Näin kolmannen lapsen kohdalla ylöskirjattakoon seuraavaa: olen tajunnut, että rakastan nukkumista. Ja etenkin sitä hetkeä, kun painan pään tyynyyn ja käännän kylkeä. Päivän paras hetki! Ja mitä aiemmin se tulee, sen parempi!
Minulla on ihan tietty ajatuskela siihen hetkeen. Sellainen sisäinen oma mantra, jota mielessäni hekumoin sen hetken tullen. Se kuuluu näin:
”Seuraavaan kymmeneen tuntiin mun ei tarvitse mitään muuta kuin maata tässä. Kukaan ei tarvitse mitään, kukaan ei halua mitään, mä voin vaan olla! Ihan sama, oonko hereillä vai unessa, mutta mä vaan makaan tässä. Ihanaa!”
Kysehän on tietysti illuusiosta. Hei kolme lasta, joista pienin kolme vuotta. Arvatkaa vaan, makaanko ikinä rauhassa kymmentä tuntia!
Mutta ei sillä väliä – olen itse asiassa aika hyvä tälleen keksimään jokun illuusion ja onnellistamaan elämää sillä. Kuin nyt vaikka kymmenen tunnin yöuni. En mä ole koskaan nukkunut kymmentä tuntia putkeen. Mutta se ajatus kymmenen tunnin rauhasta jo riittää!
Todellisuudessa sen unen voi keskeyttää vaikkapa taaperon kahden tunnin yskäkohtaus kello yhdestä kolmeen, tai kaaressa lentävä vatsataudin alku. Korvaan kaivautuva pieni varvas tai napakka karatepotkusarja rintakehään. Keskeltä unta kajautettu ”ei väsytä yhtään!” tai ison ja pienen vieressänukkujan rytmikäs kuorsausduetto. Paidan alle kopeloivat kädet, tavallisesti ne pienemmät. On toki myös itseaiheutettuja syitä. Pissahätä, jano, tai ensin jano ja sitten pissahätä. Kuuma aalto tai kylmä todellisuus. Yksi lasi viiniä liikaa tai yksi liian vähän. Vihlova korva, niska tai sielu.
Eikä se pätkäunisuus tietysti ole vain lapsista riippuvaista. Ennen lapsia shokkiheräämisiä aiheutti hurja varpaita metsästävä tiikerikissa. Kolahteleva hissi. Päreiksi kämppäänsä moukaroiva yläkerran naapuri. Ja ai niin kaikki ajatukset. Voi ne kaikki ajatukset.
Nykyään en muuten juurikaan ajattele öisin, ehkä kiitos tuon mantran. Ajattelen vaan, että ”aaaaaah miten mä tässä nukun”, niin sitten nukun.
Oon ehkä keksinyt vahingossa ratkaisun huonounisuushaasteisiin!
PS. Aiemmin mentaalisia niksejä hulinaöihin täällä.
No Comments