The ultimate survivor challenge: puoliso poissa 37 tuntia

Rasti 1: yö
Lapsijoukko taistelee kuin leijonalauma. Tavaroita lentelee, lasia särkyy, äänivalli ylittyy. Hikinauha pään ympärillä taisteleva äiti hyssyttää, rauhoittaa, tuutilullaa, antaa tuttia, vaihtaa vaippaa, käyttää vessasssa, tuo vettä, karkottaa mörköjä, tappaa monstereita, pitää kädestä, heittää volttia, torjuu hurrikaaneja. Äiti valvoo herkemättä lastensa unta eikä itse nuku silmäystäkään koko yönä. The ultimate survivor!

Totuus: Isi on kotona vielä lasten nukkumaanmenon aikaan. Sanotaan hyvää yötä, isi lähtee lentokentälle. Äiti lukee vielä vähän ja menee sitten lasten viereen nukkumaan. Aamulla herätään.

Rasti 2: aamu
Kukonlaulun aikaan herätys villipetojen keskellä. Äiti raivaa viidakkoveitsellä tien läpi Amazonin. Apinalauma yrittää karata joka suuntaan, äiti repii niitä oikeaan suuntaan toisella kädellä ja toisella kädellä ampuu jousipyssyllä pari puhvelia aamupalaksi. Sitten enää kiipeäminen lapset reppuselässä 40 asteen paahteessa 20182 askelmaa mayojen temppelin huipulle, jossa todetaan, että aamukahvi on loppu.

Totuus: Huomenta. Pestään hampaat. Äiti tekee lapsille leivät ja itselleen kahvin.

Rasti 3: lounas
Äiti on hangannut kolmen tunnin ajan puukapuloita yhteen ja saanut aikaan tulenkipinän nuotiota varten. Sitten freesataan, liisataan, kuullotetaan, perkataan ja twerkataan. Jotta ruoka varmasti maistuisi apinalaumalle, äiti muotoilee viidakkoveitsellä ruokapalat kukiksi, perhosiksi, origamitaiteeksi ja bonsai-puuksi, jotka on muotoiltu steiner-, montessori- ja jarisinkkos-oppien mukaan. Apinalauma liiskaa origamiperunat pöytään ja heittää parsakaalikukkaset kattokruunuun.

Totuus: Lämmitetään mikrossa eilisen pitsan jämät.

Rasti 4: päiväunet
Taistelutanner siirtyy makuuhuoneeseen. ”Eye of the Tiger” soi taustalla. Edessä on 5-10 tunnin hikinen lähikontaktiharjoitus, väsynyt äiti vetää henkeä. Äiti nukahtaa itse ja apinalauma tuhoaa makuuhuoneesta kaiken, mitä ei ollut rastilla 1 jo tuhonnut.

Totuus: Yritetään päiväunia yhdessä sängyssä. Lapset eivät nukahda, joten äiti siirtää heidät parvekkeelle rattaisiin, johon nukahtavat heti. Äiti lukee kirjaa ja lapset nukkuvat pari tuntia.

Rasti 5: päivällinen
Ja sitten taas metsästetään! Äiti on muina tarzaneina kiivennyt puuhun, jossa vaanii viidakkoveitsi suussa ja odottelee ohi kulkevaa villipetopäivällistä. Lapset roikkuvat mukana ergonomisissa kantorepuissa oikeaoppisissa sammakkoasennoissa. Sitten äiti vain nylkee ja teurastaa, tekee tulen, vuolee kepit, paistaa saaliin ja varmistaa, ettei paistamisen sivutuotteina synny lapsille haitallisia karsinogeenejä.

Totuus: Kananuggetteja ja nakkeja.

Rasti 6: nukkumaanmeno
Deja vu! Taas ollaan niillä savuavilla raunioilla, joita joskus makuuhuoneeksi kutsuttiin. Äiti huokaa syvään ja aloittaa ”the ultimate mother’s insanity total breakout vol. IV” -vaiheen, eli myöhäisillan ”pissahätä-jano-pelottaa-mua ei väsytä-paha olo-pissahätä-pelottaa-jano” -tornadon kahden lapsen voimin kaksiäänisesti. Äidin vaatetus on enää riekaleita päällä, mutta vastamelukuulokkeet korvilla äiti taistelee urhoollisesti ja laittaa luovuuden peliin: hän keksii kahdeksankymmentäviisi ihan kokonaan uutta kirosanaa!

