Halloween – jee vai yök?

Vielä muutama vuosi sitten olisin hyvin voinut löytää itseni kauhistelmassa, että pitääkö sitä taas yksi tällainen kaupallinen amerikkalainen juhla tänne Suomeen kopioida jaba-jaba-jaa.

Saatoin ehkä kauhistellakin. Te varmasti muistatte paremmin, jos kauhistelin, ha!

Tämän jo näytinkin: kurpitsa ensin.

Niinpä ne vain takit totaalikääntyy, ja nyt etenkin tänä vuonna oon ollut sillä linjalla, että hei aivan mahtavaa! Ihana hauskan höpsöttelyn naamiaisjuhla tuntuu sopivan ihan just nappiin tähän vuodenaikaan, kun illat on niin pimeitä, että jo kuuden aikaan illalla viisivuotias kauhistelee, että miksi me ollaan keskellä yötä ulkona.

Asiaan toki vaikuttaa ennen kaikkea se, että lapset ovat jo siinä iässä, että kaikenlainen kauhistelu (vähintäänkin jo puolittain) kutkuttelee ja kiehtoo, ei enää pelkotasolla itkukauhistuta. Vaikka naamiaispuvut meillä edelleen on akselilla pupu, kissa ja kauhuhörselötyttö – ja tietysti eräs krokotiili.

Krokotiili mielestään oli erittäin kauhistuttava karkkijakeppostelukierroksella, keltainen huomioliivi päällään (koska turvallisuus, sanoo äiti ja isi) tuolla marraskuun pimeydessä.

Tämänkin jo näytin: kurpitsa sitten.

Tähän Halloweenin (vai pyhäinpäivän?) aikaan meidän lapsille osui päälle varsinainen bileputki – ohjelmassa oli yhteensä viidet juhlat tai tapahtumat. Diskoa, synttäreitä, asukastalon tapahtumaa ja tietysti ”karkki vai kepponen?” -kierrostelua tutuilla ovilla.

Meillä itsellä kävi oven takana kauhistuttavia karkkivaikeppostelijoita sekä perjantaina että lauantaina; meidän omat lapset kävivät kierroksensa (eka kertaa!) perjantaina. Olisipa kiva, jos tuohon vakiintuisi jokin päivä – torstai kai se ”oikein” olisi, mutta meillä oli muuta menoa silloin. Ja perjantaina ja lauantaina täällä meidän kulmilla näköjään muutenkin lapset kiersivät!

Kurpitsa: kolmas olomuoto.

Ja siitä kaupallisuudesta…

Tottahan se on, jos siihen kaupallisuuden kierteeseen lähtee. Saahan siihen rahaa (ja krääsää) palamaan. Mutta voi sen tehdä ilmankin! Meidän kaikki naamiaisasut keksittiin jo-olemassaolevista jutuista – erityisen riemuissani olen itse siitä, että keksin kissan hännäksi vanhan (jo kirppiksellä myydyn) toppatakin tekokarvareunuksen. Olipa muuten pörheä häntä!

Meillä kotona järjestettyihin pikkupikkujuhliin investoitiin sen verran, että Joel kävi ostamassa meille kurpitsa- ja lepakkoaiheiset viirinauhat ja pari pakettia ilmapalloja. Muuten koristeltiin lasten itse piirtämillä piirroksilla ja esimerkiksi pihalta poimituilla lyhtykoisoilla – juuri sopivan oransseja!

Viirinauhat pakataan pian siististi pois, ja ne samat säilyvät meillä kymmenisen vuotta, väittäisin. Ehkä lapset voivat ottaa ne poismuuttaessaan sitten omiin koteihinsa, ha. Kumpikohan ottaa kurpitsa- ja kumpi lepakkonauhan…?

Tuo itse koverrettu kurpitsa sen sijaan näyttää siltä, että se ei kestä tätä Halloweenia enää hetkeäkään :D

Kurpitsa: fiilis maanantaiaamuna Halloweenin jälkeen.

Karkkijakepposteltiinko teillä? Minä päivänä?

Mitä ajatuksia tämä ”uusi” juhla muuten herättää – oletteko ottaneet juhlan omaksenne vai ärsyttääkö amerikkalainen hapatus?

