Pienenpieniä käänteitä

Kolmannella raskaudella sitä jotenkin luulisi, että loppuraskaudessa(kin) jollain tavalla tietää, miten homma omalta kohdalta todennäköisesti etenee.

Jepjep.

Ensin kävi ilmi se raskausdiabetes. Ja kun tänään menin Naistenklinikalle ihan vaan vauvan koon kontrollikäynnille, tuli taas eteen aivan uudenlaisia ylläripylläreitä.

Joo, vauva on iso. Ja ennakkotiedoista poiketen: hän on poikittain.

Tai no oikeastaan viistottain on tarkempi kuvaus. Pää tiukasti mun lonkassa. Pepun olen pitkään tuntenutkin vatsan vasemmassa yläkulmassa. Mullahan siis oli sellainen fiilis, että vauva olisi liikkunut vielä raivotarjonnan jälkeen uudestaan – ja näin sitten ilmeisesti todella oli.

Joka tapauksessa asento on sellainen, että kuulemma siitä ei tosiaankaan alakautta synnytä.

Näin keskusteluun sitten nousikin ykskaksyllättäen kolme uutta skenaariota ja termiä. Ulkokäännös. Sektio. Synnytyksen käynnistäminen.

Ja mä kun luulin kuulevani vaan vauvan kokoarvion ja arvion synnytyspaikkojen pehmeystilasta!

Poistuin Naistenkilikalta pää pyörällä, mutta yllättävänkin rauhallisena (kiitos tosi hyvän lääkärin). Soitin Joelille:
”Tuli tässä vähän uutta informaatiota.”

Tiivistelmänä pörisevien ajatusteni joukosta jotain tällaista:

Vinosta asennosta. Vauvalle siis yritetään ulkokäännöstä. Aikoja ei kuitenkaan ollut kuin vasta 1,5 viikon päähän. Jos synnytys tässä käynnistyy – kuten vaikuttaa, että voisi tapahtua – sitä ennen (eikä vauva ole kääntynyt itsestään), edessä on todennäköisesti sektio. Jos synnytys käynnistyy vesien menolla kuten esikoisella, pitää mennä heti makuulle – vaikka keskelle katua – ja soittaa ambulanssi sairaalaan. Jos taas synnytys käynnistyy supistuksilla kuten nuoremmalla, pitää soittaa Naistenklinikalle ja lähteä sinne sitten ihan tavallisesti rauhallisesti autolla tai taksilla.

Ja tuo ambulanssihommahan olisi tosiaan sama kuin esikoisella: siksi, ettei napanuora pääsisi luiskahtamaan synnytyskanavaan.

Jos hyvin kävisi, vauva toki voisi vielä kääntyä itsestäänkin.

Vauvan koosta. Jos synnytys ei käynnisty itsestään lähiviikkoina, se joudutaan käynnistämään.

Eli tiivistelmänä virhetarjonnan ja vauvan ison koon synnytysyhtälö on (kröhöm) ehkä hieman haastava. Kas näin: synnytys ei saisi käynnistyä ennen käännösaikaa. (tai vauvan pitäisi hoksata kääntyä pian itse) Kuitenkin synnytyksen pitäisi käynnistyä just käännösajan jälkeen, sillä jos se menee yhtään pidemmälle, se menee vauvan koon takia käynnistykseen.

Sektio siellä, käynnistys täällä. Tai toki voi käydä satumainen mäihä ja vauva (ja tähdet) olisi just oikeassa asennossa oikeaan aikaan. Aika pieneltä sen todennäköisyys kyllä tällä laskelmalla vaikuttaa.

Olo on kuitenkin yllättävän rauhallinen.

