Ihan ensiksi sanottakoon, että jos joku pähkäilee, että menisikö Naistenklinikalle omalla autolla vai julkisilla, niin älä mene autolla.
Aikataulullisista syistä (tutkimushuoneeseen ei saa viedä lapsia, joten mummi järjesteli työpäiväänsä sopivan kokoisen tirpanhoitoaukon) minä jouduin menemään sinne autolla ja GRAAAAH mikä kokemus. Koko Töölössä valehtelematta ei ollut yhtä ainutta parkkipaikkaa vapaana. Epätoivoisen parkkihalliseikkailun päätteeksi jouduin jättämään auton hätärinä ”melkeiruutuun” varasto-oven eteen ja juoksemaan ison mahani kanssa puolipaniikissa vesisateessa ympäri sairaala-aluetta. Ja siis oikeasti juoksemaan, niin kovaa kuin vaan kunto kesti. (mikä ei tietysti ole juuri nyt kovin paljon) Ja mainittakoon vielä, että siellä suunnistaminen muuten ei ole helppoa – etenkin kun remontin vuoksi sieltä on joka toinen kulkuväylä on työmaa-aidoilla suljettu. Korvaklinikka, Silmäklinikka, Haartmanin sairaala, missä-missä-missä-mä-oon aaaaaargh!
Puoli tuntia ennen ultra-aikaa mä olin autolla siinä Naistenklinikan kohdalla. Ja lopulta viisi minuuttia myöhässä itku kurkussa ilmoittautumistiskillä. Onneksi ultraajat olivat puoli tuntia myöhässä aikatauluistaan ja sain jopa hengityksen tasaantumaan (ja kyyneleet pyyhittyä) ennen omaa vuoroani.
Ja ihan kuin maailmankaikkeuden kostoksi yksityisautoilusta: kun tulin sitten ulos Naistenklinikalta, siinä ihan j*mankauta edessä oli yhdeksän (!) vapaata paikkaa, ja parkkihallikin oli enää puolillaan.
Mutta siinä vaiheessa oli niin hyvä mieli tuoreista ultraterveisistä, että vesisadekaan (ja suunnistusseikkailu takaisin parkkihalliin) ei saanut enää hymyä hyytymään!
Minityyppi vilkuttaa!
Hyviä uutisia siis! Kaikki oli vatsasssa ihan niin hyvin kuin tuossa ultrassa vaan voi nähdä olevan. Voi miten ihanaa!
Ja se sukupuoli, tät-dät-dää…
Mulla oli ennakkoon vähän ”poikaolo”, mutta-mutta…
…tuossa kuvassa siis vilkuttelee pikkuinen sisko <3
1
Vierailija (Ei varmistettu)
21.11.2013 at 21:26Tuli ihan kylmät väreet ihanista uutisista! :) Nyt oikein oikein mahtavaa reissua teille neljälle!
Maarit
Kristaliina
21.11.2013 at 23:31Oi vau, hienosti arvattu! :) Meillä tuo Seela kans on ollut mielessä pitkään, ihana nimi!
Kristaliina
21.11.2013 at 23:29Ihana! :)
Arya80 (Ei varmistettu)
21.11.2013 at 21:48<3 Ihana nimipari.
kao kao
21.11.2013 at 21:59Voi ei, tuo on ihan kauheaa, kun sitä autoa ei vain saa mihinkään tungettua… :(
Mut ihana pikkuinen sieltä vilkuttelee <3
Leluteekin Emilia (Ei varmistettu)
21.11.2013 at 22:24Noi ultrakäynnit on kyllä _niin_ hankalia toisessa raskaudessa – mutta loppu hyvin kaikki hyvin. :)
Silkkitassu
21.11.2013 at 22:36Onnea tyttölupauksesta!! :) Ihana nimi!
annemi
21.11.2013 at 22:39Onnea Krista :) ja kaunis nimi!
