Kotiläksy (lähinnä äidille): kirjojen päällystys

Selitä nyt siinä lapselle, että ”läksyt on tosi kivoja, ne on niin kuin tehtäviä, joita saa tehdä illalla tehtäväkirjasta!”, kun itse meinaat tukehtua hikkaasi nähdessäsi läksyvihkon ensimmäisen merkinnän.

Päällystä kirjat.

NOOOOOOOOUH!

Akuuttien kupruflashbackien jälkeen pystyin kyllä palauttamaan mieleeni, että tavallaan mä kyllä ihan tykkäsin lapsena siitä kirjojen päällystämisestä. Muistan sen hetken, kun otin sen tehtävän itse hoidettavaksi – ylpeydellä, mä kuule osaan tehdä vielä kupruttomammat päällysteet kuin äiti!

Joten hengitin nyt syvään, ja sitten ilon kautta (ainakin keskinkertaisesti yrittäen) hommiin.

Ihan ensiksi kaivoin vain esiin meidän kontaktimuovin. Kyllä, luit oikein: meidän kontaktimuovin. Juuri sen, joka on seissyt keittön hyllyllä kaikki nämä vuodet. Selvinnyt muutosta toiseen, elämänvaiheesta toiseen.

Kontaktimuovin ikäluokan voi päätellä esimerkiksi tuosta puhelinnumeron alkuosasta:

Kyllä, elettiin luultavasti markka-aikaa (ehkä Kekkostakin?), eli tämä on tosiaan peräisin ajalta ennen uusia puhelinnumeroita. Mun omalta kouluajalta siis. Viimeksi olen varmaan päällystänyt tällä lukion kirjojani vuonna 1996 eli eilen.

Onpa kerrassaan näppärää, että heti näin pian tälle tuli taas käyttöä! Kyllä kannatti säästää eikä heittää pois hei!!! Kun nipin napin ähersin saumanvarat minimiin, sain juuri ja juuri mahtumaan loppumuovinpätkään kolme ensimmäistä koulukirjaa, jea!

Vuosikertamuovia!

Sitä paitsi ainakin silloin 90-luvulla tämä paksu poronkuvilla varustettu kontaktimuovi oli parasta. Jonkun Tiimarin ohuet höttömuovit olivat ihan tuskaa. Tuskasta puheenollen: kuka muu jakaa tunteen, että saumanvaraa on jätetty liikaa, ja sitten (ÄÄÄÄÄK!) etu-ja takakannen saumavarat takertuvat totaalikiinteästi toisiinsa. Aaaaaargh! Tämä kun silloin joskus kävi just sellaisella ikiliimautuvalla Tiimarin öhkötahmaliimamuovilla, niin siihen ei auttanut kuin sakset.

Ja sitten hommiin, mitenkäs tämä menikään… Matematiikan kirja käteen.

Avasin kontaktimuovin puoliväliin asti (tämä tuli jostain lihasmuistista) ja sitten jäin tuijottamaan avattua muovia. Lättäsin kirjan siihen. Kupruja!!!!

No, sitten sormin yritin niitä pyydystellä reunoihin, osin onnistuinkin.

Muistan, että tähän pystyi käyttämään viivotinta, mutta joskus se teki mulla sen, että kuprut vain ”jumittuvat” toiseen laitaan vielä ärsyttävämmäksi tiiviiksi rypyksi (onpa vaikea selvittää). Kupruja voisi myös puhkaista nuppineulalla ja sitten päästellä ilmat pois; tosin siinä sitten on se riski, että lapsi alkaa sitä nyprätä ja repiä jossain vaiheessa lukuvuotta. Auts, muistan itse tehneeni joskus sellaista.

Muistan hämärästi myös villasukan (pro-tasolla kato), mutta en yhtään tiedä, mitä niillä tehtiin. Laitettiin jalkaan? Kuusamossa varmaan oli kylmä.

Sitten muistin! Oli myös vain vahvoille kontaktimuoviammattilaisille sopiva käänteinen tekniikka!

