Tyylini ennen lapsia (1996-2008)

Tuli juttutoive! Tai oikeastan useampikin! Viime viikolla sumonen ehdotti ensinnäkin sellaista ”kysy minulta” -postausta (tulossa varmaan ens viikolla!) ja toisekseen kirjoitti näin:

”…ja sit oon miettinyt miltä siun look on näyttänyt aikaa ennen lapsia. Nimittäin ois kiva nähhä minkälaisessa luukissa oot sipsutellu töissä ennen lapsia (muistelen jotenkin et oot ollu vannoutunut korkkari-ihminen ja nyt aina välillä nähhään postauksia nykypukeutumisesta, niin ois kiva nähhä miten tyyli on muuttunut vuosien myötä).”

No hei jesh! Oi mikä hyvä syy alkaa vanhoja valokuvia kaivamaan!

Tässä heti ensimmäinen – tämä ehkä mun kaikkien aikojen lemppparikuva! Tämä on Roskildesta vuonna 1996, mulla prätkärotsi ja silmän ympärille piirretty kuviokoukero (ei siis ole musta silmä). Meillä oli tuollainen 1,5 hengen leikkiteltta, ja siinä nukkui kolme. Plus ”yövieraat”, haha. Eväät näkyy tuossa maassa teltan ympärillä.

Tuon ajan kuvat ovat aarteita. Nykyään kun sitä on lähes joka päivästä olemassa joku kuva, siihen aikaan saattoi olla yksi yksittäinen valokuva monen vuoden elämästä. Ja jos se hukkuu, se on poissa. Ei sitä ole tallessa missään!

Ja itsehän luulin, että tämän postauksen alkupään kuvat ovat ikuisesti hävinneet! Mutta sitten kaapin päältä nostin alas yhden erittäin pölyisen korin, ja OHO, siellä näitä oli!

Esimerkiksi tämä kuva Oulusta joltain keikalta – Waltari ehkä! Tässä taidan olla just 18-vuotias.

Silloin 18-23 -vuotiaana (suunnilleen) tyylini oli aika tuollainen… rock. Tekonahkaa, läpinäkyviä vaatteita ja lävistyksiä.

Haha tämä seuraava ehkä tiivistää kaiken siitä aikakaudesta. Tässä olen (vuosi 1999) Kallion yksiössä ja jostain syystä koen tarpeelliseksi poseerata noin – sohva on muuten se sama, joka meillä nyt päällystettynä. Ja sohvalla olevan liskoviltinkin ehkä joku tunnistaa, se on edelleen meillä käytössä keltaiseksi värjättynä. Tällöin opiskelin yliopistolla viestintää, ja vapaa-ajalla liikuin aktiivisesti Helsingin ”rokkipiireissä”. Tein (ilmais)töitä Suomi Finland Perkele -metallilehteen.

Keikalle lähdin esimerkiksi tekonahkaisessa vesirajaminihameessa, mustassa verkkotopissa (jotkut kimaltelevat rintsikat vaan alla) ja sellaisissa platform-stripparikengissä, joissa ei mitenkään voinut kävellä.

Ja festareita tietysti, tässä ollaan Ilosaaressa vuonna 1998! Näyttääpä ratkiriemukkaalta, haha. Mutta tässä tiivistyy ihanasti kesäyön ja sen hetken tunnelma. Mulla on muuten kenkä koron kohdalta katkennut, mutta korjasin sen ilmastointiteipillä. Sitä mulla oli aina tuossa oranssissa kassissa mukana.

Aina ei oltu niin hyvässä hapessa:

Jaiks!

Rokkielämän lisäksi mussa oli ehkä kuitenkin piilossa ripaus hippiäkin. Tässä olen käymässä Kuusamossa ja ollaan menossa retkelle Kiutakönkäälle. Hitsi missäköhän tuo huppari nykyisin on…?

Jossain vaiheessa 2000-luvun alussa aloin käymään rock-menoissa vähemmän ja esimerkiksi Bottalla enemmän. Mustan värin aloin yhdistää valkoiseen ja sellaiseen peruspunaiseen. En muihin väreihin, jotain rajaa sentään. Ai niin, oli mulla sellaiset hienot hopeiset pillihousut!

