Olette varmaan nähneet ne Facebookissa kiertävät ”be like Bill” -meemit. Munkin oli pakko kokeilla. Sain tällaisen:
Hmmm. Oiskin totta.
Enemmänkin mä oon tää klassinen:
lähde: https://xkcd.com/386/
Oon mä ehkä vähän parantunut. En ala väittelemään (kovin usein) vaikkapa Facebookissa tuntemattomien kanssa. Paitsi öö joskus. Poikkeustapauksissa. Silloin, kun muut ovat ihan tosi-tosi väärässä. Ööö eiku?
Kemikaalicocktail-blogin Facebookissa perjantaina mun oli tarkoitus kommentoida sinne postattua laku-uutista, mutta sitten se jotenkin jäi. Olisin vastannut ”miksi ei kielletä lakritsin sijaan aspartaamia” -äläykseen niin, että aspartaamia on tutkittu paljon, ja sen EI OLE katsottu olevan vaarallinen sikiölle. Ja lakritsia on tutkittu, ja sen ON katsottu olevan vaarallinen sikiölle. Että siksi.
Oman blogin puolella alkuun koin jollain hassulla tavalla velvollisuudekseni vastata kaikenlaisiin kommentteihin. Vaikka ihan selvästi olisi nähnyt, että kommentoijalla vaan ärsyttää jokin ja se purkaa sitä ärtymystään… no: minuun. Joskus asiat jäivät kummittelemaan mieleen ja veivät yöunetkin.
Joskus edelleen.
On ollut kuitenkin ihan hurjan vapauttavaa tajuta, että vaikka mä pidänkin tällaista blogia (ja oletteko tulleet ajatelleeksi; vieläpä maksan siitä ilosta, ei tällaisen sivuston ylläpitäminen nimittäin mitään ilmaista huvia ole!), mä en ole millään tavalla tilivelvollinen vastaamaan mihin-tahansa-joku-keksii-kysyä. Joskus koin siitä painetta; tuntui, että kysymysmerkit huusivat vastaajaansa. Mutta tosiaan; tajuta se, että vaikka mä mielelläni keskustelen, mulla ei ole mihinkään velvollisuutta.
Se on vapauttava ajatus, mutta samanaikaisesti opettelen sen asian sisäistämistä edelleen.
Myös tämä tän talven jatkunut MV-linkkijakobuumi (miten ne tuleekin aina Facebookiin näkyviin…?) on jotain opettanut. Ikään kuin saanut taas jonkin mitan täyteen. Sellaisen ”mä poistan ton henkilön näkyvistä Facebookissani” -mitan. Sellaisen ”urpoimmista mielipiteistä ei tarvitse välittää” -mitan. Että maailmassa on ihmisiä, joilla on oikeasti-oikeasti urpot mielipiteet ja mun ei tarvitse välittää niistä. Koska ne eivät välittämisellä muutu, provosoituvat vaan.
Joskus mä iltapalapöydässä avaudun, kuinka siellä-ja-siellä keskusteltiin sellaista-ja-sellaista.
”People are idiots”, Joel naurahtaa.
Se tarkoittaa sillä sitä, että anna niiden olla sitä mieltä, sä et voi siihen vaikuttaa.
Että mieluummin keskittyy niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa. Ja ehkä tapoihin, joilla voi vaikuttaa.
Niin kuin vaikkapa blogin kirjoittamisella. Mä usein haluan nostaa täällä keskusteluun sellaisia aiheita, mitä itse pidän tärkeinä. Se on iso etuoikeus. Joskus voi herättää vaikka jonkun ajattelemaan jotain tai välittää jonkun tiedon.
Täällä blogissa käydään tosi usein hyvää keskustelua. Mä oon kiittänyt tästä ennenkin, mutta kiitän myös nyt – viimeksi just perjantaina (täällä) tuli aihetta kiitokseen. Hyvät keskustelut aina palauttavat uskoa ihmiskuntaan :)
Kiitos! Kiitos, kun olet täällä! Kiitos, kun kommentoit! Kiitos, kun keskustelet!
