Ooooooooooooooom!
Kohdista kaikki ajatuksesi sen olemukseen. Sen hehkeän vihreään väriin. Sen rakenteeseen. Kolme kertaa kolme. Kolme lehteä, joissa kaikissa kolme sakaraa. Anna ajatustesi lipua sen suoraa vartta aina sen juuriin asti.
Tunnustele syvällä sisimmässäsi mielikuvaa siitä, miten sen maanlaiset osat painuvat syvälle mehevään maahan. Haarautuen, uudelleen haarautuen. Uudelleen, uudelleen, täyttäen koko maan.
Keskity siihen. Tunne se. Ole se. Hengitä. Sisään. Ulos. Ujjayi-hengitys. Mula-bandha, juurilukko. Uddiyana-bandha aktiivisena. Hyvä.
…ja seuraavalla uloshengityksellä…
…nykäise.
Taivu. Veny. Keskity. Hengitä. Käsi hakeutuu kuin lumottuna juuri oikeaan varteen. Sen tuntee. Tämä se on. Keskity. Veny lisää. Hengitä.
Ja nyppäise.
Eikä tämä meditatiivinen jooga ihan heti lopu. Parin tunnin hikinen harjoitus, ja viikon päästä uusiksi.
Mä olen nyt zen to the next level: tajusin, että mä ra-kas-tan repiä vuohenputkia!
22
Tiiana
24.5.2018 at 16:58Kait Joel laittaa ne revityt vuohenputket sulle ruuaksi ? Nehän on oikein terveysruokaa 😉
krista
24.5.2018 at 17:04Hihi nämä kun laittaisi ruoaksi, niin ruokkisi kyllä koko kaupunginosan :D
–
Mutta joo, oon mä vuohenputkiruokaa jossain maistanutkin, ja… no, sehän oli sit… sellaista :) Me ei olla ihan tätä vuohenputkien/nokkosten/voikukkien syönnin… …kohderyhmää. Mutta meiltä saa vapaasti käydä hakemassa ne, kenelle maistuu! Saa vuohenputkijoogatunnin kaupan päälle :)
Riika A
24.5.2018 at 22:04Jos asuisin jossain ihan huudeilla, niin todellakin tulisin hakemaan teidän vuohenputket. Mä oon niin onnellinen kun meille on niitä mökille ilmaantunut nyt muutamia ja suunnilleen kiljun jos joku meinaa vahingoittaa mun vuohenputkia edes astumalla päälle! :D (Ihan kuin ne nyt siitä jotenkin kärsis)
krista
24.5.2018 at 22:25Damn jos sä olisit tullut sinne blogitapaamiseen, niin olisin tuonut sulle kassilisen vuohenputkea! :D Heeeei mutta sä oot nyt siellä Espanjassa, eikö niin? Mitäs sinne kuuluu? <3
Riika A
25.5.2018 at 13:09Joo pari päivää vielä jäljellä. :) Hyväähän tänne, enimmäkseen tarkenee aika mukavasti, ja oon yllättäen onnistunut kehittämään pienen lomaromanssinkin. :)
Miitu
24.5.2018 at 17:51Tuutko perään kehittämään leskenlehtijoogan? Paljon samoja periaatteita, mutta nyppäisy ei riitä vaan tarvitaan nitkun-kitkun väsytystä. Ehkä sittenkin leskenlehtizumba..
krista
24.5.2018 at 20:05Hahahahaha, joo siihen tarvitsee ehdottomasti zumban! Leskenlehtizumba, ihan mahtavaa, mä näen sen silmissäni :D :D :D
Miitu
24.5.2018 at 21:16Uu, tai taipuisko Bollywood? Eiks niistä wannabe-raparperi-lehdistä multajuuripaakkujen kera sais upeeta rekvisiittaa?!
