannäköiset vaatteet päällä. Tai miten kurjalta, jos tuntee pukeutuneensa jotenkin ”väärällä” tavalla.

Ja pikkusisko pukeutuu kaikkein mieluiten krokotiilivaatteisiin. Bongailen niitä kirppiksiltä ja teidän (KIITOS!) vinkkien mukaan milloin mistäkin. Voi sitä riemua, kun uusi ihana krokotiilipaita löytyy – ja etenkin sitä, kun on itse valitut krokotiilivaatteet päällä ja joku aikuinen niitä ihastelee. Oh, mun sydän pakahtuu, kun lapsi loistaa iloa ja onnea, kun joku hänen tyylinsä huomioi!

Ja kyllä: näemme jopa vaivaa, että löydämmme just lapsen makuun sopivia vaatteita. Ei toki mitään kalliita, sitä merkkivaatevarustelulinjaa emme ole koskaan kokeneet omaksemme. Mutta nettikirppiksiltä, markettien hyllystä ja edullisten ketjujen nettikaupoista, mieluiten aleosastoilta.

Bongaamme vaatteita, joista uskoisimme (ja varmistamme tämän usein kysymällä) lastemme pitävän.

Emme sellaisia, joista itse pidämme.

Ymmärrän toki ihan valtavan hyvin, että kaikki lapset eivät ole ollenkaan kiinnostuneita vaatteiden valinnasta. Tällöin joku muu tehköön valinnat. Jos se kerran on lapselle ihan sama tai jos lapsi ilolla kelpuuttaa jonkun toisen valinnat. Jos oikein ymmärsin, niin esimerkiksi juuri Mintun perheessä on näin.

Mutta jos lapsilla on näkemykset pukeutumisesta, mun mielestä lapsen omaa tyylitajua ja itsemääräämisoikeutta kannattaa arvostaa. Vaikka päivän asussa olisikin My Little Pony -leggarit, krokotiilipaita, eriparisukat ja Ryhmä Hau -huppari.

Koska ne ovat lapsen vaatteet – ja lapsi on omanlaisensa persoona eikä vanhempansa edustushenkilö.

Miten teillä? Saako lapsi valita itse (jos haluaa), mitä päälleen laittaa? Miksi saa tai miksi ei?

67
Like
10

You Might Also Like

  • Lauralis
    25.6.2018 at 16:10

    Meidän 2,5-vuotias sekä 6-vuotias päättävät kyllä hyvin pitkälti itse vaatteensa. Varsinkin isompi on pienestä asti ollut tarkka vaatteistaan; sekä siitä miltä vaatteet tuntuvat että siitä miltä ne näyttävät. Jalkaan ei juuri muu ole useaan vuoteen käynyt kuin farkut. :) Nyt kesällä toki shortsitkin.
    Yritän ohjailla pukeutumaan sään mukaan, mutten siitäkään usein jaksa taistella, kyllä he sitten tulevat hupparin päälle hakemaan kun t-paidalla tulikin kylmä. :)
    Juhliin toki koitetaan löytää siistimpää päälle ja remppahommiin ei saa lähteä uusissa vaatteissa, päiväkotiin ei lähdetä unimekossa ja niin edes päin.

    Muistan itse lapsuudesta miten inhottavalta tuntui, kun joku vaate tuntui päällä huonolta, mutta sitä silti piti vaan käyttää…

    • krista
      25.6.2018 at 16:19

      Joo just samantyyppisesti meillä! Esimerkiksi yökkärit vaihdetaan aamulla päivävaatteisiin ja ulos laitetaan säänmukaiset vaatteet. Se unohtuikin tekstissä mainita, että esimerkiksi kesämekkoa meidän lapset saavat pitää talvellakin, jos haluavat – mutta sinne vaan sitten pitkähihaiset alle ym. Eli aikuinen varmistaa käytännön järkevyyden, mutta lapsi päättää itse tyylistään :)

  • Anna
    25.6.2018 at 16:22

    Meillä lapsi 3v lähinnä sanoo, jos joku EI kelpaa, muuten hän ei osoita kiinnostusta vaatteisiin, ne vain ovat. Tai itseasiassa onhan hänellä ollut yksi toive: taskulliset housut, että saa aarteita mukaan.
    Valitsen vaatteet oman makuni mukaan tai siis sellaiset mitä omaan makuun suunnilleen sopivasti kirpparilta löytyy.

    • krista
      25.6.2018 at 16:36

      Hih tuostaa aarteiden keräilystä tuli mieleen meidän ensimmäinen lapselle tullut kriteeri (just noin 3-vuotiaana): vaatteen pitää PYÖRÄHTÄÄ. Se oli tärkein valintakriteeri, pyörähtääkö se :) Ja toisella lapsella alkoi varmaan samanikäisenä tämä ”krokotiilisuus” :)

  • Enni
    25.6.2018 at 16:28

    Mulla on harvoin lapsi 5v. mukana vaateostoksilla. Jos on, saatan ehdotella hänelle jotain vaatetta ja hän minulle, mutta yleensä ei osteta, jos vaate ei miellytä molempien silmää. Koskaan ei ole mitään harmitusta tullut, jos lapsi ei ole saanut mitä olisi halunnut. Jos ostan hänelle vaatteita yksin, yleensä hän niistä tykkää. Kaapista lapsi valitsee itse aamuisin vaatteet päälleen, toki aikuinen määrittelee mikä sopii säähän. Mulle käy hyvinkin tämä järjestely, pääsenpähän helpommalla, kun hän itse valitsee ja pukee päälleen :)

    • krista
      25.6.2018 at 16:44

      Joo mustakin tuntuu, että lapsen itse valitseminen jopa helpottaa aamuja! Ainakin huomattavasti helpompi kuin se vaihe, kun ehdotti joka ikistä vaihetta ja kaikki oli EI EI EI :D Mutta tuo oli tietysti ihan ikävaihehomma :) Mutta kivalta tuntuu, kun lapsi itsenäisesti valitsee itse ja sitten tyytyväisenä niissä liihottaa :)

