Puutteessa

Nyt mä tiedän ihan henkilökohtaisella tasolla, että miltä tuntuu sanonta: siitä puhe, mistä puute.

Olen ollut nyt kroonisessa puutteessa pari kuukautta, ja ajattelen sitä hemmetti vie koko ajan. Illalla menen nukkumaan se mielessäni, yöllä herään hekumallisiin ajatuksiin. Päivällä ajatus pompsahtelee mieleen jatkuvalla syötöllä – noin sata prosenttia useammin kuin silloin, kun en ollut puutteessa.

Ruoka, oh ruoka.

Olen elänyt viimeisen kuukauden noin 350-400 päivittäisen kalorin vajeessa.

Ja j*mankauta mä ajattelen ruokaa ihan koko ajan.

Nyt mä tiedän, miksi monien hoikkien ihmisen FB-status on täynnä ruokaherutuksia ja ruokafiilistelyä. NIILLÄ ON NÄLKÄ!!!!

Mulla on ollut tämän kalorivajeasian kanssa sen verran ristiriitaiset fiilikset, että en ole ollut edes varma, kirjoitanko siitä mitään julkisesti.

Ensinnäkin. Mun ei tarvitse (mielestäni) laihduttaa. Olen normaalipainoinen. Ruumiinrakenteeltani kai sirohko, mutta… …kröhöm, määrätynlaisella keskivartalopainotuksella. Ihan normaalin naisen näköinen (kai) olen.

Mutta mua on vähän painanut se, että reaali-elämän minä on kymmenisen kiloa painavampi kuin mielikuva-elämän minä. Eikä tavallaan voi puhua edes mistään vauvakiloista, kun pienin vauva on nelivuotias.

Ja sitä paitsi ne kilot lähtivät jo kerran (leukaleikkauksen nesteruokavalion yhteydessä) ja tulivat uudestaan takaisin. Että ei välttämättä enää se lapsentekoselitys ole kovin pätevä.

Joten nyt syön terveellisesti (enkä näe nälkää) enkä mitenkään ryppyotsaisesti – esimerkiksi viikonlopun ruokia ei lasketa, ja jos tekee mieli tilata pitsaa, niin tilataan kyllä. Mutta suurimmaksi osaksi ruokaa kiloklubiin kirjaten.

Ja toimiihan se, nelisen kiloa on jo paino tipahtanut parissa kuukaudessa, ja toinen samanlainen jos lähtee (ja siinä sitten pysyy), niin olen erittäin tyytyväinen.

tiedän, että näin se homma toimii. Mulla on vakaa luottamus siihen, että jos vain syön tällä tavalla ja pidän liikunnan iloa yllä, niin syksyllä oon sen kokoinen, minkä kokoinen haluan olla. Sen kokoinen, että saan taas ison osan omia vaatteitani käyttöön. Ne, joiden vyötärönappi ei ole mennyt kiinni pariin vuoteen.

Pidän huolta (Joel pitää), että ruoka on niin täyttävää ja hyvää, että nälkä ei tule. Ja kaikki on muutenkin diipa-daapa-joo-joo-joo-jee-hyvin.

Mutta hemmetti vie miten mä ajattelen vaan ruokaa ruokaa ruokaa ruokaa ruokaa ruokaa ruokaaaaaaaaaaaaaaa.

Antakaa mulle ruokaaaaaaaaaaaaa.

(älkää antako)

(huoh, syön proteiinivanukkaan)

37
Like
2

You Might Also Like

  • Mari T.
    28.6.2018 at 17:41

    Mä niiiiin tiiän mistä sä puhut :D
    Itsellä ollut elämäntapamuutos meneillään kevään ajan, ja nyt on vajaassa 5 kk:ssa paino tippunut 14kg. Ja hitsi että silloin alussa ei mikään muu ollu mielessä kuin ruoka. Ja tuntui että Instassa ja netissä ei tullutkaan muuta vastaan kuin ruokaohjeita ja -kuvia.
    Nyt on jo helpottanut eikä esim. herkkuja ja karkkia tee mieli kuin harvoin.
    Eli tämä muutos on jotenkin muuttanut myös ajatusmaailmaa.
    En olis todellakaan helmikuun alussa uskonut että tästä tulee mitään, mutta niin vain me onnistuttiin! :)