Olin tietysti ajatellut alatiesynnytystä, kun aiemmat lapsenikin ovat syntyneet niin. Mutta pidän sektiota ihan tavallisena tapana synnyttää, se ei ole minulle mikään synnyttäjäidentiteettijuttu. Pääasia, että vauvalla on kaikki mahdollisimman hyvin. Toki sektiosta toipuminen voi olla kurjaa, mutta onhan se nyt niin yleinen juttu, että en mä jotenkin ole siitä moksiskaan.

Se tulee eteen jos on tullakseen.

Mutta onhan näissä äkillisesti muuttuneissa olosuhteisessa – tai oikeastaan siinä, että sai äkillisesti tietää ne olosuhteet – hieman hauduttelemista.

Olen kuitenkin todella iloinen, että saimme kaiken tämän informaation tänään. Ja tavallaan ihan sattumalta! Menin alun perin pari viikkoa sitten Naistenklinikalle kipeiden supistuksten takia; siellä todettiin vauvan iso koko ja raskausdiabeteksen mahdollisuus. Ja nyt menin vauvan ison koon kontrolliin, niin todettiin virhetarjonta.

Jos olisin ollut vain neuvolakäyntien varassa, sekä raskausdiabetes että virhetarjonta olisi jäänyt huomaamatta!

Toki esimerkiksi virhetarjonta oltaisiin jossain vaiheessa havaittu. Pidän kuitenkin tosi hyvänä, että tietoa ja sellaista asennoitumisen aikaa on tarjolla myös etukäteen.

Heh olin jo jopa muutaman päivän ajan ehtinyt ajatella, että viikot (36+1) ovat jo niin hyvät, että ei haittaa, vaikka vauva päättäisikin jo syntyä. Ja hups taas sitä ollaan takaisin siinä ”pliis älä synny vielä” -tilanteessa.

Voi vinossaviihtyvä iso vauvani.

PS. Puhuttiin viimeksi niistä pienimmän kokoisista vauvanvaatteista – että meillä ei ole kokoa 44 ja niin edelleen. No. Niitä tuskin tarvitaan. Vauvan kokoarvio on jo tällä hetkellä 3,2 kiloa.

58

You Might Also Like

  • J
    10.6.2022 at 21:06

    Itselläni yksi alatiesynnytys ja kaksi sektiota takana. Sektiosta toipuminen ei ole ollut lainkaan niin paha kuin alunperin olin pelännyt. Kaikki mennyt oikeastaan todella hyvin. Tsemppiä!

    • sarvis
      10.6.2022 at 21:22

      Minulla sama, yksi alatie ja kaksi sektiota. Alatie oli rankka, ensimmäinen sektio oli siihen verrattuna kuin lasten leikkiä! (Toisesta ei sitten puhutakaan, se oli vähän hankalampi kiinnikkeiden takia.) Mutta suunniteltu sektio on tosi hyvä tapa synnyttää!
      Mutta – onhan noissa uutisissa varmasti sulattelemista ja etenkin kun on tällaisia jännittäviä twistejä. Tsemppiä! Isot vauvat on ihania hoidettavia!

    • krista
      11.6.2022 at 10:51

      Ihana kuulla, kiitos! 💞 Mua kans jännittää, että miten se toipuminen menee – ja kuumottaa, kun Joel luki jostain että autolla ajoa ei suositella ja meidän pitäisi kuitenkin päästä Sotkamoon… Mutta varmasti kaikki järjestyy sitten omalla tavallaan vauvan synnyttyä. Pääasia, että hän tulee turvallisesti maailmaan 💗

  • A
    10.6.2022 at 21:17

    On tuossa varmaan sulattelemista. Mutta vaikka tieto lisää tuskaa, niin toisaalta nämä on varmasti kaikki asioita, jotka on parempi tietää kuin olla tietämättä. Peukut pystyssä täällä, että teidän nuorin osaa kääntyä ja syntyä sulavasti sopivaan aikaan <3 Niin ja jos näin ei ole, niin asiat varmasti lutviintuvat ja teidän juniori syntyy sillä tavalla ja sinä aikana kun on hänelle oikea.

