Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Bikester.fi:n kanssa.
Hmm pitäisköhän mun joskus ihan pysähtyä miettimään, että miksi mun on niin helppo löytää omakohtaisia ”ennen olin näin typerä” -esimerkkejä…? Että siis kuinka typerä mä oikein silloin ennen olen ollutkaan…?
Pyöräilyturvallisuuteen liittyen tämä seuraava kertomus: Olipa kerran aika, jolloin mulla oli ihana hieno mummopyörä, jossa ei ollut jarruja. Tai siis tähtien ollessa suotuisassa asennossa jalkajarru ihan vähän hidasti, mutta sitten välillä jarruttaessa ei tapahtunut yhtään mitään. Pyörä liukui eteenpäin vaan. Tyylikkäästi sitten korkkareilla sillä mummiksella kuitenkin ajelin. Ilman kypärää, luonnollisesti, että hiukset pääsevät tuulessa ihanasti heilumaan. Ja sitten luotin vaan siihen, että ei mun varmaan tarvitse jarruttaa. Jepjep.
No, oikeasti en sillä mummiksella kuitenkaan kovin monta viikkoa ajellut, muutaman ”läheltä piti”-tilanteen jälkeen sitten jotain aivossa ehkä liikkui kuitenkin. Mutta tämä oli sitä aikaa, kun sitä luuli olevansa kuolematon – ja samanaikaisesti tavallaan ei välittänyt, vaikka ei olisi ollutkaan.
Lue: aikaa ennen lapsia. Ja järkeä?
Huomatkaa muuten mun uusi hieno kypärä!
Merkki ja malli on ABUS Scraper 3.0 ACE (onpas pitkä nimi), ja tilasin sen nyt loppukesällä pyöräilyn verkkokauppa Bikester.fi:stä. Mun aiempaa kypärää ihasteltiin somessa usein, mutta se oli tosiaan vietnamilainen moottoripyöräkypärä… Eli sen suojaavudesta ei kyllä ollut mitään oikeita takeita, vaikka se hienolta näyttikin. Oli siis korkea aika ostaa kunnollinen kypärä minullekin!
Halusin just tuollaisen ”pottamallisen”, ja kun bongasin vielä oranssin, niin sehän oli sit siinä. Ensisilmäyksellä totesin, että tämä sen on, muita en enää katsellut – vaikka tuolla verkkokaupassa on siis ihan hengästyttävän paljon valinnanvaraa. Mutta tämä oli mun! Ja siis rakastan tätä, ihana!
Sellainenkin juttu muuten, että kun kypärä on omasta mielestä kiva, niin sitä ihan oikeasti tekee mieli käyttää. Vaikka kaikkihan nykyään kypärää käyttää…?
Bikester.fi myy muuten myös sitä jännää ”kaulurimaista” kypärää, Hövding 3-turvatyynykypärää. Siis sellaista kaulusta, joka jotenkin maagisesti osaa poksahtaa turvatyynyksi onnettomuustilanteessa. Ajatus tällaisen hankkimisesta kutkutti hetken, mutta sitten kuitenkin päädyin vielä perinteisemmän malliseen kypärään.
Koska oranssi ja ihana!
Pyöräilyturvallisuus ei kuitenkaan ole pelkästään sitä, että kypärä päähän ja menoksi.
Aloin Bikester.fi:n haastamana miettiä, että millaiset asiat oikein vaikuttaat pyöräilyn turvallisuuteen – ja mitä pyöräilijän kannattaa tietää uudesta tieliikennelaista. Nämä seuraavat turvallisuusasiat nyt ainakin tulivat mieleen. Keksittekö vielä muita?
1. Valaistus ja heijastimet
Heijastimet ja valaistus eivät ole nykyään enää ”ihan kiva” -juttuja, vaan niihin otetaan kantaa uudessa tieliikennelaissa, joka tuli voimaan 1.6.2020. Pimeällä täytyy siis käyttää valoja. Pyörän edessä on valkoinen valo, ja takana punainen. Pyörän punainen takavalo tuli pakolliseksi viime kesänä. Takavalo voi olla kiinni pyörässä, pyöräilijässä, repussa tai vaikka kypärässä. (lähde: Pyöräliitto)
Bikesterin valtavan laaja valovalikoima löytyy täältä.
Ja heijastimet! Edessä pitää olla valkoinen heijastin, takana punainen, ja sivuilla keltainen tai valkoinen. Onkos sulla?