    • krista
      28.6.2018 at 19:40

      No VAU, ihan mahtavaa! Ja just tosi hyvä, että se on (niin siis mullakin) elämäntapamuutosta eikä mitään kituriutumislaihista – koska mä uskon lujasti, että jos on jollain ihmerääkkäysdieetillä, se voi toimia hetkellisesti, mutta sit taas tekee liikaa mieli SYÖDÄ niitä ruokia, jotka on ”kielletty”. Paljon parempi just opetella ihan kunnolla sellaista elämäntapaa, jossa sit ikään kuin ”itsestään” pysyy sopivassa kunnossa! Mulla itsellä esimerkiksi on liikkuminen varmaan ihan hyvää, mutta sitten mun ei välttämättä tarvitsisi syödä kahta ÄHKYlämmintä annosta päivässä, vaan voisi olla vähän kevyempää. Ja sit mä tykkään juoda illalla siiderin, se varmaan on kans sellainen, joka saa turvotusta mahaan (ja huonontaa yöunet). Kokonaan en ole siitä ”äidin yhden siiderin rentoutumishetkestä” luopumassa, mutta jos sitä on silleen sopivan harvoin, se ehkä tuntuu vieläkin isommalta nautinnolta :)

      Mutta siis ihan mieletön onnistuminen! Kyllä se tosiaan vaan on mahdollista – ja just hyvät ruokatavat opettelemalla ihan pysyvä elämäntapamuutos!

  • Heidi
    28.6.2018 at 18:59

    Klikkiotsikko 😄

    • krista
      28.6.2018 at 19:41

      Haha, kyllä! :D

  • Amaalia
    28.6.2018 at 19:26

    Yhyy oon sua paljon isompi enkä saa aikaiseksi laihduttaa… Ei ole yhtään motivaatiota! Mitä sitä tekis? Kärsii vaan?

    • krista
      28.6.2018 at 19:56

      Mä uskon, että ilman motivaatiota ei tapahdu mitään – eli jos tuntuu, että ei nappaa, niin sit mä sanoisin, että kannattaa vaan ajatella, että ”no tällainen mä just nyt oon, ja sillä selvä”. Tai siis niin mä oon tehnyt tähän asti, kun ei ole napannut :D Koska jos ei ole terveydellistä haittaa eikä motivaatiota, niin eihän se koko mikään itseisarvo ole! Ja sit jos se motivaatio löytyy, niin sitten vaan siihen kiinni! :)

      Mulla motivaatio syntyi siitä, kun ärsyttää, ettei muutaman vuoden takaiset vaatteet mahdu päälle. Ja sit tuntuu, että vyötärö jotenkin tuntuu raskaalta muuhun kroppaan verrattuna. Ja se, että mä tiedän, että mulla on sellainen sutjakampi-kivempi-raikkaampi olo, jos se vyötärö ei paina. Ja sitten, kun ne muutamat kilot lähtee, niin huomaa jo sen eron, se motivoi jo lisää! Musta tuntuu nyt neljän kilon jälkeen jo, että on jotenkin freshimpi fiilis, ja se sit palkitsee :)

      Mutta tosiaan tätä ennen on ollut jo pari vuotta ”pitäis pitäis” -fiilis sekä aika kovakin motiivikonflikti sen välillä, että ”mä olen hyvä näin” tai ”hitsi voisin kyllä vähän olla kapeampi tuosta keskeltä”. Siitä voisin kirjoittaa erikseen, ehkä sit seuraavan neljän kilon jälkeen, heh :) Mutta tosiaan pitkään sompailin aikeiden kanssa, mutta nyt sit Suomeen palattua oikeasti vasta tuli se motivaatio. Ja se on kyllä tärkeää!

