Kotiäitibloggaaja paljastaa: oon mä tehnyt töitäkin

Tässä blogissa on kautta aikojen ollut aina sellaisia ns. piileviä yksityisyyslinjauksia: mitkä asiat kuuluvat blogiin ja mitkä eivät kuulu.

Yksi niistä rajauksista on ollut alusta asti se, että työ- ja opiskeluasiani eivät tämän blogin aihepiiriin kuulu. Halusin kirjoittaa blogia nimenomaan kotiäidin roolista, ja sitä tietysti viiden (!) vuoden ajan olinkin. Oma alani on ”vuotanut” blogiin kuitenkin vähän sieltä ja täältä; joskus olen paljastanut, että missä olen opiskellut – ja jossain toisessa yhteydessä olen puhunut freelanceriudesta, joka sekin ehkä saattaa vihjata johonkin.

Olen tässä nyt päivätyöstä irtisanoutumiseni jälkeen tehnyt tosi paljon töitä. Friikkuna siis. Ja nyt tässä tänään, yhden kivan työrupeaman keskellä, minuun iski tällainen hetken harkitsematon toimintasykäys kertoa täällä blogissakin, että mitä mä oikein (blogin ja lasten lisäksi, heh) olen elämässäni tehnyt. Joten olkaapa hyvä: tässä kissa (mau?), laitetaanpa se pöydälle.

Olen Krista, hei vaan. Olen opiskellut Helsingin yliopistolla viestintää sekä Kauppakorkekoulusta sivuaineena markkinointia. Laaja sivuaineeni  oli sosiologia ja mediakasvatus, ja lisäksi opiskelin naistutkimusta ja elokuva- ja tv-tiedettä (lue: en siis koskaan oikein päättänyt). Graduni (ne molemmat; ensimmäisen aihe oli naisten liikuntalehtien representaatiot ja toisen aihe minuuden representaatiot Big Brother -tosi-tv -showssa) jäivät kesken työelämän imiessä minut mukaansa jo vuonna 2003, mutta tuossa muutama vuosi sitten otin yliopistosta kandin tutkinnon ulos, eli ”valmistuin”. Tuosta liikuntalehti-gradusta tein siis tiivistelmän ja palautin sen kandintyönä (jo ennen lapsia). Valtiotieteiden kandidaatti siis tässä kirjoittelee, päivää.

Terveelliset elämäntavat -paparazzi yllätti.

Silloin opintojen aikaan ja loppupuolella työskentelin freelance-toimittajana. Olen tuolloin mm. kirjoittanut Suosikki-lehteen sellaisen kirjallisuuden mestariteoksen kuin ”Hiphopin kuumat katukissat jyrää”. Suosikkiin kirjoittaminen oli aina niin kivaa! Ja tuo oli lempiotsikkoni; Jyrki-Jyräys aina toivoi, että otsikoissa on säpinää ja tähtisumua. Sitten myöhemmin – ennen kuin tulin hulluksi ja tuhosin urani päätin muuttaa elämääni – työskentelin markkinointisuunnittelijana, tiedottajana ja viestintäpäällikkönä isoissa kaupan alan yrityksissä ja viihdyin kaikissa töissäni aivan älyttömän hyvin. Olen ehkäpä ollut työssäni aika hyväkin; tai no ainakin sain kovasti mansikkakakkua lähtiessäni :) Olen aina ollut sellainen, että innostun sata lasissa työstäni ja se vie mukanaan (vähän liikaakin). Haluan tehdä hyvin, ottaa vastuuta ja hoitaa projektit maaliin – vaikka vapaa-ajallani aika huithapeli sitten vastaavasti olenkin.