Kiitos, kun et ole idiootti :)
50
Heispi
24.1.2016 at 21:03Hahaa! Kiitos kun et ole idiootti :D
–
Mäkin vähintään itsekseni kiehun: Te Ootte KAikki väärässä! MINÄ OLEN OIKEASSA! :D ja välillä mä vaan luulen olevani.. en toki vänkää jos olen väärässä. MUTTA yleensä luulen ainakin olevani oikeassa :D
krista
24.1.2016 at 21:36”Kiitos, kun et ole idiootti” on ihan hyvä kiitos antaa ja saada silloin tällöin :) Toimii myös esimerkiksi parisuhteessa :)
JMT
24.1.2016 at 21:52Vitsit ku ittelläki menny jo hermo noihin mv-lehtien jakajien kans, mutta oon vielä hillinnyt itteni ja ollut isommin kommentoimatta tai poistamatta frendeistä, vaikka onkin tehny mieli. Kiva tietää et muillakin joskus vaikeaa olla provosoitumasta :)
krista
24.1.2016 at 23:07”Pahinta” (?) siinä on, että joskus tuo on romuttanut omat käsitykset jostain tyypistä ihan ns. hyvänä tyyppinä. Sata MV-linkkiä myöhemmin… :( Ja myös tykkäykset kun nykyään näkyy.
–
Mutta joo onneksi tuo on niin helppoa kuin ”hide”. Sillähän ne lähtee. Jos ei tee mieli käydä vähän erikseen katsomassa ja provosoitumassa :)
JMT
25.1.2016 at 06:06No sehän se on ettei enää oikein luota toiseen kun näkee et kuinka kaukana meidän ajatusmaailmat on toisistaan..
Mutta kyllä mä ainakin provosoidun kun porukka alkaa höpöttään ”maahantunkeutujista” (mv-lehden käyttämä sana pakolaisista) et eikö niillä oikeesti oo mitään lähdekritiikkiä ja porukka lukee noita ”artikkeleita” tosissaan…
Tosin facessa on mukava unfollow nappi et ei nöy toisen päivitykset ja tykkäykset mun feedissä :)
Hannele
24.1.2016 at 21:54http://www.elinahytonen.fi/2013/01/uusimpien-tutkimusten-mukaan-aspartaami-tekee-sairaaksi/
krista
24.1.2016 at 22:57Kirjoittaja on kiinalaisen lääketieteen terapeutti.
–
En siis millään tavalla ole ”keinomakeiden” ystävä, mutta aspartaamia on tosiaan tutkittu paljon ja tämäntasoista tutkimustulosta siitä ei ole saatu. Toivottavasti tutkitaan edelleenkin ja raportoidaan (tieteellinen taho) tuloksista.
ElinaBeE
24.1.2016 at 22:00En ollu ennen tätä edes kuullu tosta Mv-julkaisusta. Oli pakko googlettaa :D Hihiii, onhan se siis kamalaa että tuollaista kirjoitellaan, mutta jotkut jutut oli jopa hauskoja kun ne oli niin tuulesta temmattu! Hävettää nyt kyllä vähän, että edes kävin kyseisellä sivulla.
–
Mun mielestä on kiva kun bloggaajat ei vastaa kaikkeen! Se jotenkin osoittaa sellaista kylmäpäisyyttä, jota arvostan, eli isot propsit siitä, ettet lähde kaikkien nenänkaivelijoiden leikkiin mukaan. Mutta myös iso kiitos siitä, että tunnut usein vastaavan ihan tavallisiin kommentteihin joissa ei edes välttämättä kysytä mitään :)
krista
24.1.2016 at 23:12Apua, nyt mä vahingossa mainostin sitä :D Mutta oi miten oot välttynyt; ylistys sun FB-kavereille!