Kas näin:

Eli kun aiemmassa tekniikassa muovi on pöydällä ja kirja laitetaan sen päälle, tässä osat ovatkin toisin päin. Eli kirja on pöydällä, ja muovia vedetään vähä vähältä sen päälle samalla koko ajan silitellen. Tässä ylläolevassa kuvassa siis kontaktimuovin suojapaperia vedetään tuonne oikealle vähä vähältä. Ja samalla kontakti siis liimautuu kirjaan (tuossa keskellä) ja toisella kädellä silitellään.

Ei heikkohermoisille, haha!

Mutta tadaa:

Ensimmäiseen eli matematiikan kirjaan tuli eniten kupruja, kun taas käänteisellä tekniikalla päällystämääni aapiseen ei tullut oikeastaan mitään!

Harjoitus tekee mestarin ja silleen, ja äitikin selvisi ensimmäisestä kotitehtävästään! (huh)

Onko teillä jo päällystetty kirjoja? Parhaat tekniikkavinkit jakoon!

Olen muuten myös kuullut, että joissain koulussa päällystäminen on kielletty, ilmeisesti kirjan kierrätyssyistä (siis jätteeseen lajittelu). Onko teillä törmätty tällaiseen?

12
Like
6

You Might Also Like

49 Comments

  • Reply
    murina
    14.8.2019 at 10:38

    Mulla on ihan provinkki kirjojen päällystämiseen, pyydän mummon usein kylään ekalla kouluviikolla 😂

    • Reply
      krista
      14.8.2019 at 10:59

      Hihi! Vähän niin kuin mä pyydän mun äidin silloin, kun on kesäkukkien istuttamisen aika :)

  • Reply
    Torey
    14.8.2019 at 10:59

    Just eilen päällystin matikankirjan. Ja ensin lättään toisen siihen kontaktimuovin päälle, ja toisen puolen sitten tolla vetotekniikalla. Meiän muovin saa vielä kirjasta hiukan irti, millä saa kuprut pois, mutta sit se ei tartu ihan samalla tavalla enää, minkä takia siihen jää haaleampi pinta. IHA SAMA SAAKELI. :D Mutta siis joo, ei lempihommaa, mutta handlaan aika hyvin. :D

    • Reply
      krista
      14.8.2019 at 11:08

      Joo tässä mulla kävi samalla tavalla, eli yhdestä kohdasta irrotin (oisko ollut ekan kirjan kohdalla), mutta sitten jäin vähän haaleammaksi. Ajattelin, että johtuu tuosta vuosikertamuovista eli ehkä 25 vuodessa vähän jo liiman teho kärsinyt :D Vanhastaan nimittäin muistelin, että tämä poromuovi ois ollut helposti irtoavaa, jos jotain megakämmejä tulee :D

      • Reply
        A
        14.8.2019 at 13:32

        Pelloplastin kontaktimuovin liimassa on ”viivettä” minkä takia sitä voi korjata tovin (tämän opin HS:sta kun oli Pelloplastista juttua, mutta siis vau ihan tuotekehitystä käytännön iloon)

  • Reply
    Miia
    14.8.2019 at 11:03

    Meillä ei päällystetä tehtäväkirjoja, koska niitä ei lapsen koulussa (ala-aste) kierrätetä oppilaalta toiselle. Koulusta siis ohje, ettei kulutettaisi turhaan muovia ja hermoja. 😊

    • Reply
      krista
      14.8.2019 at 11:09

      Hihi hyvä linjaus!

      Meillä tuli nyt kaikki uutta, mutta en tiedä, tuleeko kierrätettyäkin jossain vaiheessa, varmasti tulee. Omaan kouluaikaan kierrätettiin paljon! Ei ehkä ihan alaluokilla, mutta myöhemmin ainakin!

