Unikoulu, yö 3 (osa: totaaliepäonnistuminen)

Eäääääh. Eli perseelleen meni. Kiitos kaikki rakkaat ihanat kaikista tsempeistä – mutta me ei nyt selvästikään oltu niiden arvoisia.

Ensin ajattelin, että en tätä ”unikoulutrilogian” viimeistä osaa edes kirjoita, kun harmittaa niin älyttömän paljon. Siirtyisin jo muihin aiheisin ja toivoisin, että kukaan ei kysyisi, jotta mun ei tarvitsisi sanoa, että…. … no: PERSEELLEEN MENI!

Mutta äh, kun kerran olen aloittanut…

*******

Unikoulun yö 3: totaaliepäonnistuminen

03.00

Ollaan tilanteessa, jossa Silva itkenyt lohduttomasti kaksi tuntia. Joel alkaa olla ”v*u ihan sama” -tilassa – alla kaksi surkeasti nukuttua yötä ja seuraavana päivänä työpäivä. Minulla järjetön päänsärky, univelka alkaa pukata migreeniä pintaan. Täysmigreeni saisi minut vuorokaudeksi toimintakyvyttömäksi – mun on pakko saada pikana särkylääke nassuun ja unta ja hiljaisuutta, muuten ollaan todella syvällä suossa nimeltään sahalaidat.

Ei pysty. Ei kykene. Stoppi. Meidän voimat loppui tähän.

Imetän.

Patistan Joelin alakertaan siihen kökkösänkyyn: ”Sun on pakko saada unta.” Molempia harmittaa aivan järjettömästi – minua niin paljon, että en saa unta ennen viittä. Särkylääke sentään saa päänsäryn kesyyntymään edes normaalille tasolle.

*******

Olisi ollut hienoa, jos olisin voinut kirjoittaa, että ”kolmas yö olikin jo sitten paljon helpompi, suosittelen unikoulua lämpimästi kaikille, tsemppiä ja silleen”. Joskus sitä ottaisi ihan mielellään edes pienen palan sellaista kiiltokuvaelämää.

Mutta tämä on puutalobabylandia. Täällä ollaan näillä kyvyillä ja voimilla ja taidoilla, mitä meillä on. Ne ovat rajalliset. Nyt epäonnistuttiin ja sen kanssa on elettävä.

Päätä särkee, väsyttää ja harmittaa.

 

 

PS. Totaaliepäonnistumiseen on hyvä lopettaa. Ööö eiku? Eli siis: yritän välttää sitä, että jossain vaiheessa kirjoitan tyyliin ”unikoulu osa 294: ja tänään me valvottiin klo 2.03-2.16” – hih ehkä ihan kaikkia lukijoita ei nämä unikouluasiat nyt niiiiin paljon kiinnosta :)

Kerron siis unikuulumiset jatkossa PS.-tyyppisesti muiden juttujen mukana. Ja näissä kolmessa (1, 2 ja kolmas tässä) unikoulukeskustelussa. Jos ei nyt mitään ihan radikaalia sillä saralla tapahdu. Tapahtuisikin.

Ponnistelut parempien yöunien eteen silti jatkuvat.

1
Like

You Might Also Like

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 12:05

    Höh ja pöh. Meillä kolmas yö toi toivotun tuloksen. Toki pikkumies heräili, mutta enää ei syötetty. Hyvin kuitenkin tsempattu.

  • Erika (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 12:13

    Tsemppiä! Halaus! Meillä käytiin tuo yörumba läpi aika monta kertaa ennen kun yöunet edes vähän parani. ( = enään ei herätä 12 kertaa yössä, nyt hyvällä tuurilla riittää 2 kertaa)Aina tulee jotain: hampaita, flunssaa, matkoja..jotka häiritsevät pienen nukkumiseen oppimista.

