Ensimmäiset 24 h – kuvia ja tunnelmia

Ensiterveiset aurinkoisesta Fuengirolasta!

Matkaan lähdettiin kolmen tunnin yöunien voimin to-pe -välisenä yönä. Väsytti ihan hurjasti (niin, että meinaa ottaa mikrounia kesken lauseen), mutta lennot sujuivat silti superhyvin – kiitos noin sadan askartelukirjan, Ryhmä Hau -lelujen ja vasta lentokoneessa ensikorkatun (ja siihen asti piilossa pidetyn) joulun lelukuvaston. Haha, ovela minä!

Tämän vuoden talvikotimme on enemmän ns. kaupunkiasunto kuin ennen – siitä lisää myöhemmin – ja meidän kotiovi sijaitseekin kahden ravintolan välissä. Asutaan siis irkkupubin yläkerrassa, ha!

Lapsia ”ei yhtään väsyttänyt” lennon jälkeen, ja sen ne todistivatkin kolmen tunnin päiväunilla uudessa omassa huoneessaan (josta ovat muuten ihan superinnoissaan). Ja sittenkin piti herättää. Muun perheen nukkuessa mä olin reipas kävin ylikierroksilla ja purin kaikki neljä matkalaukkua tavaraa. Oho.

Illalla käytiin jo kävelemässä ulkona, rannalla ja lähileikkipuistossa ja hoidettiin muutamia asioita. Ja saatiin meille kuorma tavaraa, joka oli odottanut meitä kesän ajan täällä varastossa. Siitäpä riittääkin sitten purettavaa.

Lapset halusivat nukkua yönsä omassa huoneessa. Toinen oho! Vähän me aikuiset houkuteltiin, että siirrettäisiin sängyt perhepediksi yhteen makkariin, mutta kuulemma ei käy. Kappas! Ja meidän epäilyksistä huolimatta lapset nukkuivat omassa huoneessa (vieläpä ihan eri puolella asuntoa) aamuun asti eikä yöllä alkanut mitään sängynvaihtorumbaa. Mahtavaa. Varmaan merkki siitä, että ovat valmiita nukkumaan oikeasti näin.

Säät todella hellivät meidän saapumista. Täällä on ollut sateinen syksy ja tulvia, mutta nyt aurinko paistaa! Eilen mittari oli kai noussut 24 asteeseen asti, ja tänään se näytti 21. Jee, just sopivaa!

Eka päivänä tytöillä oli jo tanssitunti, ihanaa! Lisäksi tehtiin muutamia ensihankintoja, mm. imuri, palohälyttimet, pussilakanoita. Paistinpannu, sakset ja joitain astioita. Ihana-ihana Gia (Matkakuumetta-blogista) teki meille ison palveluksen eilen illalla ja toi omalla Ikea-reissullaan myös meille lämpimät täkit asunnossa olleiden vanhojen haisevien ällövilttien tilalle.

Järjestettävää täällä on vielä paljon. Mutta asunto on kivempi kuin muistin; mulla oli noussut sellainen ”mitä jos se onkin tosi ankea” -pelko, joten pääsin yllättymään positiivisesti. Kyllä me tänne vielä asetutaan. Huonekalujen järjestystä on jo megamyllätty ja rakennettu meille toimivia systeemejä vähitellen, mutta vielä pitää ostaa muutamia säilytyskalusteita esimerkiksi lasten vaatteille.

Mutta kaikkein olennaisin tuntemus tässä on hyvän voittaminen.

Niin kuin oon kirjoittanut, mun lähtötunnelmat menivät vähän alavireisissä merkeissä. Ei olisi oikein tehnyt mieli lähteä kotoa yhtään mihinkään. Mutta tänne tullessa kaikki vaan taas loksahti kohdalleen. Niin kuin tiesin, että käy. Ulkona kävellessä tuntui kotikaupungilta. Tutuissa kahviloissa oli tutut naamat, jotka tervehtivät iloisesti. Kaduilla tuli ystäviä vastaan.

Kai tämä lähdön ja saapumisen ristiriita vaan kuuluu tähän kahdessa maassa asumisen kuvioon, mulle ainakin.

Mutta nyt.

Nyt olen kuitenkin ihan oikeassa paikassa. Juuri siellä, missä pitääkin.

Ihan yhtä oikeassa kuin silloin viime keväänä Suomeen tullessa, kun sydän heitti volttia onnesta. Lasten riemu sinetöi omatkin fiilikset.

Voi selvästikin olla kotonaan kahdessa eri paikassa.

