Joelin päivän asu

Blogin vuosi alkakoon blogimaisesti päivän asulla.

Eikös sen päivän asun pointti yleensä (?) ole se, että haluaa esitellä jotain? No, mä ainakin haluan! Enkä siis itseni päältä vaan Joelin. Kas näin – arvaatko mitä vaatekappaletta tässä erityisesti tarkoitan?

No tuota villapaitaa! Tietysti!!!

Toki esitellä voi muutakin. Tuossa on mun aviomies. Lähdetään nyt ensin siitä. Jalassa Joelilla on Mithun housut (geimihousut, haha) ja Helsingin Villasukkatehtaan villasukat. Ja tänä syksynä ostetut välikausipaljasjalkakengät. Joel poisti niistä vaan kengännauhat (koska se vihaa kengännauhoja) ja korvasi ne…

…hiusleksuilla. Oi kyllä.

Tää kato onkin vähän erilainen päivän asu -postaus. Kuinka monessa päivän asu -postauksessa oot tähän mennessä nähnyt hiuslenksuilla nyöritetyt kengät hei!

Merinovillapipo on pöllitty lapsilta, haha.

Ja merenneitokassi on hieno. Se on aikoinaan Vietnamista ostettu, kierrätysmateriaalia, tehty vanhoista kalasäkeistä.

Mutta tuo villapaita! Keskitytäänpä nyt olennaiseen!

Se on nimittäin mun tekemä! Uskokaa tai älkää! Tai no uskokaa vaan! Koska se on.

Me oltiin Joelin kanssa seurusteltu silloin vasta vähän aikaa, muistaakseni tämä oli ensimmäistä talvea. Ja mä keksin, että nytpä mä neulon mun uudelle poikaystävälle villapaidan. Näppärin pikku kätösin! Ihan katsoin youtubesta, että  miten nurja silmukka tehdään. Ai että, mitä vaimomatskua mä oon kuvitellut olevani siinä rakkaushuumassani, hahaa!

Se oli taas sitä sarjaa into > taito, mutta ei se mitään. Välillä mulla oli muistaakseni viisi hihaa, kun kaikista tuli ihan erilaisia. Naureskelin, että tästäpä tuleekin villapaita sellaiselle monikätiselle hindujumalalle.

Ohjeen sovelsin. Luonnollisesti. Uniikki kappale ja silleen. (uniikin toki teki ne viisi hihaakin)

Tuo villapaita on ihme kyllä kestänyt kaikki nämä kymmenen vuotta, kaikki koi- ja turkiskuoriaisinvaasiot. Villapaita oli hävinnyt jonnekin vaatehuoneen varastolaatikkouumeniin ja siksi se oli käyttämättä pitkään – mutta ai että ilahduin, kun Joel sen sieltä kaivoi esiin ja laittoi heti päälleen.

Ja ihastelikin, että miten mahtava villapaita.

Joel kertoo tuosta sivusta, että se tykkää siitä, että se on muhkea ja oikeasti tosi lämmin. Ja siinä on useampaa kivaa tekstuuria.

Ooooo, kiitos kiitos kiitos! En ole vaatimaton tässä nyt ollenkaan, koska mä oon vaan niin ylpeä!

Saa kehua! Ite tein!!!

55
Like
6

You Might Also Like

  • Enski
    2.1.2020 at 15:27

    Vautsi!!! Onpa niin lämpimän näköinen 😍 Ajattelin alkuun että tarkotatkohan villapaitaa, vai noita villasukkia. Molemmat pomppasivat silmiin, koska ite tykkään neuloa tosi paljon! Aika vaan ei riitä millään niin, että sais innostuksen pysyttyä pitkään. Aloitin vuosi sitten tekemään miehelleni villapaitaa, ehkä 8kk meni, välillä innokkaammin ja välillä ei niin innokkaasti neuloen. Valmiiksi tuli, ja kuulemma tosi lämmin. Se on parasta nähdä kun toinen vetää (omasta tahdostaan!) oma tekemän paidan päälle ☺️

    • krista
      5.1.2020 at 18:33

      No sanos muuta – on kyllä tosi palkitsevaa, kun näkee, että toinen käyttää (ja vieläpä ilolla) omaa ”hengentuotetta” <3
      -
      Mulla oli neulomisvaihe pari vuotta ennen lapsia tosi vahvana, samoin odottaessa ja ihan vauva-aikana. Mutta sitten iski jotenkin sellainen fiilis, että mä oon jo neulonut kaiken, mitä meidän perhe tarvitsee :D Siihen se sitten jotenkin jäi :D Toki lapset kasvaa ja heille voisi neuloa aina seuraavaa kokoa villapaitaa ym :)

