Yo hablo un poco de español!

Kaupallinen yhteistyö: Vantaan aikuisopisto

Kun tänä syksynä päätin lähteä työväenopiston espanjan kielen kurssille, minulla oli opiskeluun aika funktionaalinen tavoite: haluan oppia puhumaan vähän espanjaa ennen tulevaa Espanjan-talveamme.

Se, mitä en tullut ajatelleeksi, oli…

…että kielen opiskeluhan on näköjään ihan älyttömän KIVAA!

Osaankohan nyt taas ollenkaan kuvailla tätä…? Siis totta kai käytän elämässä muutenkin (joskus) aivojani, ja joudun miettimään asioita ja ajattelemaan. Mutta uuden oppiminen – ja erityisesti kielen oppiminen… Espanjan tunnilla tuntuu välillä ihan niin kuin aivoni kihelmöisivät ja melkein kuulen nitisevien ja natisevien hermoratojen aktivoituvan, löytävän yhteyden aivosolusta toiseen, tulee uusia ja vahvistuvia yhteyksiä: niks, naks… Phiiiiiiih, niks naks, phiiiiiiih.

Kääk, tämähän oli mahtava havainto: tällainen oppiminen tuntuu tämän kaiken perusarkihärdellin vastapainona ihan sai-RAAN hyvältä – ihan jo sinänsä, vaikka sitten pelkkänä aivojumppana! Haha, eilen espanjan-tunnilta kotiin ajellessani tulin jopa ajatelleeksi, että pitäisikö joskus opiskella vaikka jotain matematiikkaa, ihan vaan noita uinuvia aivopiuhoja aktivoidakseni!

Tuota seitsemän kerran (yhteensä 21 tuntia) espanjan intensiivikurssia on nyt takana neljä kertaa. Vauhti tunnilla on ollut aika reipas, mutta olen pysynyt (mielestäni) ihan kivasti mukana; osittain tietysti sen ansiosta, että oli siitä viime talvesta jo ehkä kuitenkin jotain pientä mieleen tarttunut. Ja kyllä: läksyt olen tehnyt ihan joka tunnille!

Opiskelu tuolla tunnilla on kyllä ihan erilaista kuin joskus koulunpenkillä. Ikään kuin suorituspaineet ovat poissa ja jäljellä on se pelkkä puhdas oppimisen ilo. Ei yhtään nolota, vaikka ääntää hassusti tai vastaa väärin. Puna ei nouse poskille, sydän ei hakkaa ennen omaa vastausvuoroa. Tunnelma on rento ja vapautunut koko ryhmässä. Enkä ole paennut tunnilta kesken kaiken :D

Ja aijaijai, että Mervi-ope (ja kerran sijaisena toiminut Carmen) laittavat tosiaan aivopiuhamme virkoamaan! Ihan kaikkein parasta oppia itselleni ovat olleet kaikenlaiset pelailut ja tehtävät: heitetään nopalla, että miten sanaa pitää taivuttaa, pelataan risti-nollaa, tai yksi ryhmästä luettelee numeroita espanjaksi ja sen pitää nopeasti reagoida, jolla kyseinen numero lapulla on…

Phuuh mä välillä ihan puuskutan ja huokailen ääneen – mutta ehdottomasti silleen positiivisesti – huh huh huh aivot toimimaan! Ja juuri näissä paritehtävissä jotenkin opin kaikkein parhaiten! Kun ei pelkästään lue kirjaa ja kirjoita itsekseen sanoja paperille, vaan pitää käyttää sitä kieltä. Ja oikeasti tuntuu, että neljän opetussession (a 2,5 h eli yhteensä 10 tuntia) jälkeen osaan puhua jo vähän espanjaa.

Un poco.

Sellainen ”työväenopisto on mummo-opisto” -mielikuva (jota ei kyllä itselläni edes ollut, koska olen käynyt kursseilla ennenkin) ei muuten ainakaan tuossa ryhmässä yhtään pidä paikkansa: osallistujien ikähaarukka on ehkä 20-55, ja mukana on hyvin tasaisesti kaikenikäisiä opiskelijoita. Käyn siis itse Vantaan puolella Tikkurilassa Vantaan aikuisopiston tunnilla, ja olen huomannut, että siellä on muitakin helsinkiläisiä. Ja tietysti vantaalaisia laajalta alueelta. Tosi kiva ja rento ryhmä!