Viime keväänä tein sitten päätöksen, että en enää hoitovapaani jälkeen palaa päivätyöhöni. Vuodet kotona lasten kanssa antoivat kymmenen vuoden työputkeeni sopivaa etäisyyttä ja päätös tähän kypsyi hiljalleen. Siitä lähtien olen tehnyt freelancerina ja projekteina viestinnän alan töitä ja toimeksiantoja. Kirjoittamista lähinnä. Harkitsen toiminimen perustamista, mutta en ole vielä uskaltanut. Ja bloggaan, kuten tiedätte :)

No niin. Tulipas tästä nyt yhtäkkiä asiallista, haha.

Jatkossakin pidän työasiat poissa blogista ihan samaan tapaan kuin tähänkin asti – koska tämä on perheaiheinen blogi – mutta tulipa nyt kerrottua tällainkin puoli itsestäni.

Tiesitkö? Tai arvasitko?

65

You Might Also Like

  • Vyyhti
    25.8.2017 at 11:52

    Mukavaa kun kirjoitit tästä ammatti-Kristastakin. Ala ei tullut erityisen suurena yllätyksenä, kyllähän blogista näkee että olet tottunut kirjoittamaan. :)

    Aiheesta toiseen, blogissa on nyt jotain häikkää, ei nimittäin näy se valkoinen palkki ollenkaan ja kun taustakuva on tumma niin tekstistä ei saa selvää (paitsi maalaamalla). Näin ainakin Windows-koneella ja Chrome-selaimella.

    • krista
      25.8.2017 at 12:03

      Tiedän :( Siis tuosta viasta, olen kiroillut kohta itseni henkihieveriin täällä :D Liian pitkään kestänyt vika, olen soittanut jo noin sata hätäpuhelua ja käyttänyt kaikki suomen kielen kirosanat :D :D :D Sarjassamme ”laajenna sanavarastoasi” :D

      • Vyyhti
        25.8.2017 at 18:23

        Äh, onpa harmillista. Tänään oli ensimmäinen kerta kun minulla tuli vastaan, tosin luen kyllä blogia enemmän kännykällä. On ainakin sentään vika joka on lukijanakin suht helppo kiertää. Nyt kuitenkin toimii taas moitteettomasti!

        Jäin vielä pohtimaan tätä tekstin aihetta ja oli kyllä oikeasti tosi kiinnostavaa että kirjoitit vähän työminästäkin. Meillä tuntuu menneen nämä kuviot vähän eri päin, minulla kun ei ennen lasta tai lapsen ensimmäisinä vuosina ollut mitään erityisen suuria ammatillisia kunnianhimoja, mutta sitten se oma ammatti-identiteetti löytyi ja vähän yllättäen tässä tehdään uraa niinkin tavoittellisesti että ollaan jo kahdesti vaihdettu asuinmaatakin työni perässä (toivottavasti nyt viimeisen kerran, vaikka kaikki onkin tähän mennessä mennyt hienosti). On ollut mukavaa seurata sinun pohdintojasi vanhemmuuden ja työn yhdistämisestä, olen arvostanut sitä miten et liputa yhden mallin puolesta vaan sen, että löytyisi ne omalle perheelle sopivat ratkaisut, vaikka ne ei aina niitä ihan tavanomaisimpia olisikaan.

        • krista
          25.8.2017 at 21:18

          Se oli onneksi kertaluonteinen homma, mutta meinasi aiheuttaa akuutin hermoromahduksen, kun sattui juuri kiireiseen kohtaan :D Mutta ongelma ratkaistu, IT-ihminen sai napattua kyseisen mainoksen pois! Tässä oli siis sellainen mainos, joka ei ollut yhteensopiva mun blogin rakenteen kanssa, vaan tuli päälle ja peitti kaiken, jaiks :D

          Joo mä vakaasti uskonkin siihen, että tosi moni asia vaikuttaa työhommiin ja loppujen lopuksi ne ”parhaat” valinnat on kuitenkin ihan yksilöllisiä – ja siinäkin vielä vaihtelee, voihan se hyvin olla, että mäkin alan jossain vaiheessa haikailla takaisin päiväduuniin :) Mutta just se omalle perheelle sopivimpien ratkaisujen etsiminen ja löytäminen on kyllä tärkeää! Hei oletteko te muuten Suomessa tällä hetkellä, vai muutitteko jo naapurimaahan? Jos oikein muistan :)