–
Joo ja mähän siis TYKKÄÄN täällä juttelusta! Jatkuva harmitus on se, että en ehdi vastata kaikkiin kommentteihin, kun oikesti haluaisin. Ja joskus jää sellainen olo, että joku kommentoija ihan vilpittömästi on antanut itsestään ja käyttänyt aikaa kommentin kirjoittamiseen – ja sitten mä en ehdikään vastata just siihen, kun yhtä aikaa puskee kymmeniä ja mulla on… …no, nää kaksi lasta ja perhehärdelli tässä. Mutta joo vuorovaikutus on tän blogin ydin! <3
Muumi
24.1.2016 at 22:18Kaikki ei katso maailmaa niinkuin sinä, ja he ovat silti yhtä oikeassa kuin sinä. Suvaitsevaisuutta olla erilainen ja olla eri mieltä. Ei ole yhtä totuutta…
krista
24.1.2016 at 23:04Voivat vapaasti tunkea totuut… :D Eiku!!!!! …ilmaista vapaasti totuuttaan jossain muualla kuin mun FB-feedissä tai mun omalla nettisivulla :) Suvaitsen heidät aivan hyvin jonnekin muualle :) He voivat vaikka siellä MV:n sivulla ”keskustella”, mutta tää on mun omistama sivusto – haha, mä päätän :D
–
No ei vaan vakavissaan: keskustelu on hyvästä ja on ihan super-super-huipua, miten tän blogin ansiosta on tullut viimeisen neljän vuoden aikana keskusteltua tosi erilaisten ihmisten kanssa – se arvartaa maailmankuvaa ihan oikeasti ja vilpittömästi! Ja mä nautin siitä! On vaan sitten sitä selvästi ”erilaista totuutta”, josta käytin tuota sanaa urpo. Se on vaan jotain ihan muuta; kyllä te tiedätte sen eron :)
M
26.1.2016 at 22:46Hyvin monissa asioissa kaikki todellakaan eivät ole yhtä oikeassa. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, mutta kaikki mielipiteet eivät ole. On ihan eri asia perustella näkemyksiään omilla ennakkoluuloillaan, fiiliksillään ja olettamuksillaan kuin esimerkiksi tutkitulla tiedolla. Jos puhutaan ravinnosta, ravintoterapeutin mielipide on arvokkaampi kuin autonasentajan. Jos moottoreista, autonasentaja on todennäköisemmin oikeassa. Get the point?
Iina / Bebe au Lait
24.1.2016 at 22:23Tää on kyllä paha, kun imettäessä usein selaa nettiä ja päätyu lukemaan jotakin, jota ois ihan pakko kommentoida, mutta poika on tississä kiinni enkä siis pääse koneelle. Ja puhelimellahan en jaksa romaanimittaista avautumista kirjoittaa! :D
krista
24.1.2016 at 23:15No hei se toimii ehkä sitten ihan hyvänä suodattimena – noin niin kuin puolivahingossa! Mutta kännykkäkommentointi tosiaan on vaikeaa. Mä kans tavallisesti mobiiliyhteydestä vaan luen, ja sitten yritän järjestää ”koneaikoja”, jolloin kommentoinkin. Silloin sitä usein kommentoi just omassa blogissa (jos ehtii edes siellä!) ja muu sitten vaan aikapulan takia jää. Se on tosi harmi! Mutta elämää…
miima
25.1.2016 at 08:10Joskus opiskeluaikoinani luin Kemikaalicocktail- blogia, ja voi elämä, millaista sensuuria ja nimittelyä blogisti harjoittikaan…Juuri urpoja olivat ksikki, jotka olivat eri mieltä kuin bloggaaja.
krista
25.1.2016 at 13:30Kyse voi olla myös siitä, miten sen mielipiteensä esittää… Pakko tässä paljastaa, että sä olet tän blogin ainoa ihminen, jonka olen laittanut bannilistalle. Vapautin sieltä tämän kommenttisi aamulla.