Meillä sanotaan jee tälle juhlalle, naamiaiset kun muutenkin ovat ihan parasta!

PS: Täällä meillä päin karkkijakeppostelussa ei tehdä kepposta, vaikka ei karkkia olisikaan tarjolla.

11
Like
3

You Might Also Like

  • Aurinko
    4.11.2019 at 15:04

    Mulla on tämä ihan sama että aiemmin olen ollut sitä mieltä että Halloween ei Suomeen kuulu piste. Mutta nyt viime vuosina, lasten myötä, olen alkanut myös itse lämmetä tälle juuri sen takia että lapset tuntuvat rakastavan tätä juhlaa. Meilläkin enimmäkseen naamiaislinjalla menty eikä mitään erityispelottavaa ole kaivattu joten sanoisin että vähän vappumaisesti meillä juhlitaan halloweenia. 😄 Ja samoin koristeet säästetään aina ensi vuoteen.

    Mutta vaikka olen siis tälle halloweenille lämmennyt, en pidä tuosta Karkki ja Kepponen- kierroksesta koska tälle ei ole mitään oikeaa päivää tänne Suomeen päätetty. Koen myös että koska meillä on tuo palmusunnuntain virpomisperinne (jota rakastan) niin toinen tämmöinen kiertelyperinne on liikaa. Meillä jätetty vielä toistaiseksi siis tämä kiertelyosuus väliin.

    • krista
      4.11.2019 at 19:58

      Joo hei just näin, vappumaisesti meilläkin! Ja jotenkin tällainen uusi juhla jotenkin taas antaa vuoteen sellaista kivaa rytmiä, etenkin tähän syksyyn tosiaan kaipaa just tällaista piristystä! Juhannuksen ja joulun välillä on pitkä aika, tosin onhan siinä Itsenäisyyspäivä välissä, mutta hmm muita erityisempiä teemajuhlia ei taida olla…

      Meilläkin oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa tuo karkkivaikeppostelu. Ennen on ollut niin, että vain meidän ovella on käyty, mutta itse ei käyty missään. En tosiaan ole kokenut tarpeelliseksi itse sitä tapaa lapsille erityisesti esitellä, mutta nyt oli muita lapsia myös menossa, niin totta kai sai mennä lapsiporukkaan mukaan. Veikkaan, että nyt kun se osuus on meiltäkin korkattu, ei varmaan paluuta kiertelemättömään Halloweeniin enää ole :)

  • A
    4.11.2019 at 15:24

    Minä sanon halloween-juhlille ja koristeille jee, mutta karkki keppostelu-kierroksille buu! Ihan sama tässä kuin pääsiäisen virpomisessa, mulle ovelta ovelle karkin kerjäys on ehdoton ei (sitten disclaimerit, että joo on kiva niille jotka tykkää, etenkin jos menevät oville joiden takana on sovitusti ilahtunutta jengiä avaamassa).

    Meillä päin (läntinen Hki) karkki-ja-kepposkierrokset ei ole ”Se Juttu” halloweenissa. Sen sijaan juhlat on, pienet juhlat, suuret juhlat, kaikki siltä välitä. Niinpä koulussa oli halloween-disco (mä aattelin että ehkä isompien juttu kuin ekaluokkalaisten, mutta lapsi halusi mennä ja voi vitsi kun oli hienosti järjestetty juhlinta ja kivaa oli ollut), oli ip-kerhon halloween herkuttelut ja naamiaiset ja vielä huipentumana lapsen omat halloween juhlat kotona. Näitä suunniteltiin pitkään, lapsi toteutti koristeluita upealla pieteetillä, leivottiin hurjia herkkuja ja lapsen iloksi kaivoin ilmapallojemmasta kaikki oranssit pallot ja ostin kurpitsabannerin ja Dia de los muertos-viirin. Ohjelman suunnitteli ja toteutti lapsi ja viettivät kunnon kikatusjuhlat kavereiden kesken (mm. pimeä huone ja ledituikut oli pop). Itsekin ihan innostun tästä, etenkin etelä-amerikan ”kuolleiden päivä” versiosta, paljon enemmän pohjois-amerikkalaista enemmän (Coco-elokuvaa on myös katsottu viime viikot paljon kotona ja sound trackia kuunneltu).