  • Reply
    Karina
    14.8.2019 at 11:06

    Ooooh, aplodit! Meillä (siis minä) on vedottu tähän ekologisuuteen kun olen kieltäytynyt (laiskuuttani) kirjojen päällystämisestä ja käskenyt lasta sanomaan opettajalle, että äiti on muovivastainen. Se on toiminut ihan hyvin, ja ainakin mun lasten jäljiltä kirjat on säilynyt silti oikein hyvinä ja just heiteltiin paperiroskiin viime vuoden tehtäväkirjoja (revin kannet kartonkiroskiin). Mutta sittenhän on se näkökulma, että kun etenkin tekstikirjat pyritään antamaan seuraaville käyttäjille sitten eteenpäin, niin kai se muovipäällyste puolustaa siinä paikkaansa. Nyt sitten päällystin pojan äidinkielen tekstikirjan kun opettaja oli siitä erikseen sanonut.

    Ylellähän oli tästä myös juttua, mutta siinä ei mun mielestä päädytty mihinkään tyhjentävään lopputulokseen että kumpi parempi.

    • Reply
      krista
      14.8.2019 at 11:22

      Musta ei löydy (vielä, katsotaan muutaman vuoden päästä :D ) mitään oman ajattelun kykyä tässä, mä oon kiltisti nyt vaan tällainen ekaluokkalainen…. eiku EKALUOKKALAISEN ÄITI, joka tekee nätisti just tasan niin kuin opettaja sanoo :D Ja vielä luen ohjeet sataan kertaan, että ymmärsinhän VARMASTI oikein, että ei VAAAAAAAN tule sanomista :D :D :D Eli noudatin tosiaan tässä(kin) ihan tasan sitä, mitä koulu neuvoi, mutta pidätän oikeuden käynnistää taas oman ajattelun sen jälkeen, kun alkujännitys on takana :D

  • Reply
    Karina
    14.8.2019 at 11:08

    Ja siis sullahan toi on ihan ekoteko, eli noin vanha muovi menikin käyttöön eikä vaan turhaan roskikseen!

    • Reply
      krista
      14.8.2019 at 11:19

      No todella :D Lisäksi tuli tuettua suomalaista työtä, kun on vieläpä Pellosta näköjään tuo kontaktimuovia tekevä firma! :D

  • Reply
    Tuuli
    14.8.2019 at 11:12

    https://www.aamulehti.fi/a/c392eb31-984e-479d-a791-739d9d1ffb6c

    Jos linkki nyt sattuu toimimaan, niin tässä joitakin ajatuksia päällystääkö vai ei ja miten kierrätetään.
    Oma mielipiteeni on se, että päällystetään, kyllä ne kirjat on aika ankean näköisiä kun koko vuoden pyörivät laukussa, lattialla, siellä sun täällä…

    • Reply
      krista
      14.8.2019 at 11:23

      Kiitos linkistä, toimii (vaikkakin käy aina roskapostikansion kautta, mutta sieltä vapautan) ja hyvä juttu oli, luin sen heti! Varmaan tosiaan tilanteesta riippuu, mikä on paras toimintatapa, ja just siitä, mitä kirjan jatkokäytöksi on ajateltu.

  • Reply
    M-M
    14.8.2019 at 11:44

    1 kirja vasta tullut päällystettäväksi. Mä käytän tota jälkimmäistä tapaa päällystää kirjoja. Ja yleensä viivotinta.

    • Reply
      krista
      14.8.2019 at 13:35

      Ens kerralla (jos vielä tulee päällystettävää) mäkin taidan ottaa viivottimen hollille, jos sitä tarvitaan!

  • Reply
    A
    14.8.2019 at 12:17

    No, meillä lapsi on saanut kaksi kirjaa. Ekana päivänä aapisen, joka oli kierrätyskamaa, eli jo päällystetty. Yhyy. Mutta eilen lapsi tuli koulusta matikan kirjan kanssa ja kyllä mä heti hyökkäsin sen päällystämään :D Oon jo oottanut sormet syyhyten…(ja ekosyystäkin voi päällystää, esim siksi että on kurjaa jos kirja on muusia heti ekojen viikkojen jälkeen).