    • krista
      11.6.2022 at 10:53

      Mä oon samaa mieltä, oon iloinen että tiedän ennakkoon eikä tule vaikka vasta synnytyksessä esiin! (ja vaikka tulisi vasta siinä, niin siitäkin selviää)

      • Tiitu
        12.6.2022 at 20:11

        Mulla tuli vasta synnytyksessä ilmi vauvan virheasento, juuri ennen ponnistusvaihetta. Hänkin oli raskauden aikana poikittain, mutta oli sitten itse kääntynyt ennen lääkärin tsekkausta ja kaiken piti olla hyvin alatiesynnytystä varten, mutta eipä ollutkaan. Jouduin sitten synnytyssalista kiireelliseen sektioon. Onneksi kaikki meni hyvin ja sektiosta toipuminen oli yllättävän nopeaa. Päästiin kahden päivän päästä jo kotiinkin. Tsemppiä! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja on tosiaan ihan hyvä että voi henkisesti valmistautua sektion mahdollisuuteen. Oli kaikista kurjinta kun se tuli eteen niin yllättäen. Mutta siitäkin selvisi.

  • Ellliiisa
    10.6.2022 at 21:25

    Se vauvan asettuminen oikeaan asentoon voi tapahtua nopeastikin; mulla on kolme seittemästä ollut rv 36-37 myöskin viistotilassa, mutta kun kontrolliajalle olen mennyt 1-2 vkon päästä niin lapsi onkin asettunut oikein. Jonkun kohdalla en tehnyt itse mitään, toisen kohdalla spinning babies liikkeitä, ja viimeisimmän raskauden aikana kävin osteopaatilla. Oliko spinning babies -liikkeillä, tai osteopaatilla merkitystä, en tiedä, mutta ainakin ne tasapainottaa myös omaa kehoa. Kun joskus vauvan virheasentoon syynä voi olla äidin virheasennot ja jumit.
    Kävi teillä miten kävi, tsemppiä kovasti! ❤️ toivotaan että vauva vielä pysyttelee vatsassa. 🥰

    • AaVee
      11.6.2022 at 00:54

      Spinning baby -hommia olin kans tulossa ehdottelemaan. Oon täysin vakuuttunut (koska haluan uskoa, etten venytellyt ja hillunut pää alaspäin TURHAAN 😄), että ekan synnytyksen melkein kahden tunnin ponnistusvaihe (vauva virhetarjonnassa) vaihtui toisen n. seitsemään minuuttiin ihan vain sen ansiosta.

      • krista
        11.6.2022 at 11:13

        Tuollainen aikataulumuutos kyllä kelpaisi 😅

    • krista
      11.6.2022 at 10:55

      Oi ihana kuulla! Mulla kans isoin toive on, että kun mennään kääntöajalle, niin käy ilmi, että vauveli olisi siellä itsestään mennyt oikealle maailmaantulopaikalleen 🥰

  • Ekv
    10.6.2022 at 22:02

    Kun kukaan ei ole vielä huudellut tätä niin minäpä huutelen! Voit koittas itse saada vauvan parempaan asentoon asentohoidolla. Itse onnistuin aikoinaan kun sain työkaverilta (toimintaterapeutti) selkeät ohjeet ja vielä hiukan googlettelin perään. Mulle ratkaiseva liike kääntymiseen oli se joku ”venyttelevä kissa” missä pitää mukavassa asennossa oleilla pitkähköjä toveja niin että istuu jalkojen päällä esimerkiksi sohvalla ja laittaa siitä sitten kyynärpäät lattiaan ja pitää asennon rentona mutta tukevana.

    • krista
      11.6.2022 at 11:09

      Kiitos vinkistä, tästä oon kuullut nyt paljon hyviä kokemuksia 👍 Täytyy ehdottomasti haudutella asiaa, että miltä alkaa tuntumaan!