    Mutta nyt on halloween-mennytty, siirrytään suoraan joulufiilistelyihin lapsen kanssa (sääntö on nimittäin että ei ennen marraskuuta….miehellä hajoo pää jouluhulluihin perheen naisiin ja joululauluihin muuten) :D

    • Enski
      4.11.2019 at 17:51

      Ihan sama ajatus! Halloween siinä määrin, että saa leipoa iljettäviä juttuja ja naamioitua, kaikkia juhlia yms. Mutta tuo ovelta ovelle kiertely on mielestäni liikaa. Pääsiäinen sais riittää siihen. Tuli muuten just äsken mieleen (tosta tätä kommenttia lukiessa että jos oven takana on jengiä innoissaan) että kun ei oikein voi tietää kuka tykkää, että oispa vaikka sellanen perinne että jos oven vieressä on tyyliin kurpitsa, niin sinne on ok mennä keppistelemaan!

      • Ams
        4.11.2019 at 19:06

        Kirjoitit että olisipa sellainen perinne että jos oven vieressä on kurpitsaa niin sopii mennä keppostelemaan… Eikös se jo ole niin?
        Ainakin itse tulkitsen aika suoraviivaisesti niin, että jos ovessa / oven pielessä on kurpitsaa, haamuja, hämähäkkiä tai muuta halloweenjuttua, niin asukkaat haluavat viestiä muillekin, että täällä juhlitaan halloweenia, ja sinne ovelle sopii mennä halloweenin kuuluvalla Karkkikierroksellakin.
        Ja toisin päin: jos halloween perinteineen ei nappaa niin todennäköisesti siellä ovella ei silloin ole mitään koristettakaan.

      • krista
        4.11.2019 at 20:13

        Joo siis täällä meidän kulmilla tuollainen tapa orastavasti jo elääkin! Mekin laitettiin kurpitsa (heh just tuo lässähtänyt) portin pieleen ja ovessa oli myös koristeet. Hyvä merkki siitä, että saa tulla! (ja että odotetaan innolla karkkipurkit valmiina) Täällä meidän kulmilla lapset taitavat myös vähän tietää jo, että kenen oven taakse kannattaa tulla :)

        • Enski
          4.11.2019 at 22:19

          No hei onpa mahtava! Enpä ollut kuullutkaan, muka keksin hienon idean hah 😂 Itelle vielä ihan uutta että käydään kiertelee, ja lisäks se oikea kiertelypäiväkin on hakusessa nii ei oltu varauduttu. Ja kahtena päivänä meilläkin ovikello soi. Mut voipi olla että ku lapsi kasvaa niin meilleki rantautuu tuo kiertely 😅 Oon muuten myös vähän epätietonen että mitä karkkeja hallowenina annetaan? Ja kuinka paljon?

    • krista
      4.11.2019 at 20:10

      Mä oon suvaitsevaisempi tuon kiertelynkin suhteen :) Lapsena mä RAKASTIN sitä virpomiskiertelyä, tosin silloin annettiin enemmänkin rahaa kuin karkkia. Ja tämähän on tosiaan vähän niin kuin sama juttu. Puolivuosittainen kiertely :) Mutta meillä tosiaan käydään (ainakin toistaiseksi) vain tuttujen ovilla. Pääsiäisenä välteltiin alkuun karkkikierroksia ja käytiin etukäteen viemässä vaikka tarroja annettavaksi, mutta nyt on ainakin viime vuosi menty ihan perustyyliin ja on lapset saaneet ne karkkinsakin :)

      Ai hitsi niin kivoilta kuulostavat teidän juhlat! Myös täällä meidän kulmilla oli koulun diskoa ja iltapäiväkerhon, ja päiväkodissakin oli kekrijuhla – oikea bileputki kyllä! Naamiaispukuihin sonnustautumisia taisi tulla se viisi :D Kivaa oli! Millainen tuo Coco-elokuva muuten on, onko liian jännä vai onko kiva?