    Joskus on ollut oikein huonoja päiviä unien takia ja on tuntunut ylivoimaiselta ilman itkua edes lukea, että jollakin lapset nukkuvat läpi yön. Tällöin olen ottanut sellaisen positiivisen ajatuksen itselleni, että se mahtava tunne, mikä tulee kun lapsi nukkuu läpi yön ilman heräämisiä on minulla vielä edessä. Kun se yö tulee, niin se on tosiaan ansaittu!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 12:12

    Tsemppiä! Mä en ole edes yrittänyt aloitaa unikoulua kun mä oon ihan varma et meillä käy just noin (erotuksena et jo eka yö on kamala). Lohdutukseksi sen verran että meidän vajaa 10-kuinen tyttö on tehnyt melkein totaalisen syömälakon (siis tissi on ainoa mikä kelpaa jo useamman viikon näin). Että yritä tässä sitten unikouluja kun päivälläkin pitää syöttää parin tunnin välein. Ja tyttö kun kävellä tallustelee niin voit kuvitella mikä energiantarve on. Varmaan hampaat (kulmahampaat tulossa), toivon niin.

  • Linka
    18.2.2013 at 12:21

    Älä lannistu, ehkä teidän neiti ei ollut vielä valmis luopumaan yöimetyksestä, kokeilkaa keväämmällä uusi satsi, kun on valoisampaa ja kaikinpuolin energisempi olo. Voipi olla, että itsekin jaksatte paremmin valvomista useamman yön. Uskon, että paremmin nukutun ensiyön jälkeen viime yön fiiliskään ei tunnu niin pahalta. Ota Silvan kanssa päikkärit ja kertaa sille kunnon yöunien perusteet ;)

  • Kristaliina
    18.2.2013 at 12:23

    Kiitos ihanat <3

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 12:24

    Hei!

    Täällä kanssa kohtalotoveri muutamien kuukausien takaa. Univelka alkoi olla jo sitä luokkaa, että suunnittelin käveleväni yöllä ovesta ulos ja hyppääväni katolta. Unen puute saa ihmisessä kyllä sellaisia negatiivisia tunnepuuskia, että en edes tunnistanut itseäni enää.

    Ratkaisimme sitten mieheni kanssa asian seuraavasti: molemmat nukkuivat vuorotellen kokonaiset ja hyvät yöunet toisaalla (minä menin hotelliin rintapumpun kanssa ja mieheni seuraavana yönä kaverinsa luokse). Ja kun univelka oli molemmilla hieman tasaantunut, pystyi asian näkemään taas hieman valoisammin.

    Nykyään syötämme lapsemme iltaisin niin täyteen (puuroa, velliä ja maitoa), että lapsi ei ainakaan nälkäänsä herää. Ja hyvällä ruokahalulla näyttää kaikki alas menevän. Pientä möyryämistä sängyssä tapahtuu öisin kun vauva harjoittelee oppimiaan motorisia taitoja, ja kerran pari joudun käydä vauvelin kääntämässä ja unilelun siirtämässä takaisin nyrkkiin. Ja aamulla klo 5 jälkeen annan ensimmäiset maidot vasta. Hyvä uni vaikuttaa niin paljon. Vauvakin syö päivällä paremmin ja isompia ruoka-annoksia, ja on paremmalla tuulella. Ja niin on äitikin ;)

    Äitini ihmettelee näitä nykyajan unikouluja. ”Ei silloin ennen vanhaan mitään tuollaisia pidetty.. Sitten nukuttiin päivällä jos yöllä ei vauva antanut nukkua…”

    Toivon teille voimia! Täällä ollaan hengessä mukana vaikka ette meitä tunnekaan ;)

  • Nonariina
    18.2.2013 at 12:30

    Voi harmi, mutta ainakin yrititte hei! Mä luulen, että toi nukkumishomma menee niin kuin mun kaveri (kahden lapsen äiti) sanoi, että vauvan pitää vaan itse päättää haluta nukkua, ennen sitä ei tuu mitään.