    Ja kontaktimuovi, no tietty Pelloplastin, se on paras ja ainoa kelvollinen (hei ja ekovinkki kaikille, että Pelloplast tekee biohajoavaa kontaktimuovia kans, vissiin ainoona maailmassa tms, ostakaa ihmiset sitä!). No, mulle ei tietty ekomuovia ole, koska kontaktimuovi on ajalta kun lukiota kävin (kyllä kyllä, oon kontaktimuovirullaa kuljettanut hyvin vähäiselle tarpeella semmoiset reilut 20 vuotta mukanani ja hei, heti tuli tarvista! … eikä oo mennyt miksikään, siis vaikka taustapaperi on kellastunut, niin muovi toimi toivotulla tavalla). Harjoituksen muuta vähän näkyi, mutta Pelloplastin muovi kyllä toimii, eli melko lailla kuplatonta tuli, hyvä minä (lapsi ei ollut vaikuttunut, möö!) Ehkä innostus jossain vaiheessa lakkaa multa, mutta ainakin vielä päällystyshommia odottelen lisää :)

    • Reply
      A
      14.8.2019 at 12:35

      Hah, no korjaan itseäni sen verran että ei sentään biohajoavaa kontaktimuovia, vaan Pelloplastin Bio kontaktimuovi on tehty ilman fossiilisia raaka-aineita (sokeriruoko raaka-aineena biomuoville), mutta kierrätys kuitenkin PE-muovi muutenkin.

    • Reply
      krista
      14.8.2019 at 13:38

      No onpa ihan huippua, että tässäkin otettu huomioon ympäristö – vaikka ei nyt ihan biohajoavaa, niin kasvipohjainen kuitenkin! Tuota pitää ostaa sit jatkossa(kin). Mistäköhän tuota muuten saa? En ole koskaan kiinnittänyt huomiota kaupassa tähän ostastoon :D Löytyisköhän ihan Prismasta tai K-supermarketista eli meidän peruskaupoista…? Täytyypä pitää silmät auki ens kerralla!

      Ja siis HUIKEAA, että me ollaan ihan kontaktimuovisamiksia! Mullakin on siis se lukioaikainen Pelloplast kulkenut mukana :D Mä naureskelin, että meidän lapsi on varmaan ainoa, jolla on 20 vuotta vanhat vuosikertapäälliset, mutta EIPÄ OLEKAAN, teillä kans! :D

      • Reply
        A
        14.8.2019 at 13:58

        Suomalaisista kirjakaupoista ainakin, foodiestakin näyttää löytyvän eli löytyikö (jostain) S-ryhmän kaupoistakin. https://www.suomalainen.com/products/kontaktimuovi-bio-pelloplast-40cm-x15-m

        • Reply
          krista
          14.8.2019 at 14:00

          Hitsi just tänään kävi Alepa Kauppakassi, oisko voinut saada jopa sieltäkin, jos Foodiessa on!

          • krista
            14.8.2019 at 14:04

            Ei kai näy Kauppakassissa, mutta ainakin Kaaren Prismassa on. Hitto kun on jotenkin sekava tuo haku kännykällä, en saa katsottua Viikin Prisman tilannetta…

      • Reply
        Karina
        14.8.2019 at 14:37

        Itse asiassa meillä kanssa jotain 20v+ vanhaa kontaktimuovia, ei tosin omaa. Tyttären aloittaessa ekaa luokkaa naapuri antoi mulle kontaktimuovirullansa, joka oli ollut sillä myös sen kouluajoista saakka :D Ja koska päällystän niin vähän (tyyliin yhden kirjan vuodessa) niin se on meillä riittänyt näihin päiviin saakka!