  • Hanna
    2.1.2020 at 17:14

    Ihanaa kun miehet tykkää meidän neulomuksista. Tein omalle ukolleni silloin melkein 20 vuotta sitten mustan, riimukirjainkoristeisen puseron, jota tyyppi on uskollisesti käyttänyt joka talvi, vaikka pesut on venäyttäneet sen puolijoukkueteltaksi, ja hihatkin tarttee kääriä kolmesti. (Melkoinen saavutus, kun aattelee millainen oranki ukko on raajoineen) Olen ehdottanut, että purkisin sen, ja neuloisin uudestaan samalla mallilla, ettei olisi niin löppänä. Mutta äijä on kuin Wagner sarjakuvassa tyynynsä kanssa ”Mutta kun minä tykkään tästä…”

    • krista
      5.1.2020 at 18:34

      Ihana! <3 Ja hihihihi mä saan ihan mieleeni tuon Viivi ja Wagner -sarjiksen ruudun :D Just noin! Kun vaan tykkää <3

  • LeenaK
    2.1.2020 at 18:20

    Heti huomasin villapaidan (koska itsekin olen neuloja 😊). Onpa hieno ja itse asiassa koko asukokonaisuus on tyylikäs! Wau!

    Mun miehellä on myös käytössä mun vuonna 1992 neuloma villapaita – kyllä, ikää oli toki jo 20v ja me oltiin just muutettu yhteen. Villapaita on täynnä palikoita, joita en koskaan ennen.ollut tehnyt,mutta 20-vuotiasta minua ei edes hirvittänyt vaan tein vaan niinkuin ohjeessa käskettiin ja hyvä tuli (no on siellä joku virhe mutta haittaako se?). Hassua että sekin paita vielä mahtuu, vaikka mieheni on jossain määrin ’vauraammassa’ kuosissa kun silloin. Ehkä siinä oli kasvunvaraa?

    • LeenaK
      2.1.2020 at 19:23

      Ööh, villapaidassa ei toki ole palikoita vaan palmikoita. Damn you autocorrect!

    • krista
      5.1.2020 at 18:36

      Palikoita :D Hetki piti miettiä, mutta hoksasin sitten kuitenkin ennen kuin laitoit korjausviestin :D

      Ja siis tuo on just sitä into > taito parhaimmillaan! Tekemään vaan, ja sit tosiaan vaikka joku virhe olisikin, niin mitä väliä. Niin on virheitä tuossakin Joelin paidassa (varmasti paljon), mutta virheet kuuluu elämään hei <3
      -
      Ihanaa, että teillä on ollut paita noin valtavan pitkään käytössä, VAU! Siinäpä meilläkin tavoitetta, että tämä olisi vielä samanlaisen ajan päästä käytössä! Nyt vasta vietti noin kymmenvuotispäiväänsä tämä paita :)

  • Veera
    2.1.2020 at 18:33

    Ihan tosi hieno villapaita 👏

    • krista
      5.1.2020 at 18:36

      Tekijä kiittää <3 <3 <3

  • Torey
    2.1.2020 at 20:10

    Ihana sinä! Monella (myös mulla) ei rohkeus riittäisi moisen alotukseen. Sitä on heti jo ajatuksessa ”en mä osaa” ja sitä ei lähde edes kokeilemaan. Mitäs sitten jos onkin hihoja riittävästi vaikka mustekalalle, pääasia että on hihat. 😂

    Mulla oli kauhea kutomisvimma pari vuotta sitten. Kudoin kasoittain pääpantoja, huiveja ja pipoja. Ja sen jälkeen ei olekkaan napostellut yhtään. 😅

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/12/31/vuosi-vaihtuu/

    • krista
      5.1.2020 at 18:38

      Pois hei tuollaiset ajatukset ja hommiin! Jos siis innostuu :) Jos osaa neuloa pipoja ja pääpantoja, niin kyllä sitten paidanki! Mä ajattelen, että ihan samastahan siinä on kyse, mutta vaan enemmän neulottavaa :) Nurjat ja oikeat silmukat ja levennykset ja kavennukset – ja youtubesta löytyy kaikkeen selkeät ohjeet! Oon monta kertaa nauranut, että miten ihmiset pystyi neulomaan mitään ennen youtubea :D