Varmaan sekin vaikuttaa yleiseen kielenoppimisfiilikseen, että siellä ei olla sellaisella ”no meillä on nyt tää pakkoruotsi” -tunnilla niin kuin peruskoulussa. Kun ihmiset ovat omasta vapaasta tahdostaan ja vapaa-ajallaan mukana, niin onhan se tietysti ihan eri juttu!

Nyt tietysti jo kutkuttaa jatkaa opintoja tämän jälkeen seuraavalle kurssille – mutta meillä tuleekin vastaan jo se Espanjaan-lähtö. No, ei voi valittaa! Olkoon se sitten sellainen 5,5 kuukauden intensiivipuhumiskurssi autenttisessa ympäristössä, haha. Nyt aion ihan vilpittömästi tsempata siinä, että hoitaisin perusasioinnit (ravintolassa, kaupassa) rohkeasti espanjaksi enkä aina vaihtaisi englantiin ja elekieleen.

Vantaan työväenopiston kurssit alkavat enimmäkseen syyskuun puolivälin tienoilla. Ja vaikka ilmoittautuminen alkoi jo muutama viikko sitten, tosi monella kurssilla ON vielä tilaa! Viime postauksessahan pohdittiin yhdessä kommenttikentässä, että täyttyvätkö ne kurssit ihan sekunnissa – mutta monelle kurssille mahtuu ja ehtii vielä! Ilmonetissä on ilmoittautumiset sekä tämän Vantaan aikuisopiston että Helsingin ja Espoon työväenopiston kursseille, ja sieltä voi vaikka klikata ”vain ne kurssit, joilla on tilaa”. Useilla espanjan kursseilla näyttäisi olevan tilaa – ja kaikki espanjan alkeiskurssit täällä.

Huvikseni tsekkasin paikkatilanteet myös erilaisilta perheen liikuntakursseilta – ja kyllä, tilaa on edelleen vaikkapa PerheAfrossa ja erilaisissa aikuinen-lapsi -tansseissa ja jumpissa. Tilaa on myös Bollywood-tanssikurssilla tuolla Tikkurilassa; tähän erityisen iso vink vink! :)

Täysille kursseillekin kannattaa kuulemma jäädä jonoon. Mahdollisuuksien mukaan nimittäin voidaan järjestää uusia rinnakkaisryhmiä esimerkiksi kieliin, jos näyttää, että opiskelijoita tulee riittävästi.

Kolme kertaa siis jäljellä vielä tätä espanjan intensiivikurssia!

Hih, osaisinkohan sen jälkeen tehdä minipostauksen espanjaksi…? Ehkä voisin yrittää, voi apua :D

 

PS. Vantaan aikuisopiston kurssikatalogi sähköisenä täällä (pdf). Ja kaikki Vantaan aikuisopiston sekä Helsingin ja Vantaan työväenopiston ilmoittautumiset Ilmonetissä täällä.

PS nro 2: Haha, otsikkoa korjattu: ei siis ”un poco español” vaan kuulemma ”un poco DE español” :D En siis vielä kovin hyvin puhu, haha, pitäisi ehkä muuttaa poco:n tilalle sana poquito :)

18

You Might Also Like

  • espanja
    1.9.2017 at 12:51

    Korjaisin otsikosta pois vielä yo-sanan; persoonapronomineja kun ei normaalisti käytetä (paitsi silloin, jos sen korostaminen nyt on jostain syystä olennaista tai jos kyseessä on usted/ustedes). Niin ja jos loppuu huutomerkkiin, pitäisi huutomerkki löytyä myös alusta väärinpäin. ;)

    Espanja <3
    Netistä löytyy muuten "opi espanjaa" -blogi, jossa on melko selkeästi alkeet.

    • krista
      1.9.2017 at 12:52

      Hihi, kiitos vaan! Jatkakaa vaan korjauksia, niin en VARMASTI uskalla kirjoittaa sitä postausta espanjaksi! :D Ehkäpä tärkeintä, että avaa suunsa ja näppäimistönsä reippaasti ja käyttää sitä kieltä :)

      • espanja
        1.9.2017 at 12:59

        Hehee, juu tärkeintä on yrittää ja uskaltaa puhua virheistä huolimatta! (Mitä kirjoittamiseen tulee, eihän ne espanjalaiset edes itse virheettömästi kirjoita, kuten ei monet suomalaisetkaan osaa yhdyssanoja yms.)

    • Pirjo
      4.9.2017 at 10:44

      Sinun onneksesi en tullut sinun ryhmääsi opiskelemaan, olen jo 67 vuotta ja opiskelen espanjaa.