        • Reply
          krista
          14.8.2019 at 15:11

          Mahtavaa! Toihan on varsinaista kestotavaraa! :D

  • Reply
    Lilas
    14.8.2019 at 12:40

    Hesarissa oli juuri hiljattain juttua tästä Pellon tehtaasta. Tekevät edelleen kontaktimuovia, tosin ekologisempaa nykyään, kierrätysmuovi tai jotain siihen liittyi.

  • Reply
    Nanna
    14.8.2019 at 12:57

    Huh, onneksi oli tuo viimeinen kappale tekstissä. Muovinkäytön tarpeellisuudesta siis ja että joissain kouluissa suositellaan olemaan päällystämättä. Tästä oli juuri uutinenkin. Tehtäväkirjoja ei ainakaan tulisi päällystää, ne kun eivät mene uudelleen käytettäväksi.

    Olisiko sulta löytynyt jemmoista jotain ihania julisteita, joilla päällystää? :) Sekin oli hitti omassa lapsuudessa. Toimisi hyvin nykyajan ekologisessa maailmassa myös.

    • Reply
      krista
      14.8.2019 at 13:51

      Joo se on varmaan käyttötarkoituksesta (tai siis että onko tarkoitus kierrättää seuraavalle käyttäjälle) kiinni, että mikä on järkevintä! Näin jälkikäteen ajateltuna tosiaan äidinkielen tehtäväkirjaa ei välttämättä olisi kannattanut päällystää, mutta tosiaan näin alkuun kaikin puolin pihalla olevana koululaisen vanhempana sitä haluaa tietysti noudattaa pilkuntarkasti opettajan ohjetta :D Ja siis voihan HYVINKIN olla, että opettaja on puhunut vaikka vaan tekstikirjasta, mutta pienen koululaisen muistiin (ja läksyvihkossa tiiviissä muodosssa lapsen kirjoittamana) se ei välttämättä ole vaan välittynyt aikuiselle asti… No, seuraavalla kerralla täytyy miettiä kaksi kertaa ennen kuin päällystää tehtäväkirjan!

      Julisteilla päällystäminen on varmasti kivaa ainakin sitten myöhemmin! Nyt tässä ihan ekaluokan alussa tällaisen pienen tyypin kanssa mä luulen, että lapselle on tärkeää (ainakin tälle meidän lapselle), että kirjoissa seikkailevat hahmot ovat kirjan kannessa näkyvillä :)

  • Reply
    Kirmi
    14.8.2019 at 18:19

    Hienosti sait päällystettyä. :) Minullakin on sellainen nostalgiarulla, joka on 90-luvulta. Päällystimme silloin välillä myös paperilla, erityisesti niitä tehtäväkirjoja, jotta pysyivät repussa kunnossa, muttei tarvinnut muovittaa.

    • Reply
      krista
      15.8.2019 at 10:59

      Mitäs me himohamstraajat, meitä ysärirullaajiahan on täällä paljon! :D Ei voi heittää hyvää pois, ei millään! Mutta niinpä vaan vuosikymmenien jälkeen tuli käyttöä :D

  • Reply
    Sodapop
    14.8.2019 at 18:42

    Täälläkin alkoi päällystäminen piiiitkän tauon jälkeen. Ehdottomasti viivoitin tekniikalla tehdään. Eikä millä tahansa viivoittimella! Homma hoituu (jo toisessa polvessa) kolmionmuotoisella insinööriviivoittimella, joka takaa huipputuloksen :D

    • Reply
      krista
      15.8.2019 at 11:06

      No niin, teillä on siis pro/perintövälineet kuprunpoistossa! Ehkä siinä olisikin kupruttomuuden salaisuus, jos olisi joku insinöörien viivotin hei! :)

  • Reply
    Lilah
    14.8.2019 at 22:10

    Eritoten Tuhattaituri on käytössä vain lukukauden eli muutaman kuukauden. Mä päällystän ei-kiertävistä kirjoista vain kulmat tai yhden reunan ja kulmat samalla.
    Tekniikka niin että muovi on pöydällä puoliksi avattuna, liimaan selkämyksen ja siitä toisen kannen kirjaa taivuttaen. Sit käännän reunat ja kulmat ja sen jälkeen toinen kansi samalla tekniikalla. Kos kirjassa on taipumaton kansi, käytän viivotinta.

