Kun ei tee mieli mennä jumppaan, kysy itseltäsi…

…viisi minuuttia ennen peruutusajan päättymistä nämä kysymykset:
(ei yhtään aiemmin, ettei ehdi miettiä liikaa tai muuttaa mieltään kymmenen kertaa)

1. Tekeekö mieli mennä jumppaan?

No EI. Ei sit tipan tippaa. Sehän kävi ilmi jo otsikossa, daa. Väännänkö rautalangasta? Ihan lässähtänyt olo, ei nappaa mikään ja väsyttää. BLAA.

2. Haluaisitko, että sinulla olisi parempi olo?

Ärrin murrin mutinaa jupinaa. No joo kai, jos on pakko. Eli en, mutta nojoojoo. Mur.

3. Olisiko sinulla parempi olo jumpan jälkeen, jos menisit?

(hetken hiljaisuus protestiksi, en halua vastata)

(sitten näytän keskisormea kysyjälle, tässä tapauksessa itselleni)

(vielä irvistys päälle ja pari haistatuselettä, sitten olen valmis vastaamaan)

No okei sitten: JOO.

On parempi olo jälkeenpäin, joo joo joo. Aina. Itse asiassa ihan huippufiilis. Kikaututtava ja elinvoimainen. Sataprosenttisesti aina. Paitsi silloin kerran, kun tajusin kesken jumpan, että olen tulossa flunssaan. Mutta 99-prosenttisesti jumpalla on ihmeitätekevä vaikutus.

Ärrin murrin lisää mutinaa jupinaa.

Näytän vielä kerran keskisormea kysyjälle. Tässä tapauksessa itselleni.

Pakkaan jumppakamat.

Nähdään paremman fiiliksen maailmankaikkeudessa parin tunnin päästä!

15

You Might Also Like

  • SMaaria
    13.8.2019 at 16:07

    Mitäs sitten käy, kun vastaus tuohon viimeiseen on korkeintaan fifty-sixty?

    Mulla on varmaan puolet kerroista semmoisia että koko jumpan on kolho ja tönkkö olo ja sen jälkeen oon aivan kuollut ja vetämätön loppuillan. Ja sitten taas joka toisella kerralla, samassa jumpassa ja ihan mielestäni samalla valmistautumisella, tulee tuo euforia.

    Hammasta purren ”mä tiedän että tää tekee mulle hyvää” – en mä varsinaisesti kadu lähtöäni noilla kurjillakaan kerroilla, mutta ei se kyllä tuohon lähtövääntöön auta että fiilis-arpajaisissa voi tulla yhtä hyvin takkiin :(

    • Anna
      14.8.2019 at 08:10

      Ehkä minä lähtisin tuossa tapauksessa etsimään jotain vähän erilaista liikuntamuotoa. Jotain mistä jäisi oikeasti edes vähän parempi mieli. Joku budolaji? Tanssi? Jooga? Asahi? Jos hikijumppa ei vaan sovi sinulle henkisesti ja/tai fyysisesti?

    • krista
      14.8.2019 at 08:52

      Heititpäs hankalan! :) Varmaan pitäisi suhtautua positiivisesti fiilisarpajaisiin, mutta tässä jo ainakin itseni tuntien tiedän, että mulla se lässähtäisi ja harrastus jäisi. Jos on yhtään pakkopullaa tai ei ole hyvä fiilis, niin mä oon päättänyt, että lopetan – ja etsin jotain sellaista, josta tulee paremmin hyvä fiilis!

      Mua itseä ei riitä motivoimaan (moni on tässä erilainen!) se, että ”tää on mulle hyväksi” tai vaikka ”mun paino putoaa tällä” (ei muuten putoa, siis mulla), vaan tarvitsen sellaisen JEE JEE JEE TÄÄ ON NIIN KIVAA HALUAN TEHDÄ TÄTÄ AINA -fiiliksen. Mulla se voi olla pienestä kiinni, tyyliin saman liikuntaketjun saman liikuntamuodon ohjaajista osaa testaan vain kerran ja tiedän heti, että ei ollut mun juttu – mutta sitten löydän ne ”omat”, joilla on just tasan sellainen tunti, josta mä tykkään.

      Jos siis vaan on käytännössä mahdollista, niin mun linja ois sellainen, että testaamaan vaan uusia lajeja niin kauan, että löytyy itselle se JESH JESH JESH -laji, josta hyvä fiilis on (ainakin lähes) sataprosenttinen! Se sit motivoi lähtemäänkin! Muuten ainakin mulla jää lähtemättä, moni harrastus on tyssännyt siihen, mutta sitten on löytynyt nämä omat helmetkin ja oma tapa liikkua (tanssien!) niin, että se tuo nautintoa.

  • Torey
    13.8.2019 at 18:00

    Mähän treenaan kotona ja joskus on sellanen ”emmää jaksa” ja silti kunhan vaan alotan ni voin hyvin vetää tunninki treenin ja oho ku onkin taas mahtava fiilis!

    Sama oli joskus kun salilla kävin. Tunnit alko 7 aikoihin illalla ja joskus oli ihan plääh. Mutta kunhan sinne pääsi ni olo parani. MUTTA jossain kohtaa lähtö oli aina yhtä tuskaa ja sit totesin että aika lopettaa.

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/08/13/otsis/

    • krista
      14.8.2019 at 08:54

      Kellonajallakin muuten on iso merkitys, etenkin jos tulee työpaikalta! Mulle parhaiten on toiminut työpaikalta tullessa sellainen aika, jonne pääsee suoraan töistä – jos ehtii käydä kotona, niin iskee just se plääh. Nykyisin toimii hyvin lasten päikkäriajan loppupuoli, niin ei ole sitten arjen illan perheajasta pois (niin paljon) se harrastus, eikä ole huono omatunto, vaikka käy tyyliin neljästi viikossa niin kuin mä joskus käyn :D

      Kotitreeni on kyllä huippua! Mäkin teen välillä sitä, mutta nyt käyn ihan liikuntakeskuksessa ja lisäksi otin yhden reggaeton-tanssitunnin kokeiluluotoisesti syksylle :)

  • Mithun Heidi
    16.8.2019 at 21:27

    Täällä lähteminen ti ja to joogatunneille on ylitsepääsemätöntä. Onneksi maksoin koko kauden (tämän fiilisen ennustaneena) etukäteen, jopten ”rahan voimalla” raahustan tunnille Ja tunnin jälkeen olen onnellisin tyttö ikinä. PS . Ja kas päivää myöhemmin näin kesätauon jälkeen vähän raihnainen. ENs viikon tunteja odotelessa. <3

  • Puumis
    21.8.2019 at 15:48

    Tää postaus on kyllä joku universumin litsari naamalle :D Oon varmaan koko päivän, huonosti nukutun yön jälkeen, ollut sitä mieltä etten varppina mee salille tänään. Luin tän ja nyt mä meen. Nyt on PAKKO mennä :D (Koska muuten oon koko loppupäivän kärttyinen kun lintsasin.)

    • krista
      21.8.2019 at 16:29

      Hahaa, meitsi treenimotivaattori! :D Nooooh, kerro sitten, että tekikö hyvää!

    • Elli
      22.8.2019 at 22:12

      Pahoittelut Krista kommenttiboksin hyödyntämisestä, mutta Puumis mitä sulle kuuluu? Mietin sua usein, kun oman elämän käänteet vie sinne ja tänne ja blogi jätti vahvan jäljen omiin ajatuksiin. Toivottavasti kaikki on hyvin ja olet onnellinen!