  • Kirmi
    2.1.2020 at 22:39

    Loistava idea tuo kengännauhojen vaihto ponnareihin. Luulen, että itsekin teen nyt niin, että vaelluskenkien varsiosaan laitan ponnarikiinnikkeet, niin ei tarvitse aina riisua ja solmia nauhoja edetakaisin päiväkodin eteisessä ja töissä. Villapaitakin on hieno! Nim. Itsekin lapsen merinovillapipo päässä tämän talven kulkenut

    • krista
      5.1.2020 at 18:40

      Joo siis Joel vi-haa kengännauhoa, käsittääkseni tämä tunne on peräisin jo jostain ihan lapsuudesta :D Joel tilasi ensin netistä sellaiset kumiset (?) joustavat systeemit kengännauhojen korvikkeiksi ja ne olivat hetken hienot – mutta hyvin pian murtuivat, höh. Eipä ollut kestävyys niillä kovinkaan hyvä! Joten plan b oli sitten nämä ponnarista tehdyt joustokiinnikkeet, ja ne on olleet kuulemma tosi hyvät :D

  • LilleriLalleri
    3.1.2020 at 09:26

    Ei niin etteikö hiuslenksukiinnikkeet olisi hienot, mutta Prismat ja muuthan myy myös ihan tälle asialle tarkoitettuja kengännauhoja ihan muutamalla eurolla, eli sekä joustonauhoja, joita ei tarvitse välttämättä avata ja sulkea lainkaan (vastaisivat ehkä eniten hiuslenksuja, mutta uskoisin, että kestävät pidempään kun hiuslenksut, lenksut saattavat ko. käytössä aika nopsaa venähtää), että sellaisia pikalukolla olevia nauhoja, jotka on ihan huiput esim. vaelluskengissä ja vastaavissa, kun kenkä täytyy kuitenkin saada, ainakin välillä, oikeasti napakasti kiinni, niin pikalukko mahdollistaa sen tai sitten löysästi auki jättämisen. Eli se pikalukko vaan liu’utetaan kireällä ja painamalla taas löysätään.

    • krista
      5.1.2020 at 18:41

      Hihi mä ehdotin kans joskus samaa, mutta vastaus oli eijeijeijei :D Ilmeisesti inho kengännauhoja kohtaan on niin syvä, että joustonauhatkaan ei käy :D Mulla itsellä on niissä Reiman Wettereissä just joustonauhat ja oon niistä tykännyt.

  • Karina
    3.1.2020 at 10:35

    Ooooh! Much Respect! Tosi hieno villapaita. Mä aina unelmoin kutovani paidan mutta unelmoinnin asteelle se on tähän asti jäänyt. Eivätkä ole käden taidot edes hypänneet sukupolven yli, kun tytär itkien ja hammasta kiristäen yritti saada neulomuksensa määräaikaan mennessä valmiiksi ja loppujen lopuksi alkoi mun ehdotuksesta tehdä käsikorua, eli vaan kolem kerrosta pitkää soiroa joka sitten yhdistetään päistä :D – hyvä tuli ja kässästä kasi.

    Mä oon ostanu lapsille pienempänä sellasia silikonisia hommeleita jotka pujotetaan kengännauhareikiin ja niistä tulee sitten joustavat eikä tartte nauhoja solmia. Sittemmin tahallaan oon antanut olla, eli hyvähän noiden on oppia solmimaan nauhat sujuvasti – kunnes sitten asian opittuaan saavat taas siirtyä nauhattomiin jos haluavat :)

    • krista
      5.1.2020 at 18:44

      Ihana tuo käsikorukäsityö <3 Mutta hyvä numero kässästä ja hyvä osoitus siitä, että yrittäminen (ja luova ratkaisu eli lopputuloksen vaihtaminen joksikin toiseksi) tuo tulosta! <3
      -
      Joo hei siis varmaan "silikonisia hommeleita" ne Joelin tilaamatkin oli. Pari kommenttia aiemmin siis selitin, mutta vaikea keksiä sanaa :D Joel siis ensin tilasi sellaiset, oli vielä hienot oranssit, mutta ne ei kestäneet yhtään käyttöä :( Jos sulla on vinkkiä, että minkä valmistajan/merkin "silikonihommelit" ois kestäviä, niin vinkit tervetulleita! (jos luet vielä kommentteja, sori vastailen viiveellä, kun oli maanvaihtohärdelli välissä :D )