      Ja hih oon monesti nyt kuullut, että nyt saa aloittaa joulufiilistelyn :D Mulla ei kyllä IHAN vielä irtoa :D Vaikka en enää niin joulutylsimys olekaan kuin vielä ennen lapsia :D

      • Anna
        4.11.2019 at 20:25

        Meidän 5V pelkäsi Cocoa. Minusta oli aika upea ja hieno elokuva. Ei mitenkään tehty turhanpäiten pelottavammaksi. Ei siis ole mässäilty pelottavuudella vaikka elokuva onkin täynnä luurankoja.

        • krista
          4.11.2019 at 20:36

          Meidän lapsilla on vähän omanlaisensa juttu, mitä pelkäävät – luurangot esimerkiksi voisi olla ihan ok, mutta sitten ilkeät hahmot tai liian tunnepitoiset kohtaukset on a-i-v-a-n liikaa. Jännitys siis menee ja vauhdikuus ei haittaa, mutta tuollaisina empaattisina ja voimakkaasti tunteita kokevina pikkutyyppeinä jotkut sellaiset jutut voi olla ihan liikaa, jotka jotain toista ei hetkauta mihinkään :) Täytyisi varmaan itse vähän esikatsella ensin ja tsekata juonenkäänteet!

          • Anna
            4.11.2019 at 21:14

            Elokuvassa on tilanne jossa yksi hahmo kuolee lopullisesti pois ja on hetki jossa on todella voimakas positiivinen tunnelataus. Kannattaa ehkä tosiaan silmäillä elokuva itse ensin jos epäilyttää.
            Muusikit on kyllä hyviä ja minusta tuo on tosi hyvin tehty ja hieno leffa :)

      • A
        4.11.2019 at 21:06

        Coco on upea. Mun 7v. rakastaa sitä. Luurangot ja kuolema-aihe ei ole siinä musta pelottavia, vaan hassuja (luurangot) ja kuolemakin on musta mahtavasti ”kukaan ei kuole lopullisesti niin kauan kun on joku joka muistaa”. Pahis on, tietty ja aika kurja tyyppi. Ainahan pahis pitää olla. Mutta, tää on oikeasti aika tunteikas elokuva ja mun leffoissa käyntiin hyvin tottunut ja rajun menon kestävä, mutta tunteikas lapsi (melkein) parkui ääneen leffateatterissa lopun paikkeilla (suuri tunnemäärä, ensin surua että meneekö asiat huonosti ja sitten asiat kääntyi hyvin, joten onnenkyyneleitä). Ja en ihmettele, kyllä mulla itselläkin oli kyyneleet silmäkulmissa. Mutta siis sellainen leffa joka kestää useammankin katsomiskerran ja on visuaalisesti huikea, tarina on hyvä ja suosittelen lämpimästi sitten kun tuntuu että on sopiva ikä lapsilla (K-7 ikäraja on aika oikea).

        • krista
          4.11.2019 at 21:22

          Kiitos A & Anna hyvistä kuvailuista! Heti huomasi, että ei ole meidän leffa tämä(kään). Ehä mä itse voisin sen katsua, mua itseä eniten kiinnostaisi! :D Mutta joo lasten kanssa toistaiseksi me ollaan Risto Räppääjä ja Onneli ja Anneli -linjalla, mutta olisi kiva joskus katsoa jotain muutakin :D Mutta eipystyeikykene :) <3 Esimerkiksi elokuvaa "Sing" me ajateltiin aika harmittomana, mutta sittenpä siellä olikin sellainen kohta, jossa poika ja isä oli riidoissa, isä karkasi vankilasta että ehtisi katsomaan poikansa esitystä. Joo a-i-v-a-n liikaa :) Sarjassamme "kun on tunteet" <3

