Viisi kertaa minä (osa 3: kriisissä)

On kulunut taas kuusi vuotta.

Sinä aikana se punainen pikkurinkka on kiertänyt mukanani ainakin Thaimaassa ja Karibialla. Neljä kertaa Intiassa. Ai ja kolme kertaa Kreikassa. Siellä aiemmin mainitussa Espanjassa, juu ja juuri edellisenä kesänä Portugalissa. Sitten vielä kaupunkilomia; ainakin Wienissä, Varsovassa, Lontoossa, Riikassa ja missävielä. Niin ja Baltiaakin kierretty.

Ihmissuhderintamalla sen sijaan…

Oli yksi pakistanilainen basisti, joka oli sitä mieltä, että kompromissi on teeskentelyä. Ei siitä sitten oikein mitään tullut.
Oli yksi fiskarsilainen rastahippi, jonka avioeropapereista oli hädin tuskin muste kuivunut. Ei siitä sitten oikein mitään tullut.
Oli yksi alkoholinhuuruinen wanna-be-rokkistara, jonka maailmassa valheella ja totuudella ei juurikaan ollut eroa. Ei siitä sitten oikein mitään tullut.

Parisuhdesäntäilyjäni sivusta seurannut (miespuolinen) tuttuni sen hienosti tiivisti. Eräänä hyvinjuhlittuna iltana pilkun tuntumassa hän nojautui baaritiskiin ja totesi luottamuksellisesti sössöttäen:
”Krista, kuule. Sä olet aivan ihana ja hurmaava, ja kuka tahansa haluaisi sut tyttöystäväksi. Mutta parisuhdevalinnassa sinulla on kaksi pientä ongelmaa: sinulla ei ole itsehillintää eikä arvostelukykyä”.

Jepjep.

Sitten olin tavannut Joelin. Vau. Vihdoinkin mies, joka on hurjan kiehtova ja kiinnostava – mutta vailla pienintäkään kusipäisyyspotentiaalia. Jeah, kunnon mies! Vihdoinkin olen päässyt irti ”rakastun vain mahdottomiin” -kierteestäni!

Paitsi että juuri maaliskuussa 2009 meidän suhteemme oli kriisissä.

 

Maaliskuu 2009

Juu ei juu ei juu ei juu ei juu ei juu ei.

Olen 31 vuotta ja koko elämäni ajan syöksynyt ihmissuhteisiini täy-sil-lä. Rakkaus! Huuma! Intohimo! Antaa tulla! Jea! Minä heittäydyn suoraan hyökyaallon vietäväksi, swooooosh…

….ja ka-booom, aalto lässähtää suoraan johonkin seinään.

Juu ei juu ei juu ei juu ei juu ei juu ei.

Seinä on hyvin lähellä myös tässä suhteessa. Mikäköhän loppujen lopuksi on kriisin syy? Varmaan moni hyvin tyypillinen perusasia. Ollaan edetty hurjan nopeasti, unohduttu tutustua kunnolla toisiimme, oletetaan toisistamme kaikenlaista ja sitten pahastutaan, kun toinen ei käyttäydykään oletustemme mukaisesti.

Intiassa pari kuukautta ennen kriisiä vielä nauratti.

Olen muuttanut väliaikaisesti Joelin luo jo parin kuukauden tuntemisen jälkeen. (huono. idea.) Minun Punavuoren-kodissani on alkanut elokuussa putkiremontti ja olin vuokrannut siksi aikaa vuokra-asunnon – mutta kesken muuton Joel on ehdottanut, että muutetaan sittenkin tavarat hänen luokseen. Okei! Annetaan muuttoautolle uusi osoite.

Nyt se perhanan putkiremontti on kestänyt jo kahdeksan kuukautta ja projektipäällikkö ei suostu edes vastaamaan puheluihini. Remppahäiskät ovat mm. kaataneet väärän seinän, pilanneet parkettini ja naarmuttaneet keittiön kalusteeni. Tällä hetkellä remppayhtiö yrittää laskuttaa minulta 220 euroja laattojen kuljetuksista ja 360 e kaapista, joka minulla oli jo ennen putkiremonttia. Taistelen apinanraivolla kusettaja-rakennusyhtiötä vastaan.