  • Lilah
    10.6.2022 at 22:27

    Mulla neljäs käännettiin ulkokäännöksellä rv 38, syntyi rv 39+5, 4kg. Edelliset oli 3.4-4.1kg, joten koko ei ollut ongelma. Mutta napanuora oli tuplasti kaulan ympäri eli siitä syystä ei luultavasti ollut kääntynyt kun kun oli taluutusnuorassa. Käännöksen jälkeen toki seurataan sykkeitä tovi, mutta jälkeenpäin vähän näin tuossa riskejä. Tosin hän oli täydellisessä perätilassa että en nelikiloista olisi siitähään halunnut synnyttää. Itse käännös oli epämukava muttei erityisen kivulias. Meinasivat jo ettei onnistu edes, mutta kääntyi sittenviimeisellä yrityksellä kuitenkin.

    • krista
      11.6.2022 at 11:11

      Mua käännöksessä eniten jännittää just tuo napanuorahomma 😱 Se on jotenkin se mun kauhuajatus. Mutta ilmeisesti sitä kuitenkin ultralla pystyy jonkin verran seurailemaan, näin jostain luin. Toivottavasti.

      • Lilah
        11.6.2022 at 23:50

        Sen jälkeen ultralla vain tarkastettiin asento. Sykettä katsottiin tovi vatsan päältä ”vyöllä” ja mehua juotettikn kun oli matala. Kun nousi niin kotiin vaan. Nuora kaulan ympärillä todettiin vasta synnytyksessä kun pää oli ulkona.

  • Nona
    10.6.2022 at 23:36

    Hyvä kun olet saanut noin selkeät toimintaohjeet ja mahdolliset eri vaihtoehdot, vaikka varmasti niissä on äkkiseltään sulattelemista. Tsemppiä, jospa toteen käy se ”parhain” vaihtoehto ts. vauva hoksaa kääntyä pian ja pääset siitä synnyttämään. Aiotko kokeilla mitään asentohoitoja (spinning baby) kotona vauvan kääntymisen helpottamiseksi?

    • krista
      11.6.2022 at 11:06

      Kiitos! 💞 Oli kyllä hyvä fiilis sieltä lähtiessä, kun tunsi, että tietää mitä erilaisissa tapauksissa pitää tehdä – antaa sellaista varmuutta ja rauhallisuutta!

      En vielä tiedä, kokeilenko. Tässä nyt ekan vuorokauden aikana en, mutta katsotaan. Tämä tuli niin voimakkaana Instan viestissä (ja painotus, että se ei missään nimessä ole kenenkään syy: eihän kukaan voi tietää, mitä muut ovat yksityisviesteissä sanoneet ja olen 100% varma, että joka ikisellä neuvolla tarkoitettiin vain hyvää), että tunnen oloni jopa vähän painostetuksi asian kanssa. Ja painostuksen alla toimiminen ei tietenkään ole hyvä juttu. Niinpä hauduttelen asiaa ihan itsekseni ja katsotaan :)

      • Honey R
        11.6.2022 at 11:57

        Mulla on ollut kaks perätilavauvaa (toinen käännettiin, toinen ei kääntynyt ja sektio) ja koin kanssa sen spinning babiesin vähän painostavana. Tein niitä kyllä tokassa raskaudessa ja voihan se olla et auttoi ulkokäännöksen sujumisessa, enemmän luulen et kyse oli uudelleensynnyttäjyydestö ja kokeneemmasta kääntäjästä. Miinuspuoli oli et mulle siitä voimakkaasta pää alaspäin olosta meinas tulla herkästi huono oli ja toisekseen siltä spinning babies sivustolta tuli kyl vähän olo et se on oma vika jos lapsi on perätilassa, liikaa istumista ja länsimaista elämäntapaa. Voi jälleen tietty olla tottakin, ei sitä kukaan kyennyt selittämään miksi molemmat lapset olivat perätilassa. Mutta se oli aivan turha huoli mikä sivulta tuli, erehdyin lukemaan jonkun why head down is not enough-jutun (ulkokäännöksen jälkeen vauvan selkä jäi eri puolelle kuin yleensä) et pitäis VIELÄ jumpata ettei jää avosuiseen tarjontaan. Tässä kohti laitoin netin kiinni ja ihan nätisti tuli alateitse vauva :) Mulle siitä alkoi tulla jotenkin erikoisia viboja, että kunhan jumppaat, kyykkäät, venyttelet, suunnittelet, luomusynnytät ja niin edelleen niin mitään pahaa ei tapahdu ja jos tapahtuu niin vika oli ettet tehnyt näitä taikariittejä tarpeeksi :D

