Viisi kertaa minä (osa 1)

”Hei! Blogiasi pitkään lukeneena minua on jäänyt askarruttamaan sinä. Olisi mukavaa jos voisit tehdä postauksen sinusta…”, Mimini kirjoitti.

Huih, onpa vaikeaa. Työhaastatteluissakin aina se ”no kerro jotain itsestäsi” -kysymys on ollut se vaikein. Miten sanoa jotain ilman, että kuulostaa kliseeautomaatilta. Tai treffi-ilmoitukselta. Niin, tai työhaastattelussa olijalta.

Ja onko se minä juuri nyt vai minä vuosien varrelta…? Jos näkisi elokuvamaisia pätkiä minun elämästäni eri vaiheissa ja tilateissa, saattaisi alkaa epäillä jakautunutta persoonallisuutta. Itse kutsuisin sitä kasvamiseksi.

Mutta mitä kirjoittaisin? Sitten keksin: pyysin Puutalobabyn Facebook-ryhmässä viittä random-päivämäärää. Sain nämä: elokuu 1999, huhtikuu 2003, maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.7.2010.

Ja sitten muisteluhommiin. Apua…

 

Elokuu 1999

”Kela, hyvää päivää – hetkinen yhdistän.”
”Kela, hyvää päivää – hetkinen yhdistän.”
”Kela, hyvää päivää – hetkinen yhdistän.”

Välillä saa vaihtelua sisäpuheluista. Silloin sanotaan:
”Vaihde.”

Olen 22 vuotta, ja kolmas kesä Kelan puhelinvaihteessa lähenee loppuaan. Palkka on pieni, alle 40 markkaa tunnilta, mutta olen ollut onnekas ylipäänsä kesätöitä saadessani. Ja työkaverit ovat ihania! 

Edellisenä keväänä olin ajatellut, että jo riittää puhelinvaihteessa kykkiminen, ja olin saanut opiskeluiden ohessa töitä Jakomäen ostarin pieneltä kioskilta. Palkka vielä pienempi, ”…ja ilta- ja viikonloppulisiä meillä ei sitten makseta”, minulle ilmoitettiin. En tuntenut Jakomäkeä entuudestaan – olisi ehkä kannattanut tutustua. Vakioasiakkaitani kioskilla, etenkin muun ostarin sulkemisen jälkeen, olivat lämmittelemään pyrkivät pissahousudenat ja kaiken irtilähtevän pöllimistä yrittävät imppaajateinit. Okei, liiottelua; suurin osa oli ihania asiakkaita. Mutta sulkiessani yksin kioskia kymmenen aikaan illalla olin joutunut pelkäämään oman turvallisuuteni puolesta ja pyysin usein silloisen poikaystäväni minua ulos odottelemaan. Nähdessään karskin pitkätukkaisen hahmon pitkässä mustassa nahkatakissaan teineille tuli kiire, hehe.

Hmm ai että iloisenpirteä vappu-look?

Niinpä lopetin muutaman kuukauden jälkeen kioskissa ja palasin kesäksi turvalliseen Kelaan.
”Kela, hyvää päivää – hetkinen yhdistän.”

Odotan syksyä innolla; opinnot jatkuvat. Olin päässyt vuotta aikaisemmin vihdoinkin opiskelemaan unelma-alaani viestintää Helsingin yliopistolle. Äidinkieli on aina ollut nii-iiin mun juttu – suurimman innoitukseni olin saanut lukion äidinkielenopettajalta, joka oli aivan hullaantunut lennokkaisiin ainekirjoituksiini. Mutta viestinnän teoriakin kiinnosti: minusta voisi tulla tutkija. Vau. Mitä kaikkia merkityksiä lehtiteksteissä ja televisiosarjoissa onkaan piilossa – viestinnän tutkijan työ olisi kuin salapolisiin työtä!

Mutta oi, kun vaan pääsisi vihdoinkin oman alan töihin. Olin opiskelijalehden päätoimittaja ja käytin ison osan vapaa-ajastani metalli-musiikkilehti Suomi Finland Perkeleen (he. he.) tekemiseen. Palkkioksi sain backstage-passeja keikoille ja cd-levyjä täynnä kirkonpolttoörinää Norjasta. Mutta jos saisi töitä, josta saisi oikeasti palkkaa. Oi vau, että ihan maksettaisiin kirjoittamisesta.

