Joelin tatti

Joel tuli mökkipolulta yllättäen jotain ihan kummallista ja niljakasta käsissään.

”Otitko sä siis noi… …tuolta MAASTA?”, minä parahdin.
”Paljain käsin, oikeasti – ällöttävää!!!”

Sieltä likaisesta mullasta, jossa kaikenmailman kauriit kävelee ja… …kakkaa. Punkit! Hiiret! Likaista multaa! Mäkin oon ehkä just tuohon pissannut! Sieltä ne puskee MULLASTA YÖK, älä koske siihen! Kumihanskat!

Koski se. Otti kuvankin.

”On tää kyllä, kun vielä nykyajan ihmisen ruoka pitää ottaa tuolta LUONNOSTA. Kunnon ihminen ostaa sen siististi ja hygienisesti kaupasta hei! Yksittäispakattuna! Muovikääreessä! Siististi kaupan hyllyltä, hygieniapassi ja kylmäketju ja mitävielä! Sienten pitäisi kasvaa Ikeassa eikä maassa, DJUVA-sieni, FÖRSBY-tatti!”, minä mesosin.

”Ai vähän niin kuin omenat?”, Joel kysyi.
”JOO! Ajattele, siellä ne kasvaa meidän pihalla, ihan siellä ULKONA! Ilmansaasteet! Likainen maaperä! Linnut paskoo päälle ja ötökät syö, YÖK!”

Kaipasin lisää todistusaineistoa:

”Katso tätä perunaa!”, osoitin täydellisen muotoista perunaa, jota olin juuri pilkkomassa. ”Jos tämä olisi itse kasvatettu, tässä olisi multaa! Mutta ei! Katso tämän puhdasta kaunista täydellisensoikeaa muotoa ja kullankeltaista pintaa. Tää on perunoiden Ikea, SMÄRVIK!!!”

”Mä aion paistaa ja syödä noi tatit, nam nam nam!”, Joel yritti.
”Saat jonkun myrkytyksen ja joudut sairaalaan”, minä protestoin.

Facebookissa Joelin tatit saivat osakseen omituista hehkutusta. Mä en voinut käsittää.

”Tää on vaan nyt se aika”, Joel totesi. ”Se aika, kun ihmiset möyrii metsässä poimien tatteja ja kantarelleja ja puolukoita ja kaikkia puolurelleja.”

Tätä ei voi hyväksyä:
”Minä en poimi mitään muuta kuin hirvikärpäsiä niskatukkaani.”

23
Like
5

You Might Also Like

  • Torey
    27.8.2018 at 17:11

    Hirvikärpäsiä niskatukkaan. :’D

    Mä rakastan marjoken keräämistä. Sienestämistä. Mut vaan jos oikeesti on kerättävää. Menee hermo jos ei löydy. :D

    Tällä viikolla tarkoitus mennä keräämään lähimetsän puolukoita, jotka vielä hetki sitten ei olleet ihan kypsiä. :)

    • krista
      27.8.2018 at 20:44

      Joo, HRR mitä kammotuksia – oli kiva huomata vielä kotimatkalla motarilla, että kaksi löytyi niskasta. Hrrrr!

      Tänä vuonna me poimittiin tavallista enemmän mustikoita (koska tavallinen = nolla), kun lapset siitä kovasti innostuivat. Tai no siis suoraan suuhunsa keräsivät :) Mä keräsin kans vähän, niiden kuppiin – josta tietysti söivät :) Mutta mä oon tällainen, että mun mielestä marjat/omput on parhaita just tuoreeltaan suoraan poimittuna, pakastajaksi musta ei ole koskaan ollut :)

  • Anna
    27.8.2018 at 17:13

    Mitähän sanoisit kun nostin kasvimaasta porkkanan, pyyhkäisin sitä ruohoon ja annoin lapselle että syö tuosta :D
    Koko kesä ollaan kaiveltu voikukan ja horsman lehtiä, poimulehteä ja nokkosia pitkin pihanreunuksia.

    Pissa häviää ensimmäisessä sateessa eikä se edes ole bakteerista ainetta. Punkit eivät levitä ihollaan mitään ällöä eivätkä ne edes viihdy sienissä vaan karkeassa ruohossa.
    Eli vähän hatarissa kantimissa ovat perustelusi kyllä :D

    Ps. Multaperunat pysyvät hyvänä huomattavasti pidempään kuin valmiiksi pestyt ;)

    • Torey
      27.8.2018 at 18:35

      Kun mä olin lapsi, niin porkkanat nostettiin ylös maasta ja huljutettiin sadevesitynnyrissä. :D

    • krista
      27.8.2018 at 20:48

      Hihii itse asiassa noin meilläkin syötiin lapsena porkkanat, joko just nurtsiin tai sit sadevesiämpäriin, muistan että molempia käytettiin. Muistan vieläkin, miten multa ritisi hampaissa :D

      • Anna
        27.8.2018 at 21:34

        Minulla mullan narskunta hampaissa liittyy perunannostoon. Silloin kaivettiin aina pellon laitaan kuoppa ja haudattiin sinne tuoreita perunoita ihan siltään. Päälle nuotio joka kypsytti peruna. Sitten ne nokiset ja hiekkaiset perunat leikattiin puukolla auki ja syötiin suoraan kuoristaan. Oli hyvää, poltti sormia ja multa ja tuhka ratisi hampaissa. Hienoja muistoja :D

        • krista
          27.8.2018 at 21:53

          Oi nam, mä en ole koskaan maistanut tällaisia, mutta oon kuullut – muistanko ihan väärin, että näitä sanottaisiin rosvoperunoiksi? Tai jotain vastaavaa!