Mutta on maaliskuussa Facebookin mukaan selvästi ollut hyviä hetkiäkin:

Facebook, 8.3.2009
…on MAAILMAN hienoimman tapettimosaiikkisysteemispektaakkeliseinän superylpeä hyperiloinen omistaja jee!

Ja hei – on ehkä saatu vähän rakkauttakin:

Facebook, 12.3.2009
Silmäpussit poskissa, fritsu kaulassa ja kahvit sylissä. Hyvää huomenta.

Mutta enimmäkseen se on tainnut olla tätä:

Facebook, 25.3.2009
teki ensin12 tunnin työpäivän ja lähti sitten kotiin bussilla, joka syttyi palamaan.

ja tätä:

Facebook, 14.3.2009ois maalannut saploonakuvion, mut unohti töpöttimen. ois suunnitellut kuvioiden paikat, mut unohti kynän. ois maalannut nurkat, mut ei saanut maalipurkkia auki.

*******

Niin, ja se kriisi. Jatkuva juu-ei-pähkäily ei ole tehnyt hyvää meille kummallekaan. Joel on ahdistunut ja sulkeutunut. Minä olen remppaprojektitaisteluideni keskellä läheshysteerinen enkä pysty edes ajattelemaan, että tämäkin suhde voi päättyä eroon.

Olen nyt ihan rehellinen: Joelin juu-ei on jo päätymässä sanaan ei.

Facebook, 27.3.2009
”Thank you for contacting me. I am currently away on leave, traveling through time and will be returning last week.”

Minä lyön jarrut pohjaan. Seis, stop, aikalisä, tämä ei saa mennä näin! En minä oikeasti ole näin hermokimppu. Et sinä oikeasti ole noin sulkeutunut. Me itse olemme ajaneet itsemme tähän tilanteeseen.

Minä olen luovien ratkaisujen nainen ja ehdotan: tehdään kesänmittainen testi. Unohdetaan tämä eroamispähkäily hetkeksi ja tutustutaan toisiimme. Millaisia me oikeasti ollaan, ilman tätä stressiä ja ahdistusta. Minä muutan takaisin omaan kotiini heti putkiremontin valmistuttua. Annetaan toisillemme tilaa hengittää. Mutta ei yhtään eroamisajatusta koko kesänä! Katsotaan kalenterista valmiiksi päivä syksylle ja avataan keskustelu suhteen tulevaisuudesta silloin.

Joel suostuu.

Vietämme ihanan kesän. Syksyllä emme halua enää erota.

 

1

You Might Also Like

  • Kahvittelija
    23.7.2013 at 12:10

    Voi että näitä muistelmia on ihana lukea! Aivan kyyneleet tuli silmiin tämän postauksen lopussa :)

  • Nannannaa
    23.7.2013 at 12:50

    Ihana, tuli melkein kyyneleet silmiin tosta loppulauselmasta. Nyyhkis. :’)

    Niin ja mä tein sen. Mulla on nyt oma blogi. Syytän sua siellä avoimesti. :D Tervetuloa siis käymään, ois kiva saada edes yksi lukija!

    • Kristaliina
      23.7.2013 at 21:47

      Otan oikein mielelläni tällaisen syytöksen vastaan – tosi kiva teksti, tervetuloa bloggaajakollegaksi! :)

  • Liisa
    23.7.2013 at 13:10

    Kivoja tarinoita, kiitos näistä.