*******

Puhelinvaihteessa kuhisee: ”Ooo, miten suloisia, iiiiihania!”
Kelan vahtimestarin tyttöystävän kissalla on pentuja ja vaihteessa kiertää valokuvanippu.
”Hei antakaa mäkin katson niitä kuvia, antakaa antakaa!”

Ja niinhän siinä käy, että viimeisenä työpäivänä tuon ”läksiäislahjana” mukanani pienenpienen kissanpennun. Annan sille nimeksi Tiikeri.

Tuon Tiikerin kotiin, 34-neliön pikkukaksioon Kampissa Eerikinkadulla. Se pelkää ja menee piiloon suihkukaapin alle. Yöllä se vihdoin uskaltaa hiipiä ulos – mutta voi, sitten aamuyön tunteina silloinen poikaystävä tulee kotiin, todennäköisesti ryminällä ja hieman horjahdellen. Tikru pakenee takaisin suihkukaapin alle ja pelkää poikaystävää kovasti muutaman ensimmäisen päivän ajan.

Olemme juuri muuttaneet Kamppiin. Sitä ennen asuttiin kaksi vuotta rupuisessa ja pimeässä yksiössä Kalliossa. Olin saanut Kalliosta totaalisen tarpeekseni: piikittäjistä rapussa, mutta etenkin vierellä hitaasti ajavista autoista ja lähes päivittäisistä ”paljonko maksaa” -kyselyistä. Oma hevibeibe-tyylini paksuine meikkeineen ja lateksiminihameineen ehkä vähän lietsoi kyselyitä – mutta niitä tuli myös silloin, kun olin verkkareissa kauppareissulla. Vaasankadun ilotyttöralli oli silloin pahimmillaan. Ällöttävää.

Mutta Kamppi, se on ihana! Lyhyt matka kaikkialle, kävellen baarista kotiin. Remontoimme pikkukaksiota koko kesän: keittiöön keltaista, olohuoneeseen mintunvihreää. Poikaystävän isä auttaa remontissa.

Niin joo ja se poikaystävä. Olemme seurustelleet siinä vaiheessa pari vuotta ja suhde on raju: sekä rakastetaan että riidellään täysillä. Täy-sil-lä. Riidat päättyvät lähes aina hysteeriseen kiljuntaan, jonka päätteeksi heitän poikaystävän ulos (vuokra-asunnot ovat aina olleet minun nimissäni) ja soitan itkien puolen tunnin päästä hänet taas takaisin. Useimmiten riidan syynä on alkoholi ja se, että poikaystävä ei tulekaan sovitusti töistä suoraan kotiin vaan jää kavereidensa kanssa pilkkuun asti baariin. Sulkee puhelimen, että en soittelisi – ja se saa minut täyskilahtamaan. Olen myös mustasukkainen. En tiedä, onko minulla syytä vai ei. Mutta olen epävarma itsestäni ja kaikesta. Ja oletan, että kun minulle valehdellaan jostain asiasta, valehdellaan todennäköisesti myös jostain muusta.

Raskasta ja kuluttavaa.

En jaksaisi koko ajan riidellä, mutta en voi muutakaan. Lopunajan merkit ovat ilmassa koko ajan, vaikka suhde päätyykin kestämään nelisen vuotta. Eräällä kerralla, kun taas riidan ja ulosheittämisen jälkeen soitan itkien poikaystävää takaisin, hän ei enää tulekaan.