          • Vyyhti
            27.8.2017 at 17:19

            Ihan oikein muistat! Käytiin Suomessa kääntymässä ja nyt ollaan jo täällä naapurimaassa oltu muutama viikko. Todella hienosti on menneet niin asumiskuviot kuin päiväkotiasiatkin! Jopa hämmästyttävän hyvin siihen nähden, että ihan etänä hoidettiin kaikki. Napero on kyllä ollut niin uskomaton, se on taas kerran sopeutunut niin nopeasti, mutta on tämä meille aikuisillekin ollut helpompaa nyt kuin viimeksi.

  • Puumis
    25.8.2017 at 12:15

    Ties…eikun arvasin tietysti! :)

    • krista
      25.8.2017 at 12:19

      Haha, kunnon meedio siellä! <3

  • Tilia
    25.8.2017 at 15:36

    Blogia pitkään seuranneelle tässä ei ollut mitään yllättävää. Jopa yllätti, ettei yllättänyt. ;)

    • krista
      25.8.2017 at 21:20

      Ymmärrän :) Koska siis onhan näistä monet jutut tulleet kuitenkin tipotellen esiin tässä vuosien varrella; etenkin jos kommentteja lukee, niin siellä on joskus kysytty ja mä oon vastannut :) Ja loput on voinut sitten armaan arvata :)

  • vannikkila
    25.8.2017 at 16:01

    Tilian kanssa aivan samoilla linjoilla! :D

    Onko sulla fiiliksiä jo meistä lukijoista, et kuka on mitäkin?

    • krista
      25.8.2017 at 21:23

      Hihi! Ja joo, on! Etenkin jos itse seuraan esim. Instassa (niin kuin sua; mä kyllä tiedä susta paljonkin, harrastuksia ja opintoja, hih) ja sit pitkäaikaisten kommentoijien kommenteissa joskus tulee sivulauseessa jotain, josta tunnistan alaa/suuntautuneisuutta; tiedän, että täällä on esim. tulkkia, opettajaa, opiskelijaa, yrittäjää, viittomakielen opettajaa, psykologia, joogaopea, toimittajaa… Hih itse asiassa näköjään tosi monestakin tiedän tai ainakin aavistan! :)

      • vannikkila
        28.8.2017 at 01:16

        Mulla varsinkin aika hyvin joo instassa piilotettu, pitää olla melkoinen salapoliisi! ;D Silti monelle ei koulun kautta tuntevalle tulee yllätyksenä, et olen koulutukseltani insinööri :D

        • krista
          28.8.2017 at 09:13

          Hahaa no tuota koulutusta en tiennytkään enkä olisi arvannutkaan! :) Tiesin sen harrastuksesta-työ -työn, ja sit tuon uudemman koulutuspaikan. Mutta tuota ”piiloinsinööriyttäsi” en kyllä tiennyt! :) Hih, uusia puolia kaikkiin!

  • Anneli
    25.8.2017 at 21:57

    Heh, vähän samoilla linjoilla kun edellisetkin. Eikös tämä kaikki ole ollut ihan tiedossa jo? Tästä voi ehkä vähän peilata myös miten kauan blogiasi olen lukenut…

    Jostain ihmeen syystä tykästyin blogiisi jo ennen ajatustakaan esikoisestani, täysin lapsista kiinnostumattomana ihmisenä. Nyt kaksivuotiaan äitinä seuraan tietysti eri näkökulmasta, ja palailen aika ajoin jopa lukemaan mitä olet kirjoitellut tämän ikäisen ainokaisen äitinä. Annanpa nyt palautteena tähän että blogistasi on ollut minulle paljon iloa vuosien varrella. Kiitos.