Totuus: ”Hyvää yötä! Kauniita unia!”

Rasti 7: aamu numero kaksi
Äiti on hereillä (koska hän on kehittänyt yli-inhimillisen taidon olla koskaan nukkumatta; mitäs siitä, vaikka onkin muuttunut sen takia zombieksi, ihmissudeksi ja vampyyriksi yhtä aikaa), mutta jaksaa liikuttaa enää pikkusormeaan. Lapset ovat löytäneet jatko-sodan aikaisen käsikranaatin ja pelaavat sillä pesäpalloa.

Totuus: Äidillä on flunssa. Lapset heräävät ja menevät leikkimään. Myöhemmin tulevat takaisin sänkyyn ja katsovat tunnin Teletappeja, kun äiti vielä torkkuu.

Rasti 8: the end of everything
Kaboom.

Totuus: Isi tulee kotiin ja tuo tuliaisiksi kaksi uusinta Prinsessa-lehteä.

32
Like
5

You Might Also Like

  • :D
    9.4.2018 at 11:52

    Täytyy sanoa, että tämä oli kyllä kulttuurielämys.

    ”Lapset ovat löytäneet jatko-sodan aikaisen käsikranaatin ja pelaavat sillä pesäpalloa.”
    Nauroin ääneen.

    • krista
      9.4.2018 at 13:19

      Hihi! Kiitos :)

  • Ebe
    9.4.2018 at 12:40

    Voi että tuo Seela on kaunis! <3 ja Silvakin <3

    • krista
      9.4.2018 at 13:21

      Unenpöppyräiset aamulapset <3

  • Tilia
    9.4.2018 at 13:39

    Kaikki muu kuulosti melko uskottavalta paitsi, että 4- ja 6-vuotiaat nukkuisivat 2 tunnin päikkärit rattaissa.

    • krista
      9.4.2018 at 13:45

      Hihihihi!

    • Lilah
      9.4.2018 at 13:56

      Sama. Meilläkin esikoinen nukkui 5-vuotiaaksi pääsääntöisesti päivittäin, mutta ei sitä kyllä rattaisiin olisi änkenyt millään. Ja että olisivat rauhoittuneet nukkumaan niin lähekkäin ilman loputonta pulinaa olis kyllä ollut täys mahdottomuus. Nukkuuko teillä molemmat hyvin rattaissa myös erikseen, jos toinen ei jostain syystä olekaan paikalla? Meillä 4v juuri täyttänyt alkaa tipautella unia välillä pois, nukkuu yleensä joka toinen päivä. Uni ei vaan kerta kaikkiaan tule vaikkei yöuntakaan nuku kuin 9+ tuntia. Mut silloin kun nukahtaa niin voi hyvinkin vetäistä pari tuntia, välillä ylikin. Meillä neljän lapsen kanssa on hyvin pitänyt paikkansa sanonta ”uni ruokkii unta”, hyviä päiväunia seuraavat yleensä myös hyvät yöunet, vaikka toisin voisi luulla.

      • krista
        9.4.2018 at 14:09

        Sängyssä meinasi mennä just pulinaksi, mutta rattaissa ne on vaan niin voimakkaasti ehdollistuneet siihen nukkumiseen, että se on vaan ”kauniita unia”, itkari päälle ja PLING: nukkuvat lapset. Mutta kohta alkaa tulla peppu-päälaki -pituus vastaan, varmaan viimeistäään ensi kesän jälkeen loppuu tuo ilo meiltäkin. Yritetään sitten siirtyä sänkypäikkäreihin – ja kyllä ne on satunnaisesti onnistuneet nekin, nyt tällä kertaa vaan ei onnistunut. Mä siis itse olisin halunnut kans nukkua päikkärit, siksi yritin tuota :D

        Meillä on tosi toimiva tuo unirytmi: yöunta klo 22-8 ja päiväunet klo 15-17. Molemmissa nukkumaanmenoissa kun tulee uni ongelmitta, niin se on mun mielestä merkki siitä, että hyvin menee :) Kerran täällä ollessa Silvalle ”ei tullut unta”, kun päikkäreille meno viivästyi liikaa eikä pystynyt enää yliväsymykseltä rauhoittumaan. Se oli IHAN kamala ilta, lapsi oli jekyll-hyde-tyyppisesti ihan kuin eri lapsi! Olin jo seitsemältä illalta valmis lopettamaan sen päivän siihen, uhhuh. Selvästikin unta tarvitaan vielä :D Mutta lasten (ja aikuisten) unentarve tietysti vaihtelee niin paljon.

