Personal trainer unelmien toteutumiselle?

Kaupallinen yhteistyö: Psykologi Anu Tevanlinna

Personal trainerin palveluiden käyttö on nykyään yleistä – ihan meille tavallisille ihmisille. Näin monta kyykkyä, muista suora selkä, hyvä hyvä sä pystyt siihen.

Voisiko samaan tapaan saada yksityistä omavalmennusta myös mielelle? Ajatuksille? Elämän suunnalle? Unelmien toteutumiselle?

Viime syksynä psykologi ja coach (ja Puutalobabyn monivuotinen lukija, jee!) Anu Tevanlinna esitti tämän saman ajatuksen minulle sähköpostissa. Ja hän kysyi viestinsä lopuksi, olisinko kiinnostunut kokeilemaan coachingia hänen kanssaan. Hän kertoi, että coaching on positiivisiin muutoksiin tähtäävää yksilövalmennusta: unelmien ja haaveiden jumppaamista tavoitteiksi, suunnitelmiksi ja toimenpiteiksi. Vähän niin kuin henkisen puolen personal trainer siis!

Kiinnostuin ihan heti. Mä oon aikaisemmin työelämäpuolella kuullut coachingista sellaisena työsisältöisenä ”uran suunnanottotsemppauksena” ja olen kuullut hehkutusta monelta: että se todellakin toimii. Coachingin käyneiden työelämään on tullut ihan konkreettisia positiivisia muutoksia.

Mutta elämässä kun on aika paljon muutakin kuin se työ. Että samaa tekniikkaa voisi käyttää myös omaan elämään, ihan koko kokonaisuuteen…?

Lisää vapaa-aikaa perheen kanssa.

Eiköhän oikeastaan ihan meistä jokainen hyötyisi sellaisesta, että ammattitaitoisen coachin/psykologin avulla kerrankin keskittyy itseensä..? Mitä elämältä haluaa, mitkä ovat ne omat unelmat ja miten niihin pääsee? Muodostuisi konkreettiset tekemiset ja olisi vieläpä tuki niiden toteuttamiseen.

Minä ainakin hyötyisin!

Heh mun aiemmat mielikuvat psykologilla tai vastaavalla käynnistä on varmaan peräisin amerikkalaisista tv-sarjoista. Tiedättehän; päähenkilö istuu terapeutin tuolissa, ja siinä puidaan ongelmia ja samalla edistetään juonikuvioita. Coaching eroaa siitä mielikuvasta (ainakin) siinä, että siinä ei keskitytä ongelmiin tai puida tapahtunutta, vaan siinä keskitytään tulevaan. Siihen, mikä tuo ihmiselle tulevaisuudessa lisää hyvinvointia!

Lisää hyvää fiilistä.

Tapasin siis Anun viime syksynä käpyläläisessä kahvilassa ja juttelimme pitkään. Minulle oli heti selvää, että voisin hyötyä tällaisesta: mullahan lasten saannin jälkeen käynnistyi ne tyypilliset henkilökohtaiset ”mitä elämältä haluan” -prosessit. Niitä kaikkia kertyneitä ajatuksia ja muutoksia tavallaan tämä blogikin on täynnä, rivien väleissä ainakin. Ensin uraihmisestä tuli kotiäiti moneksi vuodeksi, kun arvot heittivät häränpyllyä lapsiperhemeiningin myötä. Sen jälkeen tässä vuosien varrella on ollut uusia vetoja: päivätöistä irtisanoutumista, näitä Espanjan-talvia ja niin edelleen. Olen kuunnellut itseäni ja perhettäni, ollaan tehty päätöksiä ja ratkaisuja. Sekä yllättäviä (itsellemmekin) että vähemmän yllättäviä.

”Isoja linjoja” on meidän elämässä jo aika paljon vedetty (juuri esimerkiksi irtisanoutuminen), mutta ei se elämä silti koskaan valmista ole. Mitä seuraavaksi? Onko tämä oikea suunta? Millaista haluan elämäni tulevaisuudessa olevan ja miten siihen pääsee?