    • krista
      27.8.2017 at 21:49

      Oi, kiitos kun annoit palautetta <3 Tuli tästä tosi kiva mieli! (vaikka vastailenkin viiveellä, mutta ollaan Sotkamossa ja oon kännykkänetin varassa, kun mun äidillä ei ole nettiä) :)
      -
      Ja kyllä, tavallaan kaikki irtopalat ois (ehkä) ollut tätä ennenkin tästä yhdisteltävissä niille, jotka on pitkään olleet mukana ja jotka lukevat keskustelutkin :)

  • Tilde
    25.8.2017 at 22:34

    Hah, minä olen varmaan lukenut blogia liian vähän, kun olisin veikannut sinua ekonomiksi. En kyllä yhtään tiedä, mistä sen ekonomin olen keksinyt.

    • krista
      27.8.2017 at 21:51

      Hahaa, mä ihan mietin että mistäköhän tuo ois voinut tulla! Ensin ajattelin, että oisko ollut siitä, että oon jossain vaiheessa maininnut ehkä valtiotieteellisen tiedekunnan > oisko se voinut ajatuksissa kääntyä ekonomiksi. Mutta toinen mahdollisuus voi olla se, että oon ehkä jossain toisessa yhteydessä voinut mainita (tämäkin näissä kommenteissa), että oon ollut ”vaihdossa” Kauppakorkeakoulussa, siitähän on voinut tulla se ekonomiajatus kans. Tai sitten ihan siitä, että mä oon näin taloudellinen :D Ha ha :D

      • Tilde
        28.8.2017 at 21:15

        Joku maininta Kauppakorkeasta kuulostaa etäisesti tutulta, olisikohan se ajatus lähtemyt siitä? Ja hei, ei voi olla kovin epätaloudellinen, jos on kuitenkin saanut hankittua omakotitalon ja auton!

  • Tuomari
    25.8.2017 at 23:15

    Taisin arvata, tai ainakaan en yllättynyt. On tosi mielenkiintoista, kuinka paljon ammatti tuo persoonaan lisää. Etenkin kotiäitinä sitä huomaa, kuinka sitä istutaan toisten äitien kanssa ihan muina mutseina hiekkalaatikon reunalla, kunnes joku alkaa yhtäkkiä kertoa siitä ”oikeasta” ammatistaan. Se keskustelu aina jotenkin muuttaa sitä dynamiikkaa. Ne tyypit, joiden kanssa on tullut hengailtua säännöllisesti jo pitkään, jotenkin kunnolla personoituu (joo ei taida olla sana ei). Muutama viikko sitten sain tietää, että yksi ihanan hempeä pullantuoksuinen äiti on ammatiltaan jonkin sortin sotilas. Hämmensihän se.

    • krista
      27.8.2017 at 21:55

      Totta, ja mulla on itse asiassa live-elämän puolelta ihan samantyyppisiä kokemuksia! Hiekkalaatikolla sitä on tosiaan hengailtu yhdessä, ja sit tosiaan työstä puhuminen tuo mahtavia uusia ulottuvuuksia. Sotilasäitituttuja kuitenkaan ei olle tullut :)

  • Tiia - Littlebigthings
    26.8.2017 at 00:35

    Jotain samaa meillä opinnoissa ja samantyyppisiin hommiin olisi tarkoitus työllistyä sitten joskus :) Toiminimeä mäkin pohdin ja mietin olisiko se järkevää laittaa jo opiskeluaikana, saas nähdä…

