Uni ja minä

Tätä juttua kirjoittaessani hörpin kahvia. Se tulee tarpeeseen, sillä olen herännyt (lapsen akuuttiin yöhepuliin) yöllä kolmelta enkä saanut enää sen jälkeen unta.

Olen ollut ns. huono nukkuja varmaan aina – jo kouluiästä muistan selkeästi ”ei tule unta” -sängyssäpyörimisiltoja. Iltanukahtamisvaikeuksien lisäksi myöhemmin mukaan tulivat myös nuo ”kello kolmen herätykset” ja sen jälkeinen valvominen. ”Nukkuuko lapsi koko yön heräämättä” -kysymykset tuntuvat tästä näkökulmasta jopa joskus vähän huvittavilta – olen itse nukkunut koko yön heräämättä vain muutaman kerran elämäni aikana. Silloin aamulla ihan säikähdin; mihin yö hävisi? Normaalisti herään yöllä 2-5 kertaa, ehkä enemmänkin. Useimmiten saan toki unen uudestaan; joskus en.

Joskus valvominen johtuu päässävellovista ajatuksista. Joskus taas olen täysin levollinen, mutta silti en vaan nukahda. Joskus paikallistan syyn ihan itseaiheutetuksikin: tykkään muutamia kertoja viikossa valvoa Joelin kanssa vähän lasten nukahdettua, katsoa leffaa ja juoda siiderin. Aika usein tällöin nukahdan hyvin, mutta aamuyöllä sitten herään. Ja siis jo ihan pienikin määrä (kun isoja määriä en käytäkään, haha) alkoholia saattaa tehdä sen – hassua kyllä, kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusin iltasiiderin ja aamyövalvomisen välisen yhteyden.

Toinen jopa vähän huvittava valvomiseen liittyvä neuvo on se, että jos uni ei noin 20 minuutissa tule, pitäisi nousta hetkeksi vielä ylös ja kokeilla myöhemmin uudelleen. Heh heh. Tuolla tekniikalla en olisi elämässäni luultavasti nukkunut koskaan. Tosi harvoin nukahdan alle puolen tunnin. Noin tunnin unenodottamisesta en ole vielä moksiskaan, parin-kolmen tunnin jälkeen vasta ajattelen ensimmäistä kertaa, että ”no kylläpä tässä nyt kestää”.

Olen kokeillut joskus opiskeluaikana nukahtamislääkettä – katkaisee hyvin valvomisputken, mutta minulla hyvin nopeasti vaikeuttaa ”luonnollisia” nukahtamisia entisestään. Olen kokeillut melatoniinia – ei mitään tehoa. Olen kokeillut muutamia uniteejuomia – ei tehoa. Oikeastaan mikään kokeilemani ei vaan tehoa. Tavallaan sitä on ollut vain hyväksyttävä, että tällaista tää on. Joskus nukun ja joskus en.

Onneksi nykyään suurimmaksi osaksi huonot yöt ovat vain maksimissaan muutaman yön putkia.

Yksi huonostinukuttu (valvottu) yö ei minua juuri mihinkään liikautakaan. Kahvia vaan koneistoon, ja katsotaanpa ens yönä sitten tätä nukkumishommaa uudestaan. Useamman valvotun yön jälkeen sen sijaan iltapäivällä saattaa iskeä kooma. Kutsun sitä epätoivoväsymykseksi. Pahinta on, jos on tankannut itsensä kofeiinilla niin, että päiväunimahdollisuuden tullenkaan ei pysty sitten nukkumaan. Siinäpä sitä sitten makaa sydän kahvista ja cokiksesta tykyttäen ja ajattelee, että nuku nuku j*mankauta nyt nuku.

Että jos ja kun mä nykyisin joskus valittelen lasten yöhärdelleistä johtuvaa väsymystä, niin tavallaan ei se mitään. Ennen lapsia se saattoi olla varpaitametsästävä kissa, hissin kolina, työstressi tai yöreissuillaan viipyvä (ex)-poikaystävä. Mä nyt vaan valvon välillä.

Nyt toinen kuppi kahvia.

Muita kofeiinin armosta jalkeilla olevia kuulolla tänään?

 

 

PS. Duodecim Terveyskirjaston hyvä tietopaketti vireydestä, väsymyksestä ja suorituskyvystä täällä.

PSS. Jos kahviin laittaa väsymysepähuomiossa valkosipuliöljyä, se näyttää tältä:

…ja jos välttämättä haluaa lorauttaa kahviinsa cokista (en suosittele) ja tökätä mukaan jätskipuikon, se näyttää jokseenkin tältä:

Aika paljon kahvia oon näköjään elämässäni kuvannut juonut.