          • A
            4.11.2019 at 22:17

            Kyllä niiden jännempien leffojen aika joskus tulee lapsillekin (omaan tahtiin on hyvä mennä), sitä kannattaa odottaa sillä leffojen keskimääräinen viihdyttävyystaso nousee paljon sallitusta K7 siirryttäessä (siis hyvä leffa on tietty hyvä oli sen ikäraja mikä hyvänsä, mutta kun käydään katsomassa lähes kaikki lasten leffat mitä tulee, niin tulee nähtyä laatua laidasta laitaan…välillä meinaa nukahtaa ja välillä on sit ihan fiiliksissä itsekin, esim. Coco oli tällainen). Tuo Sing oli munkin tytöstä ihan kamala (siis niin kamala, että kun hän oli sen isoäitinsä kanssa leffassa katsonut, niin vähään aikaan ei sitten mitään leffoja halunnut katsoa ollenkaan). Ja Risto Räppääjät ja Onnelit ja Annelit on pääsääntöisesti kivoja, mitenköhän teidän tytöt tykkäisi Heinähatusta ja Vilttitossusta? Meillä odotetaan akuutisti Frozen 2:sta (köh,vein mun melkein 4v:n aikanaan elämänsä ekaan leffaan katsomaan Frozenin Orioniin ja se oli ehkä elämys joka teki tytöstä leffafanin). Mahtavuus on sekin, että lapsi osaa jo lukea sujuvasti ja voi mennä tekstitettyihin leffoihin, juhuu, ei enää pakkodubbausta. Lapsi itse odottaa eniten sitä, että pääsisi näkemään Harry Potter elokuvia (ne on K12, eli vielä saa odottaa, ainakin sinne 9v. synttäreihin asti…), kirjoja kun on luettu jo 4. osaan asti.

  • Heidi A
    4.11.2019 at 16:08

    Mä aikoinani lapsena jo tutustuin tuohon Halloween-hommaan ennen kun muut edes tiesi mikä se on 😄 Olin nähnyt Hocus Pocus-leffan ja siitä inspiroitunut. Sitten teininä luin sen hengellisen puolen juhlasta, eli pyhäinpäivän historiasta ja eri traditioista ympäri maailmaa, ja rakastuin kyseiseen juhlaan totaalisesti. Minulle Halloween ei ole vain se koriste-häslinki, vaan myös menneiden muistaminen, ja kuolleiden kunnioittaminen. Halloweeninahan juhlitaan Samhainia, joka on ns pakanoiden uusi vuosi, ja se on vuoden suurin juhla, jolloin muistellaan kuolleita ja valmistaudutaan uuteen elämänsykliin kun talvi pistää maan horrokseen. Nämä amerikkalainen karnevaalimeiningit ovat vaan sellainen kiva lisä.

    Mulla on tapana aina järjestää Halloween-juhlat, mutta viimeisen parin vuoden aikana en ole asuntohäslingin takia voinut (kämppikset eivät ole innostuneet ideasta) :( Toivottavasti ensi vuonna olisi oma kämppä minne pääsisi taas kestittämään ihmisiä!

    • krista
      4.11.2019 at 20:26

      Oi, tuo onkin mulle ihan uutta – tosi mielenkiintoista! Mulle on tuttu vain se kekripukki ja kekripukin polttaminen, mutta siitäkään en tiedä sen enempää.

      Mä itse taisin viettää ensimmäiset Halloweenini muistaakseni joskus 19-20-vuotiaana, kun kaikenlainen vampyyriromantisointi oli tietysti vallalla ”siinä skenessä”, jossa liikuin. Ravintola Teatrossa taisi olla silloin tällaisia bileitä, vuosi on ollut jotain 98-99 :) Muistaakseni mä olin aina joku lateksiin ja kumiin pukeutunut syöjätär :D Mutta tällä tavalla ”valtavirtaa” tuo ei vielä silloin missään tapauksessa ollut vaan sellainen goottivampyyrinrakastajien juttu :)

  • Torey
    4.11.2019 at 17:56

    Meillä Halloween on odotettu juhla! Lapset suunnitelle miten pukeutuvat jne. Ostetaan kurpitsat ja tehdään niistä parvekkeelle lyhdyt. Palavat itseasiassa parhaillaankin tuolla.
    Koristuksia ei muuten osteta. Lapset sai joskus lepakkovalot, mutta tänä vuonna unohdin ne ripustaa. Kuitenkin koristeet, jotka menevät vuosikausia. Samat noitahatut on menneet vuosia ja usein riittää kun pukeutuu mustaan ja sitten laitetaan kasvot sen mukaan ollaanko kissoja, noitia, vai vampyyreja. Eli aika pienellä panostuksella kyllä pääsee. :)
    Mä olen niitä ihmisiä, jotka rakastaa kaikkia arjen piristäjiä. Joten ehdottomasti sanon kyllä tällekin juhlalle. :D

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/11/04/ystavista/

    • krista
      4.11.2019 at 20:31

      Me muuten kans ajateltiin tänä vuonna, että jos ostaisi sellaiset noidanhatut ja viitat, niin ne menisivät monta vuotta. Kun Joel kävi niitä viirejä ostamassa, pyysin katselemaan samalla viittoja – mutta kuulemma halvimmatkin olivat olleet parikymppiä, niin ei ollut ostanut. Mutta joskus voisi ostaa vaikka mustaa kangasta viitoiksi! Samoin kierrätysryhmistä tällaisia voi varmasti bongailla, jos on jatkossa tarkkana!