    • Reply
      krista
      15.8.2019 at 11:06

      Hei onpa hyvä käytännön vinkki just tuo, että päällystäisi pelkät kulmat! Mäkin joo jatkossa mietin kahdesti tehtäväkirjojen päällystämistä; nyt vain sokeana noudatin ohjetta, selvä ensikertalainen kyseessä :)

  • Reply
    Gloria
    14.8.2019 at 22:30

    Meillä tuli tokaluokkalaisen opettajalta jo toista kertaa ohje, että tehtäväkirjoja ei liene tarpeen päällystää, kestävät kyllä sen puoli vuotta käyttöä ilmankin. Aapinen on kiertävä, ja niitä toivotaan kyllä muoviin, jos sattuu uusi osumaan kohdalle, nyt oli taas jo valmiiksi muovissa. Ylemmillä luokilla taas valtaosa kirjoista taitaa kiertää useamman lapsen.

    • Reply
      krista
      15.8.2019 at 11:08

      Näissä on tosiaan selvästi koulu/opettajakohtaisia eroja! Kiertävien kirjojen päällystyspyynnön kyllä tosiaan selvästi ymmärtää, se on kohteliasta sille seuraavalle käyttäjällekin, että saa siistin kirjan seuraavakin ekaluokkalainen <3 Aapinen on kuitenkin tärkeä juttu!

  • Reply
    Tilia
    15.8.2019 at 08:33

    Pelloplast on ammattilaisen valinta, kirjastoissa sitä käytetään ja syystä. Tehtäväkirjoihin voi tosiaan tehdä vain nuo vahvistukset kuluviin paikkoihin, jos lapsi on sitä sorttia, että kirjat ei vetelehdi pitkin eteisen lattioita ja reppua ei käytetä päivittäin moukarinheiton harjoituksiin. Jotenkin tuntuu, että Silvalla voisi säilyä aika siistinä kamppeet? Muovitus kannattaa aloittaa takakannesta, niin pahimmat rypyt jää sinne. Omassa nuoruudessa päällystettiin kirjoja erilaisilla hyllypapereilla, lahjapapereilla, värillisellä irtomuovilla ja kontaktimuovilla, vihkoihin oli myös valmiita muovikansia.

    • Reply
      krista
      15.8.2019 at 11:09

      Joo kyllä, hän on siisti tyyppi eli veikkaan, että pysyisi – jos ei nyt jotain vesipullon aukeamisia sattuisi tms, mutta se nyt on tietty asia erikseen.

      Ensi kerralla varmaan vaan kulmat tehtäväkirjoista, toi on hyvä vinkki!

  • Reply
    Tilia
    15.8.2019 at 08:35

    Isitkin voi päällystää, ei ole aina äitien homma!

    • Reply
      krista
      15.8.2019 at 11:12

      Joo otsikko on yksikössä ”äidin” eli puhun itsestäni, en äideistä ylipäänsä :) Itse asiassa ei tullut mieleenkään, että olisi sukupuolittunut naisten tehtäväksi, tuohan on erittäin ”sukupuoleton” kotiduuni mun silmään. Niin kuin itse asiassa kaikki muutkin kotityöt mun silmään, heh. Meillähän on kotityöt ja vanhemmuus erittäin tasa-arvoisella pohjalla, mutta meidän perheessä sorminäppäryyttä vaativat jutut on automaattisesti mun; Joel ei ole koskaan tykännyt mistään askarteluun viittavastakaan (vaikka piirtää, mutta se on kuulemma eri) ja mä taas olen enemmän askarteluhenkinen. Joten esimerkiksi kirjojen päällystämisestä ei edes keskustella (tai lasten hiusten letittämisestä), ne on meillä automaattisesti mun hoidettavia – meillä se hoitaa kunkin homman, jolla on enemmän taipumusta siihen tai joka edes vihaa vähemmän :D Ja jos molemmat vihaa, niin usein jää tekemättä :D