17

You Might Also Like

  • elinamanda
    28.2.2017 at 12:40

    Hep!! Mä niin samaistun. Muistan jo ihan pienenä ihmetelleeni, kun serkkuporukalla huippukivan päivän jälkeen mentiin yhdessä siskonpeteihin nukkumaan, serkut painoivat päät tyynyyn ja alkoivat nukkua, kun itse vasta aloin päässä kelata kaikkia päivän aikana sattuneita hauskoja juttuja ja kihisin innosta päästä niistä vielä muiden kanssa supisemaan. Ihmettelin tätä joskus myös ääneen, ja pikkuveljeni topakasti antoi neuvon: ”Laittaa vaan silmät kiinni eikä enää avaa.” No, voihan sitä toki silmät kiinnikin kaikkia asioita miettiä, mutta ei kyllä ihan sellasenaan mulle toiminut.
    – – –
    Myös nyt aikuisena asia on vaivannut aina, ongelmana mulla ei siis niinkään oo se nukkuminen, vaan nimenomaan nukahtaminen. Melkein mitä väsyneempi on, niin sitä vaikeampaa se on. Päivät vaeltelee koomassa, mutta yöllä kun vihdoin sais nukahtaa, niin ei. Melatoniini mulla periaatteessa auttoi, mutta se teki jo aiemmin vilkkaista unistani entistä levottomampia ja pelottavampia, ja yleensä sitten heräilin aamuyöstä, joten ei sekään kaikkea ratkaissut.
    – – –
    Mutta nytpä on vihdoin löytynyt täydellinen ratkaisu: raskaus! (Ei siis enää salaisuus.) voi että miten ihmeelliseltä tuntuu, kun nyt se väsymyksen myötä todellakin on just niin yksinkertaista: painaa pään tyynyyn ja laittaa silmät kiinni, niin nukkuu. Iltapainotteinen työni vielä mahdollistaa sen, ettei tarvi pitää aamusin herätyskelloa, eli sellaset väh. 10h unet 1-2 vessareissulla on mulle nykyään ihan normisettiä, ja ai vitsit että näyttää elämä kirkkaalta! Ennen jos ehti nukkua 7h kerran viikossa, niin se oli luksusta, kun sellanen 3-6h oli normi. Toki oletettavissa on, ettei tää ihana univaihe kestä kovin kauaa, joten täytyy nyt ottaa tästä kaikki ilo irti vielä kun voi.

    • krista
      28.2.2017 at 13:18

      Hei näitkö mun onnittelut jo siellä aiemmassa viestissä – eli onnneaaaaaaa! <3 <3 <3 Ihanaa! <3 Koska sulla on laskettu aika?
      -
      Joo raskausväsymys oli kyllä aika totaalista! Mulla kyllä Silvan raskausaikaan mahtui paljon työstressiä eli se verotti unta silloinkin. Mutta Seelan raskausaikana puolestaan Silva jo nukkui aika hyvin, ja mä (muistaakseni) nukuin aika sikeitä yöunia silloin.
      -
      Hih olikohan se tällä blogikommenteissa vai missä aikoinaan... joku huonouninen oli siis saanut hyväuniselta vinkiksi nukahtamiseen, että "laita silmät kiinni ja ala nähdä unia" :) No niin, siitäpä sitten vaan! :) Mä teen itse niin, että olen silmät kiinni ja yritän saada koko kropan sellaiseen täysrentoon tilaan - sitten yritän ajatella, että jo tämäkin on lepoa eli vaikka ei uni tulekaan, niin tämäkin on jo hyvä. Usein se uni sitten siinä tuleekin, mutta ei aina. Esimerkiksi nyt aamuyöllä olin sellaisessa "kroppa unitilassa, aivot hereillä" -tilassa pitkään. Toki saatoin siinä mikrotorkahduksia ottaa (sitä ei aina itse tiedä), mutta pidempi uni ei sit ollenkaan tullut.

      • elinamanda
        28.2.2017 at 13:41

        Oho enpäs muuten ollut huomannut, olin jo ihan unohtanut tollasen pikahuikkauksenkin! Mutta kiitos!! <3 vauva syntyy siinä elo-syyskuun vaihteessa, jos kaikki menee hyvin. :) olo on jo helpottanut, eli enää ei ole tarvinnut juosta kauppakeskusten tai terveysasemien ihaniin vessoihin oksentaan ;) toki huonompiakin päiviä vielä mahtuu mukaan, mutta niistä selviää kyllä. Eikä siinä pahimmassakaan vaiheessa edes lopulta ollut niin paha kun mihin olin aina varautunut, esim töistä ei tarvinnut olla kertaakaan pois.
        – – –
        Mutta vielä nukkumisasiaa, niin tota taktiikkaa mäkin yritin pahimpina kausina noudattaa, että se sellanen rentoutunut lepotilakin on parempi kun ei mikään. Joskus myös pistin jotain musaa soimaan, vaikka tiesinkin etten siihen nukahda, mutta se saattoi auttaa pääsemään sellaseen rentoutuneeseen tilaan. Ja usein just se, kun lopulta pääsee siihen tilaan että "ei se haittaa vaikken nyt nuku, tääkin on ihan hyvä", niin sit just nukahtaakin. Eli kun ei varsinaisesti enää yritä.