    Mä oon lykännyt tota unikoulua jo pitkään vaikka mies olisi jo sen aloittanut, ei vaan pysty.

    Jaksamisia ja voimia :)

  • Kristaliina
    18.2.2013 at 12:37

    Mun eläkeläis-neuvolantätiäitini on muuten myös ihan ihmeissään koko unikouluhommasta – ei ole suoraan sanonut, mutta sivulauseesta huomaan, että hänen mielestään tässä ei ole mitään järkeä. Mutta tämä tosiaan johtuu ihan satavarmasti siitä, että ”hänen aikanaan” tällaisista ei puhuttu. Pitääkin muuten tarkemmin kysellä, että miten nämä unihommat silloin neuvottiin tekemään…

    Eka Vierailija: vaikka meillä menikin näin päin persettä, samaan aikaan tuli tosi iso ilo, että teillä onnistuttiin – hienoa, onnittelut! Vauvat ja tilanteet on tosiaankin yksilöitä, niin kuin Linka sanoo niin ehkä meidän napero ei vaan ollut vielä valmis. Vaikka ikää on tuo 10 kk, niin Silvahan on tietysti keskonen, eli monet asiat tulevat vähän hitaammin. Seli-seli, tai sitten vaan äiti ei ollut vielä valmis :) Tuo migreenikin on tietysti stressiperäistä, eli jos olisin sisäisesti ollut tyyni ja rauhallinen, ei sitäkään olisi varmasti tullut…

    KIITOS, kohtalontoverit! <3

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 12:41

    Voimia tähän päivään täältä kanssa! Ja uusilla paremmilla voimilla sitten joskus uuteen yritykseen, jos siihen on vielä tarvetta.

    Minä ottaisin kanssa mielelläni tähän päivään (taas yhden rikkonaisen yön jälkeen) ripauksen sitä kiiltokuvaelämää, jossa ei ole Väysymystä ja Epävarmuutta (pahimmat viholliseni). Mutta, näiden kanssa nyt mennään päivä kerrallaan ja muistetaan nauttia niistä ihanistakin jutuista.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 13:10

    Tsemppiä! Meillä kolmas yö on aina ollut yhtä h*tiä.

    Unikoulutusta on tullut harrastettua 9 kk ties millä kikoilla säännöllisen epäsäännöllisesti (neuvolan, isovanhempien, pomon, kummin kaiman serkun,… painostuksesta). Jossain kohtaa luovutettiin totaalisesti. Yht’äkkiä alkuvuodesta tajuttiin, että neiti (n1v 3kk) vois olla valmis luopumaan ”yösyömisestä”. Tartuttiin tilaisuuteen ja kas selvitttiin myös kolmannesta yöstä. Nyt toisinaan nukutaan jopa 8-9 tuntia putkeen, ennen aamuyön rauhattomampaa jaksoa. Aika luksuta verrattuna aiempaan, kun päivä piti töissä jaksaa 30 min pitkissä nukutuilla ”unilla”. Paitsi nyt on puhkeamassa viis iso hammasta… :/

  • Nannii (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 13:32

    Voi kun oon täällä tohkeissani jännittäny teidän puolesta! Harmi ettei unikoulu onnistunut, mutta siitä olen kyllä aivan satavarma, että kyllä teilläkin jonain päivänä, tai siis yönä, nukutaan ihan yhtäjaksoisesti ja ihan ilman tissiä.