Tätä kirjoittaessani menin tsekkaamaan oman pyöräni. Ja ei, mulla ei ole nämä kunnossa. Damn! On tuossa varmasti joskus ollut (on! on!), mutta mihin lie tippuneet! Nämä pitäisikin hoksata säännöllisesti tarkistaa. Eli: meidän pitää ostaa mulle ja Joelille sivuheijastimet, ja mulle myös uusi etuheijastin. Bikester.fi:n heijastimia täällä.
Lakisääteisten heijastinten lisäksi iso suositus myös esimerkiksi heijastinliiville, jos pyöräilee pimeässä!
Autoilijan näkökulmasta muuten hyvin huomaa, miten vaatteen värilläkin on väliä varsinkin alkuillan tai aamun hämärässä. Väitän, että jos harmaatakillinen fillaristi (ilman heijastinliivä) ja vaikkapa tällaista takkia käyttävä ovat vierekkäin, niin jälkimmäisen heistä näkee kyllä ensin.
Joillain meistä nuo luontaiset varoitusvärit tulevat vähän niin kuin itsestään, haha. Voisin maastoutua riikinkukkoon!
2. Soittokello (ja jarrut)
Ring ring! Eli myös soittokello on pakollinen varuste.
Niitäkin on muuten aika yllättävän hienoja! Miten olisi tällainen messinkinen upeus? Mä kyllä ehkä valitsisin banaanit. Tai apua, en ehkä kestä: soittokellohampurilainen!
(näistä linkeistä ei mulle muuten kerry mitään provikoita, joten klikkailkaa vaan huoletta)
Ja lisäksi muuten myös ne toimivat jarrut. Jos nyt joku olisi niin hölmö (ei varmasti ole) kuin mä olin silloin 90-luvun puolella.
3. Kypärän vaihtoväli
No vielä yksi varustepuolen huomio ennen kuin menen muihin juttuihin.
Nimittäin sellainen muistutus, jota usein itse mietiskelen. Eli se, että polkupyöräkypärä ei ole ikuinen. Etenkään lapsilla, valitettavasti.
Esimerkiksi meillä eräs tahtoikäinen vuosia sitten tempaisi kiukkuisena kypäränsä täysin voimin kotipihan kallioon. Kyllä se kirpaisi (kukkaroa), mutta sen jälkeen me poistettiin se kypärä käytöstä. Etenkin vähän isommilla koululaisilla näkee joskus aika kovakouraista kypärän käyttöä – tällainen henkilökohtainen lämmin suosittelu jokaiselle, että itsekseen pyöräilevien koululaisten kanssa juteltaisiin, että miten pyöräilykypärää pitäisi kohdella. Ja miksi sitä ei kannata heitellä repun kanssa asfalttiin tai vaikkapa käyttää jalkapallomaalitolppana, jolloin siihen voi osua syötöt tai pelaajien potkut.
Esimerkiksi tässä muutaman vuoden takaisessa Aamulehden jutussa Pyöräilyunionin edustaja Mikko Peltonen sanoo aika hyvin, että kypärää pitäisi käsitellä kuin kananmunaa. Vaihtoväliksi hän suosittelee 3-5 vuotta.
Olisi tosi kurjaa, jos kuuliaisesti käyttäisi kypärää, mutta onnettomuustilanteessa se ei riittävästi suojaisikaan päätä vaikkapa siksi, että sitä on kohdeltu kovakouraisesti aikaisemmin.
Liikenneturvan ohjeita pyöräilykypärän käytöstä löytyy täältä. Kypärän muuten kuuluu olla sopivasti (ei liikaa) otsalla, ei takaraivolla. Kannattaa myös itsekseen vaikkapa koulumatkalle lähtevien lasten kanssa käydä kädestä pitäen läpi, että missä kohdassa kypärän pitää olla. Monesti etenkin lippistä kypärän alla käyttävillä lapsilla kypärä jää jonnekin takaraivolle keikkumaan.
Ah, tää kypärä on mulle niin mieleinen!
4. Tavaran kuljettaminen
Kauppakassit pyörän ohjaustankoon ja liikenteeseen? Vaikuttaa muuten todella paljon ohjattavuuteen (nimimerkillä itsehän yritin kuljettaa tuolla tavalla joskus kassikaupalla putkirempan kaakelinäytteitä – en suosittele). Reppu selässä on paljon parempi!