  • ninieni
    28.2.2017 at 12:53

    Samaistun tohon hereillä kofeiinin armosta -tilaan täysin! Mä (lapseton ihminen) kyllä nukun melko hyvin ja selviän noin kahdella yöheräämisellä, mutta unentarve on vain niin hillitön, etten sitä käytännössä ehdi koskaan nukkumaan. Ensimmäiset 30 vuotta elämästäni nukahtelin tunneille, luennoille, elokuviin ja töihin (ja bussiin ja junaan niin että nukuin pysäkkieni yli), sillä en juonut kahvia, eikä mikään määrä teetä tai kokista riittänyt pitämään hereillä, kun uni iski. Viime kesänä säännöllisen kahvin juonnin aloittaneena voin vain todeta, että hallelujaa, miksen opetellut juomaan kahvia aiemmin. Viikonloppuna sitten porskutan 12 h yöunia ja päikkäreitä vuorotellen, ettei homma lähde ihan käsistä. Oon itse asiassa jo useamman vuoden kauhulla miettinyt, millä mä oikein pysyn hereillä, jos joskus tulee lapsia talouteen. :D

    • krista
      28.2.2017 at 13:23

      Mulla kans on vieläpä iso unentarve! Mutta se voi osittain johtua siitä, että uni on niin katkonaista. Ennen lapsia -ajalla sellaiset 9-10 tunnin yöunet olivat mulle se optimi. Arkena sitä ei toki saanut silloinkaan, mutta sit tosiaan viikonloppuna pidempiä unia.

      Joo mäkin ennen lapsia ajattelin, että en pysty sietämään sitä kaikkea valvomista. Ja onhan se yksi rankimmista jutuista ollutkin. Vauvan kanssa siihen vielä hormonit antaa hyvän buustin, mutta sit kun se aika on tasaantunut, niin ei ole enää hormonejakaan apuna. No, onneksi on se kahvi :D

    • Eeva
      1.3.2017 at 12:52

      Hei ihanaa tietää että meitä ”väkisin nukahtajia” on muitakin! :) Mä oon kans nukkunu luennoilla ja junissa ja busseissa. Joskus nuorena en päässy yhtään yli 15km automatkaa nukahtamatta. Mutta nykyään tosiaan valvotaan kahvin voimalla ja olosuhteiden pakosta (3 alle kouluikäistä lasta). Ja voin kertoa, että on vaikeaa valvoa lasten kanssa, kun unen tarve itsellä on niin valtava. Jos nukun alle 7 tuntia yössä, menee koko seuraava päivä ihan sumussa. Ja nämä unihommat näyttäis periytyvän, keskimmäinen on selvästi tullut minuun ja nukahtaa alle 5 minuutissa, kun taas esikoinen ja kuopus saattavat pyöriä yli tunnin illalla ennen unen tuloa (niinkuin isänsä usein).

  • ElinaBee
    28.2.2017 at 13:00

    Hahah! Just viime yönä heräsin kans klo 3 ja voi sitä keskustelua pään sisällä… ”Nuku nyt. Voi jumalauta. Nuku saatana. Viel puolet yöstä jäljellä, älä oo vajaa. Lapset herää… Ei herää. Nuku vaan. Pissahätä… Ei edes oo! Nuku!! Nyt on kyllä liian lämmin…”.

    Mulle tää ei onneksi oo edes kovin yleistä, mutta tiedän että jos herään sattumalta kolmen tai neljän kieppeillä, on tosi hankalaa nukahtaa uudestaan. Muihin aikoihin se onneksi yleensä onnistuu!

    Onneksi on kahvia.

    • krista
      28.2.2017 at 13:28

      Hahaa, ollaan siis valvottu yhtä aikaa! :) Tai hei aikaero, eli sä oot herännyt tuntia aikaisemmin kuin mä :D Mikä onkaan tuo universaali kello kolmen herätys, kummallista…

      Mulla muuten joskus toimii vahingossa se nukahtamiseen, että en uskalla liikkua perhepedissä, että ei lapset havahdu ja ala pyöriä. Muuten siis kääntäisin kylkeä koko ajan. Sitten päätän jähmettää itseni paikoilleen ja sit joskus nukahdankin. Mutta sit joskus tosiaan en :D

  • -jenni-
    28.2.2017 at 13:04

    Täältä tulee tää ”ootas kun” -kommentti: lapset lopettaa päiväunet ja meet koko päiviksi töihin. Kyllä säkin joskus saat itsesi joskus tarpeeksi väsyneeksi ;). Terveiset 11 päivän työputkesta (nukahdan 20.30 ja herään 6.00 enkä tiedä mistään tuolla välillä)

    • krista
      28.2.2017 at 13:30

      Haha! Mä taas ajattelen, että ois ihan lepoa olla välillä töissä :D Toi resepti siis tuskin muhun toimisi, valitettavasti – se unen tulemattomuus ei siis ole väsymyksestä kiinni itselläni vaan oikeastaan päinvastoin. Yliväsyneenä nukahtaminen on vielä paljon vaikeampaa.

      Huh mikä työputki sulla! Tsemppiä! Tuleeko sulla joku pidempi vapaajakso tuollaisen hurjan puristuksen jälkeen? Hui!