        Eli kuten jo tuossa sanoit, hauduttele ihan rauhassa itse äläkä kuuntele meitä netissä horisevia yhtään :) Sektiosta ja alatiesynnytyksestä toivuin käytönnössä yhtä pitkään.

  • LauraMaria
    11.6.2022 at 00:03

    Koska oon täysin ummikko näissä jutuissa; vaikuttaako äidin pituus myös määritelmään, mikä on iso vauva? Tosiaan oon ihan ummikko ja voin kysyä ihan tyhmiä.. :D Ja mietin tätä täysin sitä kautta, että oon itse ollut sellainen 4 kg painava, 53 cm pitkänä tapauksena, ja olin vielä viikon yliaikainen, enkä oo ainakaan kuullut, että olisi suunniteltu käynnistystä vielä siinä vaiheessa. Äitini on 171 cm pitkä.

    • Puutalon asukas
      11.6.2022 at 06:42

      Ei vaikuta :) Ennemmin vaikuttaa esim. äidin lantion leveys ja vauvan asento; mahdollisuus synnyttää isokokoinen vauva alateitse. Mitat otetaan vauvasta ultralla, mutta toki niissä saattaa tulla virhearvioita todelliseen syntymäpainoon.
      Olen 163cm ja synnyttänyt 3,8kg ja 4,6kg vauvat alateitse, mutta koska molemmat olivat tiukasti pää alaspäin niin ongelmaa ei ollut :)

    • krista
      11.6.2022 at 10:46

      Äidin pituus ei tietääkseni vaikuta, mutta vauvan tarkemmat mitat kyllä. Esimerkiksi meidän tapauksessa muut mitat ovat yläkäyrällä, mutta vauvan masu on isompi. Tämä voi olla riski synnytyksessä eli pää mahtuu mutta mahasta jää kiinni ja se voisi olla vauvalle vaarallista. Eli vauvan masun ympärys on tässä tapauksessa se, mitä erityisesti seuraillaan ja minkä takia edessä on käynnistys (tai sektio), jos ei itsestään käynnisty.

  • Tilde
    11.6.2022 at 22:21

    Tsempit uusien tietojen sulatteluun! Jospa ne alkuvaiheet vauvan kanssa menisi sitten mukavammin, kun hän on vähän isompi eikä ehkä väsähdä kesken syömisen niin helposti vaikka syntyisikin useamman viikon ennen laskettua aikaa.

  • Meri
    12.6.2022 at 12:05

    Meillä oli toinen lapsi perätilassa ja kovasti yritimme häntä kääntää jumpalla, spinning baby -harjoittelulla, osteopaatilla, ulkokäännöksellä jne. Lääkäri ja osteopaatti kuitenkin totesivat, että kohtu ei tunnu liikkuvalta ja tämän olin itsekin todennut – vauva nökötti varmaan koko viimeisen kolmanneksen samassa asennossa ja käännös ei millään tavoin tuottanut tulosta.

    Ensimmäinenkin oli perätilassa, mutta kääntyi sitten juuri ennen synnytystä. Itselleni oli alusta asti selvää, että perätilasta en synnytä, mutta silti suhdauduin sektioon nihkeästi ja tuntui pettymykseltä, että tokalle varattiin sektioaika.