    Meidän vajaa 10-kk neiti E jätti kyllä suosiolla tissin pois öistä (tää äiti olisi kyllä vielä jatkanut juurikin sitä klo 6-7 imetystä niiden parin lisätunnin unien toivossa), mutta kaikenlainen muu härvääminen senkun jatkui ja jatkui. Pähkäiltiin hampaita, liikkeelle lähtemistä, seisomaan oppimista, jne… Varmaan niissäkin osasyynsä oli, mutta meillä ollaan myös oltu megalomaanisten päiväunien nukkujia (etenkin vaunuissa!!). Ja kun aiemmin juttu meni niin, että mitä paremmin E nukkui päivällä, sitä paremmin myös yöllä. Noh, olin julma äiti ja vähensin päiväunien määrää ja hups heijaa, suurin osa öistä menee klo 21-08 ilman inahdustakaan. En minä nyt tietenkään lasta väkisin päivisin valvota mutta kun selkeästi jaksaa olla hereillä ja touhuta ja 2h päikkärit riittää. Plus että yleensä ne nukutaan kahdessa erässä.

    Super paljon tsemppiä teille ja ääri hyvää ensi yötä samassa sängyssä ja imettäen :)

  • hannah79 (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 13:36

    Elämä lasten kanssa on niitä Vaiheita ja Jaksoja, muistipa sitä koputtaa puuta tai ei. Ja kuten moni on kirjoittanutkin, opitunkin nukkumistaidon sotkee milloin mikäkin kyläreissu/flunssa/mahakipu/hoidonaloitus…

    Vaikka molemmat lapsemme osaavat nukkua kokonaisia öitä omassa sängyssää nyt 3- ja 5-vuotiaina, väliin tulee näitä öitä kuten viime yö:

    klo 21 pennut unessa
    klo 23.30 vanhemmat unessa
    klo 00.50 5v könyää viereen
    klo 2.10 3v könyää viereen yli 5-vuotiaan, joka tietysti herää. Kaikki pyörivät aikansa ennenkuin uni tulee uudelleen.
    klo 2.50 3v ilmoittaa että korvaa särkee, nukahtaa kuitenkin
    klo 4 3v kerää pupunsa ja tyynysä ja ilmoittaa palaavansa omaan sänkyyn koska on ahdasta.
    klo 5 alakerran portaissa huhuillaan äitiä, 3v on matkalla aamupalalle…palaa sitten kuitenkin viereen.
    klo 6.30 herätyskello soi. Lapset ei liikahdakaan. Äiti sammuttaa kellon ja yrittää venytellä, mutta siinä kahden lapsen puristuksessa ei juuri ole tilaa. Klo 7 porukka on viimein ylhäällä. Parhaalla tahdollakin hyvän hoitoonlähtöfiiliksen ylläpito on lähes mahdoton tehtävä.
    klo 8.27 äiti leimaa kellokortintyöpaikalla. Taas myöhässä puoli tuntia. Ei auta. Uusi viikko. Jotkut on hiihtolomalla.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 13:42

    Niin SINÄ et ollu valims tähän. Se on VANHEMMISTA kiinni. Jos sä haluut imettää öisin niin sit tietysti teet niin ja nukutte kaikki pätkissä. Mut lapset kyllä oppii jos vanhemmat HALUAVAT.
    Ei voi odottaa ihmeparannusta 3 yössä… hei komoon…

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 13:53

    Nö höh! mutta lohdutuksena voin kertoa että meillä on käynyt molempien lasten kanssa ihan samalla lailla. Ei kai ole meidänkään juttu toi unikouluttaminen. Molemmat ovat alkaneet 1,5 vuotiaina nukkua täysiä öitä ja ovat oikein hyvä unisia. Tosin meillä niitä syöttöherätyksiä oli n. 2 yössä, joten tilanne ei päässyt kovin pahaksi. Vauvat nukkuivat omissa sängyissään ja myöhemmin myös omissa huoneissaan. Koska olin kakkosen kanssa tosi väsynyt, ruokimme yöt pullosta (yleensä mies ruokki).