Tää seuraava kuva Kampin-kaksiolta on niin hassu, tässä olen jotenkin kaikkein eniten ”epäminä”, tuskin tunnistan itseäni.

Ikävuosina 25-30 koin väriherätyksen pukeutumisessa – ihastuin sellaisiin ”surffiväreihin”. Okei, se ei varmaan ole mikään värinmääritys, mutta sellainen mulla tulee näistä matkakuvista mieleen.

Harmi kyllä mitään ”arkikuvia” sillä aikakaudella ei ollut tapana vielä ottaa: kuvia on oikeastaan vain matkoilta. Luultavasti mulla on ollut duunissa aika perustylsät vaatteet: mustat suorat housut, joku kauluspaita ja tapaamispäivinä bleiseri. Mustaa, harmaata ja ruskeaa. Korkkareilla sitten revittelin, saatoin laittaa punaiset teräväkärkiset saappaat, joita eräs esimiehen-esimies vitsaili rotantapposaappaiksi ennen erästä palaveria. ”Eiku siis nää on tietty fuck me -buutsit”, minä möläytin ja vasta pomon ilmeestä tajusin, mitä tuli sanottua.

Harmi kyllä siitä ei ole jäänyt todistusaineistoa, mutta tässä yhdet mun saappaista, niin ehkä hahmottuu, että mitä tarkoitan (kuva otettu myöhemmin yhdessä tilaisuudessa, jossa olin juontajana).

Mutta tässä ehkä eniten sellaista arkisempaa lookia – tässä olen ehkä noin 27-vuotias ja pidennetyllä viikonlopulla Wienissä.

Tämän jälkeen Intian-aika jätti varmasti myös joitain jälkiä pukeutumiseen, ja vähitellen aloin ihastua kuvioihin – huomaatteko muuten, tähän asti on ollut hyvin vähäkuvioista menoa. Mutta ei enää!

Näissä kuvissa olen ehkä 28.

Ja hitsi tällainenkin löytyi, tuo alla oleva. En edes muistanut tämän kuvan olemassaoloa!

Tämä on jonkinlainen polaroid, otettu vuonna 2006 Big Brotherin castingissa. Apua, mikä pepsodent-hymy. Mutta nuo vaatteet oli mulla niiiii-iiiiin lempparit! Ja jalassa rakkaat ”ponit” eli huisin korkeat kiilakorkokorkkarit, joita käytin pal-jon.

Jännä yksityiskohta muuten: just tämä asu päällä otettu BB-promokuva oli joskus Seiskassa (oi kyllä), siinä kuvassa hyppäsin korkealle ilmaan, noissa korkkareissa siis. No, jostain syystä Seiskassa se kenkä oli kuvakäsitelty kiilakorkomaisesta sellaiseksi piikkikoroksi. Siis täh? Mitä, miksi?

Mutta siis muuten ra-kas-tin tuossa kuvauksessa otettuja kuvia, etenkin niitä hyppykuvia – mutta harmi kyllä mulla ei ole niitä mulla itselläni ollenkaan. Tämä pepsodent-polaroid vaan.

Mutta sittenpä tuleekin aikamoinen aukko kuvakertomukseen.

Postauksen alun kuvat on siis otettu niillä sellaisilla vanhoilla halvoilla filmirullakameroilla, jolloin kuvat aina teetettiin. Sen jälkeen (noista surffikuvista eteenpäin) tuli digikamera, mutta silloin kuvat edelleen teetettiin myös valokuviksi – nämä kaikki yllä olevat ovat siis perinteisestä paperiversioisesta tavisvalokuvasta otettuja kuvia.

Mutta. Sitten digikamera yleistyi, eikä niitä enää teetettykään kuviksi. Ja ne kuvat aikavälillä noin 2006-2012 ovat… jossain. Jonkun vanhan koneen uumenissa. Ehkä tallennettu jollekin muistitikulle, joka puolestaan on… jossain.

Ehkä ne joskus vielä tulevat esiin ja niistä tulee joskus samanlaisia aarteita kuin tuosta Roskilden telttakuvasta!