 

 

 

…ja seuraavassa osassa huhtikuu 2003…

2

You Might Also Like

  • Mamma
    20.7.2013 at 13:29

    Musta on niin ihana lukea ihmisistä jotka on muuttuneet (kasvaneet) elämänsä varrella varsiniin ulkonäöllisesti. Nimimerkillä yläasteella isoveöjen micmacit jalassa t-paota sidottu päähän että jäi nuttura taakse. :D poikatyttö

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 13:32

      kuva! kuva! kuva! :)

      Tsihihi joo tät-dät-dää, salainen menneisyyteeni paljastuu: olen entinen 90-luvun hevibeibe :D Joelin sanojen mukaan (kaikella rakkaudella) heviurpo :)

  • Mammara
    20.7.2013 at 13:33

    Tää on niin hyvä idea! Hyvä, hyvä ja hyvä! Nyt vaan alat haastamaan muitakin bloggaajia tällaiseen! 

     

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 14:11

      Hei hyvä idea, tää vois taipua haasteeksi! :)

      Haastekopin saa ottaa halutessaan jo tästä, mutta muotoilen haasteen mukaan viimeistään viimeiseen kirjoitukseen!

      • HelloAochi
        20.7.2013 at 14:16

        Onko haasteessa samat päivämäärät?

        • Kristaliina
          20.7.2013 at 14:18

          Vaikka – tai sitten voi kerätä omilta lukijoilta omat. Vai hei oisko se jännä idea, että olisi tosiaan just nämä samat!?!

          • HelloAochi
            20.7.2013 at 14:20

            Joo, mä otan noi samat!

          • Mindeka
            20.7.2013 at 18:33

            Joo! Mäkin!

          • FFFifi
            20.7.2013 at 23:05

            Munkin on varmaan pakko…on niin tärkeä päivämäärä sattunut mukaan :)

  • Nadis
    20.7.2013 at 13:37

    Aivan mahtava idea, miten keksitkin!

    Mammaran kanssa samaa mieltä, että tämmöisessä on haasteainesta :D

     

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 23:24

      Joo, samaa mieltä – haasteainesta, hyvä idea Mammaralta!

  • Nonariina
    20.7.2013 at 13:45

    Aa, ihan mahtavaa! Mä en malta odottaa seuraavaa osaa, ihan kuin joku naistenlehden jatkis tms. :D :D :D Ja loistavia kuvia :).

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 23:24

      Tsihihi noi eka ja vika kuvat varsinkin on aika…. no aika :) Eiks oo aika päheet nahkahousutkin? :D

  • HelloAochi
    20.7.2013 at 14:14

    Oi, miten hauska idea! Varsinkin tässä Lilyn nykyisessä ilmapiirissä, jossa äitiblogeja syrjitään ja niille naureskellaan, on ihanaa, että joku näyttää että vaikka kirjoittaakin (lähinnä) lapsesta, ei tarkoita, etteikö olisi ollut koskaan kiinnostunut mistään muusta.

    Mulla on ollu vähän aikaa samantapainen postaus mielessä: olen ehdottomasti äitibloggaaja ja olen rajannut blogistani tarkoituksella pois esimerkiksi työ- ja taidejutut (niistä kirjoitan ihan eri blogissa). Se ei kuitenkaan tarkoita, että en treenaisi tai pitäisi kukista tai laittaisi (useimmiten hyvää) ruokaa tai matkustelisi (tästäkin aiheesta minulla on ihan eri blogi). Mutta kaikella on oma paikkansa, eivätkä äitibloggaajat ole yhtään sen tylsempiä kuin muutkaan bloggaajat (ehkä jopa päinvastoin)!

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 14:17

      Joo ja jos/kun tästä tulee haaste, sä olet ehdottomasti yksi niistä haastetuista – jos haluat, ota koppi aiheesta jo nyt! :)

      • HelloAochi
        20.7.2013 at 14:23

        Kiitos!!! Otan kopin heti kun kotiudun täältä mökiltä. iPhone ei tykkää riviväleistä (kts. viimeisin postaukseni).

      • phocahispida
        21.7.2013 at 17:54

        Mäkin tekisin mielellään… Vaikka hirvittääkin.
        Hurjan hyvä idea! :)

  • callette
    20.7.2013 at 14:22

    Mwahahahh, en ollut tunnistaa sua noista kuvista :D Ihana kuulla myös Tikrun tulosta! 

