”Lopeta se huutami-NEN!!!”, raikaa ääni falsetissa vastarannalta. Lasten riemukkaat vesileikit vaimenevat. Äsken siellä vielä polskittiin, kiljuttiin ja lauleskeltiin.
Toisen mökkinaapurin koirat melskaavat rannalla veteen loikkien. HIL-JAA!!!”, käy tiukka komento sielläkin.
Kolmannella tontilla laulaa moottorisaha ties kuinka monetta tuntia. Sille ei huuda kukaan. Ehkäpä juuri sen ääni kuuluu kesään, elämään.
Kurja olisi mökkiranta, jos sinne ei lasten riemu mahtuisi.
2
