Käännetty!

Plomp – tai oikeastaan muljauskis – ja niin kääntyi vauva oikeaan asentoon vatsassa.

Minä pidin silmiä kiinni ja hengittelin syvään, yritin olla rentona. Lääkäri otti varmoin ottein kiinni vauvasta, ja… no: muljauskis. Se oli siinä.

Ennen muljauskista Naistenklinikan lähellä parkissa.

Edellisenä iltana jännitti, ei meinannut tulla uni silmään. Aamullakin vielä jännitti. Ja Naistenklinikalla jännitti, oikeastaan ihan koko ajan jännitti.

Ensin katsottiin ultralla, olisiko vauva hoksannut kääntyä itsestään; oi sitähän mä niii-iiiin toivoin. Mutta eipä ollut. Edelleen hän oli siellä ikään kuin olkapää edellä tulossa maailmaan. Voi vauva sentään, ei sitä nyt tuossa asennossa pääse kukaan syntymään!

Seuraavaksi mentiin käyrille tarkkailemaan vauvan sykettä. Samalla sai vielä luettavaksi tietolappusen ja sen jälkeen vielä kysyttiin, että no tehdäänkö käännös. Tehdään, tehdään. Jännittää, mutta tehdään silti.

Itse en toimenpidettä nähnyt: mulle toimii parhaiten tällainen, että suljen silmäni, ulkoistan itseni ulos koko tilanteesta ja annan ammattilaisten tehdä, mitä ammattilaiset tekevät. Mutta vierestä seurannut Joel kertoi, että siinä ihan konkreettisesti työnnettiin pyllyä yhdellä kädellä ja ujutettiin päätä oikeaan suuntaan toisella kädellä. Käännettiin ihminen. Meidän tapauksessa kääntömatka oli lyhyt, eli kokonaista kuperkeikkaa ei tarvinnut tehdä. Vauvan sykettä tarkkailtiin koko ajan.

Se oli hyvin nopeasti ohi, sanoisin että sekunneissa. Ei sattunut ollenkaan, muljahti vaan. Tuntui hyvin samalta kuin mitä vauva on itsekin vatsassa muljahdellut silloin, kun isommin on asentojaan vaihdellut.

Lopuksi sitten vielä mentiin uudestaan käyrille makaamaan ja vauvan sykettä tarkistelemaan. Tämä tehtiin tällä kertaa istuma-asennossa, jotta vauva mahdollisesti ohjautuisi painamaan päätään nyt sitten oikeaan suuntaan. Ihan ihan lopuksi vielä tarkistettiin uudestaan ultralla, pysyikö vauva oikeassa asennossa.

Pysyi. Toistaiseksi.

Pieni taipumus hänellä näyttäisi olevan hakeutua edelleen tuonne oikealle puolelle. Haha sitkeähenkinen pieni omantienkulkijatyyppi jo nyt, keneen lie tullut. Mutta ennen sitten synnytystä asento tarkistetaan vielä uudelleen ja tarvittaessa käännetään taas takaisin. Jos hän on sitkeä, niin niin ollaan hei mekin!

Joten etukäteisjännityksestä huolimatta kaikki meni tosi hyvin. Jatkostakin sovittiin, kirjoitan siitä erikseen. Mutta nyt vaan ensin (tai seuraavaksi) peukut pystyssä, että pikkutyyppi nyt pysyy tässä asennossa!

Vatsan muoto taas muuttui, nyt se sivussa ollut peppu siirtyi selvästi keskemmälle, ja keskelle tuli myös uudenlainen painava kohta todennäköisesti polvista. ”Alaosastolla” sen sijaan ei vielä(kään) tullu painon tunnetta, tyyppi on kuulemma aika ylhäällä.

Hauskaa, että hänellä ei ole näyttänyt olevan kiire tähän maailmaan – toisin kuin keskiraskauden supistuksista olisi voinut kuvitella. Ehkäpä uusi asento laittaa häntä paremmin lähtökuoppiin, saas nähdä.

Joten odotellaan, odotellaan. Edelleen.

83

You Might Also Like

  • Lilah
    20.6.2022 at 13:01

    Mukavaa että hän kiepsahti noin helposti. Oon sun kuvia katsonutkin että vatsa on vielä tosi ylhäällä, joskaan toki poikittain ei voikaan laskeutua.

    Ekan kohdalla mulle sanottiin, että ensisynnyttäjällä täysiaikainen lapsi laskeutuu ja kiinnittyy ennen synnytystä. Kaksi päivää ennen synnytystä th-kätilö sanoi neuvolassa, että ei tule vielä ainakaan viikkoon kun on niin ylhäällä. Sama toistui myöhemmissä raskauksissa, synnytykset oli nopeanpuoleisia. Liikkuminen oli helppoa loppuun asti, kun ikinä ei tuntunut, että pää roikkuisi jo jalkojen välissä. Yhdenkään kohdalla en olisi vuorokautta ennen synnytystä osannut sanoa, että ovat kohtapuolin tulossa ja niinpä asennoiduin, että syntyvät rv 42. Todellisuus oli 39+5, 40+0, 40+4, 39+5, keskiarvo siis tasan 40. Tsemppiä loppumetreille, hän varmasti syntyy ennenkuin sulla on keskiarvo 40+0 käsillä :-)

    • krista
      20.6.2022 at 13:29

      Joo oli kyllä huippua, kun kääntyi noin hyvin! Tosin saattaa kääntyä vielä takaisin :D Tuntumakin mulla on ihan erilainen kuin kahdessa aiemmassa, jossa sen pään painon tunsi siellä jalkovälissä. Nyt ei tunnu mitään, ei edes käännöksen jälkeen ja tietoihinkin kirjattiin, että ylhäällä on… Toivottavasti nyt uusi asento ja supistukset saa hänet sinnne vähitellen laskeutumaan.