      Meillä kans lapset yleensä tykkää myös aikuisten valinnoista. Tai sitten ovat niin diplomaattisia, että eivät suoraan töräytä :D Mutta on sellaisia jotain ”kummallisuuksia” sattunut: esimerkiksi yhdet aika hintavat (meidän hintahaitarissa) Peppi Pitkätossu -mekot, jotka ostin ihan uusina, Prismasta. Olivat niin suloiset, että huusivat (mun, heh) nimeä. Luulin, että ne ois ihanat, mutta niitä on pidetty ihan älyttömän vähän. Yritän aina ehdotella, mutta hitsi eivät vaan halua laittaa – kumpikaan. Omituista! En yhtään tiedä, että miksi ne ei olleet menestys. Ehkä mä oon ehdotellut niitä liikaa :D

  • -----
    25.6.2018 at 16:30

    Voi vitsi miten iloiseksi tulin luettuani tämän postauksen toisin kun aijemmin luettuani Mintun jutun. Ihania lapsia sulla söpöine vaatteineen.
    Näin sen juuri pitää olla, aikuinen määrää mitä vaatetta päälle siis lyhyt – vai pitkähihainen, housut vai shortsit jne ja lapsi päättää muut. Ja en kans ymmärrä Miks jotain ryhmä hau paitaa voi käyttää vaan yöpaitana eikä pihalla. Lapsillehan ne on. Että juu, kiitos tästä jutusta, tulin hyvälle mielelle toisin kun tuosta toisesta jutusta.

    • krista
      25.6.2018 at 16:49

      Kiitos <3 Söpöjä ja (hih) omaleimaisia pukeutujia näin äidinkin mielestä :)
      -
      Jokaisella perheellä on tietysti tapansa ja mun mielestä on tosi mielenkiintoista lukea erilaisten perheiden erilaisista tavoista! Itse kun sitä on toiminut just vaan näiden omien lasten kanssa, jotka on kiinnostuneita pukeutumisesta, on tää ollut meille se yksinkertaisin tapa toimia - mutta jos olisi vaikka erilaiset lapset, jotka ei yhtään kiinnostuisi vaatteiden valinnasta, niin varmaan mä sit heille vaatteet itsenäisesti vaan ostaisin ja antaisin käytettäväksi :) Uskon, että lapsen persoona vaikuttaa paljon! Ehkä sukupuoli vähän myös? Mutta varmaan ennen kaikkea persoona :)

  • Kati / Lähinnä Kauempana
    25.6.2018 at 16:43

    Lapset saa päättää itse tyylinsä, oli se aikuisesta kuinka tyylitön tahansa! Tytär varsinkin kiinnostui hyvin aikaisessa itse pukemisesta ja omien vaatteiden valinta kannusti entisestään. Lapsella on lopulta aika vähän asioita mitä saa päättää, joten nauttikoot näinkin harmittamasta asiasta kuin tyylistään. Ja kyllä, kehun tytärtä hienoista valinnoista kun on tarkkaan miettinyt asusteetkin kohdalleen. Vaikka oliskin leopardilegginsit ja Frozen-tunika. Poika rakastaa perinteisiä Cars/Dinosaurus/junajuttuja ja saa rakastaa. Ei ole ihan niin nirso kuitenkaan kuin siskonsa. Ihana nähdä molempien tyylien kehittymistä!

    • krista
      25.6.2018 at 16:51

      Lasten paras tyyli on tyylittömyys <3 Ja siis se tyylittömyyshän on vain aikuisen silmässä, lapsen silmässähän se on upean tyylikäs :D "Harakan tyylitaju", kuten appiukko on usein sanonut - kaikkea, mikä kiiltää :)
      -
      Joo vaatteiden valinta on muuten myös yksi hyvä ja helppo tapa opetella just sitä päätöksentekoa! :) Eli siinä mielessäkin näen se oikein positiivisena juttuna :)

  • Jp ja kirppu
    25.6.2018 at 16:47

    Meillä 6v käy kummitädin kans ostamassa haluamansa vaatteet (olen tehnyt listan etukäteen mitä tarvitsee) ja osaa hyvin valita. Itse valkkaa päivittäin vaatteet, alkaen 3v kun miun valkkaamat inhotti. Todella hienosti pukeutuu. Raameja annetaan samalla tavalla kuin tekin eli pitkähihaista tai lämpimämpää housua jne. 😊 Ja ei merkkien perässä juosta, suuriosa on kirppikseltä tai käytettyä.

    3v poika on aistiyliherkkä, ja hänen kanssa joutuu määräämään enemmän. Mm helteellä halus toukokuussa samat pipot ja hanskat kun ne oli tuttuja ja shortsit inhotti. No hän joutuu aina uuteen sääkauteen tottumaan uudestaan. Syksyllä sitten väännetään hanskoista 😊 Muuten ei häntä vaatteet kiinnosta tai jos sanoo haluavansa jonkun muun, toki saa.

    • krista
      25.6.2018 at 18:10

      Hei hieno järjestely – teillä on sellainen käytäntö, että yhdessä shoppailevat? Ai miten kiva tapa! <3
      -
      Meillä kans toisella on tärkeää erityisesti se, miltä vaatteet tuntuvat iholla. Että on pehmeä iholla eikä esimerkiksi karkea sisäpinta. Siksi käytetyt ja mahdollisimman nuutuneet taitaa olla niitä parhaita lemppareita :)
      -
      Isompi muuten haluaa laittaa koko ajan sellaisia piukkoja (liian pieniä) leggareita, jotka ovat polvista mahdollisimman revenneet. Välillä yritän, että ehjät pitäis sit kuitenkin olla, jos lähdetään kotoa johonkin.
      "NE ON MUODIKKAAT!!!", lapsi kommentoi. OMG :D Teini-ikää odotellessa :D

  • Lintunen
    25.6.2018 at 16:55

    Meillä lapset päättää itse ja mielipidettä kysytään jo ostovaiheessa. Toki aikuinen varmistaa säänmukaisuuden ja ulkovaatteet on erikseen. Mutta lapset päättää, miksi eivät päättäisi? Ei kukaan tule aikuisellekaan pätemään, että ”toi paita on tyhmän näköinen” tai ”noi housut ei sovi tuon paidan kanssa yhteen”. Meillä lapset on muuten äärimmäisen tarkkoja yhteensopivuudesta värejä ja kuoseja valitessaan, etenkin poika, että en voi valittaa siitäkään ;-)

