Lasten iso ikäero – ajatuksia

Jos elämä olisi täysin etukäteen käsikirjoitettua, ei meidän lasten tuleva ikäero kenties olisi näin suuri – ensimmäisen ”kaksikon” ja nyt tuloillaan olevan kolmannen siskon välillä siis.

Mutta jos tuollainen elämänkäsikirjoitus on olemassa, en ole sitä koskaan saanut perille. Lähetetty väärään osoitteeseen? Tai (haha) vieläkin todennäköisemmin: jos tuollainen käsikirjoitus olisi olemassa, olisin todennäköisesti joka tapauksessa kapinoinut sitä vastaan.

Kun kerran emme aikaisemmin edes tienneet haluavamme kolmatta lasta, niin vaikea siitä on jälkikäteen mitään mutista. Ikäero on mitä on – onnellinen saa olla, että kolmas lapsi ylipäänsä on vielä tuloillaan.

Tulevan vauvan ikäero tulee siis olemaan 10 vuotta vanhempaan isosiskoon ja 8 vuotta nuorempaan pikkusiskoon. Kun vauva esimerkiksi on viisivuotias, ovat isosiskot jo 13- ja 15-vuotiaita.

Vauva saa aamuhalit vatsaan.

Ja kun tarkemmin ajattelee – tässähän on paljon hyviä puolia.

Kolmannen lapsen tekeminen heti kahden ensimmäisen perään ei meillä olisi ollut edes harkinnassa; sen verran voimavaroja kahden pienen lapsen yhtäaikainen pyörittäminen meillä silloin vei. Vuosikausia meni siinä ihan palautuessa, hah. Sen jälkeen elämä isompien lasten kanssa yhtäkkiä olikin sen verran helppoa, että ei tehnyt mieli tinkiä saavutetuista eduista (esimerkiksi kirjan lukeminen rauhassa, huh hei) ja aloittaa koko vaippasirkus alusta.

Joten ehkä just nyt onkin ihan täydellinen aika meidän perheessä. Isommat siskot ovat reippaita koululaisia ja me vanhemmat olemme tankanneet jaksamista ihan riittävästi. Ja pieniä juttuja, jotka loksahtavat hyvin kohdalleen: esimerkiksi ensi syksynä ei ole enää iltapäiväkerhoa (ainakaan isommalle lapselle), mutta äiti on iltapäivisin vauvan kanssa kotona. Ja niin edelleen.

Puhumattakaan siitä, että isosiskoista on varmasti paljon ihan oikeaa apuakin pienen siskon hoitoon – intoa nyt ainakin. Täällä on koko perhe on valmiina uuteen perheenjäseneen!

Sisaruussuhteiden tukeminen on ollut meidän perheessä aina ihan valtavan tärkeä juttu, ihan sieltä kahden taaperoisen ajoilta asti. Ja tämä tulee olemaan ihan yhtä keskeistä meillä myös kolmannen siskon osalta. Varmasti se on hyvin erilaista kuin kahden lähes samanikäisen lapsen välillä, mutta aivan yhtä tärkeää.

Meillä on jo pitkin raskautta puhuttu paljon siitä, miten tärkeää myös pienimmän siskon on saada tuntea olevansa tärkeä osa siskoporukkaa. Meillä on tiivis siskokaksikko jo entuudestaan – ja kolmas tulee siihen ihan yhtä tasa-arvoiseksi jäseneksi, vaikka onkin paljon pienempi. Tämä liittyy tosi luontevasti myös siihen meidän perheessä tärkeään arvoon, jota me myös olemme ihan taaperoajoista asti painottaneet: että kaikki otetaan leikkiin mukaan, ketään ei saa sulkea pois. Aina huomioidaan, jos joku on yksin, ja pyydetään myös häntä mukaan. Tutustutaan uusiin lapsiin, ei suljeta kuppikuntia. Ja olenkin aina saanut olla tosi ylpeä siitä, miten taitavia ja luontevia meidän lapset tässä ovatkaan.

Sisaruuden osalta asiasta on juteltu esimerkiksi sitä kautta, että miltä itsestä tuntuisi, jos suljettaisiin itselleen tärkeiden ihmisten leikeistä pois vain siksi, että on pienempi. Jos vaikka 8-vuotias ei pääsisi mukaan leikkiin, mutta 10-vuotias pääsisi. Eihän se mukavalta tuntuisi!

