Valheellista lohtua

”Mä en halua tehdä tätä”, Joel näytti surkealta tutti kädessä.

”Tämä tuntuu ihan väärältä! Valheellista lohtua!”, hän protestoi.

”Tuolla logiikalla kaikki sitterit ja vauvanhytkyttimetkin ovat valheellista lohtua”, minä väitin.
”No niinhän ne ovatkin!!!”

Ennen…

Itselläni ei ole ollut mitään kovin vahvaa mielipidettä tuttiasiaan. Sellainen epämääräinen ”no katsotaan nyt, jos pärjättäisiin ilman” -näkemys ehkä. Meidän kaksi ensimmäistä lasta kuitenkin ovat käyttäneet vauvana tuttia. Minulle oli siitä jäänyt päällimmäiseksi muisto siitä, miten kovasti se helpotti joissakin tilanteissa. Joelilla puolestaan se, miten hankala siitä oli opetella sitten joskus eroon.

Kovin aikaisin en kenellekään vauvoista halunnut tuttia tarjota, ettei se häiritsisi imetyksen opettelua. Mutta kun kaksi iltaa olin taiteillut tuntikaupalla tyytymättömän väsyneen vauvan kanssa, totesin vauvan ollessa reilun kuukauden ikäinen, että okei nyt on aika.

Vauva siis illalla väsyneenä halusi tuntikaupalla imetystä, mutta irrotti hermostuneena otteensa heti, kun sieltä alkoi tulla jotain. Sitten taas uudestaan kiinni ja irti, kiinni ja irti, kiinni ja irti. Vauva älähtelee rinnalle turhautumistaan ja uimme valuvassa maidossa molemmat.

Mä vaan jotenkin tiesin, että se on oikeasti väsymystä: tuossa vaiheessa kun peliin tuikkaisi vaan tutin, se olisi naps unta.

”Jos pitää valita monta tuntia tyytymätön vauva tai tutti, niin valitsen sen jälkimmäisen”, minä linjasin.

Lisäksi edessä oli silloin se kesän toinen Sotkamon-matka, joten perustelin, että myös sen aikana olisi näppärää, jos tarjolla olisi jokin turvakaukaloon rauhoittava kikkakolmonen.

Joten…

…jälkeen.

Kahdelle ensimmäiselle lapselle tutti piti ihan opettaa, mutta tällä kolmannella se oli kerrasta plop suussa ja pysyy.

Tosin ihan ensimmäisellä kerralla noin kymmenen minuutin intensiivisen imemisen jälkeen vauva pullautti tutin ulos suusta ja näytti sellaisen syvästi pettyneen vauvanilmeen:
”Sieltä ei tullut mitään.”

46

You Might Also Like

  • Tiina
    17.8.2022 at 12:32

    Hmm… Tutti asiaa siis. Meillä esikoinen sai tutin suuhun jo synnärillä kun oli keskonen ja oli osastolla sai siitä lohtua ym. Vieroitus tapahtui n 1v iässä kun oli kova flunssa eikä voinut syödä tutia niin jätettiin pois. Kuopus taas… Aloitti tutilla, mutta esikoinen 1.5v oli sitä niin itselleen ja jätettiin pois. Virhe. Rupesi syömään peukaloa. Nyt 6v nukahtaa aina peukalon imemiseen…

    • krista
      17.8.2022 at 12:50

      Joo näin mä olen ymmärtänyt, että mahdollisesta peukalon syömisestä voi olla vielä vaikeampi sitten opetella eroon kuin tutista… Ja kyllähän tuo tutti ihan selvästi tosiaan lohtua tuo, nyt meillä on siis jo kolmas tuttia käyttävä vauveli <3
      -
      Irti opettaminen onkin sitten tosiaan homma erikseen... Ekalla me yritettiin "väkisin" ennen kuin se maaginen suositus-kaksi-vee tulee täyteen. Se oli ihan kamalaa. Tokalla me sitten odotettiin herkkyyskautta ja annettiin mennä yli sen syntymäpäivän - ja sitten menikin luopuminen helpommin, kun oli sopiva hetki luopua. Nooh, tämä vauva on vasta pari kuukautta, onneksi voi olla ajattelematta sitä luopumista vielä tässä vaiheessa, nyt vaan nautitaan tutin tuomista hyödyistä <3