    • krista
      25.6.2018 at 18:13

      Joo just näin meilläkin! Paitsi meilläkin ollaan tavallaan yhteensopivuudesta tarkkoja, mutta ehkä vähän erityyppisillä ”säännöillä” kuin mitä aikuinen ajattelee :D Kuosiöverit rules! :D Mutta esimerkiksi tuo Lintsi-asu oli oikeastikin tosi kiva etenkin aiemmin, kun päässä oli kukkaseppele tuon hatun (minkä äiti sanoi, että pitää laittaa päähän, kun oli niin kuuma = säänmukaisuus) ja pinkin laukun (mikä näkyy leikkipuistokuvassa). Mutta selvästi oli ajateltu värien yhteensopivuutta! <3

  • Periaatteen Nainen
    25.6.2018 at 17:12

    Mä kanssa seurasin keskustelua ja postausta ja olin vähän ”häh”! Lapsista usein näkee, kuka pukee (ja tämän sanon kaikella rakkaudella, sillä usein lasten omat valinnat eivät ehkä noudata aikuisten tyylitajua ja sääntöjä…) ja teillä tytöistä näkee, että luovuutta ja persoonaa on pantu peliin. Myös meillä lapsilla on tosi paljon sananvaltaa omiin vaatteisiinsa; pienemmät raukat toki saavat ison osan isoveljen perintönä ja koulupuku ja koulu määrittelee vaatetusta arkena, mutta mun mielestä on todella hauskaa jos he haluavat jollain tapaa ilmaista itseään pukeutumalla. Siksi olen aika höveli vaatekaupoilla, jos tiedän, että periaatteessa jollekin jutulle on tarve ja he näkevät jotain, minkä kokevat tosi omaksi (meillä varsinkin pojilla usein ”tyttöjen” puolelta) niin melko helposti mennään kassan kautta. Se on tosiaan mun mielestä sitä helpointa päätöksentekoa ja itseilmaisua, vaikka käytännöllisyydestä (riittävän lämmin, ehjä, tilanteeseen sopiva jne) vastaan minä.

    • krista
      25.6.2018 at 18:18

      Luovuutta ja persoonaa on tosiaan pantu peliin :D <3
      -
      Meillä kans pikkusiskon osa on ollut monesti isosiskon vaatteet - toisaalta niin kauan kuin ovat olleet "ymmärrysiässä" asian suhteen, he ovat olleet jo sen verran saman kokoisia, että lähes kaikki vaatteet hankitaan joka tapauksessa suoraan yhteisiksi. Varmaan krokotiilivaatteet on muuten ainoita, joita käyttää vain toinen lapsista, muuten kaikki vaatteet ovat käytössä molemmilla. Näppärää sinänsä :)
      -
      Mäkin olen aika höveli varmaan vaatekaupoilla, mutta samanaikaisesti pidän huolta siitä, että vaatteiden kokonaismäärä ei kasva liikaa. Viime vuonna ei ole tullut sellaista "vaateähkyä" enää kuin vauvavuosina, jolloin vaatetta tuli ovista ja ikkunoista kaikkien sukulaisten ostamina :D Nyt menee aika kivasti niin, että on sopivan verran käyttövaatetta kulloinkin. Seuraavaa kokoa aina vähitellen bongaillaan kirppisryhmistä ja markettien aletangoilta, nyt jo kävin juhannuksen alla kiertämässä Prisman aletangot 116 > kokojen perässä :)

  • Anni
    25.6.2018 at 17:12

    Meillä lapset saa päättää, juuri samoilla ehdoilla kuin teillä. Tosin myös roolivaatteilla saa olla ulkona. Aikoinaan esikoinen kulki neljävuotiskesänsä prinsessamekoissa ja kruunussa.

    • krista
      25.6.2018 at 18:19

      Hitto mä voisin kyllä höllätä pipoa kans tämän kanssa. Miten ihana oiskaan kulkea prinsessamekossa ulkonakin! Jännä, miten sitä huomaa asettavansa ”turhia” rajoja sen kummemmin ajattelematta. Okei, eivät monia pesuja kestä, jos niillä rapaleikeissä menee. Mutta pitäähän niistä nauttia täysillä :) Sitä paitsi ainoastaan meillä suurin osa niistä on ostettu käytettynä kierrätysryhmästä eli elämäänähneitä ovat jo nyt :)

  • ihanajohanna
    25.6.2018 at 17:45

    Meillä vaatehankintoja ohjaa eettisyys ja ekologisuus. Ostan siis vain vaatteita, jotka suunnitellan ja tuotetaan niin, että prosessissa on huomioitu itselleni tärkeät arvot. Suosin kotimaisia merkkejä niin paljon kuin mahdollista. Ostan kirppiksiltä mutta ostan myös uutena, mutta ostan vain tarpeeseen ja pyrin hankkimaan vain sellaisia vaatteita, joita on helppo yhdistellä toisiinsa.

    Lapset ovat 1,5v ja 3,5v. Pienempää ei vielä vaatetus kiinnosta pätkääkään, isompaa on alkanut vähän kiinnostaa. Kysyn usein mielipiteitä ja toiveita ennen kuin ostan heille uusia vaatteita. Isompi valitsee usein itse omat vaatteensa ja siinä samalla harjoitellaan sitten myös yhdessä sitä, millaiset vaatteet sopivat mihinkin tilanteeseen ja keliin jne. Meillä ei ole vielä tullut eteen sitä tilannetta, että lapsi pyytäisi vaikkapa sitä Ryhmä Hau -paitaa, mutta kun se päivä tulee niin selitän, miksen halua sitä ostaa. Uskoisin, että lapsi hyväksyy selityksen kyllä.

    • krista
      25.6.2018 at 18:23

      Tosi tärkeitä arvoja! <3 Tyhmä kysymys: onko Ryhmä Hau -paita aina suorilta epäeettinen? Mitä jos se on suomalaisen käsityöntekijän tekemä, tai moneen kertaan kierrätetty (kuten suurin osa meidän lasten vaatteista) ja vaikka tyyliin luomupuuvillaa...? Tää on siis vaan ihan tyhmä kysymys, en mitenkään kyseenalaista sen totuudellisuutta, mutta tuli vaan mieleen :)
      -
      Meillä kans suositaan kierrätettyjä lastevaatteita! Yhdisteltävyys sen sijaan ei meillä oikein tarkoita mitään, sillä meidän näkökulmasta voihan niitä yhdistellä kun vaan yhdistää :) Pöksyt jalkaan ja paita päälle, niin johan on yhdistelmä :) Mutta ymmärrän kyllä siis, että tuo on se (aikuisen) esteettinen puoli. Mutta joskus esteettisyys ja eettisyys tuntuvat puheissa myös sekoittuvan hassusti.

