Mitä ihmettä, jouluun alle viikko? Se tarkoittaa sitä, että jos en ihan just nyt tällä hetkellä kirjoita kuulumisia kuluneelta syksyltä, en sitä tule koskaan tekemään. Eli ”nyt tai ei koskaan” -hengessä, carpe diem ja silleen!
Tajunnanvirtatyyppisesti ja sen kummemmin miettimättä: meidän kuluneen syksyn kuulumisia, tässä tulee!
Omalta osaltani päällimmäisenä on (sori, tämä ei ala positiivisesti) vähän sellainen epämääräinen pettymys. En tiedä, onko se itseeni vai elämään vai epärealistisiin odotuksiin. Tuntuu siis jotenkin silleen, että oikein mitään sellaista ei ole tapahtunut, mitä olisin ajatellut tapahtuvaksi.
Olin ihan valtavan paljon ”sitku”-tellut asioita siihen hetkeen, kun pienin aloittaa päiväkodin. Kaivanut itselleni valmiin ansan siis ja siihen astuin, haha. Näin mä ajattelin intoa pursuten: Alan kirjoittaa blogia kaksi kertaa viikossa! Alan päivittää Instaa systemaattisemmin! Päivitän useamman vuoden takaisen mediakortin! Etsin kivoja uusia friikkukirjoitusprojekteja – tai uuu jonkun kivan osa-aikaisen työn omien friikkuhommien rinnalle! Kirjoitan sitä kirjaa – tai no siis ei pelkästään niin, vaan kirjoitan sen kirjan valmiiksi jouluun mennessä, totta kai kirjoitan! Näin mä sen sanoin, itselleni ja ääneenkin.
Välillä luen kirjaa ja rentoudun: ah kun pääsee vaikka kesken päivän käymään pienen kävelylenkin. Ihan ensimmäisen viikon syksyä vain rentoudun ja otan suuntaa, että mitä tässä jatkossa haluan tehdä. Että oi niin ihanaa, kun on vihdoinkin aikaa: siitä se uusi elämänvaihe taas alkaa!
Juu juu juu. Ihan varmasti.
Kävi sitten ehkä jotenkin niin, että kun aioin niin paljon, en lopulta ehtinyt mitään. En osannut jotenkin panostaa mihinkään yhteen vaan tein vaan kaikesta hätäisesti jotain sälää keskittymättä mihinkään. Päälle kaikki sairastamiset ja muut menot- totta kai kun mä olen se ”kotona oleva vanhempi” ja ajokortillinen, niin mulle tulee kaikki asioiden hoitamiset – niin ”oikeita” kokonaisia päiviä saattoi olla minulla pari kappaletta per kuukausi. Niin eihän siitä saa tavallaan aikaiseksi kuin pettymyksen, jos aikoo siinä ajassa kirjoittaa blogia, etsiä töitä, päivittää Instan ja kirjoittaa kokonaisen kirjan. Ja ai niin hakea sille kustannussopimuksen ja saada apurahan, totta kai!
Totta. Kai.
Tai sitten mä vaan olen ollut aikaansaamaton, sekin voi olla. Mutta oon kyllä kokenut rimpuilevani kiireessä koko ajan (mitään tulosta siitä aikaansaamatta, haha).
Okei välistoppi negistelylle, stop!
Iloa tälleen henkilökohtaisella tasolla sen sijaan on tuoneet tanssitunnit! Alkuvuonna käynnistämäni liikunnat jatkuivat taas elokuussa: on ollut huikeaa tajuta, että joku, minkä koin jo kokonaan menetetyksi, onkin mun elämässä taas uudestaan! Kunnon kasvamisen on huomannut ihan selvästi ja olen jopa pysynyt niin terveenä, että ihan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta oon zumbaillut tai muuten vaan tanssinut neljä kertaa viikossa, jesh! Nyt tanssit jäivät taas joulutauolle, mutta tammikuussa jatkuu taas. Oon tästä tosi iloinen, tanssitunnit on olleet tänä syksynä ihan henkireikä mulle!
Katsokaa, miten paljon huutomerkkejä tuossa yllä olevassa kappaleessa: näköjään vain yhden lauseen onnistuin kirjoittamaan huutomerkittämättä. Se kertonee jotain!
Että sellaiset kuulumiset näin omalta osaltani. Todennäköisesti jotain suunnan ottamista tähän jatkossa tarvitaan; en vaan tiedä vielä, että mitä.
Mutta vaikka itse vähän tarvon henkisesti tuolla helsinginjoulukuunkuravellissä, niin muilta osin syksy on toki ollut sellainen arki-ihana.
Koululaiset ovat olleet omia itsejään eli ihania ja superahkeria (joskus tuntuu, että liiankin – oma yleisin ”koulukannustuspuheeni” on, että hei vähemmälläkin pärjäisi, haha), harrastaneet, lukuhirmuilleet ja välillä osanneet myös ihan chillata.