Siinä kahvikupin äärellä Anun kanssa totesimme, että hei meillä on paljon yhteistä elämänvalinnoissamme: Anulla on Seelaa vähän vanhempi tyttö, ja lapsen ja hoitovapaan myötä hän kävi omaa uramyllerrystään läpi, irtisanoutui ja on nyt yksityinen psykologi – nykyisin hän inspiroituu hyvinvoinnin lisäämisestä tavallisten ihmisten elämään. Hän kävi itsekin coachingissa ja totesi, että se toimii. Hoitovapaalla hän kävi (aiemman psykologin koulutuksensa lisäksi) coaching-koulutuksen ja perusti oman yrityksen.

Eikä minä ja Anu olla ainoita. Olen huomannut sekä omasta lähipiiristä että täältä blogikeskusteluista, että tämä äitiyslomien ja hoitovapaiden ajanjakso käynnistää monelle just tällaiset prosessit: kun saa etäisyyttä entiseen (työ)elämäänsä, alkaa usein miettiä, että mitäs sitä oikein elämässä haluaakaan.

Kun ne meidän aamukahvikupit olivat tyhjät, olimme siinä samalla Anun kanssa sopineet coachingista (sain sen tämän blogiyhteistyön myötä veloituksetta) skype-yhteyden kautta tänne Espanjaan.

Nyt viimeisen kahden kuukauden ajan minä olen ollut siis ihan oikean coachin ja psykologin asiakas – kokemus, jota tämän perusteella kyllä suosittelen ihan jokaiselle! Tai ainakin sellaiselle, joka kaipaa tukea ja vahvistusta johonkin ajatuksissa kurkistelevaan elämänmuutokseen tai -päätökseen.

Coaching-sessio akselilla Kamppi-Los Pacos.

Käytännössä coaching toimi ennen kaikkea niin, että Anu kyseli minulta hyviä kysymyksiä. Laittoi miettimään. Sessioilla oli aina hyvä runko, jonka avulla tunnissa tapahtui paljon. Session jälkeen oli aina ihanan virkeä, positiivisesti latautunut olo! Just sellainen olo, jossa on valmis tekemään hyviä muutoksia elämässään.

Omalta kohdaltani kyse oli enimmäkseen aika pienistä (mutta sitäkin useammista) jutuista, joilla ihan konkreettisesti saan arkeeni enemmän hyvinvointia – asioita, joita olen ennenkin pähkäillyt, mutta en vaan saanut toteutukseen. Heh kummasti sitä saa päätöksiinsä ja pähkäilyihinsä puhtia, kun on toisen ihmisen tuki ja tsemppi! Siitä tuli se lopullinen toimenpidesykäys monelle”pitäis pitäis”- ja ”entäs jos” -asioille.

Sellaiset yleiset elämän haaveilut muuttuivat tavoitteiksi ja konkreettisiksi mielikuviksi – ja sitten alettiin miettiä, että millaisin pienin stepein niitä kohti lähden kulkemaan. Ja hassua kyllä: kaikki ne vastaukset löytyivät ihan minusta itsestäni. Plump vain ne asiat pullahtivat suustani ulos konkreettisiksi jutuiksi. Jotenkin kummallista, että kaikki se päätöksentekopotentiaali oli aina minussa jo valmiina! Tarvitsin vain ammattitaitoisen johdattajan tuomaan ne minusta ulos.

Vain yhtä asiaa olen harmitellut: miksi en ollut tajunnut tällaista coachingia jo silloin joskus reilu vuosi sitten?

Ajankäyttöharjoituksia.