Lapset ovat myös  itse pohtineet ihan konkreettisia tilanteita. Mitä jos isommat menevät johonkin leffaan, joka on pikkusiskolle vielä liian jännittävä? Miten se ratkaistaan yhdessä perheenä? Lapset ovat ehdottaneet, että vanhemmat tekevät sillä aikaa jotain tosi kivaa pikkusiskon kanssa, ja sitten leffan voidaan myös yhdessä kotona katsoa vaikka Pipsa Possua tai Ti-Ti Nallea. Erinomainen idea!

Tai entä jos isommilla lapsilla on kavereita kylässä ja taapero haluaa mukaan isompien salaisuuksia sotkemaan? Lapset pohtivat, että jos pienimmän ensin päästää mukaan, niin ehkä hän sitten jo menettää mielenkiintonsa ja taapertaa omiin leikkeihinsä. Tai ehkä vanhemmat voivat hienovaraisesti ohjata pienimmän mukaan vaikkapa aikuisen kanssa puuhastelemaan. Tai jotain voi varmasti leikkiä yhdessäkin – ehkä kaveritkin joskus tykkäävät leikkiä myös taaperon kanssa. Hyviä ajatuksia, näitä kannattaa kokeilla, hyvähyvä.

Eikä niiden ratkaisujen edes niin väliä (etenkin, kun vauva on vielä vatsassa) vaan sen, että näitä ylipäänsä on ajateltu. Että tiedostetaan, että viides perheenjäsen on tulossa – sellainen, joka ei nyt ihan lähiaikoina vielä rakenna hienoja Lego Friends -talleja vaan haluaa syödä ne – ja me jokainen perheenjäsen halutaan, että kaikilla meistä on yhtä hyväksytty ja arvostettu olo.

Ja tällaisten isompien lasten kanssa tällaisten kysymysten käsittely on jopa hauskaa ja mielenkiintoista. Vähän niin kuin koulussa ET-tunnin tehtäviä pohtisi! Uskon, että tämänikäisillä lapsilla on tosi hyvät valmiudet olla ihania läheisiä isosiskoja.

Isosiskot kuuntelevat pienimmän sydänääniä dopplerilla.

Toki samanaikaisesti me aikuiset olemme vakuuttaneet isommille siskoille, että tähän taloon järjestetään tietysti edelleen myös omaa rauhallsita tilaa teille.  Todennäköisesti siinä vaiheessa, kun vauva alkaa olla ”pöngin kaikkialle ja laitan kaiken suuhuni” -vaiheessa, lasten leikki- ja makuuhuoneet järjestetään uudestaan. Yläkertaan tulee henkilökohtaista tilaa isompien siskojen leikkiin (Barbiet, Lego Friendsit) ja alakerran leikkihuoneeseen jäävät sellaiset kaikille sopivat leikit, joita taaperokaan ei suorilta pistele poskeensa.

Tilanteita tietysti katsotaan aina tuoreesti uudelleen sitten, kun ne tulevat eteen. Tällä lupauksella rakennetaan jo etukäteen luottamus siihen, että asiat kyllä järjestetään niin, että kaikkien tarpeet on huomioitu ja kaikilla on kotona ja perheessä hyvä olla! Sen luottamuksen varaan on hyvä rakentaa toimivaa sisarussuhdetta.

Ja lapsethan nyt tietysti odottavat uutta siskoa sydämenkuvat silmissä vilkkuen. Vauvalle lauletaan ja jutellaan päivittäin, potkuja ihastellaan ja erilaisista vauvanelämään liittyvistä jutuista jutellaan. Paljon on fiilistelty isosiskojen vauva- ja taaperovuosia ja katseltu kuvia – isosiskoja kiinnostaa myös kovasti, missä vaiheessa vauva tekee mitäkin. Minkä ikäisenä vauva osaa jo leikkiä duploilla ja minkä ikäinen minä silloin olen? Ainoa pilkkivä murhe on, että enhän minä kasva yli leikki-iän liian varhain. Et, rakas – olet lapsi aivan tasan niin pitkään kuin itse niin haluat.

Viikonloppuna esimerkiksi keskimmäinen sisko kaivoi esiin torneiksi kerättävät pahvipalikat – halusi harjoitella etukäteen vauvan kanssa leikkimistä. Naureskeltiin, miten ensin leikki on varmasti sitä, että isosisko rakentaa ja pikkusisko kaataa. Ja sitten taapero nauraa. Uudestaan ja uudestaan, hauskaa!

Toivon ihan valtavasti, että isosiskot saavat paljon paljon ihania asioita tulevan pikkusiskon myötä. Valtavan määrän isosiskoja ihastelevaa taaperonrakkautta ainakin!