          Tai hei itse asiassa nyt tajusin: oonhan mä maistellut! Intiassa nimittäin olin kamelisafarilla Rajasthanin jossain autiomaassa ja yön pimennyttyä syötiin siellä keskellä hiekka-aavikkoa just tuollaisia. Perunat kuoppaan ja nuotio. Muistaakseni oli HYVÄÄ, mutta matkaseuralainen sai alkoi oksentaa… Tuskin kuitenkaan perunoista (tai mistä sen tietää), ehkä jännityksestä tai jotain :)

          • Anna
            28.8.2018 at 12:19

            Nimeä en tiedä, mutta rosvoperunat kuulostaisi ihan järkevältä nimitykseltä. Myöhemmin olen tehnyt samanmoisia, mutta folion sisällä niin tulee vähemmän tuhkaa. mitä syvemmälle ne hautasi sitä pidempi kypsytysaika, mutta liian pinnassa tuntuvat vaan palavan kuorestaan. Mutta on se kumma miten pelkkä paljas peruna VOI olla niin jumalaisen hyvää.

  • Tilia
    28.8.2018 at 08:53

    Eih, olisko aikuisillekin metsäeskareita? Voitaisiin ilmoittaa Krista sinne. :) Metsän terveysvaikutuksethan on nyt ihan kuuminta hottia muutenkin, joka päivä on joku uutinen siitä, miten verenpaine laskee luonnossa tai luonnon bakteerikylpy tekee ihmiselle hyvää. Just oli se puunhalausviikkokin. Lähiruoasta nyt puhumattakaan. Ja kyllä, tuli vesi kielelle tuosta herkkutattikuvasta!

    • krista
      28.8.2018 at 09:08

      Haha joo ois itse asiassa tosi ihanaa, ehkä joku metsäetätyökerho! :D Mutta joo siis oon ihan samaa mieltä kyllä metsän terveysvaikutuksesta, just ollaan hehkutettu suomalaista luontoa – että miten nyt kyllä oikein nautiskellaan siitä syksy ennen Espanjaan lähtöä. Illallakin kun lähtee vähän luontoon (tästä onneksi pääsee ihan muutamalla askeleella kaupunkiluontoon), niin oikeasti kyllä mieli lepää ilta-auringossa <3 Mutta tatit mä jätän silti väliin :D

      • Anna
        28.8.2018 at 12:27

        Ei sienistä tarvitse pitää voidakseen nauttia luonnosta :) Minä kyllä tykkään joistakin sienistä ja varsinkin sienikastikkeista, mutta sienet ovat myös hauskan näköisiä metsässä. Vähän kuin syksyn korvika kukkasille, mutta jotenkin hassusti sympaattisempia. Vuosiin en kuitenkaan syönyt sieniä oikeastaan ollenkaan ja silti pystyin täysipainoisesti nauttimaan.

        Mustikoiden poimiminen on muuten ihan vihoviimistä hommaa. Rakastan syödä niitä ja olenkin todella kiitollinen siitä miten hurjan ison työn anoppi tekee joka syksy kun poimii pakasteet (omansa sekä meidän) pullolleen mustikoita. Arvostan todella hänen työtään, koska itse inhoan mustikkapuskassa kyykkimistä. Mieluummin kerään vadelmia kun niitä voi poimia ainakin pääasiassa seisten.

        Joku aikuisten luontoretki-kerho olisi kyllä hurjan hauska. Aloin heti ideoida sellaista että porukka liittyisi yhdeksi ryhmäksi joka tekisi joka vuodenaikaan erilaisen retken luontoon vähän erilaisiin paikkoihin. Keväästä syksyyn voisi yöpyä teltoissa ja talvella vuokrata mökin, mutta niin että halukkaat voisivat silti yöpyä ulkona. Joka retkellä olisi vähän eri järjestäjät ja yritettäisiin saada erilaisia teemoja kuten lepakonbongausta, tähtien katselua, ötököitä tai lintujen tarkkailua vähän sen mukaan mikä olisi kulloisenkin järjestäjän/järjestäjien osaamista tai kiinnostuksen kohdetta. Mutta ihan vaan jo luontoon meneminenkin olisi hauskaa välillä ihan ilman teemaakin.

        • Tilia
          29.8.2018 at 10:17

          Aikuispartioryhmiä on muuten monilla paikkakunnilla. Ja Suomen luonnonsuojeluliiton retkiä myös. Toki voi omankin retkikerhon perustaa.

  • nro26
    28.8.2018 at 15:34

    Luin jostain, että Koillismaalla ei ole ammoisista ajoista asti syöty sieniä (eikä varmaan syödä vieläkään). Mäkin olin ihan kummissani (kateellisena tietysti myös) kun naapurit, joiden vanhemmat oli ihan muualta kotoisin meni kaikki porukalla sieneen. Ehkä koulussa oli joskus puhuttu sienestämisestä, mutta että joku ihan oikeasti tekee sitä?! Luulin että se oli joku samantyyppinen juttu kuin omenat (joita ei siis tietysti niin pohjoisessa kasva), joten olin ihan äimänä kun kuulin että syötäviä sieniä kasvaa myös Kuusamossa :D

    • krista
      28.8.2018 at 16:39

      Meilläkään ei muistaakseni kovin ahkerasti sienestetty; mutta varmaan jotain muuta poimiessa joskus sieniäkin poimittiin mukaan, tällainen hämärä muistikuva siis… Mutta sit taas mustikoita ja hilloja meillä poimittiin valtavasti! Puolukoita kai jonkin verran myös, mutta ei paljon.