Puolivuotiaan pöksyissä

Pidempään blogia lukeneet ehkä tunnistavat nämä pöksyt:

Muut voivat virkistää muistiaan täällä – tai jopa ihan blogin alkumetreillä täällä.

Voi meidän rakas Seela Elna Orvokki – puoli vuotta. Saanko nyt copy-pastettaa tähän kaikki mahdolliset kliseet ajan kulumisesta?

Puolet vauvavuodesta on takana. Yksivuotiaan kanssa meno on sitten jo ihan erilaista.

Tämä on ollut elämäni ihan ehdottomasti raskain puolivuotinen. Totta kai. Mutta tässä väsymyssuossa helpottaa ajatus juuri siitä kliseestä. Ajan kulumisesta. Uskon, että moniin vauvavuoden raskaisiin juttuihin ratkaisu on siinä.

Siinä kliseessä.

Ajan kulumisessa.

Laskin myös näin: Silva on 2,5 vuotta. Saman verran aikaa, niin se on viisi. Ja se puolestaan on jo neljäsosa kahdestakymmenestä, apua! Ja Seela on viidesosan Silvan tämänhetkisestä iästä! Apua kohta ne muuttaa jo pois kotoa!

Okei. Tähän kaikki kliseet ajan kulumisesta.

 
Like

You Might Also Like

  • Viiriäinen (Ei varmistettu)
    8.10.2014 at 15:41

    Onnea puolikkaalle ja kaksi-ja-puolikkaalle!
    Se oleellisin ei kuvasta selviä (tarkoituksellako?!!): Onko langanpäät päätelty?

    • Kristaliina
      8.10.2014 at 15:52

      Tsihihihihiiiii ON! :D Usko tai älä niin on! Samaan sarjaan kuuluvassa villatakissa ei kuitenkaan ole nappeja – ei kaikkea voi millään ehtiä :)

  • Hebs (Ei varmistettu)
    8.10.2014 at 15:53

    Onnea tytöille! Ja äidille tietysti myös.
    Toi vauvavuosi on just tota, että tunti kestää ikuisuuden ja kaksi kuukautta voi mennä ihan huomaamatta.
    Oma esikoiseni on viisi ja kyllä se tuntuu jo niin isolta tytöltä. Kohta syntyy toinen, ja vähän jännittää, miten siitä vauvavuodesta taas selviää…

    • Kristaliina
      8.10.2014 at 19:56

      ”Tunti kestää ikuisuuden ja kaksi kuukautta voi mennä ihan huomaamatta.” Allekirjoitan, just näin siinä käy!

      Hehe ja kokemuksesta voin nyt sanoa, että kyllä siitä (ainakin ekasta puolivuotisesta) selviää. Ei aina ehkä kovin tyylikkäästi, mutta selviää. Ehkä :)

  • eppunen
    8.10.2014 at 16:10

    Meidän neiti on 9 päivää, Papu 1v 10kk. Kohta Papu on 2v ja Allu pian sen jälkeen 2kk… 2kk on kolmasosa puolesta vuodesta, joka on tosiaan puolet vauvavuodesta… Nyt toisella kertaa osaa enemmän nauttia siitä kun toinen on vielä pieni, ei ole kiire hänen kasvaa mihinkään mutta kokoajan kasvaa kasvaa vaan. Meillä on melkein puoli vuotta puoleen vuoteen ja pulitoista kuukautta kahteenkin, mutta silti iskee lievä paniikki. Voi pienet, vaikka on ihanaa kun kasvatte, älkää kasvako niin nopeasti!

    • Kristaliina
      8.10.2014 at 19:53

      Joo just toi – ei ole kiire kasvaa, ole vaan vielä hetken ihan vauva! <3

      Toivottavasti teillä on lähtenyt kivasti menemään, täytyykin käydä lukemassa taas sun tontilla tuoreet kuulumiset! :)

  • Jenn-
    8.10.2014 at 17:06

    Aika voi ehkä kullata muistot, mutta musta tuntuu, että elämä vauvan kanssa on lastenleikkiä verrattuna elämään tämän uhmaikäisen kanssa. No kohta on sitten edessä elämä vauvan ja uhmaikäisen kanssa. Mutta selvästi tämä universumi yrittää lohduttaa mua tän mun kamppailun kanssa, kun jokseenkin kamalan päivän vuoksi eilen kolahti postista Kakplus, jossa ne yritti lohduttaa, että ihan hyvä ihminen siitä tulevaisuudessa kasvaa, kunhan vaan jaksaa tän uhmaiän ja se on vaan lapselle hyväksi jne. Myös Meidän Perhe -lehdessä oli joku juttu, että kaikki tämä on normaalia, vaikka sitä välillä miettii, että tolla mun lapsella on varmasti jotain vikaa päässään ja niin on varmaan mullakin, ainakin kohta, jos tää ei lopu :D

    Mutta siis: paljon onnea puolivuotias Seela! (…joka on muuten vielä enemmän Joelin näköinen kuin Silva)

    • Kristaliina
      8.10.2014 at 19:51

      Universumi myös onneksi pitää (ainakin usein) asioita ihmeellisen tasapainossa: sen, minkä joku uhmaiässä säästää (että on helppoa) sen jossain toisessa muodossa saa niskaansa (vaikkapa suuritarpeinen vauva). Ainakin jaksan toivoa, että jonkun niskaan ei kaadu kaikki, vaan aina jossain joku pääsee vähän helpommalla!