Toivon myös, että uusi tulokas osaltaan taas pidentää isosiskojenkin ”leikin aikaa” lapsuudessa. Eli että parin vuoden päästä pikkusiskon kanssa  isommatkin innostuvat taas uudestaan vaikkapa keittiöleikkiin, vauvanukkeja hoitamaan tai duploja kasaamaan. On jo fiksusti laskelmoitu, että jesh pikkusiskon avustamisen varjolla pääsee sitten Espanjan-lempparileikkipuistossakin hyvällä omatunnolla ”pienten puolelle”.

Olen muuten aivan varma, että myös omien taaperoajan lemppareiden esitteleminen uudelle siskolle on myös palkitsevaa ja omia muistoja ruokkivaa – oi kaikki omat pahviset lempikirjat, Pikku Toukka Paksulainen ja Maisa menee museoon. Näitä on aikoinaan meillä luettu, luettu ja luettu. Videoilta Teletapit ja tosiaan se Ti-Ti Nalle. Uuden vauvan myötä isommatkin pääsevät fiilistelemään uudestaan niitä juttuja, jotka on jo kertaalleen pakattu laatikkoon pois. Löydetään uudestaan ne lempparimekot (se, jossa on se krokotiili!) ja ihastellaan niitä sitten uuden käyttäjän päällä.

Pieneksi jäävien vaatteiden osalta muistutellaan äitiä, että ”ethän myy tätä pois, se on sitten pikkusiskolle”. Haaveillaan jo etukäteen, että miten söpöltä tuleva pikkusisko sitten niissä lempparivaatteissa näyttääkään.

”Sä oot maailman söpöin vauva!”, vatsaan on kuiskuteltu jo monesti. Vaikka ei olla koskaan vielä nähtykään.

Onnesta sykkyräismykkyräisiä me siis tulevaa vauvaa ajatellessa ollaan koko perhe.

Ja se iso ikäero? Se taitaa ollakin juuri sopiva.

 

PS. Tämä kaikki ennakkoon ajattelua ennen vauvan syntymää – pidätän oikeuden olla eri mieltä myöhemmin.

62

You Might Also Like

  • Oliver
    26.4.2022 at 14:04

    Mä ainakin uskon että meillä 5 vuoden ikäero on tuonut isomman elämään paljon lisää leikkiä. Ihanaa kun kotoa löytyy tyyppi, joka lähtee aina mukaan into piukassa kaikkiin muumi-, ryhmä hau, poni tms. leikkeihin :) Toki kärhämääkin tulee, kun pienempi ei halua tehdä kaikkea isomman vision mukaisesti, mutta ei puhuta nyt siitä ;)

    • krista
      27.4.2022 at 08:18

      No kyllä! <3 Ja joo, pieni kärhämäkin kuuluu elämään ja nehän vaan sit sovitaan - niistä myös parhaimmillaan oppii! <3

  • Hilkka
    26.4.2022 at 14:23

    Tuollainen ikäero on vanhemmille helpotus ja isommille sisaruksille mainio mahdollisuus oppia huolehtimaan pienemmästä. Se on kasvattavaa, kun on vauva talossa, mutta samalla se tosiaan ylläpitää vanhempien lasten leikki-ikää. Itse sanoisin, että se ylläpitää lasten luovuutta, pienen kanssa kun täytyy keksiä kaikkea hauskaa ja uutta, mutta sellaista, joka sopii pienemmällekin. Siinä on pakko ottaa huomioon sellainen ihminen, joka ei kykene samaan kuin vanhempi itse kykenee. Siinä se empatiakyky kehittyy. Onnea perheenlisäyksestä!

    • krista
      27.4.2022 at 08:18

      Voi miten mahtavasti tiivistetty, tässä oli just se ydin, kiitos! <3

  • Tessa
    26.4.2022 at 15:13

    Mun 8 vuotta nuorempi siskoni kopio mua nuorempana häikäilemättä, mutta pääsi sen ansiosta festareille ja keikoille huomattavasti nuorempana kuin monet! Esimerkiksi pieni Pulp-fani oli ranteesta huivilla sidottu kiinni omaani ettei eksyisi väkijoukossa, kun festareille halusi mukaan hän – ikää siskolla tuolloin 7 vuotta, mulla 15.