  • Ebe
    28.6.2018 at 19:27

    I feel u! Mulla lähti jo ajat sitten kaikki raskauskilot (poika 8kk) ja vielä 6kg ylimääräistä, mutta löllömaha jäi eli koetan saaha sen pois. Ylimääräiset herkut, turhat kermat, rasvat, ym. pois, paljon kasviksia ja tasaisin väliajoin syönti, ni eiköhän sillä lähe. Salillakin tulee niin paljon käytyä että tällä viikolla aattelin ostaa ihan kortin puoleksi vuodeksi. Mutta se nälkä! Tai ei ees nälkä, mutta koko ajan vois vaan syyä :’D en ymmärrä!

    • krista
      28.6.2018 at 20:00

      Joo mullakaan ei ole edes välttämättä ruoka, mutta TEKEE VAAN MIELI SYÖDÄ. Just varmaan siksi, kun kalorit menee miinuksella, jotenkin se elimistö sen vaistoaa :D Voin hyvin ymmärtää, että joku saattaa jopa lihoa laihduttaessa, jos ruoka on tällä tavalla mielessä koko ajan! :D

      Tasainen syönti on kyllä tärkeää! Sit ei tule sitä ”aaaa syön mitä vaan käteen osuu” :D Mulla ei ole makeanhimoa, mutta kyllä itsensä saa noilla Joelin fetapapumössöherkuillakin pyöristymään :D Ja ne iltasiiderit, ne oli se mun paha tapa (ei siksi, että sitä ois ollut liikaa vaan siksi, että ne oli sit kuitenkin sellaista ylimääräistä kaloria).

      Mutta siis HIENOA, että sulla on jo kaikki raskauskilot poissa! Ja teillä on vielä niin pieni tuo teidän poika, että sullakin on varmasti vielä kropan palautuminen käynnissä ja jotain keskivartalon muodonmuutosta tapahtuu varmaan vielä ihan itsestäänkin <3 Mukava liikkuminen siihen on tietysti hyväksi ja terveellinen ruokavalio!

      • Ebe
        28.6.2018 at 20:25

        Mulla taas menis niitä herkkuja ihan hirveesti jos söis aattelematta :D eilen pidettiin herkkupäivä ja näytin illasta siltä niinku oottasin taas! :’D ja saunakaljat oli mun pahe ennen lasta, seki pöhöttää ihan mahoton, ne nyt on nykysin tosin jääny meleko vähälle.

        Joo kyllä tälle kropalle vielä varmasti tapahtuu jotain, imetänki vielä ni sekin tekee oman osansa. Ja saa se löllöki jäädä, on tuon pienen kultakimpaleen arvoista <33

  • Torey
    28.6.2018 at 19:33

    Mähän lihotin sit taas itteeni tässä keväällä. Pääsin tavoitepainooni. MUTTA mä olen sokerihiiri. Ja oikeesti mun pitäisi saada vähennettyä sitä. Ei painon takia, vaan muuten. Mutta kun mä haluan makeaa!

    Lisäksi tarttis saada vähän enemmän vielä muutettua lihaksiksi tätä tullutta painoa. :P

  • krista
    28.6.2018 at 20:14

    Oi niitä aikoja, kun mullakin meni painonhallinta noin päin :) Hei ootko syönyt niitä suklaavanukasproteiinirahkoja? Mä oon ihan hurahtanut niihin! Useammalla merkillä ja ihan yhtä hyviä. Vois kuvitella, että toimii makeanhimoon, mutta silti sitä voi (kai?) syödä ihan hyvällä omatunnolla. Joel noita alkoi mulle ostaa, mä olin ensin epäileväinen, mutta NAM :)

    • Torey
      29.6.2018 at 15:01

      Mä oon huomannu suht tehokkaiksi ”vauvojen” hedelmäsoseet. :D
      Meidän 3v tykkää edelleen niitä syödä ja sit hamstraan niitä aina meille. Tehokkaimpia on mango ja banaani-persikka. :D

    • Torey
      29.6.2018 at 15:02

      Ja siis en oo syöny! Mut kaveri kans just kehu niitä. Pitänee maistaa. Se kookos-suklaa oli kuulemma liian äklömakee. :P

      • krista
        29.6.2018 at 16:48

        Mä tykkään eniten vaniljasta, just äskenkin söin sellaisen :)

  • Kao kao
    28.6.2018 at 21:15

    Mullakin on elämäntapamuutos, mut jotenkin sitä on ihan itsestään lähtenyt iltaisin lenkille, kun ei viitti istua yksin kotonakaan. Ja taas saa ostaa pienemmät farkut! Kyl se tästä.