      Tsemppiä sinnekin! …ja toivottavasti teille tulee ihan supertyytyväinen vauva! :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    8.10.2014 at 19:12

    Ottaisin minkä vaan vauvavuoden takaisin, jos ei tarvitsisi selvitellä kaiken maailman koulukiusaamisia, varasteluita ja karkailuja tuon koululaisen kanssa. Ja opettajien, kuraattoreiden, psykologien… Mieluummin vaikka koliikki-itkut ja uhmaiät oli lasten leikkiä tällä vanhemmuuden taipaleella.

    • Kristaliina
      8.10.2014 at 19:49

      Auts. Noista mulla ei ole vielä kokemusta, joten tässä vaiheessa voin vielä sokkona kuvitella, että ”eeeeeei, mitään tuollaista ei ole olemassa eioleolemassa eioleolemassa eioleolemassa eioleolemassa…” :)

      Mutta tsemppiä! Toivottavasti tuostakin voi sanoa (voihan?) että se on vaihe, joka toivottavasti jossain vaiheessa helpottaa!

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      8.10.2014 at 21:57

      Mä olen myös tässä lasten kasvaessa todennut sen ”pienet lapset, pienet murheet – isot lapset, isot murheet” pitävän aika hyvin kyllä paikkansa. Eri asia tietysti on miltä ne murheet tuntuvat silloin kun kohdalle osuvat, mutta jälkikäteen katsottuna menee noin.

  • suvitus (Ei varmistettu)
    8.10.2014 at 19:53

    Lisään vielä yhden kliseen, jota hoin suorastaan matrana kevään ja kesän sairastelu-, keskenmeno- ja lapsettomuuspelkosuossani: aika aikaa kutakin. Se on mahdottoman lohdullinen sanonta! Nyt on tällaista, kohta taas toisenlaista (niin kuin onkin, nyt olen enää keskenmenopelkosuossa uuden raskauden ensimetreillä. Huomattavasti vähemmän upottava suo!). Sopii hyvin myös teidän tilanteeseen, kohta tilanne on aivan eri, saat nukuttua, Seela ei itke uniansa ja riemut ja murheet korvaantuvat vallan uusilla. Tämän pätkän jaksaa ja siitä osaa nauttiakin (mahdollisuuksien mukaan), kun muistaa että aika aikaa kutakin, ja mikään hyvä tai paha ei kestä ikuisesti :)

    • Kristaliina
      8.10.2014 at 19:58

      Totta, toi on ehkä ns. vanhan kansan viisauksista just se, mitä eniten (mielessäni) käytän! Vaikka itselläkin: vuosi sitten mäkin olin just raskaana ja megapahoivoinneissa ja huolehdin, että miten en voi olla riittävän läsnä Silvalle. Ja nyt on sitten ihan erilaiset huolet :) Tsihihihi apua okei tää ei ollutkaan ihan paras esimerkki :D

      Toivottavasti sun nykysuo ei upota – ihan hurjasti onnea raskaudesta!

      • suvitus (Ei varmistettu)
        8.10.2014 at 20:30

        On se hyvä esimerkki, koska nyt on tosiaan erilaista, ainakaan et oksenna! Mietipäs jos tähän tilanteeseen vielä lisäisi raskauspahoinvoinnin ja -väsymyksen! Mulla oli lapsena sellainen kirja, jossa aina jos joku löi vaikka sormeensa vasaralla, pupu oli kysymässä ”Mutta ajatteles, jos elefantti olisi istunut varpaallesi? Se se vasta olisi sattunut!” Aina voisi asiat siis olla pahemminkin :D

        Kiitos, toivotaan tosiaan, että tämä suo on jo kuivatettu ja kantaa hyvin :)

        • Vierailija (Ei varmistettu)
          8.10.2014 at 23:25

          voi, mulla oli toi sama! oispa ihana löytää jostain vielä, mikä ihme se mahtoi olla? :)

  • mammaM (Ei varmistettu)
    9.10.2014 at 01:46

    Onnea Seela puolivuotta! Meidän vauvalla on ihan samanlainen pöllö ja se on nykyään yksi lempileluista! :-)

    Ihan samaa olen usein miettinyt, että tunti tai päivä tuntuu joskus kestävän ikuisuuden, mutta kuukaudet tuntuvat silti hujahtavan ihan hetkessä.. Enää viisi kuukautta ja mun on laitettava poika hoitoon! En kestä!

  • lmm (Ei varmistettu)
    9.10.2014 at 09:42

    En jaksa etsiä sitä alkuperäistä muumimukille vastine postausta niin kommentoin tähän.

    Mulla itellä on haaveena joskus kun lapset ovat vähän isompia (1,7 v ja 3kk) että ostan kasan valkoisia kuppeja, kasan posliinitusseja ja annan lasten päättää millaisia kuppeja meille tulee. IKEAssa ainakin on vähän jonka sorttisia mukeja ja vielä halvalla. Ja mä tänään mietin kun luin tätä postausta että sullahan on jo yks joka varmasti tykkäis koristella, plus Joel osaa piirtää. Ei tulis muilla vastaan samanlaisia mukeja. ;)