  • Kiisu
    28.2.2017 at 13:23

    Mulla toimii älyttömän hyvin Spotifystä tai Youtubesta (yms.) löytyvät ”guided meditation to sleep”. Sellanen 20-60 min nauhoite päälle niin nukahdan aina. Niissäkin on tosin aina eroja; toiset on huonoja, toiset hyviä. Huonoja mun mielestä on ne joissa mm. pyydetään jännittämään kaikki lihakset ja sitten rentouttamaan. En mä halua jännittää mitään! :D Mut nyt oon löytänyt pari vakkaria, joita kuuntelen. En oo koskaan päässy kummassakaan loppuun asti kun nukahdan 15 minuutissa :)
    Ootko kokeillut näitä koskaan?

    • krista
      28.2.2017 at 13:53

      No hitsi kun mulla on omalta kohdalta sellainen skeptinen suhtautuminen näihin; en ole siis oikein ikinä nukahtanut ”kesken minkään” eli mun mielikuva on, että kuuntelisin tuollaisen nauhoituksen alusta loppuun ja sit oisin taas tilanteessa nolla :D MUTTA tosiaan miksipä sitä ei silti yrittäisi, eihän sitä koskaan tiedä jos ei ole kokeillut! Onko sulla jotkut kuulokkeet korvissa vai miten?

      • Kiisu
        28.2.2017 at 23:14

        No ymmärrän kyllä, olin itekin skeptinen monta vuotta – varsinkin kun olen ihminen joka inhoaa jättää mm. elokuvia (vaikka olisi kuinka huono) kesken :D Mutta sitten kerran lennolla Losista Tukholmaan kuuntelin ja nukuin niiiiiiin hyvin! Sen jälkeen oon tykännyt.
        Ja näin vielä lapsettomana kuuntelen ihan kännykän kaiuttimesta, kun avomiestä ei haittaa (tykkää itsekin kuunnella). :) En tiedä sit miten teidän perhevuoteessa onnistuis.. :D Mutta siis kokeile ainakin! Sellaiset on parhaat mun mielestä missä rakennetaan mielikuvituksessa joku rauhallinen paikka ja rentoudutaan.. pistää automaattisesti väsyttämään. :)

        • Hellu
          1.3.2017 at 10:16

          Itse käytän nappikuulokkeita, mutta kuuntelen meditaationauhojen sijaan äänikirjoja. Kutsun niitä omiksi iltasaduikseni, on rauhoittavaa nukahtaa jonkun ääneen. Omat nukahtamisvaikeudet kun johtuvat päässä pyörivistä ajatuksista ja ainoa keino olla keskittymättä niihin on keskittyä johonkin muuhun eli tarinaan. Jos joskus joku uusi äänikirja on liian mielenkiintoinen, niin varalla on aina pari 3-5 kertaan kuunneltua vanhaa suosikkia (mm. Harry Potterit) jotka ovat mukavia, mutta tarpeeksi tuttuja ettei tarvitse jännittää juonenkäänteitä.

          • T
            1.3.2017 at 12:49

            Mä laitan jonkun tv-sarjan päälle Netflixistä, just siks et ei keskity sitten omiin ajatuksiin vaan nukahtaa vanhan tutun jakson ääreen. Ja ei todellakaan mitään liian jännää!

  • Nanna
    28.2.2017 at 13:24

    Silmiin pisti niin kirkkaasti tästä postauksesta yksi mahdollinen ratkaisu uniongelmiin: se kofeiini! Vaikka jo lapsena (oletan, ettet silloin kiskonut kahvia) olisit kärsinyt uniongelmista, voi kofeiini silti olla syypää huonoihin uniin. Se vaikuttaa kuitenkin elimistössä aika monta tuntia, pidempään kuin yleensä kuvitellaan. Itse olen siis huomannut, että vasta kokonaan kofeiinin käytön (myös paljo teen juominen) lopetettuani yöynet parantuivat huimasti. Ja joo, kamala ajatus päästää irti kahvista, mutta mun oli silloin pakko muista syistä, nyt voi toki silloin tällöin nauttia kahvin. Ja siinä lopettamisessahan se vaikutus ei välttämättä ihan heti tule, vaan päivien/viikkojen päästä. Itse en ole koskaan edes tuntenut kofeiinin piristävän, saatoin joskus käydä päiväunille pian kahvin jälkeen.

    Nyt toki hormonitoiminta on uuden raskauden myötä niin pihalla, että taas herään aamuyöllä valvomaan, aivan kuten aiemmassakin raskaudessa.

    Kaikella ruoalla ja juomallahan on myös vaikutusta hormonitoimintaan ja sitä myötä mm. uneen. Sori siis paasaus kofeiinista, mutta tää on vaan niin loputon ja kiinnostavakin aihe, että en voinut jättää mainitsematta.