Tosiaan nyt syksyllä, kun minä ja Anu tapasimme, olin näitä ”isoja elämänlinjoja” jo paljon vetänyt. Mutta se ei todellakaan ollut helppoa silloin reilu vuosi sitten. Esimerkiksi viime talvi sisälsi monia unettomia öitä, taloudellisia laskelmia, epävarmuuksia ja pelkoja, unelmia ja epäröintejä. Mitä mä oikein olen tekemässä? Voi hitsi kun mulla olisi ollut silloin tällainen ”johdattaja” taustatukenani! Olen hyvin varma, että olisin päätynyt ihan näihin samoihin ratkaisuihin. Mutta luultavasti paljon kevyemmällä mielellä ja vähemmällä huolella.

On ihan outoa, miten selkeämmäksi kaikki omat ajatukset muuttuvat, kun ne pääsee kertomaan toiselle, joka on kiireettä ja sataprosenttisen läsnäollen keskittynyt kuuntelemaan juuri sinua ja sinun asioitasi.

Mutta vaikka en ollut ”löytänyt” Anua juuri silloin elämän kynnyskohdilla, en toki valmis ole vieläkään. Kuka nyt koskaan on? Tämän talven päällimmäisin mielessäni pyörinyt ”elämänlinja-ajatus” on ollut tämä: joo, olen nyt tehnyt monia elämänpäätöksiä ja niiden myötä muuttanut ulkoisia puitteita elämässäni. Vaikkapa nyt ikkunasta vilkaisten huomaan jo sen, että palmuja tuolla nyt näkyy. Ja olen äärimmäisen tyytyväinen niihin tekemiini päätöksiin, noin niin kuin periaatteessa.

Mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen oppinut, että yksin ulkoiset puitteet eivät riitä. Miten löytää sisäisesti itsestään se kyky pysähtyä siihen? Nauttimaan ja olemaan onnellinen. Tarvitaan omiin ajatuksiin se jokin sellainen niks-naks, jolla saisi lopetettua stressin (kyllä, palmujen katveessakin voi stressata) ja ikuisen pähkäilyn. Alkuvuonna tästä jo kirjoitin – nyt coachingin myötä olen jo huomattavasti pidemmällä.

Lisää kahdenkeskeisiä hetkiä: ”työpaikkalounas”.

Omassa coachingissani päädyimme tekemään (tai siis löytämään minun sisältäni) Anun kanssa minulle kaksi isoa henkilökohtaista tavoitetta elämään – ja niihin etenemissuunnitelmat ja konkreettiset tekemiset.

Ja mitä tapahtui, kun yleinen ”onnellisuus” pilkottiin pieniksi tekemisiksi? Ne jutut oikeasti alkoivat tapahtua. Ihan kuin itsestään! Ja pääni alkoi työstää tekemisiä myös sessioiden ulkopuolella.

Lisäksi sain tosi vahvan tuntemuksen siitä, että ne mun tähän asti tekemät päätökset ovat just oikeita. Että se suunta on ollut koko ajan oikea, nyt vain enää hiotaan ja hienosäädetään, pysähdytään olemaan onnellisia ja keskittymään hetkeen. Se on itse asiassa ihan älyttömän hyvä tuntemus!

Musta tuntuu, että olen tämän talven aikana mennyt valtavan ison askeleen eteenpäin saadakseni sisäisen hyvinvointini täsmäämään ulkoisten isojen elämänpäätösteni kanssa. Siitä on totta kai iso kiitos Anun tekemän coachingin, mutta myös sen, että minulla oli oma motivaatio ja innostus tehdä niin. Nämä kaksi kun osuivat yhteen, niin johan alkoi aurinko paistaa – myös sisäisesti.

Lisää pieniin hetkiin pysähtymistä: mikä kraakkuminen tuolta kuuluu…?

Omia konkreettisia tavoitteitani löytyi tosiaan coaching-prosessin myötä kaksi: toinen liittyi työhön ja toinen perheeseen. Ne ovatkin kuulemma tosi yleisiä aihepiirejä coachingissa: omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, tasapainon löytäminen työn ja perhe-elämän välillä, ajankäytön hallinta, uuden urasuunnan hakeminen, töihin paluu pitkän poissaolon jälkeen ja arjen sovittaminen siihen, ja niin edelleen. Tosi tuttuja aiheita siis varmasti tosi monelle  pienen lapsen vanhemmalle. Just tällaisiin tilanteisiin coachin tuki sopii tosi hyvin!