        • A
          9.4.2018 at 15:19

          Hauskasti kirjoitettu :D

          Tuo päivärytmikuvaus ehkä selittää miksi meillä ei päiväunia nukuta, vikat päivälepo (lepo != uni) yrityksetkin lopetettiin kesällä 2017, ja silloinkin ne oli siksi käytössä kun vanhemmat tartti levon :D, sen jälkeen lapsi on kerran mennyt vapaaehtoisesti päivälevolle ja silloin nukahtanut (oli kipeenä). Meillä lapsi siis nukkuu öisin klo 20-07 (loma-aikoihin jopa joskus klo 20-08), eli saa yöunta varmaan sen verran enemmän ettei päiväunia voi kuvitellakaan.

          Mä olen todennut että ison (>4v.) lapsen kanssa (+päiväkodin avun) on aika leppoisaa olla kaksin muutama päivä miehen työmatkojen takia. Mutta sitten jos/kun toinen on työmatkalla toisella puolella maapalloa (=aikaero sellainen, ettei saa edes chattiseuraa päivä/aikaan, nipinnapin skypet lapselle ehtii aamupalapöydässä) lähes 3 viikkoa, niin siinä tulee jo aika paljon ikävä toista käsiparia ja puolison seuraa (ehkäpä juurikin eniten sitä, keski-Euroopan pidemmät työmatkat kun on ihan normikauraa, silloin ”jutellaan” ehkä yhtä paljon kuin arjessa muutenkin).

          • krista
            9.4.2018 at 15:54

            Kyllä, silloin se vuorokauden tarvittava uni tulee varmasti siinä yön aikana eikä päiväuniin ole niin tarvettakaan <3
            -
            Joo leppoisaa ja helppoa oli kyllä tosiaan meilläkin - mutta tosi omituista, kun mehän ollaan Joelin kanssa niin symbioosissa koko ajan :D Jo silloin, kun Joel oli vasta matkalla lentokentälle, vaihdetiin "ei olla enää ikinä erossa hetkeäkää, pusi pusi pusi, ikävä" -viestejä :D Ihan hölmöä :D Mutta vaikka leppoisaa onkin, sen helposti huomaa näin "yhden käsiparin kanssa", miten paljon sitä kaikenlaista "huoltotoimenpidettä" koko ajan onkaan. Eli kun itse teki kaiken, mitä tavallisesti tekee kaksi, oli jatkuvasti jotain ruoanlaittoa/keittiön siivousta/letitystä/pyyhkimistä. Ei siis mitenkään raskasta tai stressaavaa, mutta vaan koko ajan piti olla jotain tekemässä :D Tytöt ihmetteli, että miksi ei ollutkaan letit tehtynä vielä aamupalalla - no ei ollut, kun mä olin tekemässä sitä aamupalaa enkä letittämässä hiuksia sillä aikaa, kun toinen tekee aamupalan :)
            -
            Kolme viikkoa on kyllä piiiiitkä! Me just puhuttiin siitä, että jollekin se on ihan normaalia ja arkipäivää, että puoliso on vaikkapa puolet kuukaudessa poissa jossain. Me ollaan ihan ihmeissään, jos toinen on vuorokauden poissa :D Toi oli Joelin pitkin erossaoloaika muusta perheestä ikinä, se oli parka ihan ikävissään <3

        • Lilah
          9.4.2018 at 15:41

          Meinasin kysyä että nukutaanko teidän eskarissa, mut tietty jos edelleen haette kotiin sopivasti siinä vaiheessa päivää niin ei tuota ongelmia jatkaa unia. Meillä esikoisen eskarissa oli vain yksi lapsi, joka saattoi joskus nukahtaa päivähuiliaikaan. Kakkosen kohdalla eskareilla ei enää edes ollut sänkyjä. Lepäilivät lounaan jälkeen hetken sohvilla tai lattiatyynyillä, mutta mitään nukkumismahiksia ei kyllä olisi ollutkaan.

          Miten pitkiä teidän tytöt nyt on tai miten valtava nukkumatila niissä Vikingeissä on? Meillä on musta ollut aina isoimmasta päästä vaunut kun niissä makuumitta on ollut vajaat 95 cm ja silti ovat polvet koukussa nukkuneet viimeiset vaunu-uniajat kolmevuotiaina.