  • Tiina
    17.8.2022 at 13:19

    Ymmärrän Joelia 🤭
    Meillä esikoiselle tarjottiin muutaman kerran mutta ei oielon huolinut joten lopetettiin tarjoaminen.
    Toiselle ei ikinä edes tarjottu (eikä muuten ikinä saanut edes tuttipulloa, kääk) vaikka oli aika itkuinen ja syliä kaipaava vauva, mutta en halunnut joutua vieroittamaan pois. No tissin vieroitus meni tosi helposti että olis se tuttikin voinut, mutta pärjättiin ilmankin 🤭

    Näin jälkeenpäin kyllä mietin että kannattiko olla niin ehdoton

    • krista
      18.8.2022 at 08:24

      Hih tuosta ehdottomuudesta tuli mieleen, että itsehän muka pidin tärkeänä, että esikoinen oli TÄYSimetetty eli heh ei tippaakaan korviketta k-o-s-k-a-a-n ensimmäisen 6kk aikana. Nyt ajattelen, että whaaaat, mikä siinä muka oli mulla pointtina :D Keskimmäisen kohdalla hän sai korviketta silloin, kun olin poissa kotoa, en koskaan ehtinyt pumpata. Ja samoin nyt nuorimmaisen kanssa: on saanut korviketta täydentäjänä alkuun, kun imetys takkuili, enkä ole siitä moksiskaan. Jännä, miten joissain asioissa voi iskeä ehdottomuus, ne on varmaan jotain sellaisia henkisiä juttuja, joissa ei aina rationalisuudella ole osaa :D (ja tämä ei koske siis sun kommenttia ja teidän tilannetta, vaan tuli vaan tuosta viimeisestä lauseesta mieleen)

      Mutta siis hyvältä kulostaa, jos kerran pärjää ilmankin – ja myös tuo, että on tarjottu ja vauva itse päättää, että huoliiko vai ei <3

  • Jenni
    17.8.2022 at 13:28

    Meillä tutti kelpasi reilu kuukauden ajan. Ekojen rokotusten jälkeen suostui ottamaan tutin mutta sitten yhtäkkiä se ei enää kelvannut kuin satunnaisesti ja sitten, kun olisi pitänyt vaihtaa tuttikokoa niin ei ollenkaan. Tutilla kyllä leikittiin mutta suuhun se ei kelvannut. Eipä tarvinnut vierottaa tutista.

    • krista
      18.8.2022 at 08:33

      Nämä tarinat on kyllä jotenkin tosi näppärän kuuloisia, kun lapsi on itse päättänyt, että ”kiitos ei”. Siis sen vierotuksen kannalta!

  • Oliver
    17.8.2022 at 15:11

    Meidän lapsilla tutti oli molemmilla käytössä nukahtamisen apuvälineenä, mutta ei muuten hereillä ollessa. Toinen vieroitettiin 2-vuotiaana ennen päiväkodin alkua ja meni sujuvasti. Toinen vieroitettiin jo reilu 1-vuotiaana uniongelmien vuoksi (ajateltiin että johtuisiko heräily siitä että tutti putoilee suusta). Muistaakseni vieroitus meni helposti (muistikuvat hyvin hatarat em. univajeesta johtuen), mutta ei kyllä auttanut mitään nukkumisen ongelmiin… Ne helpottivat sitten noin puoli vuotta myöhemmin, eli ajan kanssa.

  • Anna
    17.8.2022 at 17:32

    Meillä molemmille yritettiin opettaa tuttia, mutta ei kelvannut. Esikoinen taisi kerran pitää sen aikaa suussa, että ehdin ottaa kuvan todisteeksi ja kuopus nukkui yhdet unet tutti suussa kun varmaan just oikealla hetkellä ujutin. Molemmat söivät peukaloa. Esikoisen oli vähän hankala oppia siitä pois ja vieläkin hakee herkästi ärsykkeitä suun alueelle, joten tehtiin purukoru. Hänellä on myös taustalla suun motoriikkaan liittyviä ongelmia, joka kuulemma voi olla yhteydessä tuohon. Toinen lapsi oppi niin helposti eroon peukalon syömisestä, etten edes muista sitä opetteluaikaa.

  • Siiri
    17.8.2022 at 17:40

    Mä muistan ikuisesti, 11 vuotta sitten, kun synnärillä sanoin miehelle, että käy ostamassa kotiin valmiiksi tutti. Oltiin siis lähdetty ”yllättäen” viikolla 37+0 synnyttämään, enkä ollut hommannut yhtään mitään vauvalle. Kotiin kun päästiin, niin jossain vaiheessa tarjosin tuttia ja se maistui. No tuli ensimmäinen neuvola, ja siellä oli sijainen joka ensimmäisenä mainitsi, että ”mun pojat ei kumpikaan saanut tuttia”. Vähän ihmettelin kommenttia, mutta sisimmässäni ajattelin, että no sitä suuremmalla syyllä mun lapsi saa imeä tuttia. En tiiä mikä hormonimellakka siinä oli mielessä, mutta alkoi ihan v***ttamaan se kommentti🤣. Kaks vuotiaana kirjoitettiin kirje oraville, että saavat antaa tutit pienille oravavauvoille, pakattiin ne pakasterasiaan ja vietiin pihakiven juurelle. Sieltä oli isi-orava ne hakenut vauvoille. Ja muutama vuosi myöhemmin ne löytyi meidän keittiön yläkaapista :)