Täällä lisää coachingista.

Pätevät coachit ovat käyneet siis siihen erillisen koulutuksen, ja lisäksi coacheilla voi olla erilaisia ammatillisia taustoja. Coachia valitessa kannattaa varmistaa, että hänellä on sopiva pohjakoulutus ja siihen päälle laadukas coaching-koulutus. Anun psykologin-tausta sopii mun mielestä juuri tähän työhön ihan erityisen hyvin. Vaikka coach voi olla olematta psykologi, niin tuohan se ihmismielen tuntemus siihen prosessiin totta kai ihan mahtavasti syvyyttä. Lisäksi Anun kanssa oli luonteva pohtia just tähän elämänvaiheeseen liittyviä asioita, kun hänellä on tietysti omia kokemuksia näistä vuosista, joita ruuhkavuosiksikin kutsutaan. Kaiken kaikkiaan mahtava yhdistelmä: psykologi, coach ja äiti <3

Aika harvoin sitä tulee näin perusteellisesti panostettua omaan henkiseen puoleensa. Mutta jos omassa elämässä on ”suunnanottovaihe” menossa ja motivaatio olemassa, niin ihan valtavasti suosittelen!

…sehän on papukaijojen pesäpuu!

Nämä ovat varmaan aika monelle tällaisia ”kerran elämässä” -juttuja. Olen kyllä huippuonnekas, että pääsin tämän kokemaan!

Anu ottaa myös mielellään uusia coaching-asiakkaita: jos kiinnostaa ja olet just sellaisessa elämänvaiheessa, että suunnan otto mietityttää, niin ole ihmeessä Anuun yhteydessä ja kysele lisää!

Täällä on tietoa Anun coaching-paketeista JA Anu lupasi myös blogin lukijoille ihan oman tarjouksen:
25 % kaikista coaching-valmennuspaketeista! (4, 6 tai 12 tapaamista)

Eli siis esimerkiksi tällaisen neljän kerran paketin (yhtensä 5h: yksi kahden tunnin tapaaminen ja sen jälkeen 3 kpl tunnin tapaamisia), jonka minäkin kävin, saa nyt alennuksen kanssa hintaan 330e (sisältää alv:n). Coachingin voi käydä henkilökohtaisina tapaamisina tai myös etänä, esimerkiksi skypen välityksellä niin kuin minä tein.

Jos siis tällainen toisi sinulle lisää hyvinvointia, niin nyt kannattaa tarttua toimeen. Blogilukijoiden tarjous on voimassa pe 6.4.2018 asti ja sen saa, kun mainitsee olevansa blogin lukija :) Ja kertokaa Anulle terkkuja multa! <3

Tuore kuva coach-psykologi-bloginlukijasta lomatunnelmissa – nyt hän on kyllä  jo takaisin töiden parissa eli saa soitella tai laittaa meiliä :)

Vinkki: jos sinulla on esimerkiksi syntymäpäivä (vaikka pyöreitä vuosia) tulossa, niin voisitko pyytää tällaista lahjaksi? Kimppalahjaksi useammalta henkilöltä? Entä äitienpäivälahjaksi? Kun usein lahjaksi annetaan jo ”tavallisia” personal training -jaksoja, niin miksipä sitten ei tällaista omien elämäntavoitteiden ”personaltrainausta”…?

Meillä tästä äidin coachingista ihan konkreettisesti hyötyi koko perhe. Joel lähti myös toteuttamaan muutamia coachingin myötä mulle ”auenneita” uusia toimintatapoja. Lisäksi järjestimme arkiviikkoamme uusiksi niin, että saadaan lisää yhteistä vapaa-aikaa (siitä moni tämän postauksen kuvista), niin parisuhteelle kuin perheellekin.