    • krista
      28.2.2017 at 14:00

      Joo tää on tällainen noidankehä, että ei voi olla ilman kahvia, mutta sit potentiaalisesti tuhoaa omaa nukkumistaan :D Mä oon omalta kohdalta ajatellut asiaa niin, että ennen puolta päivää juon kahvia tarpeen mukaan (tavallisesti pari kuppia). Mutta sitten iltapäivään kääntyessä jo erittäin-erittäin harkiten. Joskus saatan juoda vaikka kahdelta vielä, mutta viiden jälkeen en enää missään nimessä kahvia tai cokista, sen tuntee unessa muuten välittömästi. Vaikka jos cokis-lasin ottaa päivällisellä (jos pitsaa, haha), niin tietää ottaneensa. Täällä on muuten kofeiinitonta cokista, sellaisen oon joskus ottanut pitsan pariksi, kun silloin mun mielestä tar-vit-see cokiksta :)

      • anna-liisa
        1.3.2017 at 01:38

        Kannattaisi kokeilla vaikka viikko täysin ilman kofeiinia. Työkaverista tuli totaalikieltäytyjä, kun huomasi jopa aamukahvin vaikuttaneen yöuniinsa!

      • nro26
        2.3.2017 at 13:14

        Musta sä et Krista edes juo kauhean kofeiinipitoista kahvia. Jopa mun, joka lisään töissäkin vettä (työkavereille sopivaan) kahviin, tarviin teillä puolitoista kuppia aamulla sitä sun kahvia siinä missä sinä yhden :D Tai ainakin näin olen ollut huomaavinani :)

        Tosin itseasiassa seurassa jossa kälätetään paljon taidan juoda muutenkin helposti enemmän kahvia jostain syystä.. Samaten yleensä ottaen vapaalla ollessa, mitä tietysti olen aina kun olen teillä kylässä.

        • krista
          2.3.2017 at 13:19

          Hei ootpa muuten oikeassa, todennäköisesti mun kahvi ei ole kovin vahvaa! Tänään just yritin juoda kahvilakahvia aamupalalla, ja JAIKS miten pahaa ja vahvaa :D En saanut edes koko (pikku)kuppia juotua, oli ihan erivahvuista kuin kotona. Täällä on muutenkin kahviloissa mun makuun aika pahat kahvit :D Hmm taidanpa hyvällä omatunnolla ottaa vielä yhden kupin kahvia tälle päivälle siis :D

      • Nanna
        3.3.2017 at 12:23

        Toi cola+pizza on kyl paha. Olin jo monta vuotta kuivilla mut just viime viikolla tuli jostain ääni, et tän pizzan kanssa on saataVA jääkylmää cokista :D

        Oho, kofeiinitonta cokista, enpä tiennyt sellaisesta. Mutta muistin et ekan raskauden aikana join sillon tällön kofeiinittomaan espressoon tehtyjä latteja, ja ne kyllä riitti siihen kahvitteluhimoon.

  • Kuppikakku
    28.2.2017 at 13:39

    Täällä yksi. Zzzzz…

    • krista
      28.2.2017 at 14:01

      Jep. Vertais-zzzz tältäkin :)

  • Miitu
    28.2.2017 at 14:04

    🙋 Välissä itse aiheutettuja, nyt taas parin viikon putki kuopuksen yötaistojen siivittämänä. Viime yönä sain sentään kiikuttaa neljän paikkeilla ”nyt on aamu” -tyypin aamuvirkulle isoäidille, mitä ennen oli tosin käyty keskustelua unien jatkamisesta jo noin tunti.

    • krista
      28.2.2017 at 14:19

      Joo itseaiheutetut ja lastenaiheutetut vaihtelee täälläkin :D Nykyään oikeastaan mieluiten menen itsekin nukkumaan siinä kympiltä, kun lapsetkin menevät – koska ei koskaan tiedä, mitä siinä yössä sit tapahtuu :) Hyvällä tsägällä saakin sitten pitkät yöunet, jotka sit taas ovat ikään kuin ”henkisenä voimavarastona” tulevia huonoja öitä varten. Vaikka ois se leffankatsomisvalvominenkin kyllä kivaa. Siinä on kyllä kuitenkin aina ne isot riskit :D

  • Iiiia
    28.2.2017 at 15:02

    https://www.stara.fi/2013/08/30/esi-isamme-nukkuivat-yonsa-kahdessa-osassa/ Siun unirytmi on vaan luonnollinen. ;) Täällä myös yksi jolla nukahtaminen ottaa aikansa ja yöllä pitää herätä vähintään kerran. Muistan että ainakin ala-aste-ikäisestä asti on ollu samanlaista menoa. Toki tarvitsen myös pitkät yöunet että jaksan, niin tämä on mukava yhtälö sillon kun on jotain minne pitää oikeasti herätä (tiettyyn aikaan).

    • krista
      28.2.2017 at 15:17

      Joo, Joel on kertonut just tästä samasta!!! Mutta kyllä, mun unirytmi on just tällainen – sit aamulla tosiaan uni taas maistuisi, usein nukahdan just ennen kellon soimista (perus) uudestaan :D Mutta joo sama kuin sulla, pitkät yöunet periaatteessa tarvitsisin omaan hyvinvointiin. ONNEKSI se nykyään jo paremmin onnistuu kuin pari vuotta sitten.