Vannikkila
25.1.2016 at 12:25Ja samalla on jännää huomata, miten ihmiset provosoituu ihan täysin erilaisista jutuista. Totta on, että moni kaveri omaa aikalailla samanlaiset arvot, mut sitten on näitä, joista huomaa joidenkin kantojen olevan täysin sieltä toiselta laidalta. Ja ah aina sitä aikaa kun on jotkut vaalit tulossa tai menossa :D Silloin itse lähinnä haluaa facebookissa käydä vain katsomassa pelaamassa :D
–
Mun pitäis opetella tuota ”välittämättä olemista”, mut ei nettimaailmassa vaan tosielämässä. Kuulostaa julmalta, mutta on tahoja, joiden tekemisistä saatan stressata itseltäni yöunet, kaiken rentouden ja motivaation kaikkeen. Ja tiedän, että kyseessä on silti asia, johon mä en voi vaikuttaa ja johon tosiasiassa en edes halua puuttua. Pitäisi siinä mielessä osata laittaa oma koti selväksi prioriteetiksi. (On ainakin selvää, että en sovi hoitoalalle – huolehtisin itteni hengiltä :)
–
Ja mitä joku kommentoi väärässä olemisesta. Minähän en vieläkään pysty sanomaan olleeni väärässä (tai jos sanon, pitäisi vastapuolen todella osata arvostaa sitä, että sanoin sen ääneen!), mutta edistystä on tullut, koska nyt voin jo todeta toisen olleen oikeassa. Mutta sehän ei tarkoita, että minä olin väärässä, katsoin vaan ehkä hieman eri kantilta ;D
krista
25.1.2016 at 13:51Hitsi kun nyt tulee mieleen se joku aforismi/elämänviisaus, joka ei sit kuitenkaan tule mieleen :D Se sellainen ”voimaa sopeutua niihin asioihin, joita ei voi muuttaa” jne. Se EHKÄ sopis tähän JOS sen muistais :)
–
Hahaa, mutta toisen ”aforismin” muistan – se oli sellainen muovinen seinälle laitettu lärpäke suoraan 90-luvulta. Siinä luki: ”Jotkut ihmiset eivät myönnä virheitään. Minä myöntäisin, jos minulla niitä olisi.” :D Jostain syystä mä sain sellaisen joululahjaksi joskus teini-ikäisenä :D
Ilargia
26.1.2016 at 23:14Olisko se tämä tai joku tästä tehty muunnos (versio Wikipediasta, jossa näköjään kulkee nimellä ”Tyyneysrukous”: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tyyneysrukous): ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”
Olis kyllä ihan hyvä tavoite itsellekin: )
krista
27.1.2016 at 11:34Joo, just tämä! :)
–
(sori viivejulkaisu, roskapostisuodatin nappaa usein kiinni, jos on linkki)
Heidi
25.1.2016 at 12:31Mummikin aina opetti että mielipiteitä saa olla, mutta niitä ei aina tarvitse ääneen sanoa. Valitettavasti se jää meikältä välillä muistamatta :D
krista
25.1.2016 at 13:37Hyvä oppi – erityisesti sovellettuna :) Toisaalta mielipiteen esittämisen taito on lahja ja… no: taito! Just se, että voi ilmaista eriävänkin kannan, mutta niin, että kaikilla on edelleen hyvä mieli! Näinä nettiärinan aikoina tuo puoli jää niin harmillisen usein toteutumatta…
katjaa
25.1.2016 at 13:10Mitä pahaa on omien mielipiteiden kertomisessa?
Tämä Suomi on aina ollut yksi konsensushelvetti, jossa yritetään sensuroida ”väärät” mielipiteet.