    Itse synnyin vuonna 80 ja silloin mun kuulemmat pahat uniongelmat/nukahtamisongelmat ratkaistiin (neuvolalääkärin suosituksesta) niin että mut jätettiin pinnikseen huutamaan lastenhuoneen ovi kiinni. Olin kuulemma huutanut parina yönä ja sen jälkeen alkanut nukkumaan hyvin. Kuullostaa ihan kamalalta, mutta toimi ja suurempia traumoja ei ole jäänyt (kai :) ). Tuo oli ennen kai aika yleistä.

    terv. Satu

  • -mimmu- (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 14:00

    yhdyn viimeiseen kommenttiin (Vierailija (ei varmistettu) | 18.2.2013 13:42)
    olen samaa mieltä että se mitä lapsi oppii on siitä kiinni mitä vanhemmat hänelle opettavat. meillä meni muistaakseni viikko-pari siihen että tyttö oppi nukkumaan ilman maitoa..onhan se hyvä nukahtaa aina kun saa mahansa täyteen ja siitä luopuminen on outoa kun niin ei ole koskaan aiemmin tapahtunut. Kannattaa antaa illalla kunnon annos puuroa/velliä ja vielä mammat ennen nukahtamista. Jos johonkin ryhtyy ei kannata luovuttaa. Siitä se lapsi vasta vinkeet oppiikin, ahaa jos kiukuttelen tarpeeksi kauan saan periksi ja masun täyteen mammaa, jee ;)

    Suosittelen siis lämpimästi että jatkatte unikoulua,vaikka se on hermoja raastavaa,mutta se palkitaan kyllä!!! teillä oli kuitenkin hyvä alku! Jos tuntuu että totaalinen lopettaminen on hankalaa niin voithan antaa maitoa silloin kun Silva herää ja huuto on ihan kamalaa. Meillä tyttö heräsi aina 4-5 aikaan ja silloin annoin maidon, aamulla sitten vasta seuraavaksi kun noustiin ylös. ”Aamumammasta” oli kuitenkin sitten helppo luopua ja oli suht hyvin levättyjä öitä takana ja voimia taas kerätty sen verran että hermot riittää…

  • Tuulianna (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 14:13

    Mulla ei nyt ole muuta sanottavaa kuin *iso halaus*. Joskus vaan pitää ottaa muutama askel taakse, että voi taas ottaa muutaman eteen. Olen otettu, että jaat myös niitä hetkiä, jolloin ei mennyt ihan putkeen. Se tekee teidän porukasta niin kovin inhimillisen ja antaa juuri nyt minulle paljon lohtua kun en väsymyksissäni hetki sitten ollut lainkaan niin hyvä vanhempi kuin pitäisi.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 14:27

    Meilläkin kokeiltiin yövieroitusta vähän vajaa kymmenkuisen neidin kanssa pari viikkoa sitten. Kolme yötä meni ihan ok, pisin itku kesti reilun tunnin, mutta sitten tuli influenssa koko perheelle ja se siitä… Imetin öisin, koska niin sain hetken levätä rauhassa, en olisi jaksanut rauhoitella tyttöä tuntitolkulla ja kun pieni oli kuumeessa mielestäni oli tärkeääkin antaa maitoa, kun hän pyysi. Näin hän sai tarvitsemiaan nesteitä. Päätimme kokeilla uudelleen joskus lähempänä 1-vuotissynttäreitä. Mielestäni pitää tunnistaa myös oikea ja väärä hetki, jos hetki tuntuu vaikkapa kolmen yön päästä väärältä niin ihan hyvin voi päättää että lykkää asiaa eteenpäin. Antaa pienen olla vielä hetken pieni, entäpä jos vaikka hampaat ovat puhkeamassa? :)