    Noh, sektio oli varattu maanantaille ja synnytys käynnistyi perjantaina 😅 Ambulanssilla sairaalaan ja sektioon mentiin. Jotenkin tämä asioiden saama käänne sekoitti omat pasmat ihan totaalisesti (”meillä oli sopimus, että synnyt maanantaina 😂”). Synnytyksessä selvisi, että napanuora oli tosi lyhyt, eli tästä syystä käännös ei varmaan onnistunut ja alatiesynnytyksessä olisi saattanut olla tästä syystä ongelmia. Synnytyssalissa minut valtasi ihan mieletön helpotus, että ONNEKSI päädyin sektioon. Sektiosta toipuminen sujui tosi hyvin ja hyvät fiilikset jäi kaikesta.

    Ehkä polveilevan tarinan pointti oli, että kaikki tavat synnyttää on ihan ok, vauva ja sinä tiedätte kyllä parhaiten. Kaikki menee varmasti hyvin ja ammattilaiset osaavat kyllä asiansa.

    Tsemppiä loppurutistukseen!

  • Nadja
    12.6.2022 at 19:22

    Voimia loppusuoraalle! <3 Ammattilaiset kyllä osaavat asiansa, sama kehosi ja vauva. Vaikka tulikin yllätyksiä matkaanne.

  • Vyyhti
    12.6.2022 at 22:22

    Meillä ollaan vasta rv 32, mutta hyvin samanlaisessa tilanteessa muuten eli radi, iso vauva (erityisesti vatsanympärys) ja perä-/viistotila. Esikoinenkin oli aikanaan perätilassa mikä selvisi vasta hyvin loppusuoralla ja oli siinä kaikessa kyllä silloin sulattelemista (epäonnistunut kääntöyritys ja suunniteltu sektio). Tällä kertaa on sentään aikaa varautua vähän enemmän kuin pari päivää.

    Minullekin on suositeltu spinning babies -harjoituksia, mutta pää alaspäin oleminen tekee itselleni niin pahaa, että en ole niitä vielä uskaltautunut kokeilemaan. Muuten olen kyllä yrittänyt lantionseutua pyöritellä ja jumppailla. Toisaalta mietin myös, että kun esikoinenkin oli kerran perätilassa, niin ehkä minun vauvoillani on siihen yksinkertaisesti joku hyvä syy, miksi kyseinen asento on heille paras. En ole varma haluanko tällä kertaa lähteä kokeilemaan edes kääntöyritystä vaan menen ehkä suoraan sektioon jos ei vauva itse käänny – mikä alkaa näyttää koko ajan epätodennäköisemmältä.

  • Ullis
    14.6.2022 at 01:00

    Hei,
    Ekaksi kovasti tsemppiä tulevaan synnytykseen, on synnytystapa kumpi tahansa! Sektiota ei kannata liikaa jännittää.

    On vielä pakko kysyä, kun meidän vauvoista nuorempikin on jo toisella kymmenellä, että onko vauvojen koon arviointi ja kenties kuvantamismenetelmät tarkentuneet nykyisin? Meillä pojat ovat olleet suhteellisen kookkaita (4 ja 4,5 kg), ja esikoisella lisäksi suhteellisen iso pää, niin näitä ei koskaan erityisesti mainittu kokoarvioissa. Nuoremman, yliviikoille menneen kokoarvio viimeisessä ultrassa oli yläkanttiin 5,1 kg. Vauva oli kuitenkin hoikempaa tekoa pituuteensa nähden (56 cm), mutta ilmeisesti just pituuden takia ei koskaan laskeutunut ja kiinnittynyt kunnolla, joten lopulta leikattiin pysähtyneen avautumisvaiheen takia. Isosta vauvan vatsanympäryksestä en ole kuullut aiemmin puhuttavan kokoarvioissa.