Facebook kuitenkin ”pelastaa” jotain, aloin sitä käyttää vuonna 2007. Eli sinne ladatut yksittäiset kuvat ovat (matalassa Facebook-resoluutiossa) sentään siellä tallessa! Tässä siis Facebookissa tallessa olevaa matka-lookia noin vuonna 2007-2008. Taitaa olla Portugal, Intia ja Kreikka. Tykkäsin näköjään keltaisesta huivista päässä.

Tässä kohtaan Joel sanoo, että nyt muuttuu Krista tutuksi. Näitä on ollut mun Facebookissa silloin, kun me Joelin kanssa on tutustuttu.

Ja näissä varmaan se mun ”oma” (vai pitäisikö sanoa ”tämän hetken oma”) tyyli on löytynyt, hyvin paljon tällaiselta koen näyttäväni nykyäänkin. Ainakin silloin, kun en tule katsoneeksi peiliin, haha.

Nämä ovat kesältä 2008 eli siltä kesältä, kun just tapasin Joelin.

Näiden jälkeen seuraavat tallessa olevat löytyvätkin sitten jo blogista.

Ihan harmittaa, että sumonen ei nyt juurikaan saanut just niitä pyytämiään korkkareita mun asuissa! Mutta jos tuonne kurkistaa, voi ehkä saada vähän jotain käsitystä kenkäaiheesta.

Mutta mitä näistä nyt sanoisi… aika monta tyyliä näköjään mahtuu ihmisen aikuiselämään. Mitäköhän tyylejä mulla on vielä tulossa, haha!

Olisitkos tunnistanut mut noista vanhoista kuvista? Tai missä vaiheessa sun mielestä alkaa näyttää ”tutulta Kristalta”?

21

You Might Also Like

  • Julia
    4.9.2020 at 12:55

    Kiitti kivasta, erilaisesta postauksesta! Näitä on aina hauska lukea, vähän samaa ideaa ku siinä 5 kertaa minä-postaussarjassa 😊 Hauskaa kun bloggaaja avaa (toki haluamansa yksityisyyden rajoissa, joita lukijoiden tulisi kunnioittaa) menneisyyttään jollain tapaa. Sitä jotenkin niin usein tulee luultua että tuntee bloggaajan kun käy lähes päivittäin (kuten minä heh 😆) lukemassa toisen elämästä ja sitten yllättyykin, että hei olihan tuolla ihmisellä elämä ennen perheblogiakin ja vaikka ihan erilainen sellainen.

    Olisin tunnistanut sut kuvista, mutta olen samoilla linjoilla Joelin kanssa että v. 2008 kuvamateriaali on sitä, missä näytät itseltäsi tai siis siltä persoonalta, jota me lukijat olemme blogin ansiosta oppineet vähän tuntemaan 😊 Ja henk. koht. tykkään nykyisestä tyylistäsi paaaaaljon enemmän kuin aiemmista tyyleistä, sytyn ite myös väreistä ja rohkeista kuoseista 😍 Noissa uudemmissa ja nykyisissäkin kuvissa hehkut ihan erilailla ja tykkään niin paljon sun tyylistä 😍 Mun vaatekaapin kulmakivet on muuten hankittu lukuisilta etelän- ja Kaakkois-Aasian matkoilta basaareista 😆 (Mikä jaksaa aina naurattaa mua, kun joku kehuu vaatteitani ja kysyy oliko vaikka kallista ja mistä ostit) Mut on mullakin ollut 2000-luvun alussa tekonahkatakki, mustat kireät housut, niittivyö ja korkeat mustat nahkasaappaat ihan päivittäisessä käytössä, ne oli kova juttu silloin 😆 Ku katselen sen ajan kuvia, huomaan näyttäväni jotenkin vanhemmalta ku nykyään, ehkä silloin olikin tarkoitus näyttää nykyistä vanhemmalta ja vaatteiden lisäksi sitä haettiin rajummalla meikilläkin. Nykyään, 33-vuotiaana hippikoltuissani vähällä meikillä tai välillä meikittömänä näytän mielestäni paljon nuoremmalta ku parikymppisenä 😆

  • Torey
    4.9.2020 at 13:07

    Siis niin mahtavaa! On uskomatonta kuinka paljon oikeasti tyyli voi muuttua vuosien varrella! Aikuisena sitä sitten löytää sen mihin aikalailla jää, ja vaan vähän muodin muuttuessa päivittyy. Mutta nuoruuden tyyli voi olla aivan päinvastainen kuin se aikuistyyli!