  • Vyyhti
    28.2.2017 at 16:33

    Kylläpä oli nyt ajankohtainen kirjoitus. Minäkin olen aina ollut heräilijä, mutta ennen lasta sain kuitenkin yleensä heti unen päästä kiinni, tai jos joskus valvoinkin niin ne oli yksittäisiä öitä.

    Raskausaikana jo alkoi aamuyön heräily ja lapsen kanssa se vasta jatkuikin. Toki päälle sitten vielä kaikki muu heräily, jota olikin sitten ihan riittämiin. Lapsi on nyt jo 4,5-vuotias ja pääasiassa nukkuu yöt ihan hyvin. Jos herää, niin isänsä hoitaa. Minä sen sijaan usein valvon keskellä yötä tai herään kauan ennen kukonlaulua.

    Välillä kyllä onneksi nukun paremminkin, mutta kaikki jännitys, stressi ja muutokset näkyvät heti unessa. Olin eilen työhaastattelussa jota aloin stressata jo viikko sitten ja kun haastattelu oli toisessa maassa niin päälle vielä lennot ja hotellit – eihän niistä unista tullut enää mitään. Vielä viime yönäkin valvoin enemmän kuin nukuin vaikka homma oli jo iloisesti takana. Minullakin menee juuri niin että mitä enemmän väsymystä kertyy niin sitä huonommaksi menee unetkin. Huoh!

    • krista
      28.2.2017 at 20:20

      Meilläkin on onneksi nykyisin niin, että Joel ensisijaisesti hoitaa yöheräilyt, koska mun uni häviää, jos nousen kunnolla sängystä. Kun vaan herään enkä astu jaloilleni, saan todennäköisemmin unen. Korvatulppien läpi kuulen kyllä, että jotain siellä tapahtuu :) Mutta sit on näitä… …kovaäänisempiä yötilanteita joskus, missä sit tarvitaan äidinkin rauhoittelua, mistä lie fliparit tuli viime yönä, se on joskus mystistä :D

      Mä kans reagoin unella kaikenlaiseen. Joskus se oli ennen kaikkea työstressiä, ois voinut luulla, että aikoinaan äitiyslomalle jäädessä hellittää :) Mutta ei, sit kaikkea muuta tuli tilalle :D

  • Kanelia
    28.2.2017 at 16:37

    ”Mä nyt vaan valvon välillä.” Mahtava asenne! Oon ollut vauvasta saakka herkkäuninen ja huonouninen. Silti edelleen stressaan nukkumisesta etukäteen ja se tietty pahentaa tilannetta. Oon myös ns. suorittajaluonne… Kyllä, rentoutumista ja rentoutta tässä opetellen. Melkein uskoin taas olevani (vaikka tiedän etten ole) soolovalvoja, kiitos vertaistuesta :)

    • krista
      28.2.2017 at 20:28

      Kiitos! :) Joo saman oon kans huomannut ja kantapään kautta oppinut: jos alkaa huolehtia omasta nukkumattomuudestaan (vaikka jännittää unensaamista jo nukkumaan mennessä), niin vaikemmaksi vaan menee. Mä kans oon suorittajasta oppinut ja opetellut rennommaksi – ja paljon olen jo ”rentoutunut”, mutta ei tässä tietysti missään zen-olotilassa olla :D

      Tsemppiä kanssavalvojille! Tavallaan tosiaan lohdullista tietää, että ei ole ainoa.

  • Nobody
    28.2.2017 at 17:24

    Mä nukahdan ja nukun todella huonosti. Välillä tarviin lääkkeen apua nukahtamiseen, mutta moni lääkäri määrää lääkettä nihkeästi. Tällä hetkellä oma tilanteeni tämän suhteen on onneksi vähän parempi. Yhden unispesialistin mukaan lääkkeisiin liittyvät pelot ovat usein aiheettomia: http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/bentsodiatsepiineja-ei-pida-kauhistella/
    Nukahtamisvaikeuksien lisäksi heräilen öisin ja mun on usein vaikeaa nukahtaa uudestaan. Tähän mulla auttaa netin podcastit tai youtube, joiden kuuntelu katkaisee tehokkaasti mun oman ajatuksen juoksun. Ehkä joku meditaatio tms. vois toimia, mutta sellaista en ole koskaan kokeillut. Enkä kyllä edes tiedä miten meditoida :D Perheellisellä tuo netin huudattaminen yöllä on toki eri juttu.

    • krista
      28.2.2017 at 20:34

      Mulla itsellä ne nukahtamislääkkeet joskus hyvin saivat valvontakauden poikki, joskus opiskeluaikana oli siis tuo tilanne – olin niin väsynyt, että vahingossa kävelin päin punaisia ja meinasin jäädä ratikan alle. Uhhuh. Mutta sit tosiaan omalta kohdalta huomasin, että tosi helposti opin unen tulemiseen ”lääkkeellisesti” ja sit ilman lääkettä olikin tosiaan vielä vaikeampi saada unta. Ja aamulla oli tokkurainen ja väsynyt olo, vaikka niiden piti olla sellaisia mietoja eikä aiheuttaa enää aamulla mitään. MUTTA siihen tilanteeseen se oli hyvä, että sain tosiaan unta hetkeksi ja ikään kuin nollattua tilanteen sillä. Joskus lääke on varmasti tarpeen.