          • krista
            9.4.2018 at 15:47

            Joo tähän asti unet on tullut päivähoitopäivän jälkeen, klo 15 täällä Espanjassa loppuu hoito (toisessa paikassa klo 14) ja siihen aikaan haettiin Suomessakin. Suomessa päivähoidossa isompi ei ole koskaan nukkunut, koska siellä ympäristö on niin erilainen ja isompien ryhmissä ei ole sänkyjä vaan lattiapatjat. Suomessa pienempien ryhmissä on sängyt ja pienempi usein nukahti jo siellä hoidossa, joskus nukkui toisetkin unet vielä isosiskon kanssa yhdessä :)

            Nyt en ole tuoreesta mitasta ihan kartalla, koska neuvola on vasta Suomeen palatessa, mutta veikkaan, että noin 110 cm on Silva. Nuo Vikingit on kyllä yllättävän tilavat ja pitkäikäiset olleet. Me meinattiin reilu vuosi sitten kerran ottaa matkarattaat lainaan, mutta kun tytöt istuivat niihin, tuli nauru. Eihän ne niihin mahtuneet millään! Täytyy vaan olla tosi tyytyväinen noista rattaista! Ja tietty lasten pieni koko on tän kans mahdollistanut.

  • Torey
    9.4.2018 at 15:33

    Vitsit noita teiän tyttöjen hiuksia! :)

    Ja hauskasti kirjotettu! :D

    • krista
      9.4.2018 at 15:48

      Yön aikana letti vähän pienemmällä irronnut <3 Kiitos! <3

  • ElinaBee
    9.4.2018 at 18:04

    On se kyllä jotenkin ihmeellistä miten vähän isompien lasten kanssa onkin niin kätevää olla ihan vaikka ainoana aikuisena :D Mäkin aina jaksan hämmästellä miten kivuttomasti meillä menee kun mies on poissa ja nyt kun mullakin on pidempiä työmatkoja, niin on kivaa kuulla miten kätevästi asiat kotona hoituu!
    .
    Toista oli viime syksynä: mies oli poissa yli 3 viikkoa putkeen ja kaikki alkoi todella lupaavasti kunnes sitten nuorin lapsi sairastu vakavasti ja siinä sitten lääkärissä ja päivystyksessä ravatessa ja öitä valvoessa pihisevästi hengittävän lapsen unta tarkkaillessa koko pakka hajosi aika tehokkaasti käsiin :D Onneksi saatiin mun sisko meille auttelemaan, mutta olisi ollut aika hirveää, jos ei olisi ollut mitään apuja saatavilla!

    • krista
      9.4.2018 at 19:47

      Niinpä! Mä luulen (tai tiedän), että mä olin aika pitkään traumatisoitunut siitä yhdestä raskaasta vaiheesta, kun meillä oli talossa suuritarpeinen vauva ja 2-vuotias (ja järkyttävä univelkasekavuus) ja Joel oli päivät töissä, että mulle kesti tosi pitkään, että pystyin näkemään, että tilanne on tosiaan muuttunut jo ajat sitten :) Paitsi mitä nyt muutamat uhmat tässä välissä ja silleen :D Mutta siis että edelleen jaksaa yllättyä uudelleen ja uudelleen, miten kivasti kaikki menee!

      Vaikka meillä oli tällainen naurettavan lyhyt eri paikoissa olo, niin kyllä mullakin kävi mielessä tuo sairastamisen mahdollisuus! Meillä siis oli päällä flunssaa vähän jokaisella kotijoukoissa, ja porukassa yksi, joka tarvitsee välillä apuhengitystä. Mietin kyllä, että miten homman hoitaisin, mutta sitten olin miettinyt valmiiksi muutaman plan b:n, että keneltä pyytäisin hoitoa toiselle lapselle sillä aikaa. Mutta ei tullut mitään sellaisia onneksi! Mutta just tuollaisessa tilanteessa sitä ei kyllä haluaisi olla lasten kanssa itsekseen!

  • Elsie B
    9.4.2018 at 21:06

    Ihan loistava, kiitos tästä, rasti 3 kohdalla tuli jo täysrepeäminen! :D Mä kertaan tätä mielessäni huomenna kun vietän iltaa yksin tahtoikätaaperon kanssa.