krista
24.5.2018 at 21:35Hei mutta oisko Bollywood kuitenkin parhaimmillaan siinä, kun keräilee omenapuusta tuomenkehrääjäkoin toukkia…? :D Siitä sais hyvin ainakin sen asennon sormiin, että kahdella sormella ottaa kiinni :D :D :D
Torey
24.5.2018 at 23:15JA VOIKUKKA! Ne on tänä vuonna aivan valtavia ja niitä puskee koko aika uusia meidän pihalle! Tunkee sepelin läpi ihan tosta vaan ja argh! :D
krista
25.5.2018 at 16:04Haha! Mun voikukkantanssit ois vaan sellaisia kukkaseppeleensolmimisliihotteluita, ehkäpä valssia :D Mutta joo en mäkään niitä sepelin läpi haluaisi tulevan, ja kukkapenkistä myös nyppään satunnaiset voikukat pois. Ei niitä monta siellä onneksi olltukaan, ehkä muakin alkaisi ärsyttää, jos niitä tulisi ei-toivottuihin paikkoihin :)
Karina
25.5.2018 at 10:46Mä taas rrrakastan repiä voikukkia juurineen! Tungen sen voikukkaraudan syvälle ja kun kuuluu naps, niin se on maailman ihanin ääni :D
Viime keväänä ihan etsimällä etsin lisää voikukkia tuosta meidän pieneltä pihapläntiltä ja revin sitten taloyhtiönkin voikukkia… Tänä vuonna muuten omalla pihalla ei ole voikukkia juuri lainkaan. Että aika hyvin tuli ilmeisesti revittyä vuos sitten!
krista
25.5.2018 at 16:06Voikukka kyllä jakaa mielipiteitä, mä RAKASTAN voikukkia itse, voisin vaikka kylvää niitä :D Mutta joo olen kyllä kohdannut niitä voikukkaraudan rakastajiakin :)
Emilia
25.5.2018 at 14:11Waude, kaikki täällä tykkää repiä voikukkia? Itse RAKASTAN voikukkia! Jotenkin nurmikko näyttää paljon kivemmalta kun on keltaisia väripilkkuja ympäriinsä :) En siis todellakaan ole puutarhaihmisiä, jossei tästä nyt jo tajunnut :D
krista
25.5.2018 at 15:43Hei mä oon sun kanssa samaa koulukuntaa, voikukat on aivan ihania! Mä haluaisin niitä mahdollisimman paljon omalle pihalle! Täällä aiemmin :) http://www.puutalobaby.fi/vihattu-voikukka/ Ihania pikkuaurinkoja, joita lapset saa poimia niin paljon kuin haluaa, kukkaseppeleet, siementen puhaltaminen jne. Ehkä paras kukka <3
Miitu
25.5.2018 at 16:38Voikukat on fine, mutta nuo hemmetin leskenlehdet on sieltä ja syvältä. Kiva pieni kukka heti keväällä, mutta koko loppukauden vain niitä vitsin raparperilehtiä pahimmillaan lähes 10 cm halkaisijan nipuissa. Eikä nuo pirulaiset ymmärrä tehdä ees suoraa juurta, vaan semmosen joka paikkaan ulottuvan kunnon juurakon, jota et voi saada pois. Argh!
krista
25.5.2018 at 20:04No oho! Mulla ei leskenlehdistä (ilmeisesti voi sanoa, että onneksi) ole muuta kokemusta kuin että muistan sen klassiseksi kevään merkiksi. Mutta niillä ei ole niin hyvää ”käyttöarvoa” kuin voikukilla, joista saa monenlaista iloa (poimiminen, seppeleet, puhaltaminen, jotkut syökin) :) Eikä se leskenlehti ole mun silmään niin nättikään kuin voikukka!
Elisa-Maria
3.6.2018 at 12:21Hari om! Aivan ihana postaus, jossa on hymyilyttävä tunnelma! Haha :) Voikukat saavat minun puolestani vallata vaikka koko pihani.
Haluan myös kehaista, että sinulla on todella inspiroiva blogi ja hauska tapa kirjoittaa. Tulin jäädäkseni. Rauhallista sunnuntaita teidän perheelle! :)