Vierailija (Ei varmistettu)
21.11.2013 at 23:54Havaintosi pitää paikkansa :) On tutkitusti todennäköisempää saada samaa sukupuolta olevia sisaruksia. Tämä koska pariskuntien ” kemiat” suosivat jompiakumpia siittiöitä. Itselläni on 3 siskoa. Ja toinen tyttö tulossa :)
Vierailija (Ei varmistettu)
22.11.2013 at 12:07Eikä pelkästään ole pariskuntien kemioista kiinni vaan miehen tuottamien siittiöiden sukupuolikromosomijakauma X/Y ei ole suurimmalla osalla ihan 50/50 vaan heittää jompaan kumpaan suuntaan. Lisäksi naisen emättimen olosuhteet (pH) voivat suosia jompaa kumpaa tyyppiä toisen kustannuksella.
Vierailija (Ei varmistettu)
22.11.2013 at 23:37Juu, tätä juuri tarkoitin ”kemioilla” :) En vaan jaksanut/osannut selittää yhtä tarkasti.
Kristaliina
21.11.2013 at 23:28Kiitos kaikki ihanat onnitteluista! <3
mariae (Ei varmistettu)
22.11.2013 at 07:22Onnea, onnea, onnea! Tuli ihan itku teidän puolestanne.
Meillä kävi tällä kertaa hieman ikävämmin. Ensimmäisessä ultrassa näkyi sydämen ääni ja terve ihmisen alku. Seuraavassa kehitys oli pysähtynyt ja sydän myös. Keskenmenon odottaminen oli pahinta. Nyt se on ohi ja tuntuu, että voi taas hengittää. En aio lannistua, vaikka tämä olikin toinen keskenmeno peräkkäin. Ei ollut vielä aika.
Onnea vielä teille. Olen vilpittömän onnellinen puolestanne. Hän on niin suloinen :)
Vierailija (Ei varmistettu)
22.11.2013 at 10:50Voimia sinulle! Meillä kolmas teetti myös työtä: ensin keskenmeno, sitten kohdunulkoinen raskaus, joka selvisi vasta leikkurissa. Nyt toinen kolmannes lopuillaan ja kaikki näyttää lupaavalta eikä ajoituskaan lopulta tunnu yhtään pöllömmältä: töistä pois jäänti osuu hyvään saumaan töiden järjestymisen ja muiden lasten hoidon/koulun kannalta. Aika paljon realistisemmaksi olen raskauksien suhteen matkan varrella muuttunut: ensimmäistä odottaessa lähipiirikään ei kertonut huonoja kokemuksiaan eikä niitä omalle kohdalle sattunut. Toisen kohdalla tajusi jo paremmin mikä kaikki odotuksessa voi mennä vikaan vaikka odottaisi ”tervettä” lasta. Kolmannen kohdalla siitä pienestä pelosta (ihan aiheellisesta varmasti) ei pääse enää eroon. Valtavan montaa lasta en uskaltaisi varmasti edes haluta, koska tulee muka todennäköisemmäksi että jotain menee pieleen. Ottaen huomioon että 70% raskauksista menee kesken, ollaan tässä 2/5 vielä selvästi ”plussan puolella”.
mariae (Ei varmistettu)
22.11.2013 at 11:54Kiitos kannustavasta kommentistasi :) Meille tämä olisi ollut vasta ensimmäinen lapsi.
Ajattelen, että nämä kaksi keskenmennyttä ovat olleet vain sieluja, jotka ovat halunneet kurkata maailmaamme pikaisesti. Ja minut on uskottu tarpeeksi vahvaksi kestämään se. Tuo helpottaa. Samoin kuin usko siihen, että se tapahtuu minkä on tarkoitus. Sekä keskittyminen kaikkeen hyvään, mitä on jo.
Voimia sinnekin :)
Ja 70%? Ihanko totta? Huh. Minä olen kuullut, että 20.