      Joo mä mietin kans jotain noita rentoutusvideoita, joita ylläkin suositeltiin – mutta tosiaan sen pitäis olla kuulokkeissa ja nyt jäin miettimään, että olisiko se sitten niiden piuhojen säätämistä ja kännykkää sängyssä sun muuta :D Saattaisi jopa vaikeuttaa nukkumista :D Mutta tavallaan jollain hyvällä systeemillä voisi kokeillakin!

      • Miitu
        1.3.2017 at 12:04

        Bluetooth-nappi korvaan?

      • Hanna-Marleena
        1.3.2017 at 20:30

        Sleepphones panta jossa kuulokkeet, ei paina korvia kuten kuulokkeet. En ole itse testannu. Amazonista ilmeisesti voi tilata.
        http://www.sleepphones.com

  • A
    28.2.2017 at 17:39

    Mä nukun pääosin hyvin, siis malliin pää tyynyyn, 5 minsaa ja oon unessa. Tartten paljon unta ja mieluusti nukkuisin >8h putkeen…vaan lapsen kanssa se on vaikeeta, kun herätys voi tulla klo 6 (tai klo 2 tai klo 12 tai ei ollenkaan)…enkä osaa mennä nukkumaan ajoissa (oma aika alkaa klo 20 jälkeen ja se on ihanaa). Herätysklo meillä soi klo 7 ja meen nukkumaan vähän ennen klo 23, niin ilman yöherätyksiä saisin nukuttua just sen 8h (pääsääntöisesti lapsi herää meillä klo 6-6.40 välillä).

    Eli pääsääntöisesti näin, mutta sitten on hormonit…ja noin 2 kertaa kuussa (oviksen aikoihin ja kuukautisten aikoihin) on riski, että uni ei tuu. Tunnen sen jo heti sänkyyn mennessä ja otan melatoniinia (auttaa ainakin plasebo-vaikutuksen) ja sit pyöräin ja hyörin. Parhaimmillaan uni tulee sitten puolen yön jälkeen, pahimmillaan joskus kahden jälkeen…ja ne on pitkiä tunteja ne. Noissa onneksi on se, että tiedän että se on yksi yö ja seuraavan päivän kooman jaksaa vaikka hampaat irvessä…Koettuna on toki myös vauvavuoden ”nyt lapseni nukkuu kokonaisia öitä, mutta itse havahdun hereille tunnin välein” kuten myös ”vaihdan lapselta lakanat syystä X yöllä klo 2 ja en saa sen jälkeen unta ennen klo 5”. Tuo klo 2 aikoihin herääminen on pahin, siis silloin jos havahtuu liikaa ei uni vaan tule, millään, kun taas klo lapsi herättää klo 6, niin ehdin hyvinkin REM-uneen ennen herätyskelloa.

    Oon nyt vuoden vaihteesta seurannut aktiivisuusrannekkeella mun unen laatua ja määrää ja tää on hurjan mielenkiintoista. Esim. se että aamulla lapsi herättää mut pääosin aina REM-unesta ja siksi musta tuntuu että mulla on mitä villeimmät unet (ja vitsi kun ärsyttää kun lapsi aina keskeyttää) ja yöheräilyistä unkahdan pääosin muutamassa minuutissa. Hämmentävintä on että välillä on öitä jolloin en ehdi syvään uneen melkein lainkaan (tyyliin 5 minsaa) ja sen kyllä huomaa seuraavan päivän olossa (vaikka olisikin 8h unta takana), vastaavasti jos syvää unta on yli 1,5h niin aamulla on yleensä aikasta pirteä tyyppi.

  • An
    28.2.2017 at 18:02

    Minä en osaa juoda kahvia ja kaikkea muutakin kofeiinia olen vältellyt pikkulapsiaikana tarkoituksella. Ideana oli juurikin se, että jospa sitä sitten osaisi paremmin mennä vaikka lapsen kanssa yhtä jalkaa nukkumaan silloin kun väsyttää, kun ei ole kofeiinia meikkaamassa väsymystä piiloon. Että ei tulisi illuusiota itselle siitä, että olisi levänneempi kuin onkaan. Joskus väsyttää jumalattomasti, mutta kuittaan sen sitten nukkumalla enemmän. Vielä ei ole tarvinnut kahviin opetella :D

  • Jenn-
    28.2.2017 at 18:06

    Mäkin oon ollu aina huono nukkuja! Ja mä oon niin kateellinen niille, jotka nukahtaa heti. Mun mieskin nukahtaa aina noin viidessä minuutissa ja mun äidin mies sanoi, että sillä menee muutama sekunti nukahtamiseen.
    .
    Joskus oli, että ihmisellä kestää keskimäärin 7 minuuttia nukahtaa. Mä olin, että mitä?! Mulla menee helposti 77 minuuttia. No nykyään ei ehkä niin kauan yleesä, mutta välilä helposti 2-3 tuntia. Ja jos mäkin nousisin aina ylös 20 minuuti päästä, kun uni ei tule, niin harvoin mäkään nukkuisin.
    .
    Mä en juo kahvia, mutta cokis maistuis. Oon kyllä vähän kofeiiniherkkä, eli en kyllä voi neljän jälkee enää juoda.
    .
    Ja samat kokemukset melatoniinista kuin ekalla kommentoijalla. Eli nukahdan kyllä, mutta herään parin tunnin päästä ja nukun loppuyön tosi huonosti. Sen sijaan magnesium-spraystä mulla on vähän positiivisempi kokemus, mutta varmaksi en osaa vielä sanoa.