  • Erika
    1.9.2017 at 13:33

    Anna mennä puhuen vaan! Olen itsekin puhunut ja painottanut sanoja väärin, mutta hyvin on ymmärretty! Eikä haittaa, vaikka käyttäisit koko imperfektiä preteritin sijaan, niin kuulemma tekevät latinotkin jatkuvasti. :)
    t. 8 v espanjaa opiskellut

    • krista
      1.9.2017 at 13:40

      Joo just näin! Ja jos ei kerralla onnistu sanomaan sanaa ymmärrettävästi, niin sitten eleet apuun tehosteeksi :D Koska silloin ei ainakaan tule ymmärretyksi, jos on tuppisuuna vaan :) Se on/oli ainakin minun aikanani kieltenopiskelun ongelma koulussa, että keskityttiin liikaa virheisiin/virheettömyyteen ja yritettiin oppia täydellistä ilmaisua; ja se aiheutti sellaisen tunteen, että ei uskalla sanoa mitään jos ei sano just tasan oikein. Just tästä nyt itse opettelen irti! Esimerkiksi viime talvena en tosiaan juuri ”hola”:a enempää uskaltanut kieltä käyttää, mutta nyt yritän toimia toisin! Ja varsinkin puhuessa; eihän sitä silloin edes ehdi joka sanaa ihan tarkalleen miettiä :)

    • Hiisu
      5.9.2017 at 10:25

      Hei.

      Tuo väite, että imperfektiä voisi käyttää ja käytettäisiin preteritin sijasta, ei kyllä pidä paikkaansa. Tarkoittanet sitä, että Amerikassa käytetään paljon preteritiä siinä, missä espanjalainen käyttäisi perfektiä.

      Joka tapauksessa toivotan niin Kristalle, Erikalle kuin kaikille muillekin espanjaa vapaan sivistystyön piirissä tai muualla opiskeleville edelleen antoisia tunteja! Rohkeasti vain! Työskentelen itse espanjan opettajana (ja tulkkina) ja parhaita ryhmiä ovat ilman muuta ne, joissa opiskelijat auttavat spontaanisti toisiaan, tekevät pari- ja ryhmätöitä millaisina yhdistelminä vain eivätkä turhia nolostele. On tosi hienoa, että viimeistään ajan myötä suurimmasta osasta ryhmiä kehittyykin juuri tällaisia! :-)

  • K
    1.9.2017 at 15:08

    Onko tuolla opetus espanjaksi vai suomeksi? Eli siis kummalla kielellä ohjeistus tulee? Olen huomannut Britanniassa asuessani, että siellä kielenopetus on sillä opetettavalla kielellä ja se tekee oppimisen kyllä jotenkin vaikeaksi, ainakin aluksi. Toisaalta sitten puhumaan oppii nopeammin kun on pakko siellä tunnilla kieltä käyttää. Itse tein espanjan tehokurssin yliopistossa kun halusin päivittää taitoja mitä yo-pohjalta oli. Oli vain melkoinen shokki kun kylmiltään piti lähteä heti puhumaan ja kirjat ja materiaalit oli täysin espanjaksi. Kyllä se siitä lähti, mutta sopii ehkä paremmin rohkealle puhujalle vaikka kielitaitoa ei paljon olisikaan kuin tällaiselle puhun-vasta-kun-osaan- täydellisesti -tyypille.:) Sitten Espanjassa käydessä, kaupan kassa vaihtoi englanniksi kun yritin ostaa postimerkkejä espanjaksi. Ei ainakaan rohkaissu käyttämään kieltä paikallisten kanssa.😳

    • krista
      1.9.2017 at 15:39

      Riippuu ilmeisesti jonkin verran opettajasta! Meidän ryhmän vakkariopettaja-Mervin äidinkieli on ihan suomi ja hän puhuu espanjaa ja suomea vuorotellen: usein ensin kertoo asian espanjaksi ja sitten olennaisia sanoja toistaa suomeksi (jos huomaa että emme ymmärrä), samoin esim. sivunumerot tulevat espanjaksi ja hetken joudumme itse miettimään, että mikäs se olikaan – mutta tosiaan kertoo suomeksi tarvittaessa. Eilisen sijaisopena toimi Carmen, jonka äidinkieli on espanja mutta joka on asunut Suomessa pitkään ja puhuu suomea. Mutta myös espanjaa (enimmäkseen) ja tarvittaessa suomea hän käytti.