      • Laalaa
        25.6.2018 at 20:19

        Yleensä ryhmä hau yms paidat ovat tuotettu epäeettisesti kuten monet ketju liikkeiden vaatteet. Meillä on kova ryhmä hau ja cars fani joka varmasti mielellään näitä pitäis mutta eettisyyden vuoksi en mielelläni niitä osta. En tiedä että joku suomalainen tekisi näitä vaatteita? Toki kirpputorilta voisin hyvin näitä ostaa, käytettynähän kaikki kannattaisi hankkia :)

        • krista
          26.6.2018 at 09:59

          Joo mäkin jäin miettimään, että onkohan jotkut kankaat niin tiukasti lisensoituja, että niitä ei olisi ihan kangaskaupassa saatavilla… Varmaan on? Mutta joo krppisosto ainakin varmaan tuo asiaan jonkin verran eettistä helpotusta, jos lapsi jossain vaiheessa välttämättä haluaa ja aikuinen ei raaski kieltää :)

      • Kultakatriina
        25.6.2018 at 20:49

        Meidän kolmevee ei kyllä osoita kovinkaan paljon kiinnostusta vaatteisiinsa; vanhempien valinnat on hyväksytty ihan mukisematta.

        Meillä pyritään myös mahdollisimman eettisiin ja ekologisiin valintoihin, ja myönnettävä on, että äidin silmää hivelee eniten tietyt kalliimmat merkit. Eli ehkä sorrun tähän esteettinen-eettinen touhuun… Mutta näissäkin raameissa lapsi saa kyllä vaikuttaa ja itse valita! Itse ajattelen, että vaikka valitsen useimmiten niitä kalliimpia ja mielestäni kestävämpiä merkkivaatteita, on myös mulle lapsen oma päätösvalta tyylinsä suhteen tosi tärkeää! Ihan sama sopiiko vaatteet yhteen aikuisen mielestä. Mä vaan tykkään että vaate säilyy hyvänä pesusta toiseen ja säilyy vielä kuopuksellekin / kierrätettäväksi.

        Jos ryhmä hau -paita löytyisi mun omat ”laatustandardit” täyttävänä, ja paita esim. kestäisi pesua paremmin kuin oman kokemukseni mukaan ne ”perus prisman vaatteet”, lapsi saisi kyllä sellaisia valita. Meidän hoikka tyyppi käyttää aina samaa kokoakin tosi kauan, enkä ole vielä löytänyt ryhmä hau -paitaa/alushousuja/yöpukua joka kestäisi hyvänä paria pesua kauemmin. Meillä siis kyllä ON noita hauvavaatteitakin ;)

        Ja itseasiassa lapsi itse valitsee kaikista mieluiten päälle jotain samantapaista (”skeittivaatetta”) kuin isällään ja ihailee sitten itseään peilistä. Ryhmä Haut ei tule meillä valituksi yhtään useammin kuin muutkaan vaatteet. :)

        • krista
          26.6.2018 at 10:05

          Hei pakko muuten tähän väliin huikkaista, että mä oon ollut tosi yllättynyt kyllä ihan Prisma-HM-akselin lastenvaatteiden laaduista. Toki joskus saattaa tulla ”huonoja arpoja”, mutta yleisesti mä oon pitänyt niiden laatua ja kestävyyttä tosi hyvänä. Joistain keskusteluista oon vähän muodostamaisillani tällaista näkemyyttä, että joskus eettisempien/kalliimpien merkkien parempi pesunkesto/yleinen kestävyys voi olla myös myytti – koska usein kuulee niidenkin osalta niitä ”huono arpa” -kokemuksia.

          Mä ajattelen oikeastaan niin, että jo se eettisyys/reilu tuotanto on arvona sellainen, että sillä voi perustella tuotteen korkeamman hinnan, jos on sen valmis maksamaan (ja jos tuotteiden ulkoasu miellyttää). Tavallaan se ”parempi laatu” laitetaan usein siihen päälle perusteeksi, vaikka se ei välttämättä ole aina edes kovin perusteltu, ainakaan siis mun arkikokemuksella, mutta varmasti kokemuksiakin on monenlaisia :) Mutta siis (onpa vaikea selittää) mun mielestä sitä parempaa laatua ei edes tarvitse lisätä siihen lisäperusteeksi sille, että ostaa jonkin, mikä maksaa enemmän – eli että se eettisyys ikään kuin ”riittää”. Äh, en mä osannut tätä selittää, vaikka ajatuksissani tää oli jotenkin paljon selvempi :D

        • Neljäveen äiti
          26.6.2018 at 13:00

          Jos ompelutaitoa omaa, niin ainakin Sampsukalla oon nähnyt Ryhmä Hau-trikoita. Juuri niistä kankaista ei ole omaa kokemusta, mutta saman merkin joistain vaatteista on hyviä kokemuksia.

          • krista
            26.6.2018 at 17:08

            Hyvä vinkki, kiitos!

      • ihanajohanna
        25.6.2018 at 21:01

        Heh joo siis yhdisteltävyys ei sinänsä liitykään siihen eettisyyteen. Enemmän ehkä ekologisuuteen sikäli, että en osta sellasia vaatteita, mitä ei tule sitte käytettyä koska eivät järkevästi ”sovi minkään kanssa”. Kuitenkin aika paljon on mun vastuulla se vaatteiden valinta lapsille edelleen ni valitsen kyllä vaan sellasia vaatteita päälle, mitkä (mun mielestä) näyttää kivalta yhdessä ja samalla kyllä lapsillekin saatan selittää et miks valitsin nyt just nämä vaatteet.