Pienin puolestaan aloitti elokuussa päiväkodissa. Jäämiset ovat olleet hänelle hankalia (ihan ekoja viikkoja lukuunottamatta) koko syyskauden, mutta alkuharmituksen jälkeen hänellä on ollut aina kivat päivät. En voisi olla enempää tyytyväinen meidän lottovoittoloistavasta päiväkodista!
Ja Joel on töissä, en mä oikeastaan muuta tiedäkään, ha. Ehkä joululomalla ehditään muutakin kuin vaihtaa tehtävien asioiden listoja Whatsappissa. Kahdenkeskeistä aikaa ei ole muuten tainnut olla oikeastaan minuuttiakaan koko syyskaudella, just tajusin. Jos käyttäisin sormusta (en käytä), voisin ehkä siitä tsekata, että oonko mä vielä naimisissa. Oon mä, oon mä!
Mutta siis kaikki hyvin, mutta ruuhkavuodet ja silleen.
Että menihän se syksy siinä, meni meni. Paljon mieluummin olisin kyllä Espanjassa.
Huomisen jälkeen alkaa perheen joululoma! Odotan kovasti, että päästään vähän rauhassa siivoilemaan ja laittamaan joulua kotiin: nyt on vasta pari jouluvaloa ja belen. Vaikka ulkona on marraskuunharmaata, ehkä tästä vielä joulumieli loihditaan!
Mut hei mitä sulle kuuluu?
Onko tää ollut jotenkin poikkeuksellisen ankea syksy vai oonko se vaan minä? :D Ja hei miten taltutetaan tää ankeus, saa keksiä jotain kivaa!
Lähdetäänkö me kaikki ankeuden lannistamat Espanjaan, ha?
Elina
18.12.2025 at 10:59Olipa kiva kun kirjoitit, olen kaivannut blogitekstejäsi paljon! Pohdiskelu ja ajatuksenvirta riittää. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin jotenkin helpottavaa, että kaikki ei aina ole niin aurinkoisen ihanaa. Vaikka ei tietenkään kenelläkään ole, mutta niin se someharha iskee salakavalasti. Onhan tämä sää sellainen, että se alleviivaa ikäviä asioita. Olen varmaan eläkkeellä, kun voin oikeasti päästä johonkin lämpimään maahan virallisten lomien ulkopuolelle, joten tuntuu ihan utopistiselta mahdollisuudelta muuttaa omaa arkea jotenkin niin. Isot (tai ainakin vähän isommat) lapset, isot huolet on tänä syksynä iskenyt meille tosi syvälle, ja se on riipivää, menee sieluun ja yöuniin. Lisäksi maailman turvallisuus- ja ympäristötilanne on alkanut huolettaa jo henkilökohtaisella tasolla, esim. minkälaista on 5 tai 10 vuoden päästä.
Nina H
18.12.2025 at 13:20Kiva tosiaan kuulla teidän syksyn tohinoista pitkästä aikaa!
Rauhaisaa joulun odotusta ja hyvää joulua!!
Emppu
18.12.2025 at 15:34Kiva kun kirjoitit ja kyllä. täällä oltaisiin valmiita lähtemään Espanjaan vaikka heti! Syksy on ollut raskas, paljon sairasteluita ja yt-neuvottelut ja kiirettä ja stressiä. Mut toiovossa on hyvä elää että keväällä olis vähän helpompaa. Selviytymistä ollut enimmäkseen. Mutta lapsista saa silti niin paljon voimia eteenpäin pyristelemiseen. Onneks nyt on joulu ja voi hetkeksi pysähtyä ja olla vaan kotona perheen kanssa<3
A
18.12.2025 at 22:17Kiva kuulla kuulumisia (pidemmin ja tekstinä). Oma syksy on ollut kamalan kiireinen työrintamalla ja tiesin sen jo etukäteen ja johtuu omista valinnoista (jotka pitkällä tähtäimellä on tosi hyviä juttuja). Etenkin syksyn eka puolisko (ennen syyslomaa) oli tappotahtinen ja kävin siinä vaiheessa niin ylikierroksilla, että onneksi oli varattu pieni lomamatka lapsen isovanhempien kanssa. Kroppakin tunsi stressin, ensin hajosi päkiä (Mortonin neurooma) ja sitten kun stressi laukesi iski vyöruusu (onneksi lievä versio, mutta ihan tarpeeksi inha kumminkin). Sykyn loppupuoli (en jotenkin pysty sanomaan talvi, kun talvesta ole tietoakaan) oli ensin vähemmän kiireinen ja oli hetken jopa aikaansaapa olo (hoh, menin ihan oikealle liikunnalliselle lyhytkurssille marraskuuksi, hyvä minä, vaikkei kurssi ollutkaan ihan parasta parhautta, ylitin itseni siellä moneen otteeseen). Olin myös vaihteeksi opiskelijan roolissa (pedaopintoja 20 vuoden tauon jälkeen) ja se herätti paljon kehitysajatuksia työrintamalla (mikä on tosi hyvä, mutta tietysti mulla on nyt kurssin lopputyö tekemättä ja deadline oli eilen, kääk). Viimeiset pari viikkoa olenkin sitten nakutellut alati kasvavaa todo-listaa ja toisesta päästä tehnyt listalta yksi kerrallaan asioita. Huomenna pitäisi olla vika työpäivä ennen joululomaa, mutta saapa nähdä, ehkä on, ehkä ei. Joka tapauksessa syksyssä on ollut tosi paljon hyvää, mutta raskasta on ollut ja siksi olen tosiaankin loman tarpeessa.