  • hannah79 (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 14:52

    Tuosta kokonaisunimäärästä kyselin viime postauksessa ja vastailit sinne mut jatkan nyt tähän tuoreempaan. Aika paljolta kuulostaa, jos yöunta tulee 11+h (joka tosin katkonaista) ja päiväunta 2+2 h. Vois olla niinkin, että aamuyö on levotonta, koska syvää unta ei enää riitä.
    Meillä oli aikoinaan aika sama homma ja yöunia paransi kyllä paitsi imetyksen lopetus niin myös yksiin päiväuniin siirtyminen 1v tienoilla. Molemmat menivät alle vuoden ikäisinä hoitoon, joten rytmin muutos tuli pakon edessä, mutta siinä oli myös hyvät puolensa: illat vähän aikaistuivat (kun aikuiset kuitenkin tarvitsevat sen oman hetkensä lasten nukahdettua niin kiva jos sen saa jo ennen klo 22) ja yöunet parani. Toki samaan aikaan liikkuminen jo jotenkin rutinoitui, joten sekin saattoi auttaa. Päiväunilta heräsivät kuitenkin hoidossa klo 15 ja yöunille sippasivat n. 20.30. Aamuvirkkuutta tämä ei ”parantanut”, mut hyvähän se oli hoitoaamuina kuudelta herätä lasten vapaaehtoisesti, vaikka aikuisille teki viikonloppuina tosi tiukkaa. Aikanaan oppivat itse laittamaan lastenohjelmat pyörimään nauhalta :-) Ja kuten joskus aiemmin kirjoitinkin, kokonaisia öitä nukkuivat 1-2v sitten alkoikin taas uusi hulabaloo kun alkoivat nähdä villejä unia!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    18.2.2013 at 15:33

    Hei!

    Vaikka aikaisemmassa viestissäni kehoitin johdonmukaisuuteen, se on kuitenkin vain tavoite, ei kukaan siihen aina pysty. Kokeilette uudestaan, sitten kun jaksatte paremmin! Vaikka katkonaiset unet ovat sinulle tällä hetkellä väsyttäviä, ei sekään ole hyvä vaihtoehto, että tämän kokeilun jäljiltä molemmat vanhemmat ja lisäksi vielä lapsikin lapsi ovat aivan finaalissa.

    Johdonmukaisuus vaatii kaikissa muutostilanteissa hirveästi voimia vanhemmilta. Parhainta ehkä olisikin kokeilla tätä siten, että olette kaikki lomalla (ei painetta töihin heräämisestä) ja olette tavalla tai toisella saaneet nukkua voimianne ensin takaisin. Silloin jaksaa tsempata paremmin.

    En mä tässä vaiheessa olisi niin huolestunut/kiinnostunut lapsen nukkumisesta vaan siitä, että sun omt voimat riittää. Kyllä lapset nukkuu tarpeeksi, tavalla tai toisella. Mutta sun oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on tosi tärkeää, että sä saat nukuttua mahdollisimman hyvin. Se hyödyttää myös vauvaa ja perhe-elämää. Ehkä joku tuollainen vuoroöinä nukkuminen voisi toimia, tai vähintään otat kunnon päiväunia säännöllisesti, jos ette muuta muutosta vielä pysty tekemään.

    Voimia!
    T: Johanna

  • Santrami
    18.2.2013 at 15:56

    Voi höh, mutta älkää vaipuko epätoivoon:-) Ehkä se ei vain ollut oikea hetki Silvalle. Luin jostain, että silloin on aika muuttaa jotain nukkumisessa, kun nukkumaan meno illalla ahdistaa. Itse oon ottanut tuon ohjenuoraksi, koska ahdistun muiden ohjeista ja alan kyseenalaistamaan meidän nukkumisjärjestelyjä vaikka minun eikä mieheni mielestä niissä ole mitään vikana. Myönnän toki, et olis ihana nukkua yhteen menoon vaikka viis tuntiaki eikä imettää useaan kertaan yössä. Mut nyt meillä mennään näin niin kauan kuin se sopii meille, olkoon ne kaikki tietävät muut ihmiset mitä mieltä vain! :-) Toivottavasti teillä nukutaan hyvin ensi yönä imetysten kanssa tai ilman. :-)

  • 1 2