    • krista
      29.6.2018 at 08:52

      Mahtavaa! Farkut on kyllä hyvä mittari! Mä itse en edes haluaisi uusia, vaan toivoisin, että saisin taas vanhat lempparifarkut takaisin käyttöön :) Nyt se tilanne on ollut (etenkin ne Seelaa edeltävät), että en ole edes yrittänyt – eivät varmasti nilkkoja pidemmälle nousisi :D

  • Raija
    28.6.2018 at 21:20

    Samoja ajatuksia taalla! Kaikkein pahinta on istua toissa, ennen aina tuli naposteltua tassa tyopoydan vieressa vahan kaikenlaista ja vahan kokoajan.. viela kuuden kuukaudenkin jalkeen mieli huutaa suolaista/suklaata/karkkia! :D Ehka taa tasta, joku paiva.. pudotetut kilot ja vyotarolta lahteneet sentit kylla motivoivat jatkamaan. Tsemppia!

    • krista
      29.6.2018 at 08:55

      Kiitos, samoin tsempit sinne, sitten kun se motivaatio on kohdallaan! Tavoista on kyllä hankala päästä irti, ehkä vaan pitää opetella uudet (ja hyvältä tuntuvat) tavat, joilla saa ne vanhat korvattua jollain aikavälillä. Mutta kyllä niitä ”taantumia” varmasti tapahtuu, ja sehän on ihan normaalia, sitten uudestaan vaan :)

      Sentit ja sutjakas fiilis kyllä motivoi ja palkitsee! :)

  • Lilah
    28.6.2018 at 22:33

    Proteiinituotteet on tän ajan hitti vaikka muut kuin aktiiviurheilijat saanee niitä ihan riittävästi normaalista ruokavaliosta. Energiaksi ylimääräiset proteiinitkin muutetaan eikä niistä lihasta ilman treeniä synny. Munuaisia runsas proteiininsaanti kyllä kuormittaa. En siis tarkoita nyt erityisesti sinua vaan ajan ruokatrendiä.

    • krista
      29.6.2018 at 08:49

      Mä en muuten saa niitä riittävästi, jos en kiinnitä siihen erityistä huomiota! Etenkin eka kertaa kiloklubia käyttäessä (ennen lapsia) olin ihan tyrmistynyt, miten älytön vaje mulla oli päivittäin proteiinista ja hyvästä rasvasta. Hiilihydraattia puolestaan liian paljon. Sen jälkeen ”lihankorvikkeita” tietysti tullut lisää ja Joelin kokkina toimimisen ansioista se huolehtii mun proteiinipuolesta. Se on tosi perehtynyt (se kun paneutuu asioihin sellaisella tieteellisellä täsmällisyydellä) noihin ravintoarvoasioihin, ja noita se on alkanut mulle syöttää. Kuulemma on hyvin laaja aineisto, joka osoittaa, että jos proteiinin osuus ravinnossa on isompi, painon pudotessa lähtee just rasva eikä lihas.

      Ja sit on mun käytännön kokemus, että tuollainen (tai aiemmin tavallinen maitorahka) on ihan mahtava, jos lähtee jumppaan niin että lounaasta on jo aika, mutta päivällinen vielä syömättä. Tuollaisen, kun syön, ei ala jumpassa pyörryttää vaikka vetää TÄYSILLÄ, ja nälkä pysyy poisssa pitkään. Ihan eri tavalla toimii kuin muut välipalat. Leipää söin Espanjassa ennen jumppaa ja siitä turposi aina maha. Nyt on ollut IHANAA, kun on löytynyt tuollainen!