      Mutta sitten taas joku opettajista ei muistaakseni puhu suomea ollenkaan eli hän opettaa espanjaksi. Mutta varmaan just näin: tämä ehkä opiskelijalta vaatii enemmän, mutta voi tavallaan olla tosi tehokasta oppimisessa, kun on ns. pakko ainakin yrittää ymmärtää :) Eli vähän riippuu, mikä kenellekin sopii. Itse halusin valita tälleen ”turvallisesti” suomea puhuvan opettajan, kun omasta kieltenoppimiskyvystä olin hieman epävarma, kun aiemmista kokemuksista on niin kauan :)

    • Blue Peony
      4.9.2017 at 07:15

      Olen reilut nelikymppinen ja ainakin meillä oli jo 90-luvulla lukiossa opetus aina sillä kielellä, jonka tunnilla oltiin. Mielestäni todella teholas tapa oppia ja rohkaisi käyttämään kieltä! Mutta olen törmännyt siihen, että kaikilla itseäni nuoremmillakaan ei ole ollut näin, vaan opetus on ollut virheettömyyteen pyrkimistä ja aika passiivista :-(. Nykyisin oman lapseni koulussakin (ja hän on alakoulussa) käytetään kielten tunneilla opetustilanteissa mahdollisimman paljon opiskeltavaa kieltä.

  • LeenaK
    1.9.2017 at 15:19

    Kiitos edellisen työväenopistoaiheisen postauksessa innostuin selailemaan kursseja ja hei: keskiviikkona mulla.alkaa matonkutomiskurssi! Koskaan en ole mattoa kutonut (virkannut muutaman kyllä) mutta jonkun aikaa jo olen miettinyt että vois olla kivaa! Se on varmaan sitten se mummokurssi parhaimmasta päästä, mutta ei väliä :). Kiitos siis sysäyksestä!

    • krista
      1.9.2017 at 15:42

      Hei mahtavaa! Mua kans kiinnostaisi matokutominen, ois ihana kutoa meidän keittiöön just tasan väreihin sopivat matot <3 Mä oon joskus ihan koululaisena (heh jostain kumman syystä) käynyt jonkun matonkutomisen kesäkurssin, joten oon jopa kerran hommaa tehnyt :D Meidän ämmmillä oli myös väävi (mikä lienee yleiskielellä, siis ne kutomapuut) kotona ja niillä kudoin lapsena usein <3 Ihanaa hommaa! Meidän 100-vuotiaaksi elänyt ämmi sanoi, että se oli sen pitkän iän salaisuus: liikuntaa käsille ja jaloille yhtä aikaa!

  • Vyyhti
    1.9.2017 at 15:25

    Minulla on kyllä töiden puolesta uuden oppimista ihan koko ajan enemmän kuin oikeastaan ehdinkään. (Jotenkin vaikeaa edes kuvitella elämistä niin, ettei olisi, kun näin on ollut käytännössä aina: ensin koulussa, sen jälkeen opinnoissa, ja nyt sitten töissä.) Mutta tuo ”nyt tsemppaan ja puhun kaupassa paikallisella kielellä” on kyllä tosi tuttu tunne juuri nyt. Muutimme juuri Ruotsiin ja vaikka olen koulussa lukenut sen kuusi vuotta ruotsia ja pärjäsin hyvin kursseilla ja ylioppilaskokeessa, niin tiukkaa tekee, koska 1) en ole oikeastaan koskaan päässyt käyttämään sitä oikeassa tilanteessa (kotiseudullani ei kuullut oikeastaan yhtään ruotsia), 2) kouluajasta on jo vierähtänyt vuosi jos toinenkin, ja 3) ei meille koulussa tätä riikinruotsia opetettu.

    Työkielenä minulla on englanti, joten tein periaatepäätöksen, että jos haluan oppia ruotsia niin sitä on vain sitten joka paikassa töiden ulkopuolella käytettävä vaikka olisi kuinka vaikeaa. Näin muutaman viikon jälkeen lukeminen kyllä jo pienen harjoittelun jälkeen sujuu melko sujuvasti ja kirjoittaminen jotenkin, pystyn jonkin verran puhumaan, mutta en vain tahdo saada paikallisten puheesta selvää… Päätöksestä en kuitenkaan ole lipsunut ja jotenkin sitä on aina pärjätty. Puhun huonosti, äännän suomalaisittain, en muista läheskään kaikkia tarvitsemiani sanoja, mutta puhun kuitenkin! Sen verran sanavarastoa sentään jo on, että jotenkin olen saanut kierrettyä ne ilmaisut joita en muista (ja elekieli sitten avuksi jos ei muu auta), ja olen jopa jokusen keskustelunkin onnistunut käymään. Inhottavinta on se, miten tyhmäksi kielen puute saa oman olon tuntumaan, mutta siitä nyt on vain päästävä yli ja yritettävä.