Lämmin suositteluni <3

18
Like
5

You Might Also Like

  • Torey
    22.3.2018 at 14:25

    Mä suosittelisin yleisesti muutamaa käyntiä psykologilla kaikille. :D Itse olen ahdistuneisuushäiriöni takia käynyt nyt jo muutaman vuoden terapiassa. Vasta tämä nykyinen, jonka luona olen käynyt 2 vuotta, on ollut se minulle oikea. Se jonka kanssa oikeasti olen oppinut itsestäni ja saanut tuntumaa siihen mitä minä haluan! Se oli just lasten saannin jälkeen sellanen MITÄ MÄ HALUAN NYT?! :D Kun toinen esittää oikeita kysymyksiä ja kuuntelee tyrmäämättä ja moittimatta, se tekee hyvää ja sitä pääsee käsiksi omiin ajatuksiinsa paremmin.

    • krista
      22.3.2018 at 15:36

      Tämä on niiii-iiin totta! Vaikka hyvää kuuntelutaitoa voi parhaimmassa tapauksessa saada puolisolta/ystävältä/äidiltä, niin sitten just se, että hyvä ammattilainen osaa kysyä just ne kysymykset, jotka laittavat miettimään ja jäsentämään niitä omia ajatuksia <3 Tässä oli tosiaan just mahtavaa se(kin), miten ne kaikki ajatukset/vastaukset löytyivät sieltä mun oman pään sisältä (mun tapauksessa vieläpä tosi helposti), kun Anu vaan kysyi just oikein. Ja sit tietysti sekin, että 1-2 tunnin ajan keskittyi VAIN omien elämäntavoitteiden pohtimiseen ja siihen, miten niihin pääsee - ilman mitään häiriötekijöitä. Todellakin, tekisi hyvää varmasti ihan joka ikiselle ihmiselle <3
      -
      Ihanaa, että oot löytänyt sulle just oikean terapeutin! <3 Oon ymmärtänyt, että se on tosi tärkeää <3

    • Anu Tevanlinna
      22.3.2018 at 17:13

      Nostit tosi tärkeän pointin esille coachinginkin näkökulmasta. Coacheista on tärkeää löytää juuri itselle sopiva tyyppi!

      Coaching on yhteistyösuhde, joka vaatii sitoutumista ja siksi ”sitä oikeaa” etsiessä on keskeistä miettiä, haluaako tehdä juuri tämän henkilön kanssa yhteistyötä. Esimerkiksi yhden tapaamisen jälkeen kannattaa miettiä: Synkkasiko meillä? Haluanko nähdä tätä tyyppiä parin viikon välein? Osaako juuri tämä henkilö tukea ja haastaa minua kehittymään oikealla tavalla? Tulinko kuulluksi ja ymmärretyksi?

      Uskoisin, että samantapaiset asiat ovat tärkeitä myös terapeutin valitsemisessa (vaikka itse en terapeutti olekaan).

  • Anna-Maria K
    22.3.2018 at 21:46

    Olipa aivan ihanaa, jotenkin toivoa luovaa luettavaa tämä, koska olen itse hyvinvointi- ja muutosvalmentaja, ja juuri luopunut pitkäaikaisesta hoitajan työstäni jotta voin alkaa tehdä pikkuhiljaa sitä mitä niin paljon rakastan. Olen kyllä personal trainerikin, mutta olen huomannut aika monen kaipaavan sen fyysisen elämänmuutosprosessin lisäksi henkisen puolen työstämistäkin, eikä se oikean kyykkytekniikan opettelu silloin riitä.