    • krista
      27.4.2022 at 08:19

      Hihi ensin ajattelin, että ”ihanaa”, kuvittelin silmissäni sen tilanteen. Ja sitten muutamaa tuntia myöhemmin muistin kommentin ja mielikuvan uusiksi ja ajattelin, että ”APUA EN PÄÄSTÄ” :D :D :D Mutta ihanaa tietysti ennen kaikkea <3

      • T
        27.4.2022 at 10:16

        Oli se ihanaa. Vaikka mua ärsyttikin kun se ei jaksanut kuunnella Sonic Youthia.

  • Lilliina
    26.4.2022 at 16:20

    Mun siskot on mua 10 vuotta vanhempia (ovat kaksoset) ja mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän ikäerolla on merkitystä. On ollut ihanaa olla se pikkusisko, jolla on aina kaksi vanhempaa puolustamassa, neuvomassa ja lohduttamassa.

    • krista
      27.4.2022 at 08:50

      Ihana kuulla! Ja varmasti se ikäero tosiaan sitten aikuisuuteen mennessä ”kapenee”, kun molemmat on aikuisia (hih ja lopettaa vanhenemasta, luonnollisesti). Tosi ihana ajatus myös tuo, että tällöin sillä nuorimmalla pikkusiskolla on aina perheessä vanhempien sisarusten myötä myös ”ekstra-aikuisia” (tai ainakin isompia) kuuntelemassa, neuvomassa ja lohduttamassa. Vaikka teini-iän tyrskyjä ajatellen <3

  • Nadja
    26.4.2022 at 19:08

    <3

    • krista
      27.4.2022 at 08:51

      <3 <3 <3

  • Auringonkukka
    26.4.2022 at 23:02

    Meidän perheessä on kaksi poikaa, joista toinen on nyt 28-vuotias ja toinen 14-vuotias. Ei ne lasten saamiset ja ikäerojen suunnittelu mene niin kuin ehkä olisi alun perin ajatellut. Monestakin syystä meidän perheessä meni esikoisen syntymän jälkeen 10 vuotta, ennen kuin tuntui siltä, että halutaan esikoiselle sisarus ja itselle toinen lapsi. No, siinä meni sitten muutama vuosi ennen kuin tämä toteutui, lopulta koeputkien avustuksella.

    Ei ollut millään muotoa suunniteltua, että esikoisesta voisi olla ihan käytännön apua juniorin hoitamisessa, mutta niin se kuitenkin meni. Vaikka pojilla ei kauheasti mitään yhteisiä leikkejä tai puuhia ollutkaan, toivon, että heille on ehtinyt muodostua kuitenkin sellainen suhde, että he voivat ainakin aikuisina olla toisilleen tarvittaessa tuki ja turva ja toivottavasti myös ystäviä keskenään. Meillä on molemmilla pieni suku, eikä pojilla ole lainkaan serkkuja. On hyvä, että heitä on kaksi.

    Millaista sitten on olla äitinä kahdelle noin ison ikäeron omaavalle lapselle? Esikoisen syntyessä olin nuorehko äiti ja juniorin syntyessä puolestaan jo lähemmäs nelikymppinen. Kyllä se äitiys pienelle ja vähän isommallekin lapselle on vähän erilaiselta tuntunut näin ”vanhemmiten”. Siitä osasi ehkä vähän eri tavalla nauttia / elää hetkessä, kun kyllä se siinä vaiheessa sitten oli jo varmaa, ettei enää kolmatta lasta tule, ei neljäntoista vuoden ikäerolla, eikä vähemmälläkään :) Elämänkokemusta oli jo juniorin syntyessä kertynyt sen verran, että ainakin itselläni ei ollut mitään stressiä vauva- tai taaperoikäisen lapsen kasvatukseen ja elämiseen liittyen. Ja koska tukiverkkomme olivat ja ovat kaukana, ei ollut haittaa, että kotona oli juniorille kolme hoitajaa.

    Nyt kun nuorempikin on jo kohta itsenäistymässä oleva teini, huomaa, että on ehkä pysynyt paremmin ”ajan hermolla” kuin jos olisi vain nyt jo aikuinen lapsi. Itse näen oikeastaan vain positiivisia seikkoja lasten isossa ikäerossa, toki niitä on myös pienessä ikäerossa. Meidän elämä lapsiperheenä nyt on vain mennyt näin ja siitä ollaan kiitollisia.