      Ja toi on niin totta, koristeita voi tosiaan käyttää vuosikausia. Itse sen päätöksen tekee, jos haluaa ostaa krääsää joka vuosi – ei se ole mitenkään ”pakollista” kivat juhlat saadakseen. Voi käyttää yksiä kerran ostettuja koristeita tai vaikka askarrella kaiken itse!

  • Miitu
    4.11.2019 at 18:08

    Eiks oo mahtavaa tää vanhemmuus: Ti-Ti Nalle – Never! Halloween – Never! Kohta varmaan vuorossa kotibileet käty-tyyliin 🥴

    • krista
      4.11.2019 at 20:32

      No just näin :D :D :D Never-neverit on kyllä muuttuneet aika monta kertaa! Mutta apua, ollaanko me joskus käty-meiningissä, auts, varmaan ollaan. Mä tiedän käsitteen vain Risto Räppääjästä, mutta sentään tiedän :D

      • Nro 26
        5.11.2019 at 13:47

        Mikä ihmeen käty-meininki?

        • krista
          5.11.2019 at 14:03

          Hihihihi! ”Kämppä tyhjänä” -kotibileet, jos oon oikein ymmärtänyt – Risto Räppääjästä siis, en tiedä onko yleisempikin nimitys, ehkä on :D

          • Sanjana
            5.11.2019 at 23:46

            Kyllä nuoret ainaki käyttää, ikähaarukkaa 0-18 töissä kohtaan niin siellä kätyt vilisee :D

  • Anna
    4.11.2019 at 19:52

    Inhoan. Inhoan sitä mitä halloween tuo minulle ensimmäisenä mieleen. Kurpitsahirviöt, haamut, lepakot yms. Pidän lepakoista, mutta vain oikeista. En niistä mustista batmanlepakkosilueteista. Kurpitsat ovat kauniita, mutta ilman naamaa (no joo, voi ne olla hauskojakin, mutta ehkä tämä on vähän periaate ärsytystä ;P ) ja vainajien ja henkien muistaminen on minusta hyvin kaukana niistä kaapuhemmoista joita haamuiksi kutsutaan.
    Kuitenkin pidän sadonkorjuujuhlasta. Halloween on irlantilainen juhla johon kuuluu mm lantun kaivertaminen lyhdyksi ja ylipäätään tähän vanhaan vuodenvaihteeseen ja satokauden päätökseen on liitetty ympäri maailmaa henkimaailman ja meidän maailmamme välisen yhteyden aukeaminen ja se että vainajat ovat kulkeneet täällä meidän joukossa ja heitä on muistettu, heille on katettu kekripöytää ja lämmitetty kekrisaunaa. Suomen kekriinkin on kuulunut se että lapset ovat kiertäneet pukeutuneina talosta toiseen pyytämässä keskitystä. jos kestityksestä kieltäydytään ovat lapset alkaneet särkeä talon uunia kunnes saavat tarjottavaa. Ja kekriä on myös vietetty eri taloissa eri aikoina riippuen milloin kunkin talon syystyöt on saatu päätökseen. Ja tässä kohtaa on tosiaan myös ollut sellainen ajanjakso kun on otettu rauhassa vanhan ja uuden vuoden välillä.
    Sittemmin kirkko on tehnyt kekrille saman minkä suurimmalle osalle vanhoista perinnejuhlista että se on muokattu vastaamaan kirkon tarkoitusperiä. Esi-isien henget ovat vaihtuneet pyhimyksiksi. Eivät ole saaneet ihmisiä lopettamaan vanhoja palvontamenoja muuten kuin liimaamalla päälle kristillisen juhlan.