    • krista
      22.3.2018 at 21:58

      Mä ihan vilpittömästi toivon (ja uskon!), että tällaisten hyvinvointipalveluiden käyttö yleistyy tulevaisuudessa – ihan niin kuin fyysisen personal trainerinkin käyttö ”löi läpi” muutamia vuosia sitten, ihan tavallisille ihmisille <3 Omaan hyvinvointiin panostaminen on niin hurjan tärkeää: just tuo, että ihan yhtä lailla kuin hoitaa fyysistä kuntoa, kannattaa hoitaa myös tuota henkistä puolta. Ja parhaimmillaan tietty nämä käsi kädessä! <3

      • Anu Tevanlinna
        23.3.2018 at 07:27

        Komppaan Kristaa – hyvinvointipalveluiden kysyntä yleistyy jatkuvasti, erityisesti psyykkisen puolen palveluiden osalta :)

        Olen tehnyt saman havainnon, että monelle elämäntapamuutosprojekteissa pelkkään fyysiseen puoleen panostaminen ei riitä. Oikea tekniikka liikunnassa ja tietämys terveellisestä ravinnosta on toki tärkeää, mutta usein hyvinvoinnin lisääminen tapahtuu muillakin elämän osa-alueilla kuin liikunnassa ja ravinnossa. Pysyvien muutosten saavuttamiseksi on olennaista kirkastaa, mihin sitä muutosta eniten kaipaa, jotta oman energian ja ajan pystyy kohdistamaan juuri olennaiseen. Lisäksi on tärkeää löytää juuri omaan elämään ja omiin arvoihin sopivat ratkaisut, sillä valmiit neuvot ja ohjeet yleensä eivät sellaisenaan sovi kaikille.

    • Anu Tevanlinna
      23.3.2018 at 07:48

      Komppaan teitä: hyvinvointipalveluiden tarve ja kysyntä erityisesti psyykkisellä puolella kasvaa koko ajan! Moni on huomannut, että elämäntapamuutosprojekteissa pelkkä tieto liikunnasta ja ravinnosta ei riitäkään, ja usein hyvinvoinnin ja tyytyväisyyden lisääminen tapahtuu muillakin elämän osa-alueilla kuin liikunnassa ja ravitsemuksessa. Olennaista pysyvien muutosten toteuttamiseksi onkin kirkastaa itselleen, mihin muutosta eniten kaipaa ja löytää sitten omiin arvoihin ja elämään sopivimmat käytännön ratkaisut.

      • Anna-Maria K
        23.3.2018 at 17:13

        No just näin. Olen huomannut monen sellaisen, joka oikeasti kaipaisi vähän armoa ja aika paljon myötätuntoa elämäänsä hakeutuvan luokseni ajatellen, että he tarvitsevat piiskaa. Yllätys on aikamoinen kun en lupaakaan antaa piiskaa ja pakottaa suorittamaan.

        • Anu Tevanlinna
          23.3.2018 at 17:20

          Niin totta! Esimerkiksi ruuhkavuosissa usein ”piiskan” sijaan esimerkiksi itsemyötätuntoharjoitukset johtavat paljon parempiin tuloksiin

  • Kao kao
    22.3.2018 at 22:01

    Apua mulle tuli kyyneleet silmiin sekä sun oivalluksista että näistä kommenteista. Kyllä ne vastaukset löytyy täältä sisältä jos vain uskaltaisi kysyä niitä itseltään.

    • krista
      22.3.2018 at 22:09

      Tuo ”uskallus” on muuten ihan älyttömän hyvä pointti! Koska monesti sitä voi pilkkiä joku pieni tyytymättömyys omaan elämään ja tavallaan tietää, että nyt ois muutoksen paikka – mutta sit se muutos vaatii myös sitä uskallusta, että oikeasti lähtee siihen suuntaan, mihin sydän vie <3 Ja se on muuten varmaan just niin, että tällainen coaching ruokkii sitä uskallusta! Tuossa kun tosiaan niin ihanan ratkaisukeskeisesti lähdetään eteenpäin tyylillä "no mitä kaikkea se sit vaatii, että saisit tän-ja-tän" . Ja sit tajuaa, että hetkinen, nämähän on ihan mahdollisia juttuja <3

      • Anu Tevanlinna
        23.3.2018 at 07:34

        Coachina on kyllä mahtavaa nähdä valmennettavien ilo, joka herää siitä, kun itse keksii parhaat ratkaisut! <3

        Niitä ratkaisuja on monesti aika vaikea löytää itse, ja moni coachattava on pyöritellyt asioita pitkään päässään. Sitten sopivalla tuella oivallukset syntyvätkin juuri Kristan kuvaamalla tavalla ”plumps vaan” :)

  • Tilia
    22.3.2018 at 22:02

    Mulla on <3 ystävät <3 tätä koutsausta varten, puolin ja toisin. Tunnin puhelulla tai kävelyllä parantaa jo paljon kummankin elämää.

