Päiväunille menossa

Ulkona paistaa aurinko, Joel tekee vielä seinän takana töitä.

Makuuhuoneessa on kylmä, hytisen kun otan vaatteet pois. Sukellan peiton alle, otan oman peittoni päälle vielä Joelinkin peiton.

Korvatulpat korviin, kaivaudun pienenpieneksi kääryleeksi peittojen alle.

Ajattelen, miten maailma jatkaa kulkuaan minun kääryleeni ja korvatulppieni ulkopuolella. Minun kääryleeni. Ajattelen koko isoa maailmaa ja kuinka jostain korkealta avaruudesta katsoessa minä olen tämä pieni toukaksi naamioitunut puikula täällä.

Hymyilyttää. Autot kulkevat kadulla, ihmiset ostavat leipää kaupasta ja lähettävät ja vastaanottavat sähköpostia. Minä täällä, pelkissä pikkuhousuissa peiton alla. Tietäisittepä, maailma.

Tarkistan, että muistin laittaa puhelimen äänettömälle. Ei kiitos työpuheluita.

Seuraavat 45 minuuttia on vain minun lämmin kääryleeni. Hyvällä tsägällä 1,5 tuntia.

Palataan asiaan yhden tai kahden unisyklin päästä.

Vuoden takainen kuva.

Nukun päiväunet useamman kerran viikossa, joskus melkein joka päivä. Kesken päivän peiton alle pujahtamisessa on jotain melkein hekumallisen syntistä. Miten voikin olla tavallinen nukahtaminen niin täydellisenihanaa, jotenkin ihan erilaista kuin illalla (jolloin venytän nukkumaanmenoa viimeiseen asti).

Tämä tapa on ihan aidosti kasvattanut elämänlaatuani.

Ihan parasta.

37
Like
3

You Might Also Like

  • HilmaOnneli
    22.1.2019 at 19:42

    Päikkärit on niiiiiiiin parhautta. Juurikin pienenä myttynä. Melkein päivittäin vuorotyön jälkeen, puolen tunnin – tunnin (pari) päikkärit niin eläminen on makiampaa.

    • krista
      22.1.2019 at 19:58

      Niin on! <3 JOskus riittää sellainenkin, että ei edes nukahda, vaan käy vaan sellaisessa totaalirennossa "tyhjässä" tilassa. Mutta useimmiten kyllä ihan nukahdan :) Mulla on usein se 45 minuuttia sellainen, että sen jälkeen herään automaattisesti. Tai maksimissaan 1,5 tuntia, eli varmaan mulla on oma unisykli tuo 45 minuuttia, eli yksi tai kaksi sykliä nukun, näin oon päätellyt. Sit oon illalla taas pirteä <3 Nytkin lähden zumbaamaan! :D Joillain kyllä päiväunet toimii toisin päin eli että on koko illan sitten tokkurassa. Se ei kyllä ois, kivaa, pilaisi koko päikkäreiden ajatuksen :D

  • Eveliina
    22.1.2019 at 19:59

    Kuulostaa kyl ihan täydelliseltä! Mun pitää tosissaan alottaa sama. En ole oikein koskaan osannut nukkua päikkäreitä, en edes vuorotöissä ollessani enkä kuulemma lapsenakaan 😅 Nyt sellanen tilanne et kotona 6kk vanhan tytön kanssa, joka nukkuu päikkärinsä täydellisesti eli useamman tunnin pätkissä, jolloin tämä taito nukkua päikkäreitä ois tarpeen 🙊 Ehkä yritän opetella tän sun postauksen inspiroimana 😅

    • krista
      22.1.2019 at 20:05

      Joo oooooh, todellakin suosittelen yhteispäikkäreitä lapsen kanssa! <3 Meillä kans mun (tai viikonloppuna jopa yhdessä koko perheen) päikkärit sijoittuu aina samaan aikaan kuin lasten päikkärit. Koko perhe unille <3 IIhanaa!

    • Anna
      23.1.2019 at 10:51

      Sama vika minulla että olen aika huono nukkumaan päikkäreitä. Oikeastaan onnistun siinä vain jos olen todella väsynyt tai sitten niin että laitan jonkun ohjelman telkkarista ja katson sitä ja sitten laitan silmät kiinni ja vaan kuuntelen ja nukahdan. Tai äänikirjaa kuunnellessa on toinen. Isäni on samanlainen että nukahtaa telkkarin ääreen. Että kai se on jotenkin meillä verissä :P

      Meillä on kotona lapsi joka ei ole nukkunut koko kohta puolitoista-vuotisen elämänsä aikana hyvin. Kaikki tietty suhteellista, mutta päikkärit olleet aina jotain 15 min-2 tunnin välillä ja aina enemmän kallistuneena tuonne lyhyempään suuntaan ja öisinkin on ollut kova heräilemaan. Nyt vasta alkanut nukkua öitä niin että herää vain kerran joskus ennen puoltayötä.
      Hänen ollessaan vielä pienempi meni rytmit niin sekaisin että ainoastaan esikoisen päiväkodista hakeminen ja miehen töihinlähtö ja sieltä paluu rytmittivät vuorokautta. Muuten oli aika sama oliko yö vai päivä. Sillon kyllä nukuin päivälläkin kun vuorokauden pisimmätunet 2-3 t sain yleensä kun mies ja esikoinen olivat poistuneet aamulla ja ennen kun piti alkaa taas suunnitella esikoisen hakua hoidosta.