        Ryhmä haun eettisyyteen edellä muut jo vastaskin ja ite lisään vielä sen, että mä en osta muitakaan Ryhmä Hau -taimitänytikinä- oheistuotteita, siis leluja tai muuta kampetta koska musta se koko kulutusjuhla kaikkien näiden lapsille suunnattujen hahmojen ympärillä on aivan järkyttävää. Eli siis tämä painaa meillä vaakakupissa myös sen lisäksi, että usein tosiaan ne vaatteet on myös halpatuotantoa ja arveluttavista olosuhteista peräisin. Plus että eivät vastaa niitä laatuvaatimuksia, mitä mulla on lasten vaatteille.

        Kuulostan varmaan hirveältä nipolta ja kiusantekijä-äidiltä, mutta siis en oo :D Oon ihan kiva ja kyllä mun lapset tuntuu olevan samaa mieltä eikä niiden elämä ole pelkkää ankeutta aamusta iltaan.

        • krista
          26.6.2018 at 09:57

          Hahaa meillä on myös ihan erilaiset mielipiteet Ryhmä Hausta :) Mehän siis tykätään siitä ihan valtavasti, se on ollut lasten kestosuosikki jo… …oisko jo 3 vuotta? Lelut ovat olleet kaikkea muita kuin kertakäyttöisiä, niillä on leikitty varmasti kaikkein eniten meidän mistään omistamista leluista jo monen vuoden ajan <3 Meidän lapsille huipputärkeitä ja siksi aikuisillekin <3
          -
          Ja en missään tapauksessa ajatellut sua ankeuttajaäitinä <3 Päinvastoin, mun mielestä on aina hienoa kuulla, että joku tekee tiedostavia valintoja! Vaikka itse ei just niitä samoja valintoja teekään, niin se on ihailtavaa (ja aina pelkästään hyvä juttu!), että joku tekee!

  • murina
    25.6.2018 at 18:44

    Me ollaan tosi paljon saatu vaatteita hitusen vanhemmilta sukulaislapsilta, nämä vaatteet on meidän lapsille aina suht hyvin kelvanneet. Jos on jotain tarvinnut kaupasta käydä ostamassa, on vaatteen käyttäjä kyllä aina mukana ja saanut osallistua valintaan. Ja ehkä 4-vuotiaasta asti ovat itse valinneet vaatteet kaapista, sitä pienemmille on annettu kaksi vaihtoehtoa joista valita. Ja sama kun sulla Krista, ei mulla ole ikinä edes käynyt mielessä ettei lapset saisi osallistua omien vaatteidensa valintaan.

    • krista
      26.6.2018 at 09:42

      Voi huippua, kun vaatteet noin kiertää! Meillä ei suoraan ole läheisissä senikäisiä, jotta vaatteita saataisiin ”sukulaiskierrossa”, mutta sitten vastaavasti bongailen tosiaan kierrätysryhmästä vaatepaketteja – ne on monesti näppäriä, kun saa yhdellä iskulla seuraavan koon vaatteet päivitettyä! Aina ei ole lapsi ollut tietokoneen vieressä, kun pitää huutaa AV YV (hih) sun muuta, mutta sen verran on varmasti aikuinen oppinut lapsen makua tietämään, että aina on tullut mieleiset sitäkin kautta :)

  • Pentti
    25.6.2018 at 19:06

    Meillä lapset saavat valita, tiukemmissa rajoissa. Ostan lapsille kauniita vaatteita, koska itsekin pukeudun tyylikkäästi kotoa lähtiessä. Eri asia toki mennä leikkikentälle kuin muualle ”ihmisten ilmoille”. Kuosihirvityksiä saa käyttää vain kotona, usein ne ovat huonoa laatua. Rikkinäiset vaatteet paikkaan tai heitän pois, en jätä kaappiin lojumaan. Naamiaisvaatteet kotona jokapäiväisessä käytössä. Suosin pikkumerkkejä ja kartan marketeja. En arvostele jos toisille ei ole tärkeä asia, ymmärrän täysin, itse en taas välitä yhtään autojen, vaunujen yms merkeistä.

    • krista
      26.6.2018 at 09:52

      Haa pakko tarttua tuohon ihan viimeiseen, tästä nimittäin ollaan niin monesti Joelin kanssa puhuttu – nuo autojen merkit! Ollaan mietitty, miten jokin ”autokuume” on meille täysin tuntematon käsite, siis siinä mielessä että tietäisi, miltä se tuntuu. Meinasin jo sanoa, että me ollaan varmaan ”merkkiorientoitumisen” siellä lievimmässä ääripäässä, mutta sitten heti perään tajusin, että onhan mullakin ihan valtavasti merkkisidonnaisuuksia, etenkin päivittäistavarassa (ruoat ym.) ja myös lasten ulkovaatteissa. Varmaan niille omille ”sidonnaisuuksille” on usein jonkin verran sokeana!

      Ihmisten estetiikka on myös erilaista. Mulle kans kauniit vaatteet ovat tärkeitä, mutta mulle kuosit eivät ole ”hirvityksiä” vaan kivoja ja pirteitä. Toki kuosista riippuen :) Eli mekin ostetaan mielestämme kauniita vaatteita kyllä (vaikka eivät jonkun muun mielestä kauniita olekaan; vastaavasti meidän silmään ei välttämättä näytä kauniilta joku muu, joka toisen silmään näyttää kauniilta), ja myös lasten makua pidän kauniita heidän omasta tyylitajustaan nähden :)

  • sini k
    25.6.2018 at 19:13

    Mulle tulee näistä aina mieleen tää_
    http://babyblues.com/comics/may-31-1997/

    • krista
      26.6.2018 at 09:58

      Haha, tosi hyvä! :D

  • Lilah
    25.6.2018 at 19:15

    Esikoista ei juuri vaatteet kiinnostaneet ennen kymmentä ikävuotta. Kaikki melkein kelpasi mitä kirppareilta kotiin kannoin. Osa toki mieluisampia kuin toiset ja niitä piti sitten ahkerammin, usein ei tosin ollut edes kiinnostunut itse valitsemaan. Sittemmin on alkanut vähän kiinnostua vaatteistaan, mutta edelleen käytännöllisyys ja mukavuus menee ohi muun.