—
Perherintamalla taas on vaan kaikkea hyvää. Lapsukainen on solahtanut niin sujuvasti yläastelaiseksi, etten voinut toivoakaan. Toki teinillä on aina välillä teinin asenne, mutta kuuluu asiaan. Hän hoitaa koulunsa ja ystävyyssuhteet ja harrastukset niin mallikelpoisesti, etten tajuu ja on muutenkin vain yksinkertaisesti ihana.
—
Niin ja tää talveton talvi. Ankeetahan se on, mutta logistisesti on kyllä helpottanut paljon, kun pyörällä pääsee. Tosin en arvosta sitä, ettei sääennusteet pidä paikkaansa ja lähes joka päivä sataa/tihkuu, vaikkei sade sadetutkassa näy. No, toki sää on pukeutumiskysymys, mutta valoa ja lunta voisin mielellään ottaa. Joulumieltä en oo vielä ehtinyt kehittää, mutta onhan tässä vielä tovi aikaa :)
Anna
19.12.2025 at 07:07Kiva kuulla sinusta tälläkin puolella :)
.
Syyskausi on ollut henkilökohtaisesti ihan hurjaa vuoristorataa. Olen lopulta tullut vakaasti siihen tulokseen, että sijoitun johonkin kohtaan nepsy-kategoriassa ja alkanut kaivaa kaiken maskaamisen alta esille sitä oikeaa itseäni.
Yllättäen tästä huolimatta olen saanut jopa yhden uuden ystävän. Toisaalta olen ihan poikki, kun olen niin auki itselleni, tunteilleni ja muille ihmisille. Ilman maskeja kaikki iskut osuvat suoraan ja lujaa, mutta toisaalta vastaanotan myös ihan valtavasti enemmän iloa ja rakkautta. Olen oppinut enemmän ystävyydestä ja toisen tukena olemisesta kuin ehkä tätä ennen koko elämäni aikana. Ja myös avoimesti ja suoraan puhumisesta vastapuolta kunnioittaen.
.
Eli yhtä vuoristorataa. En oikein ymmärrä, miten edes voi niin nopeasti kiivetä huipulle ja vielä nopeammin rysähtää alas ja silti kyetä hetken päästä jo tarpomaan kohti seuraavaa huippua huomatakseen, että sen takana odottaa uusi rotko (ja kaikki ei siis ole vain sisäistä tunnemylläkkää, vaan myös ulkoisista tapahtumista johtuvaa).
En silti vaihtaisi tätä tunneskaalaani tasaisempaan, koska haluan kokea noita huippuja, vaikka hintana olisikin Mordorin tomu ja tuhka, johon läsähtää naamalleen kerta toisensa jälkeen. Mutta pieni suvantovaihe tähän väliin olisi kyllä kiva.
Syksy-fani
19.12.2025 at 12:27Tätä ei uskalla sanoa ääneen ihmisten kuullen, mutta täällä uskallan: Minä rakastan syksyä ja pimeää. Ja nythän se vaan jatkuu ja jatkuu. Olen todellakin syntynyt oikeaan maahan ja ei luminen oikea talvikaan haittaa. Ei aina pidä paikkaansa, että keskellä kesää syntyneet tykkää kesästä.
Tsempit kuitenkin kurassa tarpoville ja ymmärrän teitä hyvin. Hyvää Joulua – säästä huolimatta.
Nadja
19.12.2025 at 23:10<3
Lepoa, lämpöä ja yhteistä aikaa teidän perheelle joululomalle <3
Täällä mekin ollaan tänä vuonna kotona, tosiaan ihan poikien toiveista. Itse totesin, että tämä pitkä syksy herätti ihania muistoja Lontoon ajoista yli 10 vuotta takaperin. <3
Lämpimästi halauksia Tampereelta teille kaikille<3