Hermannin neulomat villasukat

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Helsingin Villasukkatehtaan ja Indieplacen kanssa.

Vanhasta putkiradiosta raikaa suomalainen iskelmä. Pirkko Mannolan kellohelmainen kesämekko roikkuu eteisnaulassa kuin valmiina tansseihin. Remu Aaltosen flyygeli seisoo komeana tehtaan patruunan toimiston nurkassa. Puhelin pirahtaa – eikä mikä tahansa puhelin, vaan sellainen vanha musta suomalaisista elokuvista tuttu lankapuhelin. Hups! Se ei olekaan mitään elokuvarekvisittaa vaan se toimii!

Prrrr, prrrr! Muistatteko, miltä kuulosti perinteisen vanhan puhelimen ääni?

Hetkinen! Missä mä oikein olen? Teinkö juuri aikahypyn ja minne – onko tämä 40-, 50- vai 60-lukua? Vai suomalainen elokuva sieltä jostain Tapio Rautavaaran ajalta? Tai hei nyt tajuan! Tämähän on ihan selvä piilokamera!

Tehtaan patruuna tarjoaa minulle kahvit pienistä kukallisista kahvikupeista, samanlaisista kuin mummolassa. Kyllä tämä taitaa totta olla.

Ja tämä huikean persoonallinen ja leuatloksauttavan erikoinen paikka on Helsingin Villasukkahtehdas, vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä meiltä kotoa.

Tutustuin itse näihin Helsingin Villasukkatehtaan villasukkiin vasta tänä syksynä. Ihan sattumalta tuossa Oulukylän K-Raudassa silmiini osui iso korillinen toinen toistaan herkullisemman värisiä villasukkia. ”Joel, tuu katsomaan! Nää oranssit on ihan mun, ja turkoosit ihan sun!” Katselin etikettiä tarkemmin – mitäs villasukkia nämä oikein ovat…? Etiketissä oli Avainlippu.

”Eikä! Katso tätä osoitetta ja postinumeroa, nämä on tehty jossain tässä ihan lähellä!” Alkoi jo kiinnostaa sen verran, että laitoin huvikseni osoitteen kännykän googlemapsin kartalle. Oho! Ihan siinä meidän lasten vakkari-Hoplopin vieressä Roihupellossa! Tuosta on menty ohi kymmenet kerrat kaverisynttäreille ja kotiin.

Todellista lähituotantoa!

No mutta jos se sijainti oli yllätys, niin se ei ollut mitään verrattuna siihen, millainen yllätys se villasukkatehdas sisältä sitten oli. Vau. En edes tiedä, mistä päästä lähteä kertomaan tätä…

Helsingin Villasukkatehdas on siis tämän maan viimeinen perinteinen villasukkatehdas. Täällä tehdään siis vain villasukkia.

Ja ne villasukat tehdään aidoilla 40-50-luvun villasukkakoneilla. Bentley Komet lukee koneiden kyljessä, ja lisäksi koneilla on tietysti myös hellittelynimet. Esimerkiksi Helmi ja Hermanni.

Nämä koneet eivät siis ole ”mukavanhoja” tai vain rekvisiittaa, vaan ne ovat oikesti näin vanhoja ja kaikki nämä vuosikymmenet uskollisesti toimineita. Ja siellä ne konevanhukset edelleen virkeinä surruttelevat Helsingin Villasukkatehtaan joka ikisen villasukan.

Tässä syntyy villasukkaa!

Koneiden joukossa käyskentelee kaksi konemestaria – toisen taustalta löytyy metalliala sekä Jawa-moottoripyöräosaamista, toinen on alkuperäiseltä ammatiltaan kultaseppä. Tällaiset koneet tarvitsevat rakkautta ja huolenpitoa joka ikinen päivä. Konemestarin tarkka korva kuulee jo äänestä, jos esimerkiksi Helmillä tai Hermannilla on tänään murheita ja huolia.

Viereisessä huoneessa seisoo lisää vastaavanlaisia koneita ja koneen osia. Kuulemma oikeastaan aina, jos tällainen kone jostain maailmalta löytyy, se mahdollisuuksien mukaan ostetaan. Joko ”töihin” tai varaosiksi, tietysti kunnosta riippuen. Varaosia Helsingin Villasukkatehtaalta löytyykin – jemmassa erilaisina osina on noin 3000 kiloa rautaa.

Näistä koneista villasukat syntyvät aina harmaasta langasta ja yhtenäisenä villasukkapötkönä. Kone osaa tehdä kaikki tarvittavat kavennukset ja tietysti myös laadukkaat vahvistetut kantapäät ja kärjet.

Kun pötkö on tullut ulos koneesta, ompelija ottaa sen käsittelyynsä ja erottaa villasukat yksittäisiksi. Kärkisauma ommellaan siististi villasukan päälle saumurilla. Sitten harmaat villasukat jäävät esipestäviksi tehtaan omaan pesukoneeseen, mutta värjättävät villasukat matkustavat kolmen veljeksen pyörittämään värjäämöön Kyröskoskelle.

Tästä vaihtuu: edellisen villasukan kärkikavennuksen ja seuraavan villasukan resorin raja.