      Hih joo ei mene nelosella alkavalle luvulle tämä, käynnistetään siis jo sitä ennen vauvan masun ison koon takia. Eiköhän meillä viikon päästä ole jo vauva sylissä :) Mun äiti on koko ajan ennustanut juhannusvauvaa ja taitaa osua hyvinkin oikeaan :)

  • A
    20.6.2022 at 13:28

    Mahtista, että onnistui noinkin simppelin kuuloisesti! Peukut pystyssä, että bebe pysyy pää kohti maata ja etsii sopivat lähtökuopat (sitten kun haluaa tulla maailmaan). Odottavan aika on kyllä pitkä loppusuoralla. Mulla oli aikanaan pidentynyt latenssivaihe (jos muistan termin oikein) ja kipeät (mutta ei yhtään mitään tekevät) supistukset alkoi laskettuna päivänä ja lapsi syntyi sitten 6pv (ja aika monta naistenklinikkakeikkaa) myöhemmin (oli aika vaikeat päivät kun supistuksia tuli 4-10 minuutin välein yötä päivää, niin nukkuminen oli aikasta mahdotonta…lopulta synnytys oikeasti käynnistyi kun pääsin osastolle ja sain kipupiikin, että saisi nukkua…buahhhaa, tuntui vähän ironiselta, mutta oikeasti siihen taidettiin vaatia että pystyi edes hetkeksi rentoutumaan). Sillä viikolla saattoi olla hieman äreät vastaukset tulevien isovanhempien uteluihin, että ”joko, joko?” (en lopulta sit ees kertonut sairaalaan menoistakaan, kun otti niin aivoon se jokottelu ;D).

    Tsempit odotuksen loppupäiville (tai viikoille, mistäs niistä vauvoista tietää)!

    • krista
      20.6.2022 at 13:37

      Näin toivotaan, että ei sieltä lähde enää oikealle puolelle harhailemaan :) Mutta tarvittaessa tosiaan käännetään just ennen synnytystä uusiksi :D

      Uuuh aikamoista tuollainen, kun jo synnyttämään mennessä on varmaan aika poikki… ”Joko, joko”, voi apua :D

      Kiitos tsempeistä! <3

  • Lilja
    20.6.2022 at 15:08

    Tsemppiä sinne!
    Mulla kolmas syntyi viikon yli lasketun ajan, kun 2 ekaa syntyivät muutaman viikon ennen. Oli pitkät viikot odotella kun oli ennalta ajatellut, että viimeinenkin syntyy sitten aiemmin. Mutta ei ollut kiire hänellä, olikin sitten potra poika😊.

    • krista
      22.6.2022 at 15:42

      Kiitos! <3 Hih joo voin kuvitella, että tosiaan pitkät viikot - kun nytkin tuntuu jo niin pitkältä :D

  • Hanna
    20.6.2022 at 16:43

    *naputtaa jalkaa* Ei sillä, että mitenkään stressaisin puolestanne…. mutta vilkuilin puhelinta koko yritystoiminnan tunnin ajan niin, että maikka alkoi mulkoilemaan…

    • krista
      22.6.2022 at 15:43

      Hihihi, pahoittelut maikalle, täällä on tärkeitä mahdollisia synnyttämäänlähtöpäivityksiä kytättävänä! :D Mutta psst, jos ei aiemmin tapahdu, niin vihjaan että perjantaina kannattaa olla jalkaa naputtaen kuulolla :)

  • Nadja
    21.6.2022 at 20:23

    Jeeeeee! <3<3<3 toivottavasti nyt beibi pysyy siinä, mihin on käännetty! Peukut teille, voimia viimeisiin päiviin/viikkoihin ja aurinkoa Juhannusviikkoon! <3

    • krista
      22.6.2022 at 15:45

      Näin toivotaan <3 Ja ei enää pitkään, max ylihuomenna alkaa tapahtua! <3

  • Kauris
    22.6.2022 at 11:58

    Luin jostain (huomaa luotettava lähde 😅), että raskausaikana kannattaisi nukkua oikealla kyljellä, jotta vauva pysyy hyvässä asennossa synnytystä ajatellen 😊

    • krista
      22.6.2022 at 15:39

      Ahahaha ja mulla taas on yhtä luotettava lähde ( :D ), jonka mukaan raskaana pitäisi nukkua nimeomaan vasemmalla kyljellä :D Muistan sellaisen eka raskauksilta, liittyi jotenkin verenkiertoon, haha että joo näin luotettava tämäkin :D Nooh, mutta yhdellä kyljellä en joka tapauksessa pysty olemaan pitkään, puutuminen tulee niin nopeasti. Nukkuessakin noin 45 minuutin välein on pakko vaihtaa kylkeä. Että tulee sitten kokeiltua sekä se vasen että se oikea :D