Mä oon terve!

Tällaisia juttuja ei saisi ikinä kirjoittaa. Nyt kun tämän sitten julkaisen, niin varmaan ensi yönä iskee joku maailmanlopuninfluenssa tai meganoro. Mutta uhmaan! Kirjoitan silti!

…ja KOP KOP PUUTA VAAN!

Kun yrität salsa-tunnin jälkeen huikata ystävälle, että ”ota äkkii kuva”, ja sitten jäädyt totaalisesti kameran edessä etkä muista yhtä ainoaa liikettä, vaikka oot just koko tunnin ajan vetänyt niitä mielestäsi ihan sujuvasti.

Mutta siis: Mä olen terve! Ja olen ollut terve koko syksyn – ja tämä on ihan poikkeuksellista!

Useamman viime vuoden ajan meillä on flunssailtu ihan koko talvikausi, minä myös. Esimerkiksi jumpparytmini on ollut aina kolme viikkoa aktiivista zumbailua, sitten kahden viikon flunssaromahdus. Sitten taas kolme viikkoa liikuntaa, sen jälkeen seuraava räkäniistokurkkukipuinferno. Yskii mielenterveyden kaatopaikalle ja pissat housuun.

Oma jatkuva sairasteluni alkoi mun arvion mukaan erityisesti leukaleikkauksen jälkeen – veikkaan, että silloin syödyt rankat ja pitkät antibiootit ovat jotenkin heikentäneet vastustuskykyäni. Kesäisin ollaan oltu ihan terveitä, mutta sairastelut ovat alkaneet heti lasten päivähoitojen alettua ja jatkuneet about kevätjuhlaan asti. Niin Suomessa kuin Espanjassakin.

Mutta tänä talvena kaikki on ollut toisin!

Mä olen ollut flunssassa viimeksi Suomessa joskus syksyllä – ja sen jälkeen ihan terve. Pari kertaa on tuntunut vähän kaktusta kurkussa (ja se yksi silmätulehdus oli), mutta muuten olen välttänyt (KOP KOP PUUTA) tähän asti joka ikisen täällä kiertäneen kröhän. Ja sen noronkin!

Hyvänä konkreettisena esimerkkinä toimivat just nuo jumpassakäynnit. Tämän talven aikana olen ollut poissa kerran zumbasta siksi, kun lapsella oli noro ja en halunnut ottaa tartuttamisriskiä (vaikka en sitten itse sairastanutkaan). Ja toisen kerran siksi, kun olimme Malagassa joululomanvietossa.

Mutta (jos en ihan väärin muista) marraskuun alusta asti olen joka ikinen viikko päässyt kaksi kertaa viikossa zumbatunnille. Ja nyt tammikuusta alkaen aloitin myös kolmannen viikoittaisen harrastuksen, soolosalsan.

Ihanaa!

Öööö? 

Salaisuus terveelle elämälle?

Sattuma, ehkä?

Ehkä myös ajan kuluminen siitä leukaleikkauksen jälkeisestä antibioottien käytöstä. Ja myös kunnon paraneminen, kun olen nyt päässyt liikkumaan?

Sehän on sellainen itseään ruokkiva kierre tavallaan: kun pääsee liikkumaan, kunto kasvaa ja pysyy jatkossakin paremmassa kunnossa. Ja toiseen suuntaan, näin se mulla aiemmin meni: kun jatkuva sairastelu katkaisee aina liikuntatavan, ei kunto pääse samaan tapaan kasvamaan.

Toisaalta sairasteluiden loppuminen osui just siihen saumaan, kun aloin syödä säännöllisesti vitamiineja. Että kyllä mä vakaasti uskon, että niillä on merkitys. Tällä hetkellä syön maitohappobakteereita ja c-vitamiinia päivittäin. D:n laitoin nyt pienelle tauolle, kun täällä kuitenkin tuota aurinkoa saa (paitsi just tänään), ja jatkan niiden syömistä sitten Suomeen palatessa.

Mutta siis KOP KOP PUUTA siis.

Saa vapaasti heittää arvauksia, että mikä pöpö muhun iskee nyt, kun uskalsin tän kertoa ääneen :D


Tän viimeisen kuvan sitten laitoin Instaan. Haha, jostain syystä just tämän.

Kuvat: Heli Lahti

13
Like
6

You Might Also Like

  • Susa
    15.2.2019 at 15:18

    Mahtavaa, hyvä sinä! :) Olen kuullut ja itsekin todennut, että sairastelussa tulee välillä välivuosia, jolloin on selvästi terveempi kuin normaalisti. Tajusin viime vuonna kesälomalta töihin palattuani, ettei mulla ollut yhtään lapsi sairas-poissaoloa tammi-elokuun välillä! Tuolle välille osui kyllä ainakin yksi perinteinen kevään mahatauti, joka vaati pari omaa saikkupäivää, mutta lasten osuus taisi sijoittua juuri pääsiäislomalle tai sitten mies oli kotona heidän kanssaan. Iloitsin myös liikunnan säännöllisyydestä ja mm. hiihdin koko talven läpi. Tänä talvena tilanne onkin ollut sitten ihan toinen, kovin montaa tervettä päivää en ole nähnyt enkä ole kertaakaan päässyt hiihtoladulle. :( Lapset ovat kuitenkin onneksi pysyneet suht terveinä. Mutta että uskon kyllä tuohon sykliteoriaan. Peukut pystyssä, että sulla hyvä putki jatkuu (eikä tämä postaus jinxannut sitä :D)! <3

    • krista
      15.2.2019 at 16:14

      Voiskohan ne terveet/sairaat kaudet johtuakin just siitä, että jos vaikka yleiskunto/terveystaso on hyvä, ei pääsekään pöpöt tarttumaan. Ja sitten sykli just toiseen suuntaan, eli että joku pöpö vaikuttaa sitten yleiskuntoon, ja sit tarttuu seuraavakin, ja seuraava, ja seuraava. En tiedä :D Tai sitten vaan se sattuma :D

  • Tilia
    15.2.2019 at 15:22

    Kyllä se sairastelu helpottaa useimmilla, kun lapset kasvavat taaperoiästä lähemmäs kouluikää, ja teillähän mennään kouluunkin jo syksyllä. Nauttikaa terveistä päivistä! :)

    • krista
      15.2.2019 at 16:16

      Sekin saattaa vaikuttaa! Tosin meillä on perheessä tämä alentuneen vastustuskyvyn perheenjäsen, että kyllä tavallaan niitä tauteja perheeseen tulee valitettavasti kasvamisesta huolimatta – ei vaan ole muhun tarttunut. Mutta nautitaan terveistä päivistä, ja toivotaan niitä mahdollisimman paljon! <3

  • Lilah
    15.2.2019 at 21:57

    Ab-kuurin vaikutukset näkyy suolistossa pari vuotta. Ja immuniteettista iso osa asustaa siellä. Meillä ei kukaan juuri sairastele. Lapset on eläessään kukin ehkä yhden kuurin suöneet ikähaarukassa 2-12v. D-vitamiinia vedetään säännöllisesti, sinkkiä ja c-vitamiinia jos tuntuu että joku tauti meinaa iskeä.