49
Like
7

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply
    Miika & Gia | matkakuume.net
    3.11.2018 at 20:33

    ❤❤🇪🇸🇪🇸🥂🥂

    • Reply
      krista
      3.11.2018 at 21:55

      Jee! Ihana olla täällä <3

  • Reply
    Enni
    3.11.2018 at 20:58

    Tsemppiä! Kannattaisiko hetki odotella hankinnoissa, mietin että toi pubista tuleva meteli voi viikonloppuisin olla aika sietämätön :(

    • Reply
      krista
      3.11.2018 at 22:01

      Kop kop puuta vaan, että tää pitää paikkansa – mutta siis me viime talvena tätä jo pähkäiltiin (käytiin siis asuntoa katsomassa ja ”kotikatua” tutkailemassa ja todettiin, että tähän kuuluu ihmeen vähän. Nyt pe-la kokemuksella pieni tasainen puheensorina kuuluu, jos on oikein hiljaista ja ponnistelee – ja päivällä parvekkeelle kuuluu sellaiset ”elämän äänet”, mutta mun korvaan pikemminkin sellaista iloista sorinaa. Mutta tää on ”atico” eli kattoon tehty ylin asunto, ihmeen kaupalla tähän ei kuulu kovasti. Ja (kop kop puuta) noissa ei ole mitään jumputi-jumputia, mikä ois rassaavaa. Vaan sellainen sorina vaan.

      Ääntä enemmän jännitetään sitä, että tämä voi olla kylmempi asunto kuin aiemmat. Tämä on siis ns. perinteinen espanjalainen asunto, kun meillö aiemmin on ollut vähän ”skandinaavisemmin” varustellut. Mutta kompensaatio näkyy sit tietty hinnassa :D Mutta ajateltiin kokeilla tällaista vähän erilaista kaupunkiasumista/seutua tänä vuonna, Joel vertasi tätä just aika osuvasti Helsingin kaupunginosista Kallioon. Katsotaan, miten pärjätään :D Ja jos ei viihdytä, niin sit kyllä vaihdetaan. Mutta joo, asuntoasioista myöhemmin erikseen, kun ollaan ensin saatu tavarat paikoilleen :)

  • Reply
    Torey
    3.11.2018 at 21:24

    Voi että! Mulla väkisinkin puski tippaa linssiin! Oon niin onnellinen teidän puolesta ja mä voisin kyllä vaihtaa myös tän kylmän ja pimeän joka vuosi aurinkoon ja lämpöön. Mä jopa luulen, että Etelä-Euroopan talvi vois olla mulle tosi jees, koska en kestä sitä +30 hellettä. Talvi on kaunis kyllä, mutta joku 1kk siitä nauttimista riittäis mulle. Eli voisin palata maaliskuussa Suomeen. :D

    • Reply
      krista
      3.11.2018 at 22:06

      Tuo aurinko tekee kyllä niin ihmeitä <3 Helsingissä ehti olla (maanantain ensilumen jälkeen) se loppuviikko just sellaista tasaisen harmaata, mitä Helsingin talveessa aivan liian iso osa on. Ja hitsi onhan se ihan mieletöntä sit päästä "takaisin valoon" <3 Ei mullekaan talvella täällä tarvitse olla mikään helle, mutta vaikka sellainen, että voi farkuissa ja lyhythihaisessa juoda kahvit terassilla (varjossakin tarkeni), se on just sopiva <3 Täällä toki sateet ovat sit aika rajuja, mutta nekin on tavallisesti nopeasti ohi ja sit taas paistaa <3

  • Reply
    Eve
    4.11.2018 at 06:15

    Ihanaa kun olette perillä. Super nopeasti pystyt kyllä postaamaan. Kiitos siitä! Asuntoesittelyä odotan kovasti. Ja kivaa lukea teidän talvesta Fugessa. Mekin viime kesänä käytiin tuolla, joten tuttuja kulmia. Olette kyllä rohkeita ja hienosti saatte arjen rullaamaan molemmissa maissa. Tsemppiä tavaroiden purkuun. Varmasti oikea ratkaisu lähteä lämpöön ja valoon.