Pesun jälkeen villasukat kuivatetaan hauskannäköisten lestien päällä – aivan kuin kymmenet sääret sojottaisivat kohti korkeuksia. Kuivumisen jälkeen villasukat ”paritellaan” huolella käsin, jotta yhteen pariin tulee juuri esimerkiksi varren pituudeltaan täydellisesti yhteensopivat villasukat.

Sitten villasukkien päälle napsautetaan nitojalla Helsingin Villasukkatehtaan vyöte, ja villasukat pakataan laatikoihin jälleenmyyntiä varten. Kaikki nämä tehdään siis tietysti käsin.

Lopuksi huikea 70-luvun pakettiauto (johon pääsin ajelulle, jee!) starttaa Helsingin Villasukkatehtaan takapihalta ja kuljettaa villasukat kauppoihin. Näitä villasukkia voi löytää ympäri Suomen erilaisilta jälleenmyyjiltä, esimerkiksi retkeilyvälineliikkeistä, matkamuistoshopeista tai vaikkapa rautakaupoista (kuten me löydettiin) – ja tietysti myös Helsingin Villasukkatehtaan omasta nettikaupasta täältä.

Jälleenmyyjien listan ympäri Suomen voi kurkistaa tästä.

Helsingin Villasukkatehtaan villasukat on neulottu karstavillalangasta, jossa on 70% villaa ja lisäksi 30% polyamidia kestävyyden (hankauslujuus) parantamiseksi. Villa on eettisesti tuotettua (on siis tietysti mulesing-vapaata!) ja se on peräisin suurilta osin Uudesta-Seelannista. Lankaan on kehrätty myös teknisesti sopiva määrä suomenlampaan villaa.

Mun mielestä nämä mun oranssit ja Joelin turkoosit villasukat olivat hurjan hienot jo aikaisemminkin, mutta ai että tuo villasukkatehtaalla käynti toi näihin villasukkiin vielä jotain ihan uutta.

Ihan niin kuin nyt niille olisi ilmestynyt sielu. Syvyys. Kun mä katson näitä villasukkia, näen mielessäni, miten ja missä ne ovat syntyneet ja meille jalkojen lämmikkeeksi päätyneet.

Menipä runolliseksi!

Itse neulotuissa villasukissa on totta kai aina tekijänsä sielu ja sydän mukana – ja Helsingin Villasukkatehdas ehdottomasti kannustaa käsitöihin heitä, joilla puikot käsissä pysyvät. Moni kuitenkin ostaa villasukkansa kaupasta (ja nämä on ihanat myös lahjana – isänpäiväkin tulossa!), ja silloin saa kyllä ihan uudenlaisen ulottuvuuden päästä näkemään, missä ja miten villasukat on valmistettu.

Tässä tapauksessa tällä huikealla villasukkatehtaalla, 40-luvun neulomakoneella, VAU!

Aika hyvä osoitus siitä, miten yritystoimintaa – jopa tällaista pientä tehdasta! – voi pyörittää persoonallisesti, täydellä sydämellä ja juuri omannäköisesti. Jotta tästä ei tule hehtaaripostausta, en ehkä voi tähän yhteen juttuun kertoa kaikkea mielen päältä, mutta lisäksi aloin heti miettiä, että millaistakohan tuolla on olla töissä. Sanon jo nyt sen verran, että mitä henkilökuntaa tapasin, niin varmasti aivan mahtavaa.

Tiivistän tämän yhteen hauskaan ohimennen sanottuun lausahdukseen:
”…ja sitten meillä oli vielä tosi hyvä yleismies, mutta se lähti sirkuskouluun.”

Yleismies sirkuskoulussa ja muita mahtavia persoonallisuuksia villasukkatehtaalla! Ai hitsi, mikä mieletön paikka!

Puutalosta siis ison-ison-iso fanitus Helsingin Villasukkatehtalle! Noita mun oransseja ihanuuksia tulette kyllä jatkossa näkemään mun kuvissa paljon.

Kaupallinen yhteistyö: Helsingin Villasukkatehdas ja Indieplace

20
Like
3

You Might Also Like

13 Comments

  • Reply
    Sini
    6.11.2019 at 09:09

    Harmi että mulla on niin minijalka että nuo 37-39 on auttamatta liian isot.. Inhoan liian isoja sukkia :D

    • Reply
      krista
      6.11.2019 at 09:54

      Hei mulla vähän sama tilanne! Mun jalka on kokoa 35-36 (35 ois sopivampi, esimerkiksi nuo mokkasiinit on 35, mutta aikuisten koossa kengät usein pitää olla 36, koska pienempiä ei ole tarjolla) ja pähkäilin noita kokoja kans. Tätä oranssia kun ei ollut pienintä kokoa 35-36, ja mä HALUSIN just oranssit :) Punaista ja harmaata on muuten myös koossa 35-36!