      • Reply
        Tilia
        16.8.2019 at 08:33

        Omasta tuttavapiiristä en tiedä yhtään isiä meidän isin lisäksi, joka hoitaisi kirjojen päällystyksen, mutta siellä kehä kolmosen sisäpuolella on tietty tämäkin asia jo tasa-arvoisempi. :)

  • Reply
    Hihi
    15.8.2019 at 09:05

    Meillä päällystettiin ala-asteella kirjat vahvalla lahjapaperilla! Ei kupruja, ja kaupan päälle tuli kiva kuviointi. Eri kirjoille voi käyttää erilaisia papereita tai sitten lätätä päälle sellaisen tämän kirjan omistaa -tarran johon kirjoittaa mikä kirja on kyseessä. Paperi myös lähtee vuoden loputtua pois, ja alla on uudenveroinen, päällystämätön kirja 😉

    • Reply
      krista
      15.8.2019 at 11:16

      Joo tämä olisi tosi kiva varsinkin myöhemmin – tai sellaisissa kirjoissa, joissa on ruma päällinen :D Vai onkohan kaikissa nykyään nätti…? Mä muistan omalta kouluajalta, että joskus ne kannet oli ihan kamalia :D Nyt lapselle on kuitenkin tosi tärkeää ne kannen kuvat ja hahmot, niitä ei sais peittää :) Mutta myöhemmin (sitten, kun tällaiset ei ole niin olennaisia) tosi hyvä idea! Lahjapaperikin on sellainen ”loppumaton luonnonvara”, samanlainen meillä kuin ne pääsiäishöyhenet, että niitä on aina :) Kun lahjoista tulee aina uutta ja ne säästää, niin aina on lahjapaperia saatavilla eikä tarvitse ostaa!

  • Reply
    Life with Satu
    15.8.2019 at 12:31

    Ei ole mutta odotan kauhulla. Olin koulussa super huono ja äiti teki ton kaiken :D Toisaalta miehellä on aika hyvät hermot, jos hän voisi ottaa tämän homman.

  • Reply
    sgu
    15.8.2019 at 13:30

    Pelloplastin muovit on ihan huippuja, tosin kirjastomuovit on vielä paksumpia ja helpommin käsiteltäviä kuin kuluttajaversiot. Kirjojen päällystämisen tarve todelakin riippuu hyvin pitkälti lapsesta. Pojan kaikki kirjat ja vihkot (!!) olen suosiolla päällystänyt, sen verran kovaa kyytiä ne saavat pitkin vuotta. Tyttö taas kohtelee kirjojaan huomattavasti hellemmin, riittäisi varmaan pelkkä kulmien vahvistaminen.

    Päällystystekniikoita on monenlaisia. Itse suosin myös tuota, että kirja on pöydällä ja muovi kiinnitetään vähän kerrallaan. Mulla on yleensä apuvälineenä viivotin. Joskus niitä kurttuja silti tulee, ja sekös kirjastontätiä harmittaa! =D

  • Reply
    Suis
    15.8.2019 at 21:37

    Minä en opettajana anna mitään ohjeita päällystämisen suhteen. Kirjat kyllä kestävät ihan hyvin käytössä puoli vuotta/vuoden ilman päällystämistäkin ja jos jollakin alkaa vähän repsottaa niin kontaktilla sitä saa sitten korjattua ehommaksi. Vanhemmat saavat itse päättää, mitä tekevät. Meidän koulussa kesätyöntekijät (ja kanslisti ja ohjaajat tarvittaessa) päällystää ne uudet kirjat, jotka jää kiertoon eli käytännössä kaikki tekstikirjat aapista lukuun ottamatta, sillä aapisen meillä kaikki saa ainakin vielä ikiomaksi<3

  • 1 2

    Leave a Reply