      Mutta siitä oon samaa mieltä – ja sitä varmaan tarkoititkin, että jos tuon syö vaan ylimääräisenä välipalana muuten vaan (ja muilta osin syö samalla tavalla kuin ennen), niin eihän se sitten laihduta tai kuntoa nostata tai yhtään mitään tee :) Muuta kuin maistuu hyvältä ja täyttää mahaa :)

  • Miitu
    28.6.2018 at 22:34

    Ääh… Hyvin sama tilanne, ja pitäis se motivaatio oikeasti saada kaivetuksi jostain. Ja alottaa aiemmin ku ”huomenna”. Mulla ehkä pahin on sokerinhimo, eli sen jättämällä vois päästä jo parista kilosta eroon. Liikuntaa mä taas tarvitsisin selkeästi enemmän, mutta faktisesti ajan löytäminen sille tökkii. Arkisin oon sen ajan töissä, mitä en oo lasten kanssa, minkä jälkeen oon taas yksin vastuussa lapsista, kun mies lähtee puolestaan töihin. Lastenkin kanssa voi toki yhtä sun toista puuhata, mutta harvoin siinä saa kunnolla sykkeitä nousemaan. Nämä kun ei oo siitä menevimmästä päästä (keihinhän ovat tulleet).
    .
    Tsemppiä sinne! Koitan nyt tästä(kin) ottaa vertaistuen haltuun.

    • krista
      29.6.2018 at 10:40

      Mulla tämä lähti jotenkin jännästi ”liikunta edellä” eli sen sain elämään ensin – ja sit vaikka on jo ihan hyvät liikkumistavat (jumppaa kotona ja tanssia kodin ulopuolella), niin huomasi, että se ei kyllä nyt selvästikään yksin riitä tuohon painopuoleen :) Eli lihaksia siitä alkoi kyllä löytyä ja sellaista elinvoimaa, mutta piti saada sit vähän tuota syömispuolta myös skarpattua, jos oikeasti haluaa tipauttaa me muutamat (no, kymmenen – mutta 6-8 kiloon oon jo tyytyväinen) ”raskaalta tuntuvat” kilot pois.

      Mutta joo aikaa ja motivaatiota siihen tarvitsee! Mutta suosittelen, että yrittää lähteä liikkeelle jostain kivasta – jos lähtee silleen raskaasti, että ”nyt alan kautta kiven ja kannon laihduttaa”, niin sit se on sellaista raskasta raatamista kaiken muun arjen ohella. Kokeilitko sä muuten jo niitä kotijumppahommia, ehtisitkö niitä tekemään? Se ilmainen kuukausi on vieläkin voimassa :)

  • Millaav
    28.6.2018 at 22:36

    Niin tuttu tunne! Osti valmennuksen ja ohjeet ja kuukausi meni niin hyvin ja kolmisen kiloa lähti jo. Sitten… sorruin suklaaseen ja sillä tiellä ollaan taas :D jos uusi ryhtiliike sitten loman jälkeen tai joudun farkkuostoksille :D

    • krista
      29.6.2018 at 10:49

      Joo sit vaan uudestaan, niistä ”repsahduksista” ei kannatata välittää! Onhan sun valmennus sellainen riittävän pehmyt eli ei mikään kitumisrääkki? Koska jos on liian tiukka, niin se (mun mielestä) helpommin jää kesken kuin joku maltillisempi tapa…

      Mä oon aina käyttänyt näihin kiloklubia, se oli ennen ilmainen mutta nykyään maksullinen, mä oon siihen kans ostanut nyt (jo muutaman kerran, eka kerralla en saanut aikaiseksi alkaa sit kuitenkaan hommiin) puolen vuoden paketin sinne. Siinä on mun mielestä kiva ajatus, että ei ole ”repsahduksia” vaan joskus on ihan ok herkutella, kunhan yleisesti linja on se, että kalorimäärä on suositusten mukainen ja tulee ”vihreitä palloja” eli ruokien ravintoarvot on kohdillaan.