    Mulla ei ihan noin rajua muutosta ole, mutta mä olinkin kameleontti jolla ei ollut yhtä vahvaa tyyliä. Mut saattoi nähdä piikkikoroissa tai sitten kolme kokoa liian isoissa collareissa ja miesten hupparissa. 😄 Kaikki tuntui ihan yhtä omalta.

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/09/03/koronatesti-koettu/

  • Ainoooo
    4.9.2020 at 18:08

    Ihania :) Hurjan iso muutos kyllä! Mua erityisesti lämmittää noi festarikuvat, koska itsellä on just samanlaisia noin vuosilta 97-00 <3 Niihin aikoihin mulla oli joko aniliininpunainen tukka, tai sitten itsetehdyt "rastat" (=3 isoa takkua päässä). Enää ei ole :D nimim. Kahden viikon päästä 40 v

  • Sumonen
    5.9.2020 at 09:50

    Siis aivan mahtava postaus. Kiitos siitä! Nousi omatkin nuoruusvuodet ja hassut kasvuvaiheen mieleen. Mutta ajattelen niin, että onneks on nuorena käynyt läpi kaikki nuo vaiheet ja kulkenut juuri ja juuri vesirajan peittavässä hameessa, niin nyt ei tarvii, eikä kyllä kehtaiskaan 🙈.
    Kävin myös lukaisemassa sen kenkäpostauksen ja oh dear, mikä määrä kenkiä. Sitä lukiessa mietin vaan et mitä noille kenkille tapahtui? Löysikö ne pari kerrallaan uuden kodin vai onko siulla edelleen laatikoittain kenkiä jemmassa, heh 😅.

  • Nro26
    6.9.2020 at 19:34

    ❤️❤️❤️

    • Nro26
      6.9.2020 at 20:01

      Hahahha muistin just taas ne sun ”järkevät kengät”! Joskus (Turussa 2006 ehkä?) selitit tohkeissas että oot kerrankin hankkinut järkevät kengät, kun on niin liukas keli, mut sulla oli semmoset mokkanahkaiset piikkikorkosaappaat. Mä olin ihan äimänä että mikä niissä on niin järkevää, ja sä käänsit voitonriemuisena pohjan esiin: päkiä-varvasosuus oli sellaista maiharityyppistä pohjakuviointia :D Ei kuulemma olleet liukkaat :) Sulla on aina ollut ihana tyyli, kaikki sun tyylit <3

      • krista
        6.9.2020 at 20:07

        Hahaha mä muistan tän! :D Mun mielestä ne oli SUPERjärkevät :D :D :D

  • Karina
    7.9.2020 at 09:23

    Mahtavaa! Kyllä todella näkyy että ollaan kutakuinkin samassa ikäluokassa (vaikka oonkin sua vähän vanhempi) kun bongasin heti saman tyylisiä lookeja mitä itellänikin on ollut :D
    Mutta nyt huomaan teinityttärestäni kuinka muodit tulee ja menee ja tulee taas. Näytin sille mun vanhoja inter-rail kuvia ysäriltä, ja muutamassa mulla ja kaverilla oli sellaiset shortsihaalarit mitä tyttärelläkin on nyt parina kesänä ollut, ja farkkushortsit ei ole koskaan menny muodista. Ostettiin tytölle myös hiljan farkkutakki jossa oli kunnon lepakkohihat! Ensin mun tarkoitus oli naureskella sitä takkia siinä kaupassa mutta tyttöhän innostui! Mulla oli melkeen yks yhteen sama farkkutakki aikoinaan, tosin se oli sellanen kamala lumipesty…
    Muutama tyyli on kyllä sellanen että se ei enään mun silmään käy ollenkaan, niinkun nyt oli jommassakummassa iltapäivälehdessä muotijuttu että loaferit tulee takas. Siinä oli vieläpä kuva sellasista aika ”chunky”-mallisista solkiloafereista ja menin heti kaapilleni kaivamaan ja hahaa, löyty! Mutta en pysty pitämään. Ehkä tyttärelle kelpaa :D