    Kakkonen on selvästi kiinnostuneempi ja tykkää pukeutua tyttömäisesti. Esikoisen tapaan hänkin kuitenkin vähät välittää mitä muut ovat mieltä hänen vaatevalinnoistaan: sekä niin että aikuinen ei niihin juuri voi vaikuttaa että toisaalta niin, että jos joku on sanonut rumasti hänen pukeutumisestaan, hän kohauttaa sille olkiaan ja jatkaa eteenpäin.

    Kolmonen tykkää mahdollisimman helposti puettavista ja mukavista vaatteista. Kokokin on tarkka, ennemmin nafteja kuin reiluja joihin tulee ryppyjä. Myös jotkut värit ovat mieluisampia kuin toiset.

    Kuopus 2v on yllättävän tarkka vaatteistaan. Hän ei välttämättä huoli annettua asua vaan suuntaa vaatehuoneeseen hakemaan muita.

    Jokaisen kohdalla asun keliinsopivuuden arvioi viimekädessä aikuinen, koululaiset osaavat tosin hyvin jo itsekin ja ovat sen verran mukavuudenhaluisia että sadevaatteet ja tuuli- sekä toppahousutkin kelpaavat päälle. Kuvioövereistä saatan ystävällisesti huomauttaa jos meno on muu kuin ihan arkinen. Samoin juhlapukeutumisessa pyritään jonkinlaiseen yhteensopivuuteen perheen kesken niin on valokuviakin kivampi katsoa 😁

    • krista
      26.6.2018 at 10:18

      Tästä just hienosti näkee, miten lapsetkin on niin erilaisia, samassa perheessäkin! Ja vaikka aikuinen toimisi alun perin ihan samalla tavalla kaikkien kanssa, niin lapset ovat vaan omia persooniaan ja kiinnostuneet erilaisista asioista – ja hyvä just niin <3
      -
      Joo meilläkin ollaan keliinsopivuudesta aika tarkkoja, joskus saatan olla liiankin tiukka, että "TAKKI, EI HUPPARIA", vaikka voisin ihan hyvin antaa lapsen tehdä tuonkin valinnan, kun eihän aikuinenkaan välttämättä tiedä, että tuleekö päivän mittaan kylmä vai lämmin - eli että kumpi niistä valinnoista on "oikeampi" :) Jotenkin sitä joskus tulee esitettyä kaikkitietävää lasten edessä :) Mutta joo, meilläkin just tosiaan aikuinen päättää vaatteiden "sääasteen" :)

  • Pentti
    25.6.2018 at 19:33

    Mietin vielä, että miksi koetaan pinnalliseksi jos sanoo ääneen, että kauniit, ja laadukkaat vaatteet ovat tärkeitä. Siis yleisesti. Toki lastenvaatteissa (ulkovermeet) käytännöllisyys on tärkeintä, mutta nautin, kun monesti ulkomailla kaunis ja siisti pukeutuminen on itsestään selvyys. Moni muu mielenkiinnon kohde vain Suomessa hyväksytään paremmin, saat sieni- ja viini-intoilla, tekniikasta puhumattakaan tai urheiluvälineistä, mutta vaatteisiin satsaaminen on eri asia.

    • Salvia
      25.6.2018 at 20:54

      Mua taas ärsyttää tämä, että ”tyylikäs pukeutuminen” on jotenkin ristiriidassa itseltään näyttämisen kanssa. Olen itse vaateintoilija (ja mielestäni saan olla sitä ihan rauhassa) ja panostan mielelläni pukeutumiseen, mutta mua ei kyllä yhtään häiritse, jos muut eivät tee niin :) Ihan hassua sanoa, että ”kaunis pukeutuminen” on itsestäänselvyys, kun se on vain mielipideasia. Mua taas hirvittää nähdä ulkomailla lapsilla mekkoja, joissa ei esim. todellakaan kiipeillä helposti liukastumatta. Kyllä vaatteen ensisijainen funktio on mahdollistaa muu elämä. Ehkä siksi vaateintoiluun suhtaudutaan varautuneemmin, että siihen liittyy hyvin usein just tällaisia muita syyllistäviä ulostuloja (”kiva kun ulkomailla osataan pukeutua kauniisti ja siististi, toisin kuin meillä”). Harvoin viini-intoilijat syyllistävät muita siitä, etteivät ole kiinnostuneita samasta aiheesta.

      Itse ostan (tai oikeastaan teen) lähinnä laadukkaita lastenvaatteita, mutta laatu on kyllä tekosyy siihen, että lapsi ei saa itse valita. Lapsi voi kyllä valita myös laadukkaista vaatteista, ja ihan jokaiseen makuun löytyy vaatteita myös kotimaisilta pienmerkeiltä, myös niitä kuosihirvityksiä ;) . Siinä on sitten vaan vanhemman kestettävä, kun skandinaavisesta minimalismista tykkäävän vanhemman lapsi tahtookin värikästä retroa, mutta miksi ihmeessä lapsen vaatteiden tulisikaan miellyttää vanhempaa ulkonäöltään :)

      • krista
        26.6.2018 at 10:30

        Joo hei just tämä! Että mikä se ”kauneus” sitten on? Kyllä esimerkiksi mulla on mun mielestä just nimenomaan kauniit vaatteet! :)

        Tämäkin on muuten hyvä pointti: tosiaan kotimaisilla merkeilläkin on ”kuosihirvityksiä” (lue: mun mielestä usein niitä parhaita), joten siinäkin mielessä estetiikka (merkityksessä: skandinaavinen estetiikka) ja eettisyys ei käy aina käsi kädessä. Ja sitten vielä tosiaan se, että eettisyys (tämä tuote on hyvä), estetiikka (tämä tuote on kaunis) ja laatu (tämä tuote on kestävä) on eri asioita. Ja sitten vielä se lapsen maku, kun kyse on kuitenkin lapsen vaatteesta :)

    • krista
      26.6.2018 at 10:23

      Pidetäänkö sitä pinnallisena? Ehkä joku pitääkin? Suomessa tosiaan ainakin, jossa käytännöllsyyttä pidetään helposti ”moraalisesti oikeana” ratkaisuna :) Mä itsehän kyllä tykkään erityisesti kauneudesta! Mutta enemmän mä ajattelen tästä niin, että kauneus on eri ihmisten silmissä eri – ja ehkäpä ”valtavirtakauneuden” (skandinavinen minimalisti tms) eivät aina hoksaa, että erilaisella kauneussilmällä varustetut pitää niitä omia juttujaan kauniimpina :)

      Mutta totta, tuo ilmiö on ihan tuttu: joku laittaa valtavasti rajaa vaikka tekniikkaan ja sitä ei paheksuta, mutta sitten edellen pukeutuminen on se ”naisten hömpötys” eli asia, mitä katsotaan alaspäin. Ja eihän se niin pitäisi olla!