    • krista
      27.4.2022 at 08:57

      Ihana viesti, kiitos! <3 Ja just näin: ei ne elämän jutut mene aina niin kuin suunnittelee (esimerkiksi mä olisin toivonut löytäväni "kokoelämänkumppanin" jo joskus parikymmisenä, mutta 31-vuotiaaksi asti piti odottaa), mutta mä oon jotenkin alkanut ajatella, että liian tarkkojen suunnitelmien hylkääminen voi olla myös jonkinlainen avain perusonnellisuuteen: ottaa vastaan sen, mitä tulee eikä keskity murehtimaan, että miten "pitäisi" mennä jne. Koska tosi monesti (ei toki aina) jälkikäteen taakse katsellessa voi todeta, että kaikki meni just hyvin ja omalle/oman perheen kohdalle oikein kuitenkin. Tai ainakin se, että osaa olla kiitollinen niistä asioista, jotka tosiaan elämältä sai <3
      -
      Hei tosi kiva, että kirjoitit myös noista "elämänkokemusta kerryttäneen äidin kokemuksista". Mä meinasin itse asiassa kirjoittaa samaa teemaa tähän, mutta totesin sitten jutun paisuessa, että teenpä siitä oman postauksen. Mutta samanlaisia ajatuksia mullakin aiheeseen liittyen: uskon, että kolmannen kohdalla osaa ottaa ehkä eri tavalla rennosti ja hetkestä nauttien monia asioita. <3

  • Pikkulintu
    27.4.2022 at 19:02

    Mulla ja pikkuveljelläni on 15 vuotta ikäeroa, erityisesti tuolloin teininä oli i-ha-naa kun oli vauvasisarus. No, kun mä sain oman esikoiseni oli pikkuveljeni 13-vuotias. Ja mun äiti aina fiilisteli miten tästä vauvasta tuli ns. terapiavauva pikkuveljelleni. Veljellä oli aika kovaa teiniangstia, mutta sen mun vauvan/taaperon kanssa pystyi ns. luvan kanssa halimaan ja hellittelemään. <3

  • Lilah
    28.4.2022 at 11:29

    Meillä on 1, 2 ja 4. välillä vähän samat ikäerot kuin teille tulee. Luonteista on paljon kiinni millaisiksi sisarussuhteet muodostuu. Esikoinen on meillä tosi itsenäinen ja tykkää kyllä sisaruksistaan, mutta on aina suuntautunut enemmän kaveripiiriin ja harrastuksiin kuin leikkimään pienempien kanssa. Nyt teininä kantaa heistä kyllä vastuuta sovitusti ja ihan mielelläänkin. Toinen taas on tosi läheinen nuorempiensa kanssa ja heillä on aina ollut paljon yhteistä leikkiä. Edelleen 13v heittäytyy välillä leikkimään 5-vuotiaan kanssa.
    Esikoinen toteaa usein että ”oot ihanan rento mutsi”, vaikka en edes itse näin aina koe. Vapauksia saa meillä suhteessa kantamaansa vastuuseen, mutta ihana teinini on tyytyväinen vallitsevaan balanssiin. Tiedä sitten olisinko erilainen, jos lapsia olisi vähemmän. Pikkulapsiaika on kaikkien kanssa menty hyvin rennolla meiningillä stressaamatta liikoja muiden mietteistä, suosituksista, kellontarkoista rytmeistä jne. Toki tämän edellytyksenä olivat perusterveet ja -tyytyväiset lapset enkä sano että kaikilla toimisi sama.

  • Sanna V
    28.4.2022 at 12:38

    Meillä lasten välillä 8,5v ja olen tosi onnellinen, että lapsilla on ylipäätään sisarus. Esikoinen harmitteli kyllä 8v:nä vauvaa odottaessa, että olis kivempi jos sisko olisi saman ikäinen. Mutta paljon iloa on pienestäkin siskosta. Pikkulapsi jotenkin pehmentää tunnelmaa kotona, mikä on esikoisen varhaisteinivaiheessa tärkeää – saa läheisyyttä siskolta ja saa välillä vielä heittäytyä lapseksi ja vaikka rakentaa majaa pienelle. Myös esikoisen koko kaveriporukka mielellään välillä leikkii söpön pikkusiskon kanssa ja huvittuu hänen edesottamuksistaan. Ja pikkusiskolla on onneksi monta samanikäistä kaveria meidän pihalla. Vanhemmille tietty ihan parasta, kun ei ole kahta pientä yhtä aikaa vaan isompi voi jo vähän huolehtia pienemmästä. Oma psyyke ja hermosto ei olisi kestänyt useampaa pikkulasta yhtä aikaa. Toisaalta lapsiperheaikahan tässä venyy pitkäksi, kun lapset eivät syntyneet samaan putkeen… Kauan saa vielä odottaa, että päästään esim
    rauhassa viettämään lomia tai reissuja puolison kanssa kaksin.