Myös sellainen toisella olalla keikkuva käsilaukku häiritsee ainakin mun ajamista – olan yli menevä vielä menettelee – ja oon kokenut itseni aina kori-ihmiseksi. Monia vuosia sitten löysin pyörääni sellaisen ihanan-ihanan rottinkimateriaalisen pyöränkorin; ja ai että sitä moni ihasteli! Se kesti vuosikausia, kunnes eräänä syksynä unohdin sen moneksi kuukaudeksi ulos syyssateisiin… ja sehän sitten ihan kokonaan homehtui. Buhuu!
Nyt kypärää ostaessa kokeilin tuolta Bikesterin nettikaupasta myös, että löytyisikö sieltä vastaavia koreja. Ja uuuu, niitähän oli vaikka kuinka paljon! Pitkähkön pähkäilyn jälkeen valitsin tuon Unixin Manolo-mallisen korin, jossa on tuollainen näppärä KlickFix-kiinnitys (adapteri piti ostaa erikseen), eli korin voi napata helposti siitä mukaansa sadesäällä tai vaikka piknik-retkikoriksi.
Siitä aiemman korin homehtumisesta oppineena valitsin just tällaisen, joka on metallirakenteinen. ”Rottinki” on tässä oikeasti muovia (tai jotain vastaavaa muovimaista materiaalia), ja lisäksi korin pohja on metalliritilää, eli vesi ei sinne kerry samalla tavalla kuin siinä mun vanhassa korissa. Tietysti aito luonnonmateriaali olisi ollut ajatuksena hienompi, mutta nyt kestävyys ja käytännöllisyys voitti tässä valinnan.
Mutta harkitsin vaihtoehtoina tuolle myös tätä rottinkikoria ja tätä pajukoria – ja hetken myös tätä puista koria, hitsi että on hieno!
(Ja en kestä, miten hienon lasten korin bongasin myös, mutta en nyt sitten kuitenkaan vielä ostanut, lapset saa käyttää vanhat korinsa ”loppuun” ensin.)
Sitten liikennekäyttäytymispuolelle näissä turvallisuusasioissa!
5. Liikennesääntöjen tunteminen
Lapsena ja teininä pyöräilin huolettomasti Kuusamon hyvässä pyörätieverkostossa. Kun sitten 19-vuotiaana ensimmäistä kertaa hyppäsin pyörän selkään Helsingissä ja ajoin kesätyömatkan Kalliosta Töölöön, sain heti ensimmäisellä matkalla perääni nyrkinheristelijän vihaiset huudot: ”Opettele liikennesäännöt ennen kuin lähdet ajamaan!”
Heristelijän ilmaisutapa ei ollut rakentava, mutta näin kymmeniä vuosia traumasta toipumisen jälkeen (haha) totean, että kyllähän hän oikeassa oli.
Keskeistä on mun mielestä tietää ainakin pyöräilijän paikka sekä väistäminen. Ja se, että kuka väistää suojatiellä! Tässä Liikenne- ja viestintäviraston ja Pyöräliiton tekemässä esitteessä (aukeaa pdf-muodossa) kerrotaan mun mielestä aika selkeästi ja tiiviisti pyöräilyn keskeiset liikennesäännöt.
6. Pyöräilyreittien tunteminen
Sen nyrkinheristyksellä alkaneen työpäivän jälkeen suuntasin silloin aikoinaan Helsingin keskustaan johonkin info-pisteeseen hakemaan pyöräilyverkoston kartan – oi aikaa ennen internetiä. Se mulla olikin sitten aina laukussa mukana.
Eli kannattaa myös etukäteen selvittää, että mitä reittiä on hyvä ajaa, etenkin tietysti näin kaupungissa pyöräillessä. Nykyisin fillarireitit löytyvät hyvin netistä. Itselläni on vakiintuneena tapana aina ennen kuin ajan johonkin uuteen paikkaan katsoa kartasta, että mitä reittiä pitkin sinne menee parhaat pyörätiet.
Että ei vaan päädy väärään suuntiin meneville yksisuuntaisille tai hurjille väylille bussien ja taksien sekaan!
7. Autoilijoiden vaaranpaikkojen tunteminen ja ennakointi
Kun ajaa samoja kortteleita sekä autoilijana että pyöräilijänä, oppii aika helposti näkemään ne yleisimmät vaaran paikat – tästä kirjoitinkin jo aiemmin pari vuotta sitten täällä, kun kirjoitin havaintojani kaupunkipyöräilystä.