    Meillä on ollut jo useana vuonna tapana että pyhäinpäivän aattona käydään läheisessä vanhassa uhrilehdossa viemässä kuppikiville vähän siemeniä ja rusinoita. Pidetään vanhoja tapoja hengissä ja opetetaan lapsille tämän maan historiaa.
    Sen jälkeen kävellään kirkolle ja viedään hautausmaalle kynttilät. Kotiin tultua syödään vähän satukauden naposteltavaa sekä kekrikakkua. Ollaan myös avattu glögikausi tässä kohtaa ja laitettu ensimmäiset talvivalot pihalle.
    Tänä vuonna suunnittelin meille vähän isommankin juhlan. onhan kekri kuitenkin ollu se vuoden suurin juhla ja meillä se on ollut aika vaatimaton esitys.
    Valitettavasti keksin idean tuohon juhlaan vasta kekrin jälkeen :D
    Ajatuksena että edelleen perjantaina käydään kuppikivillä ja haudoilla. Sen jälkeen mentäisiin kekrisaunaan. Lauantaina aamulla syötäisiin viiliä, talkkunaa yms marjojen ja hillon kanssa (perinteisiä kekriruokia) ja laitettaisiin kekrilounaalla karjalanpaistia (perinteinen kekrin juhlaruoka on karjalanpaistin tyyppinen paistiruoka).
    Lisäksi olisi lapsille kekrileikki jossa he saavat ihan keskenään huoneessaan pukeutua pelottaviin asuihin ja tulla aikuisten luokse pyytämään aikuisilta kestitystä ja herkkuja ja jos ei herkkuja tipu kyllin nopeasti niin lapset alkaisivat sotkea taloa. Kaataa leluja lattialle ja mättää kirjoja hyllystä yms. kunnes herkkuja on tarjolla. Herkuttelun jälkeen siivottaisiin tietysti porukalla, mutta veikkaan että luvan kanssa sotkeminen olisi lapsista hurjan hauskaa :D
    Ja tuo kekri voisi meillä kestää koko viikonlopun niin että jos joku päivä ei jonain vuonna ehdikään tehdä jotain niin sen voisi hyvin riistää seuraavaan päivään. Eli rennon aikataulun perhejuhla joka kunnioittaisi vanhoja perinteitä.

    Minä muuten voin pahoin niistä kaikenlaisista sormiherkuista, meikatuista haavoista ja verisistä zombienaamoista. Ihan fyysisesti voin pahoin kun näen kuvia tällaisista kaverien järjestämistä ”kivoista” ja ”hienoista” jutuista.

    • krista
      4.11.2019 at 20:41

      Hei hitsi, tämähän on ihan älyttömän kiinnostavaa, nyt tuli ihan sellainen fiilis tästä sun ja Heidin ylläolevasta kommentista, että tekisi mieli lukea tästä enemmänkin! Ja siis VAU tavallaan tuo lasten pukeutuminen kuuluu siis meidän omiin tapoihinkin, se jotenkin lämmittää mieltä <3
      -
      Mun mielestä etenkin nuo kurpitsat ovat ihan valtavan valloittavia. Varmaan siksi, kun ovat oransseja :D Mä en jotenkin pääse yli siitä, miten mahtava tuo meidän (eka kaiverrettu ikinä!) kurpitsa on ollut, kaikkine jäätymisineen ja lässähtämisineen.
      -
      Toi sotkemisjuhla kuulostaa aika hauskalta :D :D :D