    • krista
      22.3.2018 at 22:12

      Ystävät on tärkeitä <3

    • Anu Tevanlinna
      23.3.2018 at 07:49

      Totta – ystävät ovat tärkeä sosiaalisen tuen lähde ja puhuminen auttaa :)

  • Heidi
    22.3.2018 at 23:04

    Minäkin olen pian (toivotaan ainakin) pääsemässä psykologille, mulla on tavoitteena ensin kaivaa ne asiat menneisyydestä, jotka ovat aiheuttaneet mulle tiettyjä vaikeuksia m.m. sosiaalisissa ja emotionallisissa asioissa ja mistä tämä ahdistuneisuushäiriö on alunperin lähtenyt käyntiin. Uskon, että kun ymmärrän menneisyyttäni ja kokemiani asioita paremmin, pystyn hahmottamaan itseäni paremmin, ja näin ollen pystyn suunittelemaan elämäni ja tulevaisuuteni. Minulla on pieniä unelmia, ideoita tulevaisuudelle, mutta en osaa ja/tai tietä miten näitä unelmia ja ideoita voisi lähteä rakentamaan. Tällaisessa asiassa psykologinen personal trainer tulisi kyllä tarpeeksi. Ehkä tässä lähitulevaisuudessa voisi lähteä kokeilemaan :) Kiitos vinkistä! <3

    • krista
      22.3.2018 at 23:13

      Voi, toivottavasti pääset <3 <3 <3 Tuollainen polku on varmasti tosi hyödyllinen ja vaikka siinä varmasti joutuu tekemään itsensä kanssa töitä, se varmasti lopulta kannattaa! Iso halaus! <3

    • Anu Tevanlinna
      23.3.2018 at 07:46

      Sinulla näyttääkin olevan oikein hyvä järjestys mielessä muutosten toteuttamiseen, Heidi :)

      Yksi tärkeä osa työtäni coachina on auttaa asiakkaitani prosessin alussa hahmottamaan, onko coaching juuri se hänen tilanteeseensa sopivin palvelu. Silloin kerron, että olennaista coachingin toimivuudelle on valmennettavan halu muutokseen ja voimavarat muutosten toteuttamiseen. Vertauskuvana voisi käyttää autoa: coaching toimii silloin, kun moottori on kunnossa. Coachingissa voidaan laittaa bensaa moottoriin ja antaa suunta menemiselle. Mutta jos moottori ei toimi, kannattaa se ensin laittaa kuntoon itselleen sopivalla tuella. Kovasti tsemppiä Heidi! Ja tervetuloa coachingiin, sitten kun koet, että sille on oikea aika.

      • Heidi
        23.3.2018 at 20:07

        Kiitos, Anu ja Krista, tuestanne! <3 Härkää sarvista ottaen pitää välillä mennä, mutta tälle tielle lähden enemmän kuin mielelläni. Alan olemaan lopen kyllästynyt tähän samaan maaniseen olotilaan ja pessimistiseen asenteeseen omaan elämää kohtaan, mä haluan oppia elämään sillai että minulla olisi oikeasti tasapainoinen ja onnelinen olo.

  • Riitta
    24.3.2018 at 20:16

    Siis eikö sun puolisosi ole psykologi tms ?
    Miksi ey käytä häntä ?

    • krista
      24.3.2018 at 21:17

      Joo, Joel on psykologi, mutta ei tee coachingia, se on ihan omanlaisensa prosessi. Muutenkin puolisoiden välinen suhde ja psykologi-asiakassuhde on hyvin erilainen :)