  • Miitu
    25.6.2018 at 20:33

    Pääosin samoilla linjauksilla mennään muutamilla veto-oikeuksilla. Frozenit on ok yläosissa, mutta leggareita en oo taloon kantanu, vastaavasti ”pahimmat” harakkavaatteet jää välistä. Juhlavaatteissa ohjaan enemmän, tosin niissäkin vähän juhlan mukaan joustoa. Tyyliin julkiset esiintymiset vs. perhejuhlat/kaverisynttärit.
    .
    Välissä lapsien valinnat miellyttää hyvin paljon myös omaa silmää. Toisinaan sit … pärjätään se päivä. Mut mieluummin niin, että pukevat itse. Niinä päivinä, kun vaatteiden valinta jätetään mulle, huomaan pukevani lapset oman mielialani mukaan. Toisinsanoen meitä on sitten kolme samassa univormussa 🙈
    .
    Aika paljon ostan uutena, kun en jaksa/ehdi koluta kirppiksiä ja käydä sitä av/yv-rumbaa. Omia myyn kyllä sitten kirpparilla pois, jos on vielä siinä kunnossa, että voi kuvitella menevän vielä seuraavalle. Nää kasvaa sen verta hitaasti, että kuopuksen kohdalla monet vaatteet alkaa olla jo puhkikuluneita, tarvii vielä kaposampia vaatteita + maku selvästi erilainen.

    • Miitu
      25.6.2018 at 22:34

      Sitä vielä mietin, että lasten omien toiveiden kuuleminen on tässä vaiheessa vielä suht helppoa. En mee itsestäni täysin takuuseen teini-iässä, jos tyylikokeilut on kovin repiviä. Ja ehkä muutenkin silloin alkaa nousta voimakkaammin esiin se, minkälaiset vaatteet sopii mihinkin tilanteeseen. Saan siis kuulla olevani ilonpilaaja vielä useammin kuin nykyisin.

      • krista
        26.6.2018 at 10:32

        Tämä on nii-iiin totta, mä muutun varmasti tosi taantuneeksi viimeistään siinä vaihessa, jos lapsi haluaa jotain liian paljastavia vaatteita. ET LÄHDE ULOS TUON NÄKÖISENÄ, mä ihan jo kuulen tuon lauseen tulevan ulos suusta :D Apua, ilonpilaajuus on taattua…

  • Tupsu
    25.6.2018 at 20:49

    Meidän 3-vuotias poika on ollut tosi tarkka tyylistään jo pitkään, yleensä mainion asukokonaisuuden inspiroi joku tietty vaate tai asuste :) ja pinkki on suosikkiväri, sininen kuulemma ”tylsä”. Ja kuviot ja taskut on kaikki plussaa. Joka päivä saa valita itse vaatteensa (toki sään mukaan). En voisi kuvitellakaan päättäväni hänen tyylinsä, asut heijastavat niin hänen persoonallisuuttaan tai käynnissä olevaa mielikuvitusleikkiä.

    • krista
      26.6.2018 at 17:12

      Ihanasti kuvailtu! <3 Ja hyvä maku teidän pojalla, oon samaa mieltä monesta, mm. sinisen tylsyydestä :)

  • Ninni B
    25.6.2018 at 20:55

    ”Koska ne ovat lapsen vaatteet – ja lapsi on omanlaisensa persoona eikä vanhempansa edustushenkilö.” -> Tää oli nii ilahduttava statement, jotenki tuntuu et monelta vanhemmalta jotenkin unohtuneen.

    • krista
      26.6.2018 at 17:15

      <3
      -
      Joo, ja tämähän tulee esiin ihan arkitilanteissa (tai siis mullakin, myönnän), jos vaikka lapset ei käyttäydy jossain julkisella paikalla kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Silloin nopeasti nousee sellainen kauhu, että nyt tää tilanne edustaa MUA VANHEMPANA ja miksi hemmetissä noi ei nyt sitten käyttäydykään ja aaaaargh :) Vaikka pitäisi muistaa, että he ovat lapsia ja monia asioita vielä harjoittelevat: vaikka jokin sujuisi 99-prosenttisesti hyvin, niin aina on sitten se yksi prosentti, kun tähdet on sellaisessa asennossa, että jokin ihan tavallinen juttu ei sujukaan, ja usein se sit tapahtuu just julkisella paikalla :D No, nyt tuli aiheesta eksyminen :) Mutta tuli siis mieleen myös tilanteesta, jossa pitäisi muistaa, että lapsi ei ole (käytökseltään eikä vaatteiltaan) aikuisen edustushenkilö :)

  • Amaalia
    25.6.2018 at 21:03

    Meillä äiti ja tyttö haluaisi molemmat valita hänelle vaatteet… mutta tyttö vie useimmiten pidemmän korren :D. Rakastan lastenvaatteiden shoppailua ja kierrän paljon kirpputoreja. Suurin osa meillä on suomalaisia tai pohjoismaalaisia merkkejä – eettisyys ja turvallisuus ja myrkyttömyys on mulle supertärkeitä asioita! Teetätän myös usein vaatteita käsityöläisillä – ne on muuten yllättävän edullisia.

    Kaapit on täynnä siis juuri niitä ihania Gugguun frilloja, kaksivärileggareita, Noshin suloisia kuvioita jne. Mutta kun tyttö haluaa laittaa serkulta perityn nukkavierun trikoopaidan, niin kyllä hän saa sen laittaa. Vaikka sitten sen Pomp de Luxin tyllihameen kanssa :D. Usein käymme myös keskusteluja että mitkä housut sopii parhaiten tähän paitaan tai miten kuvioita tai erimallisia vaatteita (ei hametta mekon kans jne) yhdistellään – tyttö onkin siinä jo suht taitava :)

    Poika arvostaa enemmän mukavuutta, joten hänelle saa (useimmiten) vanhempi valita vaatteet. Tosin isän valitessa kokonaisuus voi olla esim. koirapaita, leopardihousut ja sammakkosukat riemunkirjavissa väreissä :D. Olen yrittänyt enemmän miestä opettaa siihen, millaiset asukokonaisuudet toimii ;).

