Päivän piirakka on itse asiassa toissapäivän. No, päivä sekin. Joel on (ihan objektiivisesti arvioituna) ehkä maailman paras piirakantekijä. Tai ainakin tämän perheen – itsehän en ikinä ole vastaavaa edes kokeillut. Pohjoisen-kotonakin…
krista
-
-
Oh siitä on jo piiiitkä aika, kun lupailin kirjoittaa lisää matkamuistoja, ja erityisesti vapaaehtoistyöstä Intiassa. Nooh, toisaalta on siitä työskentelyjaksostakin jo niin monta vuotta, että ei kai tässä parin kuukauden viivästys enää…
-
”Lapsen suusta” -vitsit on varmaan kaikille tuttuja. Mutta entäpä ”lapsen kynästä”…? Tässä eräs aito ja oikea tapaus. Ystävä löysi noin 20 vuoden takaisen piirroksen, jossa pikkuveli oli listannut kai keskeisimpiä senhetkisiä…
-
Nyt seuraa megapaljastus: Minä olin koulussa kympin tyttö. Hikari. Suorittaja. Peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo oli muistaakseni 9,7; lukiossa 9,8. Hikari. Minä? Olisitteko uskoneet? Ei moni muukaan. Joskus tämä paljastus on uusissa tuttavissa aiheutanut…
-
En ole koskaan oikein osannut käytää sanaa inspiraatio, etenkään kun olen puhunut itsestäni. Jostain inspiroituminen kuulostaa vain minun suussani, korvissani ja näppäimistölläni jotenkin… …kornilta? Vika on varmasti siinä, minkä mielikuvan tuo…
-
”PITKÄHIUKSINEN NAINEN, unohditko kaulahuivin? Jaa hiukset kahtia ja sido puoliskot leuan alle hiuslenkillä. Saat lämmittävän hiusparran.” Näppärää, sanoo Niksi-Pirkka. Tämän huippuniksin bongasi Rimakauhua ja rahkapiirakkaa -palstan MinnaM, joka haastoi bloggaajat mukaan…
-
Heh, ja juuri kun kirjoitin, että en ehdi enää aamuisin lukea lehteä… ”Sano se ääneen, niin tilanne muuttuu välittömästi” -sääntö pätee siis muuallakin kuin vauvatekniikassa. Tänään olikin sitten yhtä äkkiä aikaa…
-
Facebook-kaverin status lauantaina klo 12.35: ”Mun sydän vuotaa verta, mutta siitä huolimatta pitäs löytää tälle vanhalle lipastolle uus koti. Olisko joku kiinnostunut? Hintapyyntö noin 80e” minä, klo 12.38: ”Oooooo, ihana! Säntään…
-
Nyt olen päättänyt tehdä sen. Sydän verellä. Silti on siirrettävä tunteet syrjään ja kuunneltava järjen ääntä. Luopumisen tuska on melkoinen. ”Vihdoinkin”, huokaa Joel silmiään pyöritellen – se kun on vihjaillut ja huomautellut…