    • krista
      28.8.2017 at 09:20

      Tällä alalla on hyvä ja huono juttu, että voi olla freelancerina :) Opiskeluaikana sain aina kaikki friikkujutut tehtyä ihan verokortilla ja se oli kyllä näppärä (tosin eläkettä ei kertynyt) ja nyt oon tehnyt niin tai ukko.fi:llä. Mutta nyt kun tuli YEL-velvollisuus, niin tavallaan se ukko.fi:n näppäryys kärsi siitä. Toisaalta maksaahan se toiminimen kirjanpitokin jne. Vaikeita juttuja! Samoin yrityksen myötä voi työttömyysturva kärsiä, mutta jotenkin näin projektihommia tehdessä eiköhän sekin turva ole rikottu jo moneen kertaan :) Mut se kannattaa ehkä huomioida opintoaikoina – eli jos on perustettu yritys joskus ja jääkin tyttömäksi, se yritys voi aiheutta jotain hidasteita/byrokaratiaa (se pitää ilmeisesti lopettaa ennen kuin voi saada työttömyyspäivärahaa, vaikka yrityksellä ei olisikaan toimintaa työttömyyden tullessa).

  • Miitu
    26.8.2017 at 00:41

    Tilian ja Vannikkilan kanssa samoilla linjoilla.
    .
    Jos nyt eri ammateista puhutaan, niin onhan tää vanhemmuus tietyllä tapaa paluumuuttoa erilaisten ja eritaustaisten ihmisten pariin. Lapsena oltiin kaikki tekemisissä toistemme kanssa, mut varmaan aika monella on se tilanne, että tuttavapiiri muovautuu homogeenisemmaksi opiskelujen ja/tai töiden myötä. Lasten myötä on sitten taas tullut tutustuttua ihmisiin, joiden kanssa tiet tuskin muuten olisi kohdannut.

    • krista
      28.8.2017 at 09:24

      Tää on niin totta! Mä oon iloinnut sitä, että myös tää blogi laajentaa sitä ”tuntemiensa” amattien/ikäryhmien kirjoa, mutta niin tosiaan tekee myös hiekkalaatikon reuna. Se on kyllä tosi tervettä ja virkistävää! Mun mielestä toimittajana (myös yritysviestinnässä henkilöstölle) on just niin ihanaa, kun tapaa erilaisia ihmisiä eri ammateista ja mä tavallaan uskon, että siinä heti alussa rakentuu ikään kuin se luottamus, että pääseekö sen haastatellun kanssa samalle aaltopituudelle (vaikka oltaisiinkin ihan erilaisia) ja pystyykö soljahtamaan siihen tilanteeseen – vaikka pienenpieneen takahuoneeseen ja olemaan kuin kotonaan niin, että sekä haastateltavalla että haastattelijalla on kotoisa ja luonteva olla. Ah, toimittajantyön ihania puolia, mä niin tykkään siitä! (ja eksyin aiheesta)

  • Linda
    26.8.2017 at 00:52

    Arvelin :) Ja soljuvaahan tekstisi on. Sitä on ilo lukea.

    • krista
      28.8.2017 at 09:25

      HIhi! Kiitos!

  • Menni
    29.8.2017 at 17:08

    Olen lukenut blogiasi ehkä 2-3 vuotta, mutta mä en kyllä tiennyt ammatista mitään 🙂 Joskus oon kyllä pohtinut.. Olisin arvannut kyllä jotain viestintään liittyvää. Ei ainakaan tekniikkaa tai terveydenhoitoalaa. Sun työura kuulostaa kyllä tosi vaikuttavalta! Myönnettäköön, että mä
    stereotyypitän ihmisiä helposti huomaamattani, niin sun työurataustalla oisin kuvitelluta, ettei sieltä siirrytä noin pitkäksi aikaa kotiäidiksi. Ehdottomasti siis kannatan siis toki sitä, että kaikki löytää oman polkunsa näissä asioissa.

    • krista
      29.8.2017 at 21:17

      Hih no itse asiassa en mäkään etukäteen olisi ikinä ajatellut jääväni näin pitkäksi aikaa kotiin – jäädessä äitiyslomalla taisin mainita, että olen varmaan alle vuoden… Mutta sitten siinä jotain elämänkuperkeikkaa taisi lentää, kun oma polku muodostuikin tällaiseksi :)