      • Millaav
        1.7.2018 at 09:40

        On onneksi, tai enemmän se onkin kokonaisvaltainen elämäntaparemppa kuin dieetti. Ja satunnainen herkuttelukin on sallittua. Mutta oon vaan sellanen sokerihiiri ja voisin elää sillä :D

        Mutta täytyypä tsekata toi kiloklubi, nimimerkillä sipsiä aamupalaksi :D

  • Annek
    29.6.2018 at 22:50

    Katselinkin jotain sun viime viikkojen kuvaa, jossa näytit tosi hoikalta.❤ Kiva kuulla, että olet löytänyt motivaation laihduttamiseen. Mustakin on alkanut tuntua siltä, että haluaisin tehdä kropalleni jotain, alkaa harrastaa enemmän liikuntaa ja vähentää herkuttelua. Tämä sun postaus toimii varmasti ihanana esimerkkinä monelle.❤Ehkä pitäisi itsekin kokeilla sitä Kiloklubia, koetko muuten työläänä jokaisen suupalan merkkaamista Kiloklubiin? Mulla laihduttaminen siellä on joskus kaatunut siihen, etten ole muistanut kirjoittaa sinne jokaista porkkanapalaa, sen sijaan Painonvartijoiden dieetti on toiminut paremmin, kun ei ole tarvinnut laskea kasviksia ja hedelmiä…

    • krista
      30.6.2018 at 10:30

      Oooo vähänkö kivaa, jos se jo näkyy, kiitos! Mulla on kyllä sellainen on-off-vatsa (ollut jo ennen lapsia), että ruoan jälkeen oon niin kuin raskana ja sit toisinaan vähän ”litteämpi”, osa kuvista varmaan johtuu siitäkin :) Tai siis mä yritän välillä vähän välttää niitä isoimpia pömppiskuvia, kun sitten joku alkaa kyselemään nettipalstoilla, että onko tuo raskaana :D EN OLE :D Mutta se on tämä luontainen pömppisominaisuus ja notkoselkä, sen kanssa täytyy vaan elää :)

      Työläänä – hmm joo ja ei. Kun sitä käyttää, siihen pian silleen ”koukuttuu” eli kun huomaa, miten saa vihreitä palloja ja sopivia kalorimääriä, niin silloin tuntee vaan suurta iloa ruokien kirjaamisesta ja laittaa mielellään jokaisen suupalankin. Mutta alkuun pääseminen on kyllä työläämmän tuntuista, mulla meni ensimmäinen puolen vuoden jakso (siis kun nykyään se pitää ostaa) niin, että en saanut hommaa käyntiin. Sitten tunnarit vanheni ja varmaan siinä vaiheessa mulle tuli se olo, että no PERHANA nyt otan sen uusiksi ja nyt kans TEEN sitä ruokien kirjaamista. Ja sitten se onnistuikin! Mutta joo alkuun pääsemisessä täytyy tosiaan jonkin verran ponnistella ennen kuin se alkaa palkitsemaan itsessään ja siihen tulee sellainen rutiini :)

      Mulla itsellä on taas ollut isompi kynnys aloitta mitään ”laihdutusohjelmia”, kun mussa syntyy heti sellainen automaattinen vastareaktio, että MUN EI PERHANA TARVITSE LAIHDUTTAA (niin kuin ei tarvitsekaan). Tuota Kiloklubia mä oon oppinut ajattelemaan sellaisena ”järkevään syömiseen tähtäävänä ohjelmana” (kröhöm pienellä painonpudotuslisällä), niin mulla on siihen jotenkin matalampi henkinen kynnys :D Mutta nää on tällaisia hassuja ja aika perusteettomia omia päänsisäisiä juttuja. Etenkin kun mulla on Kiloklubin kaloreihinkin merkattu painon pudotus, eli kyllä sen sinne merkitsen, mutta jotenkin mä pystyn siinä ajattelemaan, että ”mä nyt vaan tässä syön järkevämmin” :)

  • Jenni M.
    30.6.2018 at 21:32

    Tsemppiä! Hienoa, että sun olo on jo ruvennut tuntumaan paremmalta. :) Musta se on kaikkein paras mittari.
    Nälän tunne itsellä johtuu joskus janosta, mutta tuskin on sun kohdalla pelkästään siitä kyse.

    Ite odottelen vielä synnytyksestä palautumista. Kilot on kohta kadonnut, mutta kroppa ei tunnu vielä omalta.