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 14:41

      Hehe ei paljon kameralle naureskeltu :D …paitsi tuo keskimmäinen kissakuva, siinä on tietysti siistitty ”olen töissä Kelassa” -look :)

  • Anitra (Ei varmistettu)
    20.7.2013 at 14:45

    Ah hah hah! Suomi Perkele Finland ja kirkonpolttoörinää :D

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 14:46

      Ai mitä – ai ei uskois vai :D :D :D

  • Mimini (Ei varmistettu)
    20.7.2013 at 15:25

    hehee täydellistä nää on niin hauskoja, ja kiitos huomiosta :D

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 23:12

      Kiitos itsellesi kivasta juttuideasta! :)

  • somewhere
    20.7.2013 at 16:16

    Tällaiset muistelut on aina niin kivoja! Mahtavaa että keksit tällaisen! :) Jos tästä tulee haaste (tai vaikka ei tulisikaan) voisin tehdä itsekin vastaavanlaisen! Jäin heti innolla odottamaan tarinasi seuraavaa osaa :D

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 23:23

      Joo, ihmeessä nappaa koppi haasteesta! :)

  • Jenn-
    20.7.2013 at 16:28

    Tuo kissakuvan käsikoru :D Mä niin muistan nuo!

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 16:39

      Hih joo ja mulla oli tuollainen samanlainen koru myös kaulaan :D

  • Kristaliina
    20.7.2013 at 16:37

    Oho tajusin just, että muistin kesätyöpalkan reippaasti yläkanttiin: se oli tietysti alle 4000mk kuukaudessa eli alle 20mk tunnissa :)

  • paulahelena
    20.7.2013 at 17:30

    mä en käsitä, miten kukaan voi muistaa noin yksityiskohtasia asioita noin pitkän ajan takaa! tällanen olis hauska tehdä itekin mutta saisinkohan mä mitään irti noista päivämääristä kun en ilman kalenteria muista edes mitä oon viime viikolla tehnyt :D

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 22:07

      Mäkin ensin ajattelin, että tuleekohan tuosta mitään… Mutta sitten kun ihan kynän ja paperin kanssa laskin, että monesko opiskeluvuosi on ollut, missä olen asunut, miten seurustelut, miten työt jne – ja kappas, yhtä äkkiä aika sujuvasti pystyin asettumaan ”senaikaisen minän” elämään.

      Ja nyt mietin, että en kyllä muista vuodesta 2003 mitään. Mutta katsotaan huomenna, kun alan taas laskea, eiköhän sekin osa elämää sieltä muistin perukoilta löydy :)

      Suosittelen testaamaan! :)

  • anna-liisa (Ei varmistettu)
    20.7.2013 at 18:42

    Liityn malttamattomana jatkoa odottavien pitkään jonoon.
    Nätti olet ollut aina ja kirjoittaa totisesti osaat; viestintä on varmasti oikea ala.

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 23:18

      Oh, kiitos!

  • A. Sinivaara
    20.7.2013 at 19:10

    :) onpas mielenkiintoista…! Suurella mielenkiinnolla odotan seuraavia postauksia :) ihan kuin kurkkisi sun päiväkirjaan tai jotain :D tirkistelijä sisälläni mylvii ilosta :D

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 23:19

      Hei sua kans sitten koskee ehdottomasti tämä haaste, kun siihen haastamisvaiheeseen ehdin :)

  • Mouri (Ei varmistettu)
    20.7.2013 at 20:33

    Ihan mahtava juttu :D Kaikki yksityiskohdat, taitosi kirjoittaa… olet mieletön!

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 23:22

      Kiitos, tätä oli hurjan kiva kirjoittaa – ikään kuin eläytyä menneeseen. Toivottavasti muistan päivämääristäkin saan jotain irti :)

  • ruusarii (Ei varmistettu)
    20.7.2013 at 22:06

    Jee vihdoin tämmösiä kirjoituksia!:) Mun on ihan pakko kertoa, mulla tulee hirveästi susta mieleen Mariska:D. Varsinkin tuosta kissakuvasta.. Oon ihan varma että siellä Mariska kirjoittaa salanimellä. :D

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 23:22

      Tsihihi joo Mariska valepuvussa – en taida kyllä osata räpätä :)

  • Kanelibasilika
    20.7.2013 at 22:42

    Ihana Tikru :)