  • Suklaamuffinssi
    23.7.2013 at 13:42

    Ootko koskaan ajatellut, että sä voisit kirjoittaa kirjan? En siis tarkoita mitään elämänkertaa :) Tää(kin) sun kirjoitussarja on kuin suoraan jostain chick lit -kirjasta :)

    • Kristaliina
      23.7.2013 at 21:44

      Kiitos – kai? :D

      Hih joo totta kai kirjan kirjoittaminen kiehtois, mutta siinä on yksi iso ongelma: mä osaan kirjoittaa vaan tämän yhden tarinan, omani. Jos pitäiskin kuvata kuvitteellisten henkilöiden ajatustenjuoksua – en usko, että osaisin tehdä sitä. Omat ajatukset on helpompi kuvailla sanoilla, kun niitä ei tarvitse keksiä :)

      • Suklaamuffinssi
        24.7.2013 at 09:59

        Melkein kirjoitin kommenttiini, että se oli kohteliaisuus, mutta siis oli :) Sitten sun varmaankin täytyy kirjoittaa oma tarinasi! ;)

  • Eräs vakkarilukija (Ei varmistettu)
    23.7.2013 at 14:08

    Mä olen täysin koukussa!

  • Joopajoo (Ei varmistettu)
    23.7.2013 at 15:57

    Ja vaan viis osaa!!!

    • Kristaliina
      23.7.2013 at 21:49

      Nooh, per vuosi tässä blogissa on parisataa osaa, että ehkä se siitä :)

  • annemi
    23.7.2013 at 16:17

    Täälläkin tuli ihan herkkä fiilis tästä postauksesta, ihanaa että ihmiset antavat vielä toisilleen mahdollisuuksia eikä heti heitetä hanskoja tiskiin <3 

  • Stellina (Ei varmistettu)
    23.7.2013 at 17:34

    Ihana tämä postaus (ja aiemmatkin tästä sarjasta). Ihanan lohdullista lukea, että pariskunta, joka nyt on silminnähden onnellinen toisistaan, on tuohon tilanteeseen päästäkseen käynyt läpi myös kriisejä. Että suhteen olemassaolon epäily ei automaattisesti tarkoita suhteen päättymistä. Tulee oma parisuhde mieleen, jossa myös edettiin nopeasti ja jossa mulla sitten iskikin pari kertaa jarrut ja ahdistus päälle. Nyt kuitenkin ollaan onnellisesti naimisissa :)

    • Kristaliina
      23.7.2013 at 21:53

      Kiitos! Samaa mieltä: alkukriiseistä huolimatta joskus kannattaa vaan uskoa suhteeseen, jos tuntuu että ainekset vaikkapa ihan kokoelämänsuhteeseen muuten olisivat kaikin puolin kunnossa. Ja onhan se varmasti ihan faktaa, että jonkinlaisia kriisiaikoja tulee varmaan ihan kaikkiin suhteisiin – ja niistä pääsee yli, jos on yhdessä sitoutunut tekemään niin.

      Vaikka kevät 2009 oli vaikea, tämä suhde oli kaikkien ponnisteluiden arvoinen!

    • Hosuli
      25.7.2013 at 11:16

      Juuri samaa ajattelin: erittäin lohdullinen ja esimerkillinen tarina. Ei tosiaan kannata heti luovuttaa, jos tietää toisen olevan huipputyyppi. Onneksi luova ratkaisu toimi!

  • Lumikettu
    23.7.2013 at 17:36

    Jee! Onnellinen loppu! (Alku!)

    • Kristaliina
      23.7.2013 at 21:27

      Nimenomaan – onnellinen alku!

  • Ede@
    24.7.2013 at 00:49

    Uusi lukijailmoittautuu ja aika liikuttavaa tekstiä ja luen jatko osaa mielellään:) ihanaa et ei kannata aina heti luovuttaa:)

  • Evis
    24.7.2013 at 08:49

    Niin ihanasti ja kauniisti kirjoitettu. Ja loistava idea tuo kesän yli katsominen, laitan sen korvan taa muistiin jos (toivottavasti ei) sille joskus tulisikin tarvetta!

  • annaa (Ei varmistettu)
    26.7.2013 at 22:18

    tää juttu kosketti mua niin paljon, että tuli ihan pikkupikku itku! oma parisuhteeni on vähän niinkuin ehkä samassa tilanteessa, keväällä päätettiin että kesä nautitaan ja syksyllä katsotaan mitä tapahtuu. no, meillä menee nyt paremmin kuin ikinä ja ollaan ihan kuin vastarakastuneet!