      Mutta koska halusin just oranssit, otin sit just 37-39 villasukat – ja nää on hyvät! Tai no tuosta kuvasta siis näkyy, mutta itse koen ihan just täysin sopiviksi. Ja mahtuivat hyvin myös niihin koon 35 mokkasiineihin sisään. Mulle kyllä myös tuolta villasukkatehtaalta vinkattiin, että jos olisi rohkea, voisi kerran pestä 60 asteessa niin sillä voisi saada pienemmiksi (jos häiritsee), mutta en kyllä ehkä uskalla, ettei tule näistä lasten villasukat vahingossa :D

      Ja sit tosiaan punaista ja harmaata löytyy minikokoiseen jalkaan (35-36) sopivanakin!

      • Reply
        Sini
        6.11.2019 at 15:13

        Kiitos! Enpä hoksannutkaan että joitain värejä on pienempänä :)

        • Reply
          krista
          6.11.2019 at 15:43

          Joo, kiva! On siis onneksi paria kokoa pikkujalkaisillekin – mut tämä oranssin huuma sai kuitenkin kääntymään isomman koon puoleen :)

  • Reply
    Karina
    6.11.2019 at 10:22

    Mahtava paikka. Voisin ostaakin kun tulee vastaan, kun anopin kutomista koirankarvasukista (lampaan villaa mukana) ei paljon mitään ole pohjissa jäljellä. Mut hei, onko noissa paketeissa kaksi eri väristä sukkaa?

    • Reply
      krista
      6.11.2019 at 10:36

      Hahaa, tarkkasilmäinen sinä! Tuohon kuvaan tuli osa sukista spessuerästä, johon oli siis ihan tilattu erivillaparisukkia jonnekin-en-tiedä-minne :) Kuulemma osa haluaa just sellaiset eripariset! Mutta tavallisesti ovat kyllä ihan samaa paria :D Mutta villasukkatehdas tekee siis myös erikoiseriä tilauksesta, esimerkiksi jollain erityisellä etiketillä. Nyt siellä on esimerkiksi isälle-etiketillä varustettuja villasukkia ihan nettikaupassa asti tarjolla niille, jotka haluaa isänpäivälahjaksi villasukat <3
      -
      Ja siis KOIRANKARVASUKAT, omg :D En ole kuullutkaan, mahtava idea sinänsä! Kestävyys varmaan riippuu myös koiran karvan laadusta ja paksuudesta...? Näissä villasukissa on käytetty just tuota karstavillaa, jotta villausukkiin tulee just mahdollisimman hyvä kestävyys ja lämmittävyys - siksi varmaan onkin ihan retkeilyvälineliikekamaa :) Iso suosittelu siis, jos on villasukan tarvetta, jalassa on mulla tälläkin hetkellä <3

      • Reply
        Karina
        6.11.2019 at 11:19

        Niillä oli sellanen iso valkoinen samojedi, Urho, josta sai kilokaupalla karvaa ja sitten lankaa. Aivan mahtava koira, ja sukkia sai meidän perheen jokainen jäsen. Urhosta aika jätti jo kolme vuotta sitten, mutta haluan jättää kyllä ne sukat vaikka sitten muistoksi, jos ei tule nyt ihan heti parsittua (köh köh). Mulla on yksi kaveri, joka käyttää myös lapinkoiriensa karvoja langan tekemiseen. Koiran karvaan pitää mun käsityksen mukaan lisätä lampaan villaa niin tulee parempi lanka.

        • Reply
          krista
          6.11.2019 at 11:21

          Voi Urho sentään <3 Ihana muisto hänestä!

        • Reply
          Puumis
          6.11.2019 at 15:42

          Karina, nyt tulee varmasti vuoden tyhmin kysymys, mutta…tuoksuuko ne koirankarvasukat koiralle? :D (Siis kysyn ihan vakavissani. Kun mun mielestä lampaanvillalanka tuoksuu ihan samalle kuin elävän lampaan turkki. Tai siis toisin päin – elävät lampaat tuoksuu mun mielestä villasukille. :D)

          Ihana muisto Urhosta! <3

          • krista
            6.11.2019 at 15:49

            Ihan hyvä kysymys hei! :D

            Ja muuten totta: me käytiin viime kesänä Lammassaaressa (tai pikemminkin siellä Kuusiluodon puolella) lampaita katsomassa, ja ne todella HAISI villasukille :D Ihan selvästi! Vähän ehkä lannalle myös, myönnettäköön. Tai no enemmänkin sille lannalle :D

          • Karina
            6.11.2019 at 23:29

            Ei muuten tuoksu! On aika tuoksuttomat sukat, tai ehkä vieno normivillasukkien tuoksu :D Piti oikeen käydä vielä haistelemassa :D

          • krista
            7.11.2019 at 08:48

            Ihana, että kävit vielä ihan haistelemassa :D <3

      • Reply
        Tilia
        7.11.2019 at 13:28

        Mummoni kehräsi myös samojedinkarvasta lankaa, yhdessä lampaanvillan kanssa. Niitä neuleita on jonkin verran vielä jäljellä, mutta esim. villapaitaa ei pysty oikein ikinä missään pitämään, kun se on niin älyttömän kuuma! Ei ne koirankarvavillaiset kyllä miltään erityiseltä haise, mutta ovat pehmeitä kuin angora.

    Leave a Reply