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 23:16

      Niisk, ihan pikkuinen kisumisu silloin – ja nyt se on jo tuollainen rohiseva eläkeläiskissa, oi voi mun kissakultaa, ollut aika monessa elämänvaiheessa mukana… <3

      • Kanelibasilika
        21.7.2013 at 22:16

        Vanhuskissat vaan on niin symppiksiä <3

         

  • FFFifi
    20.7.2013 at 23:09

    Ai kamala, 1999 & hevipiirit…toi sun viimeinen kuva näyttää jotenkin ihan älyttömän tutulta. Ollaankohan me törmätty silloin jossain vai johtuuko se vaan siitä, että me kaikki näytettiin tuolta :D

    • Kristaliina
      20.7.2013 at 23:15

      Tsihihi varmaan sekä että :D

      Missä baareissa sä kävit? Teatroa ei tainnut enää silloin olla, mutta sitten oli Masse ainakin ja joku Roadhouse muistaakseni :)

      • FFFifi
        20.7.2013 at 23:23

        Roudissa tietysti, vietin siellä mm. 18-vuotissyntymäpäiväni…ikään kuin en olisi käynyt siellä jo vuotta :P Teatroon en koskaan ehtinyt, sen verran nuori olen :D Massessa tuli käytyä vielä enemmän, siellä ei koskaan kuullut mitään. Molemmissa ramppasin niiden hamaan sulkemiseen asti. Myös Cornerissa ja Kantiksessa tuli aika tiheään istuttua… Jossain vaiheessa Helsinkiin tuli joka nurkalle hevibaari, Kalliossa oli muutama ja Krunikassakin yksi. Oi niitä aikoja :D

        • Kristaliina
          20.7.2013 at 23:32

          Uhh mä ”seurustelin” joskus aikoinaan sen Teatron ravintolapäällikön kanssa – uhh huhh onneksi se vuosi ei osunut tuohon mukaan :D Joo, ja Masse oli tosiaan vakio: käytiin siellä yhteen aikaan aina, ja meidän promilletasosta kertoo ehkä vähän se, että kävin kerran ystävän kanssa siellä tiistaina yksillä. ”Missäköhän täällä on vessa”, ystävä pähkäili. Tsihih ei nyt sitten sattunut sellaista pientä yksityiskohtaa muistamaan :) Ja sit se Roadhouse taisi olla parissakin eri paikassa: Kaisaniemessä ja Kampissa sen karaokepaikan tilalla muistaakseni…

          Cornerin perustamisen aikoihin ehkä mun heviskeneily olikin jo aika paljon vähentynyt, kun rauhoituin seuraavaan seurustelusuhteeseen ja pystyin myöntämään ääneen, että niin joo en mä ehkä niistä dimmuborgireista niin paljon tykännytkään :D

        • Kristaliina
          20.7.2013 at 23:35

          …ja luultavasti Kantiksesta tunnistaisit myös tuosta eka kuvasta pois rajatun tyypin – se oli siellä aina. Ja Massessa. Pienet piirit :)

          • FFFifi
            20.7.2013 at 23:54

            Voi että jäi nyt kaivelemaan, että kuka siellä on :D Muistan todellakin yhden, joka oli aina, onko toi se, onko ONKO :D

            Mä ehdin muistaakseni Roudiin vasta Kampissa, mutta nyt jäin miettimään, että jossain goottibileissä kävin Kaisaniemessä…olikohan se joku toinen baari? Oliko DTM silloin siellä…hhmm.

            Juu, pienet todellakin. Onpas hassua tämä, salatut taustat paljastuu :D

          • Kristaliina
            20.7.2013 at 23:59

            Hih tää on ehkä sen sun ajatteleman ”aina-tyypin” kaveri :)

  • LittleB (Ei varmistettu)
    21.7.2013 at 00:01

    Ihan mahtava postaus(sarja)!! Odotan innolla haasteosuutta myöskin, ties vaikka uskaltautuisin itekin tekemään :)

    • Kristaliina
      21.7.2013 at 22:58

      Joo, mukaan vaan! Haaste tulossa pian :)