    • krista
      9.4.2018 at 21:37

      :D

      …ja tsemppiä huomisiltaan! <3 Toivottavasti naurattaa vielä siinäkin vaiheessa! :D

  • Lilah
    9.4.2018 at 22:52

    On nää niin tottumiskysymyksiä. Meillä kun mies pitkälti reissaa arjet, lomat melkein saa aikaan pientä kriisiä alkuun kun toinen on kokoajan siinä ja pistää rutiinit uusiksi. Sit seuraava vaihe on oma aloitekyvyttömyys, kun tajuaa että ei ole pakko itse tehdä vaan toinen hoitakoot vuorostaan. Ja kun uusi rutiini alkaa löytyä, loma onkin jo lopuillaan 😂 Aikansa se kesti oppia itselleen armeliaaksi ja laskea standardeja sellaisiksi että arjesta ehtii nauttimaankin. Mut kyllä mä edelleen vedän pari kertaa henkeä etten saa kilareita kun jokin harrastus- tm aikataulu muuttuu arvaamatta kesken kauden, koska se pistää paletin hetkeksi levälleen kun yksin kaiken hoitaa.

    • krista
      9.4.2018 at 23:09

      Kyllä – just tästä Joelin kanssa puhuttiin, että jollekin on tosiaan ihan tavallista, että puoliso on vaikka pari viikkoa kerrallaan poissa. Ja me taas ihan orpoina ilman toisiamme :D Mehän tehdään nykyisin töitäkin päivät samasta osoitteesta, hyvä että vessareissuilla ollaan erossa toisistamme, ja silloinkin on ovet auki :D :D :D Mutta joo, nimenomaan tottumiskysymyksiä. Ja sit sitä huomaa, että myös yhtenä aikuisena tarvittaessa pärjää ihan hyvin – vaikka oikeasti mieluiten ois sen puolison kanssa kylki kyljessä jatkuvasti :)

      • Lilah
        10.4.2018 at 13:17

        Noita sairastumisia en viitsi ikinä edes ajatella etukäteen. Tulee jos on tullakseen ja aina on selvitty tavalla tai toisella. Inhottavimpia tilanteita on, kun joutuu raahaamaan koko köörin päivystykseen odottamaan tai mahatauti käy läpi ensin kaikki lapset ja kun he ovat tolpillaan ja hyvässä vauhdissa taas, saat itse taudin, jossa tekisi vain mieli maata pesuhuoneen lattialla kun ei tiedä mistä päästä seuraavaksi tulee. Niihin tilanteisiin on vaikea saada ulkopuolistakaan apua. Eivät onneksi iske usein.

  • Lauralis
    10.4.2018 at 23:52

    Meillä puoliso pisimmillään ollut poissa 9 viikkoa, normaalisti on sen 6 viikkoa merillä ja 6 viikkoa kotona.
    Se on jo välillä hiukan selviytymistä! Varsinkin nyt kun syksyllä aloitin työt ja kotona hoidettavana myös pari ponia, koira pääasiassa puilla lämpeävä talo, iso tontti ym. Lapset nyt 2- ja 5-vuotiaat.
    Itseä lähinnä oma sairastuminen pelottaa. Luojan kiitos mies oli maissa esimerkiksi vuosi sitten, kun umpisuoli puhkesi ja vieti muutaman päivän sairaalassa ja sen jälkeenkin oli vielä nostokieltoa sun muuta.
    Hiukan kyllä myös kadehdin sun ja Joelin yhteistyötä; oon niin tottunut hoitamaan asiat yksin että monesti tuntuu että yksin hoidettuna sujuvatkin jouhevammin. :)

  • Lauralis
    10.4.2018 at 23:59

    Meillä puoliso pisimmillään ollut poissa 9 viikkoa, normaalisti on sen 6 viikkoa merillä ja 6 viikkoa kotona.
    Se on jo välillä hiukan selviytymistä! Varsinkin nyt kun syksyllä aloitin työt ja kotona hoidettavana myös pari ponia, koira, pääasiassa puilla lämpiävä talo, iso tontti ym. Lapset nyt 2- ja 5-vuotiaat.
    Itseä lähinnä oma sairastuminen pelottaa. Luojan kiitos mies oli maissa esimerkiksi vuosi sitten, kun umpisuoli puhkesi ja vietin muutaman päivän sairaalassa ja sen jälkeenkin oli vielä nostokieltoa sun muuta.
    Hiukan kyllä myös kadehdin sun ja Joelin yhteistyötä; oon niin tottunut hoitamaan asiat yksin että monesti tuntuu että yksin hoidettuna sujuvatkin jouhevammin. :)