    • krista
      26.6.2018 at 17:25

      Tosi ihanalta kuulostaa, meinasin sanoa, että hitsi hienoa, miten jaksat panostaa mutta sitten samalla ajatuksella tajusin tosiana, että jos rakastaa lastenvaatteiden shoppailua, niin sitähän tekee tietysti myös ilokseen! <3 Tuo teettäminen on kyllä kans sellainen, mitä mä oon miettinyt - ois ihan huippua, jos vaikka lähipiirissä olisi joku ompelija, jota voisi työllistää lastenvaatteilla :) Tulisi vaikka ihan täysin uniikkia ja vaikka ihan lapsen mieltymysten mukaan räätälöyityä! :)
      -
      Hihi teidän perheen isän valinta kuulostaa ihan samalta kuin meidän perheen kuopuksen - tai no: kenen vaan meidän perheessä itse asiassa :D

  • anne
    25.6.2018 at 21:43

    Mä olen ostanut lapsille vaatetta ja itse 5v ne valitsee. On merkki-vaatetta ja no suurimmaksi osaksi sitä. Olen todennut hinta-laatu suhteen kaikista parhaimmaksi. Toki lahjana saatu ”prisma – kamaa” ja nyppyyntynyt heti pesussa. Ostin lippiksen prismasta kyllä lapsen toiveiden mukaisesti ja kengät halppikset lidlistä. Eivät tosin vastaa laatuvaatimuksia.

    Mä haluan että vaate kestää normaalin käytön pitäen värit hyvänä. Kaikista prisman/cittarin/kirpparikaman/retron/hm/kappahl jnejne. Olen todennut mini rodinin ja papu designin, mainion parhaaksi.
    Nämä vaatteet myös lapsen omasta tahdosta pukee päällensä.

    5v on harvemmin mukana vaate ostoksilla, tuskin ikinä ollut, koska ne ostetaan netistä tai nettikirppikseltä. 5-vilkkaan ja luonnossa viihtyvän pojan vaatteetta ei oikein hyvänä löydy lähikirppiksiltä.

    • krista
      27.6.2018 at 10:23

      Me taas on todettu Prisma ja etenkin HM laadultaan yllättävän hyväksi! Ja mä oon se värineurootikko :) Haalistuneita meillä on lähinnä kierrätettyinä tulleet, myös kierrätetyt merkkivaatteet on samaan tapaan halistuneita väripinnaltaan. Toisaalta mä oon myös neuroottinen pyykinpesijä/lajittelija, joten ehkä säilyvät niin hyvinä meillä sen takiakin. Mieleen tulevat huonot kokemukset on yksi Prisman Ciraf-merkkinen vauvanyökkäri, joka muutti muotonsa eka pesussa. Yksi lahjaksi saatu Benettonin villatakki, joka ei kestänyt edes villapesuohjelmalla pesua vaan nyppääntyi heti huonoksi. Ja yhdet Espanjan Primarkin leggarit, joihin tuli mun mielestä liian pian (alle vuoden käytön jälkeen) nyppyä. Mutta esimerkiksi HM:n lastenvaatteiden laadusta mulla ei ole yhtään huonoa kokemuksta.

      Mutta siis huippua, että teillä on lapsen kanssa ikään kuin yhteinen maku! Sehän on ihan optimitapaus tietsyti. Eli että lapsi tykkää niistä, jotka äitikin laadun ja muiden makuieltymysten perusteella pitää parhaina :)

  • Asilah
    25.6.2018 at 22:12

    Meillä ihan sama kuin teillä, se peliin pistetty luovuus kyllä välillä aamuisin naurattaa (ja joskus itkettää), mutta hyväksytään. Sitä lapsen iloa onnistuneesta vaatepäivästä on vaan mahtava seurata.

    • krista
      27.6.2018 at 10:24

      Hihi, ihanasti kuvattu – tunnistan :) Mutta just näin! Tänään on ihana hellepäivä ja lapset aivan innoissaan tuolla kesämekkosia valitsemassa <3

  • Sanna
    25.6.2018 at 23:44

    Sama kuin teillä – saa valita itse, jos vaan ovat säähän sopivat. Joskus neuvotellaan, onko valinnat ihan tilanteeseen sopivat ja vaihdetaan sitten tarvittaessa. Meillä on molemmilla (7 v ja 4,5 v) ollut pienestä asti selkeästi mielipide siitä, minkälaisia vaatteita he EIVÄT halua laittaa, toinen esimerkiksi ei pidä farkuista tai mistään sen tyyppisestä materiaalista, toinen kieltäytyy pukeutumasta paitoihin tai housuihin, joissa on sellainen nukkavuori – tuntuu kuulemma inhottavalta. En itsekään pukeudu vaatteisiin, jotka ei tunnu hyvältä päällä, enkä aio lapsiakaan siihen pakottaa. Harvoin ovat itse vaatteitaan ostamassa, mutta pyrin valitsemaan sellaisia, joista tiedän muksujen pitävän enkä valitse niitä oman maun mukaan.

    • krista
      27.6.2018 at 10:30

      Hyvältä kuulostaa :) Ja siis jos tosiaan joku materiaali vaikka tuntuu ikävältä, niin oishan se kurja pakottaa siihen! Meillä muuten oli joskus vähän haastava tilanne, kun Seela taaperoisena totaalikieltäytyi kuravaatteista :D Sai hepulit jo ihan sen materiaalin esiin ottamisesta, ajattelin jo, että mitäköhän tästä nyt tulee… :D Onneksi siihen mennessä, kun tuli päivähoito ajankohtaiseksi, se ”kammo” oli unohtunut ja pukeutuu niihin ihan normaalisti ja itse asiassa ihan ilolla, kun se tarkoittaa, että saa leikkiä sateessa :) Silloin ennen päivähoidon aloittamista pärjättiin ilman kuravaatteitakin sen aikaa, että se vaihe meni ohi :)

    1 2