  • Karina
    5.11.2019 at 11:10

    Mä tykkään myös nykyään Halloweenista naamiaisjuhlana ja koristeina, mutta trick or treating ei ole meidän juttu. Se jakaa niin paljon mielipiteitä ja kun ei siitä oikeasta päivästäkään (joka on 31.10. oli se mikä viikonpäivä tahansa – ellei sitten päätetä tuota kekriä vakinaistaa niin kaikki on tyytyväisiä kun se on perjantai kai aina) päästä yhteisymmärrykseen niin voisi jättää kokonaan pois. Isossa Britanniassa ja Yhdysvalloissa Halloween on ihanan yhteisöllinen tapahtuma, ja se karkki ja keppostelukin hauskaa. Mua niin ärsyttää tässä suomalaisessa nykykulttuurissa että jopa virpomispäivänä täytyy riidellä että onko ok virpoa ja kelle saa mennä ja kelle ei saa ja onko 12v liian iso virpomaan jne. Jenkeissä mennään pienten kanssa koko perhe, isommat tietty keskenään, kaikilla hienot asut joita ihaillaan ja ihmetellään ja kaikilla on kivaa. Yksi bloggari jota seuraan IGssä asuu lapsineen New Yorkissa ja sen kuvista ja stoorista päätellen siellä oli ihan mahtava meno! Ja kun siellä ei kerrostaloihin pääse, niin karkkia saa esim. kaupoista ja ravintoloista. Ärsyttää kun meillä kaikkien juhlien pitää olla niin hartaita ja yksityisiä ja kunhan ei nyt aiheuteta häiriötä kellekään ja kunhan nyt vaan kellään ei ole liian hauskaa (paitsi Vappu!! Joka ei valitettavasti ole kummoinenkaan lasten juhla…)

  • Tilia
    5.11.2019 at 15:58

    Tuo kiertely ja keppostelu voidaan minustakin jättää pois ainakin niin kauan, kun ei ole selkeästi tiedossa, minä päivänä sitä pitäisi tehdä. Ongelmahan on siinä, että Suomen pyhäinpäivä on muutettu marraskuun ekalta päivältä viikonloppuun eikä se pysy vuosittain ”oikealla” paikallaan niin kuin ei kyllä Suomessa juhannuskaan. Näin ollen halloweenin viettäminen 31.10. tuntuu hassulta, jos se ei meillä satu pyhäinpäivän aatoksi. Moni muksu taas on juuri aattoiltana matkalla autossa sinne isovanhempien luo hautuumaapaikkakunnalle, joten ei pääse juuri silloin kerjuulle eikä lastenjuhliin.

    Virpomisessa minusta on kiva, että lapsi askartelee sen vitsan virvottavalle ja haluaa toivottaa hyvää virvottavalle, vaikkei kaikki muksut sitä nyt niin ole sisäistäneetkään, vaan ovat lähinnä karkin perässä liikkeellä. Mutta siinä kuitenkin annetaan JA saadaan, ei pelkästään kerjätä. Kiertelyn voisi myös kohdistaa samanmielisiin kaveriperheisiin eikä käydä mummeleita pelottelemassa eikä varsinkaan sotkemassa esim. vessapaperilla pihoja, jos karkkia ei tipu.

    Muuten nuoriso pitäköön Halloween-bileitä koulussa ja kotona ihan niin paljon kuin sielu sietää. Kivaa askartelua, leipomista ja roolivaatteiden miettimistä. Toisaalta ei kyllä yhtään harmita, että omat muksut alkavat kasvaa jo ulos jo tästä touhusta eikä diskoonkaan kiinnostanut ketään tänä vuonna lähteä. Nykylapsille Halloween on kyllä jo vappua isompi karnevaali, eikä vähiten siksi, että noita krääsämainoksia pukkaa postiluukusta koko syksyn. Mutta ajat muuttuvat. Oma isäni pitää edelleen isänpäivääkin tyhjänpäiväisenä mainosmiesten keksintönä, joka on otettu kalenteriin vain kalsarimyyntiä nostamaan.

    Meillä on omassa ystäväpiirissä ollut jo kohta 20 vuotta kekriperinne, ja niitä vuosittaisia lähiruokasyöminkejä kyllä lapsetkin odottaa kovasti ja kyselee etukäteen, milloin sitä vietetään. Meidän kekriin ei kyllä kauhunaamiaiset kuulu, vaan tehdään ruokaa yhdessä, laitetaan vähän siistimmät vaatteet päälle, poltetaan kynttilöitä ja viihdytään yhdessä.

  • EevaH
    7.11.2019 at 22:32

    Mä sanon kyllä tähän yök. En nää sitä hauskan höpsönä naamiaisjuhlana, vaan esim. kouluiässä halutaan olla pelottavia. Viime vuonna ekaluokkalainen pelkäsi koulun diskossa ja tänä vuonna kaupan halloween hyllyjä piti väistellä. Jokainen tietysti päättää miten itse pukeutuu, mutta herkän lapsen äitinä tämä lähinnä ärsyttää.