  • Lilah
    17.8.2022 at 19:24

    Meillä kaikille on tuttia tarjottu, mutta kukaan ei siihen ihastunut. Kolme saattoi harvakseltaan lutkuttaa hetken, mutta mitään vieroitusta ei tarvittu vaan jäi itsestään kokonaan pois vuoden ikään mennessä. Neljäs valitsi jo vatsassa peukalon ja pitäytyi tiukasti siinä. Eroon päästiin joskus vähän yli kaksivuotiaana kun jo ymmärsi asian ja osasi puhua. Eniten tuttia on tarvittu lentomatkoilla, kun imeminen ja syljen nieleskely piti korvia hyvin auki.

  • tuutu
    18.8.2022 at 00:08

    Tää on melkein yks yhteen kuin tutin käytön aloitus meillä – paaitsi vauva ei oikein hyväksyny sitä vasta kuin 3 kk iässä ja edelleenkin 5 kk ikäisenä aika valikoiden. Mut mulla oli sama ajatus, että katotaan tarviiko, sitten todellakin tuntu tarpeelliselta noin puolentoista kuukauden paikkeilla, kun vauvaa ärsytti maidon tulo ja ois vaan halunnu selvästi imeä tissiä rauhassa ilman syömistä 😄 Puoliso piti tuttia kans jotenkin luonnottomana, mutta mun jaksaminen ja vauvan kovaåäninen tyytymättömyys ratkaisi asian. Vaikka sitä tuttia sitten vaan syljettiinkin alkuun ulos kunnon inhoilmeellä 🙈 poisopettelua en osaa jännittää yhtään. Syö tuttia muutenkin niin harvoin yhä

  • Karina
    18.8.2022 at 10:37

    Meillä oli kaksi tuttivauvaa/taaperoa ja ainoa jota en antanu tehdä oli puhua tutti suussa, muuten olivat aivan tuttimonstereita. Kumpikin luopui tutista hyvällä kahden vuoden maissa (esikoiselle oli tuttipullosta luopuminen vaikeaa, kuopus ei huolinut pulloa pikkuisena vauvana joten ei sitten isompanakaan opetettu vaan suoraan nokkamuki, josta pois opettelu huomattavasti helpompaa kun esikoisen tuttipullotappelut). Esikoisella oli ristipurenta, tiedä sitten oliko tutista/tuttipullosta vai olisiko tullut muutenkin, mutta se hoitui vuodessa, parissa alakouluikäisenä. Kuopuksella ei hampaiston kanssa ongelmia.

  • salallaa
    19.8.2022 at 00:42

    Esikoiselle kelpasi tutti, mutta vai nukahtamisen apuna, milloinkaan muutoin sitä tuttia ei ollut tarjolla, luovuttiin siitä myös aika pienenä tarkkaan en muista milloin mutta varmaan siinä vuoden puolentoista paikkeilla. Kuopuksesta on muutamia kuvia joissa tutti on todistetusti suussa, mutta siihen se sitten jäi. Ei huolinut vaikka samoin tarjottiin kuin esikoiselle nukahtamisen avuksi ja aika pian siitä luovuttiin. Tiedä sitten mikä vaikuttaa mihinkin, mutta esikoinen on meillä se jolla sormet ajautuu suuhun, syö kynsiään, paidan kaulustaan jne

  • Tilia
    19.8.2022 at 13:43

    Kyllä meitäkin vauvan peukalon imemisestä kovasti varoiteltiin, kun esikoinen ei tuttia huolinut. No, ei ikinä kelvannut se peukalokaan suuhun. Toiselle ei muistettu koko tuttia edes ostaa, kun ei ollut siihen esikoisen kanssakaan totuttu. Suoraan sanottuna ei käynyt mielessäkään, että sellainenkin vauvatarvike pitäisi taloudessa olla. Ei tullut peukalonimijää hänestäkään. Itse olen ollut myös tutiton vauva aikanani – enkä imenyt peukaloa. Sukuvika vissiin, ettei tutti eikä peukalo kelpaa.