Minulle ei tulisi mieleenkään lähteä poistamaan fb:sta tai muutenkaan ystäväpiiristäni niitä, jotka ajattelevat vaikkapa pakolaispolitiikasta eri tavalla kuin minä. Saati nimittelemään heitä idiooteiksi tai urpoiksi.
krista
25.1.2016 at 13:32Sä oot niin hyvä ihminen. Mä oon erityisesti huomannut sen viestejäsi poistaessani :)
LauraM
25.1.2016 at 16:02Jotkut on käsittäneet mielipiteenvapauden väärin. Joo se on kaikilla, mutta tosiaan kuten tässäkin keskustelussa oli, voi itsensä ilmaista niin monella tapaa. Asiallisesti ja perustellen on paljon parempi kuin huutelemalla omia mielipiteitään ainoina totuuksina ja jos joku ihan asiallisesti on eri mieltä, niin sitten aletaan selittää, ettet ymmärrä mistään mitään, jos noin sanot, hyväksyt pakolaisten rikokset jne jne. Tän paikkakunnan puskaradion yksi keskustelu fb:ssä oli kyllä.. Siellä jokainen, joka yritti sanoa, että älkää yleistäkö, että joka ikinen pakolaismies on rikollinen jne., ja samassa viestissään alleviivasi kuitenkin sen, että eivät he tietenkään keneltäkään rikoksia hyväksy, saivat heti rikinkatkuista palautetta, että ai susta on ok, että ne ahdistelee tyttöjä. Silleen tuli fiilis, että mistä näitä ihmisiä oikein tulee, eivät ees lue oikeasti sitä kommenttia vaan jankkaavat samaa! -.-
Olemalla asiallinen jne. vaikka oisi eri mieltä, pääsee aikas pitkälle. Oon käynyt harvinaisen antoisan keskustelun monta vuotta sitten liittyen ihan muuhun kuin pakolaisiin, vaikka minä ja kenen kanssa keskustelin, oltiin ihan eri mieltä asiasta, niin kun kumpikin kunnioitti toista ja ne oli ne asiat jotka oli eri mieltä, ei alettu osoitella toisiamme tms., niin keskustelu oli tosiaan antoisa.
Ja olin mä tänään eri mieltä hoitajan päätöksestä varpaani suhteen, sen sijaan että oisi alkanut inttää asiasta, hankin ensin pätevää tietoa reumahoitajalta tulehduksista ja kortisonista reumapolille soittaessani, etten varmasti puhu läpiä päähäni. Asia meni hyvin kun pystyin sanomaan tk:n hoitajalle puhelimessa, että reumahoitajan mielestä antibiootit eikä vain antibioottivoide, koska kortisoni peittää tulehdusta & märkivä tulehdus päällä, vaikka kortisoni saakin varpaani näyttämään ihan ok:lta :) Eikä se ole tän terveyskeskuksen hoitajan syytä, että ns. väärin neuvoi asiassa, koska jo tässä vajaan kahden kuukauden aikana huomannut kun reumaa oon tietänyt sairastavani, että yksinkertaisesti kaikki tietotaito reumasta ja näistä tällaisista jutuista kuin tuo kortisoni + tulehdukset on aika isoksi osaksi erikoissairaanhoidossa ainakin tällä suunnalla.
Toivon mukkaan en mee pahasti ohi aiheen tms. :D
Rirri
28.1.2016 at 20:54Mä niin tunnistan itseni näiden aina oikeassa olevien joukosta!;) ja tykkään kyllä usein kertoa oman mielipiteeni ihmisistä ja asioista, ennen vielä enemmän kuin nykyään. Aina koitan kuitenki pitää mielessä äitin opetuksen siitä, miten rehellisyys ei ole yhtään mitään ilman hienotunteisuutta. :)
krista
28.1.2016 at 21:20Toihan on aivan mahtavan hieno oppi: ”rehellisyys ei ole mitään ilman hienotunteisuutta”. Tykkään!