      Päiväunissa on minulla sekin että usein ne saavat olon tuntumaan vielä pökkyräisemmältä. Mutta luultavasti siksi että nukun joko liian vähän tai liikaa. Herään siis unisyklin väärässä vaiheessa.
      Muistinpas muuten että töissä joskus aikoinaan (päiväkodissa) sai nukkarivalvoja ihan luvan kanssa torkahtaa kun lapset oli rauhoitettu nukkumaan. Pimeässä huoneessa patjalla pötkötellessä kun joka puolelta kuului tasainen tuhina oli torkahtaminen tai ainakin syvälle oman mielen koukeroihin vajoaminen yllättävän helppoa. Koskaan en kyllä nukkunut enempää kuin korkeintaan 30min. Joku sisäänrakennettu juttu varmaan että kun tietää että ei saa nukahtaa liian syvään uneen niin sitten pysyy valppaampana.
      Ehkä en sitten olekaan ihan niin surkea päikkärinukkuja kuin olen ajatellut. Se hankaluus on vaan siinä jos tietoisesti käy nukkumaan. Sillon uni ei tahdo tulla.

      • krista
        23.1.2019 at 11:25

        Joo tämä ihmisten erilainen nukahtaminen/nukkuminen on kyllä jännä juttu! Meillä Joel kans on sellainen, että se voi nukahtaa vaikka kesken keskustelun istualtaan (oi kyllä), kun taas mä en kykenisi ollenkaan nukahtamaan esimerkiksi telkkaria katsellessa tai äänikirjaa kuunnellessa. Mulle pitää olla sellaiset ”nukkumiseen ehdollistetut olosuhteet”, nykyään pitää olla korvatulpatkin korvissa tai ei tule mitään. Ja sit taas Joel on just sellainen, että herää usein päiväunien jälkeen pökkyräisenä, kun taas mä herään pirteänä. Jännää tällaiset erilaisuudet!

        Meillä kans Seela oli aivan järkkyhuono nukkuja pari ensimmäistä vuotta, voi apua niitä aikoja, vieläkin vatsa kääntyy ympäri pelkästä ajatuksesta. Päiväunet tuli aina huudon kautta (valtavan huudon) ja ainoastaan Manducaan yli 1-vuotiaasi asti. Ja yöunet… Uhhuh, siis alle tunnin välein heräili. MUTTA sitten joskus 2-3-vuotiaana (en tarkalleen muista) alkoi heräilyt vähentyä ensin pariin ja sitten loppuivat kokonaan! Nyt nukkuu heräilemättä 99-prosenttisesti kaikki yöt ja päikkärit. Nukkumaan menee iltasadun ja ”kauniita unia”:n jälkeen naks vaan. Oi tätä helppoutta! Mahtavaa, että teilläkin on vähentynyt jo yhteen heräämiseen, toivottavasti teilläkin menee naps vaan ja sit yhtäkkiä huomaatte, että lapsi nukkuu täysiä unia <3 Usein vaan aika auttaa noihin <3

  • Karoliinan
    22.1.2019 at 20:37

    Mäkin oon ny pari viikkoo päässy taas nukkuun päikkäreitä ku isompi (joka ei nuku) aloitti kokopäivähoidon ja pienempi kotona viel. Niiiiin parasta nukahtaa vaan ja makoilla pari tuntii tekemättä mitään!

    • krista
      22.1.2019 at 23:57

      Mahtavaa! Ja ehkä siitä päikkärimahdollisuudesta nauttii just ekstrapaljon silloin, jos aiemmin mahdollisuutta ei ole vähään aikaan ollut <3

  • Enski
    23.1.2019 at 12:05

    Päiväunet, ah ihanuutta! Toki itselläni menee yöunet todella helposti vaikeiksi sitten, jos nukun pitkään päivällä. Isäni sanoin: avainnippu-unet virkistää parhaiten. Kun pidät avaimia kädessä, ja kättä vähän sängyn- tai sohvanreunan ulkopuolella niin havahdut kun avaimet tippuvat. Tämän jälkeen olo on niin virkeä 😄 (Toki en usein ole kokeillut, mutta virkisti silloin hyvin!)

  • A
    23.1.2019 at 12:45

    Mulle päiväunet ei sovi. Päiväunilta kun herää (oli ne 15 minsaa, 30 minsaa, tunti tai enemmän) on ihan jäätävän karsea olo (vähän kuin darra) ja loppupäivä pilalla. Niinpä sitten talsin univajeiset päivät puolivaloilla ja meen aikaisemmin nukkumaan. Esim. vauva-aikana taisin nukkua päikkärit alle 5 kertaa. Onneksi eskari-ikäinen ei valvota öisin kuten vauvaikäinen (tosin viime yönä neljän jälkeen kuului ”äiti, en saa unta” joten tää päivä menee hyyyvin väsyneenä ja lyhyin unin).

    • Puumis
      24.1.2019 at 11:30

      Mulla ihan sama – päikkäreistä tulee darra! Siispä en niitä harrasta. Sen sijaan nukun joka yö 7,5 – 8 tuntia, näin ei päivällä edes väsytä (tarkoittaa tosin nukkumaanmenoa viikolla klo 21.30-22.00: koira iltapissalle klo 21, sen jälkeen suorilta sänkyyn ja ”iltasatuna” siivu äänikirjaa).

  • Anna A
    25.1.2019 at 09:51

    Päiväunet on ihania, mutta se herääminen on kyllä täysin darraa vastaava tila. Oon niin mörkkis. Siihen auttaakin sitten joku sokeripitoinen (lasi mehua tms) ja sitten taas jaksaa. Öisin pyrin nukkumaan 8 h yöunet, muuten väsyttää iltapäivästä rankasti.