    Minulla on muuten tuo ihan sama kokemus, että kansalaisopiston kielitunneilla oli ihanan rento ja oppimista edistävä tunnelma. Oma kokemukseni on vieläpä kouluajalta, jolloin kävin kielitunneilla myös koulussa (ja paljon kävinkin). On se vain ihan erilaista, kun kaikki ovat kurssilla vapaasta tahdostaan ja oppimisen ilosta.

    • krista
      1.9.2017 at 15:54

      Joo ruotsi… Mä oon JUST niitä ihmisiä itsekin, jotka (harvoilla) Ruotsin-matkoillaan kyllä pysyvät erittäin tiukasti englanissa, vaikka ruotsi oli aina koulussa hyvä. Mutta täysin unohtunut; juuri siksi, ettei sitä käytä… Sama meillä: ei tuolla Kuusamossa paljon ruotsia tarvinnut :) Itse asiassa ruotsin keskustelupainotteinen kurssikin voisi olla tosi kiva ja hyödyllinen! Ihan mahtavaa, että oot alkanut käyttää vaan ruotsia tuolla; ihan varmasti jo tyyliin puolen vuoden päästä ihan eri tapaan hallitset kielen kuin että jos olisit ottanut englanninpuhumislinjan!

  • Torey
    1.9.2017 at 16:42

    Mä olen haaveillut, että joskus opiskelisin Kreikkaa. Ihan omaksi huviksi. Kreikassa monesti matkanneena se on jäänyt sellaiseksi haavekieleksi. Että osaisi muutakin kuin ne ”kalimera, kalispera, kalinichta” (kirjoitusasu mahdollisesti täysin väärä). :’D

    • K
      1.9.2017 at 18:53

      Opiskele ihmeessä! Nykykreikka (dimotiki) ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin vaikka vanhempi katharevousa olisi ollut. Aakkoset kun opettelee niin lukeminen on helppoa, koska lausunta on säännönmukaista ja paino merkitty aksenttimerkillä. Jotkut äänteet voi oll suomalaiselle hieman vaikeampia, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömiä. Lukemisen ja puhumisen voi siis oppia helposti, kirjoitus vaikeampaa kun samalla äänteellä voi olla monta kirjoitusasua ja merkitys sitten muuttuu sen takia. :)

    • krista
      1.9.2017 at 20:23

      Ooo, ja sit matkalle Kreikkaan – ja hitsi miten mahtavaa, kun osaa vähän puhua! <3 Vaikka ihan ravintolassa tilaaminenkin maan omalla kielellä; ja näitähän just noilla aikuiskursseilla varmaan (näin luulisin) usein käydään jo ihan alkeissa! Meillä on ollut neljän ensimmäisen tunnin aikana mm. itsensä esittelyä, ravintola-asiointia ja perheestä puhumista, ja sit kieliopin alkeita (numerot, verbien taivutusta) myös :) Niillä käy jo perusasiointia!

  • MariaKoo
    1.9.2017 at 17:57

    Mä oon niin hullu, että aloitan ensi viikolla avoimet amk-opinnot på svenska! Ja ihan kouluruotsipohjalta. Ihan hirveästi jännittää se puhuminen, kuten Vyyhti sanoi -tuntee itsensä tyhmäksi ja vähän ”kehariksi”, kun ei ehkä pysty ilmaisemaan kunnolla itseään. Mut oon päättänyt, että ei enkkua!!! Ja tosiaan, kun on kohta 40, niin oikeesti -mitä sitten, jos joku ajattelee, että mä oon vähän ”tyhmä”. Tekee sitten itte perässä! (Ja jaan innon, ihan huippua lähteä oppimaan jotain uutta!!)

    • krista
      1.9.2017 at 20:26

      Vau, hatunnosto – ihan supermahtavaa! Mutta siis just näin, hitsi mä nautin tästä elämänvaiheesta, ettei enää niin paljon välitä siitä, mitä muut ajattelee! <3 <3 <3

    • Vyyhti
      2.9.2017 at 09:39

      Vau, oletpa rohkea! Eiköhän se kieli ala nopeastikin luistaa kun pääsee treenaamaan monta tuntia päivässä. Onnea opintoihin!