  • Tiia - Littlebigthings
    28.2.2017 at 22:02

    Mä oon ollut kans aina huono nukkuja ja kärsinyt aina jonkin sortin uniongelmista. Ilman kahvia en todellakaan pysy hereillä ja hirvittää ajatuskin että pitäis heräillä vielä yöllä jonkun toimesta, kääk! Ihan superhankalaa mulla on viikko ennen täysikuuta (tähän suden ulvontaa) mut nyt oon saanu helpotusta käsikauppatavarana myytävästä Melarestistä vaikka mikään reseptilläkään saatava melatoniini ei oo muhun aiemmin tehonnut. Samaa sanoi uniongelmainen ystäväni. Ootko kokeillut ton?

  • Epu
    28.2.2017 at 22:24

    Hei! Oletko tällaisesta kuullut?
    http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/kaija-loysi-unettomuudesta-ystavan
    http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/tytti-loysi-avun-unettomuuteen-akupunktiosta-ja-tarisevasta-tuolista

    Omaa kokemusta aiheesta ei löydy, mutta piti vinkata, kun artikkeli on jäänyt mieleeni:)

  • Lilah
    28.2.2017 at 22:46

    Mä olen niitä, jotka simahtaa jo melkein ennenkuin pää ehtii tyynyyn. Joskus opiskeluaikana olin enemmän perfektionisti ja stressi vei joskus unet, mutta kun viimeiset 10 vuotta on lapset valvottaneet enemmän tai vähemmän niin tällä univelalla nukun missä vain – mutten milloin vain vaan edelleen kartan päiväunia, koska olen lopun päivää tokkurassa eikä uni illalla tule.

    Itse olisin myös kiinnostunut selvittämään oman unen laatua aktiivisuusrannekkeella, mutten ole viitsinyt siihen investoida. Nukun tavallisesti 6-7 tuntia 2-5 herätyksellä, joten kovin pitkää yhtäjaksoista unta ei yleensä tule. Sen tuntee kyllä olosta.

    Taisin sulta joskus Seelan vauvavuonna kysyäkin, onko ongelma poikkeuksellisen huonouninen lapsi vai se, ettet itse osaa jatkaa unia herättyäsi. Varmaan uniongelmanne ovat ruokkineet toisiaan: lapsi vaistoaa äidin hereillä olon/heräilyä ja äiti ei osaa nukahtaa odottaessaan vain seuraavaa herätystä. Nykyään vissiin nukutte paremmin kun suhde ei ole niin symbioottinen?

  • Kahvittelija
    1.3.2017 at 06:30

    Mä niin ymmärrän tämän! Mäkin oon ollut aina ”huono nukkuja”, mä uskon että suurin syy on se, että oon koko ajan jossain ylivireystilassa enkä onnistu rentoutumaan ja rauhoittumaan. Kahvi varmaan vaikuttaa paljon taustalla, vaikka mäkään en nykyään uskalla juoda sitä kuin aamupäivällä (niisk). Oon nukkunut vuoden verran lääkityksen avulla (Doxal 10 mg + melatoniini 3 mg). Kesällä oli pidempi jakso, jolloin pärjäsin pelkällä melatoniinilla mutta kaamosaikaan ei ole toivoakaan, että nukahtaisin (kohtuullisessa ajassa ennen aamuyötä) ilman lääkeapua. Kaikki vaikuttaa mun uneen: sää, menkat, liikunta, kiihtymys, stressi, alkoholi, iltamenot yms. Ääh, pitää lähteä töihin, oisin voinut jatkaa vaikka kuinka :D

  • Anneli
    1.3.2017 at 06:50

    Juurikin viime yönä herännyt about tunniksi kolme kieppeillä…
    En oo ikinä ollut hyvä nukkumaan, mutta tosiaan nyt vanhemmiten (????) unet huonontuneet selvästi. Kolmen lapsen kanssa on kyllä valvottu enemmän kuin laki sallii, mutta nyt kun ei juurikaan ole enää lasten toimesta aiheutettuja heräämisiä hoidan ne itse.
    Mutta ehkä paras lause minkä oon supersuperväsymyksissäni (todella huonosti nukkuvien kaksosten pikkulapsiaikana) kuullut on ”kyllä sitten nukahtaa kun on tarpeeksi väsynyt”. Noup, ei pidä mun kohdalla paikkaansa. Mitä väsyneempi on ja siis tarkoittaen pitkäkestoista väsymystä ei yhtä raskasta päivää, sitä huonommaksi mun unet menee.
    Mutta kahvia koneeseen ja töihin! :D

  • 1 2