    • Reply
      krista
      5.11.2018 at 16:48

      Kiitos! <3 Ihanasti sanottu! <3 Ja postauksen kirjoittaminen oli itse asiassa just sopivaa vastapainoa (vähän niin kuin lepohetki) kaiken järjestelyn keskellä :)

  • Reply
    Appa
    4.11.2018 at 19:09

    Minäkin toivottelen teille mukavia hetkiä siellä lämpimässä. Sitä kummasti vaan aina asettuu vaikka muutto on rankka projekti. Täällä oli äsken aika lämmin kun kävimme pyöräilemässä, kello 18, pimeässä, kovia tuulia vaan on jatkuvasti ja se tekee ilmassa vielä koleamman

    • Reply
      krista
      5.11.2018 at 16:59

      Kiitos! <3 Joo se on vieläpä aika ihme, miten pian sitä sopeutuu - ja lapset vielä nopeammin kuin aikuiset :D He olivat heti sitä mieltä, että uusi talvikoti on IHANA, vaikka aikuiset näkivät siinä vaiheessa vielä vaan kaiken sen työmäärän, että saa tavarat meille sopiville paikoille :D

  • Reply
    Sannamarianna
    4.11.2018 at 21:11

    Kuulostaa ihanalta! <3 Teille tulee taas mukava talvi siellä Euroopan toisella laidalla. :)

    • Reply
      krista
      5.11.2018 at 17:02

      Samaa mieltä <3 Ja uskon, että tulee kyllä <3

  • Reply
    Peipponen
    5.11.2018 at 08:49

    Terveisiä Siilille Sopulikissoilta! Onpa ihanaa nähdä kuvien kautta kuulumisianne. Hauskaa matkaa!

    • Reply
      krista
      5.11.2018 at 12:22

      Oi ihanaa, kun olette kuulolla! <3 Silva on nyt eka päivää täällä eskarissa, välitän terveiset tänään myöhemmin iltapäivällä ja kirjoitan Silvan vastauksen <3

      • Reply
        krista
        5.11.2018 at 16:26

        Silva sanoo:
        ”Kiitos kovasti! Hauskoja leikkejä teillekin! Toivon että laitatte paljon kuvia Instagramiin, niin mekin niitä katsellaan. Terveisiä koko Sopulikissaryhmälle!”

  • Reply
    Peipponen
    5.11.2018 at 09:27

    Terveisiä Siilille Sopulikissoilta. Onpa ihana katsella kuvua yhdessä.

  • Reply
    Anna A
    5.11.2018 at 09:44

    Niin tunnistan tuon tunteen mistä kirjoitat!
    Joka ikinen kerta pännii, kun ajattelen sitä pakkaus-purku rumbaa ja tuntuu siltä, et onko pakko raijata koko revohka toiseen päähän Suomea. Ja minkä takia?!
    Ja silti aina (Lapissa heti!!) viimeistään seuraavana aamuna on semmonen olo et JES!
    Ja meillä matkaa on vain 1000km ovelta ovelle :) Nytkin ollaan menossa joulun aikaan pariksi viikoksi etelä-Suomen kotiin ja mä jo möllötän, et kauhee vaiva parin viikon takia! Ja kuka nyt lähtee joulumaasta pilkkopimeään vesisateeseenjoulua viettämään! ja buhuuu…
    Ja siinä vaiheessa, kun on joulutähdet siellä ikkunassa, takassa tuli, muksut nukkuu ja istun miehen kainalossa saunan jälkeen niin on vaan hyvä olla :D

    Kyllähän noi sun maalailemat mielikuvat aamukahvista terassilla, muksujen helposta pukemisesta (lenkkarit vaan jalkaan) ja päiväkahveista vähän kirpasee. Et oispa se kyllä ihanaa… mut siltikään en vaihtais tätä talven kaamosta ja kylmää enkä varsinkaan sitä kevättalven ihanaa valoa mihinkään! Oi Talvi <3
    (Kunhan takassa on tulet, päällä viis kerrosta villaa ja istuu sisällä viltin alla :D :D )

    Ihanaa Espanjan-talvea teille! Me täällä kaivetaan toppavaatevarastoja (kunhan pakkanen nyt oikeasti paukkuis, eikä tää suojasää yllättäis jatkuvasti), pulkkia, suksia ja luistimia esille :)

    • Reply
      krista
      5.11.2018 at 17:05

      Joo just näin – tunnistan ihan tasan tuon sun kuvauksen! Sitten tulee vaan se… se ”ah”. Sitten tietää, että kyllä se kannatti. Ja etukäteenkin tietotasolla tietää, että se sit palkitsee, mutta tunnetasolla ei tunnu ihan samalta. Mutta se tunne tulee sit perillä :)

      Kiitos! <3 Mullakin on vähän ikävä talvi-talvea, mutta täällä ei jotenkin akuutti lumitalvi-ikävä olekaan niin kovana päällä kuin marraskuun alun Helsingissä. Onneksi saatiin se luminen päivä :) Mutta kyllä se Suomi-talvikin pitää päästä jonain talvena taas kokemaan!

    Leave a Reply