Esimerkiksi muutamissa usein käyttämissäni risteyksissä autoilijoilla on kääntyessä oikeasti tosi huono näkyvyys, ja siihen sitten pyöräilijät saattavat porhaltaa suurellakin tilannenopeudella. Vastuu on totta kai autoilijan, mutta pyöräiljä on se, johon sattuu, jos törmäys tulee. Vaikka itse menen autoilijana kyseisiin risteyksiin tosi varovasti, en pyöräilijänä kuitenkaan luota, että muut autoilijat sen tekevät. Kaikenlaista kaaharia liikkellä kuitenkin.
Sopiva tilannenopeus, ja liikenteessä ympärillä käynnissä olevien tilanteiden ja autojen havainnoiminen ovat mun mielestä tosi tärkeitä juttuja turvalliseen pyöräilyyn. Esimerkiksi katsekontakti autoilijan ja pyöräilijän välillä on hyvä pieni lisäturva – ja siihen vielä jos autoilija nostaa kättä merkiksi, että ”mä näen sut, mene vaan”, niin hyvin menee. Sujuva yhteispeli on kaikkien etu!
Ja tietysti pyöräilijältäkin selkeästi ja ajoissa kädellä näytetty suuntamerkki!
8. Pyörän säännöllinen huolto ja kunnostus
Rämiseekö tai lonksuu? Tässäkin voin nostaa käden ylös virheen merkiksi, tätä on tullut joskus laiminlyötyä! Nykyisin Joel huoltaa meidän pyörät keväisin (mulla on siis vaihteeton pyörä eli siinä mielessä suht helppo), mutta ammattihuollossakin olisi varmasti syytä välillä käyttää. Kotikonstein voi kuitenkin jo pitää ainakin ketjut öljyttyinä ja renkaat pumpattuina. Ja vikatsekit kannattaa silloin tällöin tehdä ja reagoida, jos huomaa jotain heilumisia.
Jos ei aja talvella, fillari kannattaa yrittää saada sisävarastoon talveksi, jos se vaan on mahdollista. Voih silloin aikoinaan mun Kuusamosta tuomaa ”ekaa teini/aikuispyörääni”, sellaista kippurasarvista ysäripyörää. Jätin sen Kalliossa ulos ensimmäiseksi talveksi, ja kevään tullen tajusin, että renkaissa ei ollut juuri yhtään pinnaa jäljellä. Niitä oli kai käytetty rapun lukon tiirikoimiseen tai johonkin muuhun epäilyttävään toimintaan. Niisk!
Ja ei siis pelkästään ilkivallan takia talvisäilöön sisään, vaan muistakin syistä. Esimerkiksi jäätyminen ei tee hyvää polkupyörän osille.
Siinäpä kahdeksan aika isoakin juttua, jotka tulivat ensimmäisinä mieleen! Ihan kymmeneen kohtaan en yltänyt, mutta kertokaa te lisää! Mitkä muut asiat kannattaa huomioida, kun haluaa pyöräillä turvallisesti?
Ja onko teillä omissa (ja lasten) fillareissa esimerkiksi valot ja heijastimet jo uuden lain mukaiset? Mun ainakin vielä pitää tehdä etu- ja takavalo sekä heijastinostokset ennen kuin voin mennä hämärällä pyöräilemään!
12
Lilah
1.9.2020 at 16:56Heijastimet on säädösten mukaiset (niissä ei kai mikään muuttunut) mutta takavalot puuttuu. Itse olen noilla alle kouluikäisillä tykännyt sekä siitä korkeasta turvaviiristä, joka näkyy yli pensasaitojen ja konepeltien että vanhanmallisesti sivulle taittuvasta viiristä, joka vinkkaa kaverillekin, että ohita kiitos vähän kauempaa. Ja koska lapsi ajaa välillä oikealla (kun vanhempikin pyöräilee) ja välillä vasemmalla (kun vanhempi kävelee), meillä on viiri laitettu molemmille puolille. Avataan sitten ajosuunnan mukaan jompi kumpi.
Kypärän sadesuoja on toinen ei pakollinen mutta varteenotettava enemmän polkevalle, koska muuten on aika iso houkutus laittaa sateella huppu päähän ja harvempi huppu kääntyy riittävästä päätä kääntäessä eli yleensä haittaavat näkyvyyttä. Lapsille olen laittanut tarakalle korit, joissa reppu kulkee keveiten. Tangossa (painava) kori tekee yhdellä kädellä taluttamisesta (itse ainakin joudun välillä taluttamaan sekä lapsen pyörän että omani) hankalaa jos ei ihan suoraa tietä kulje .
krista
1.9.2020 at 17:05Joo heijastimet taisi olla samat ennenkin: edessä valkoinen, takana punainen ja sivuilla keltaiset/valkoiset. Mullakin tosiaan on ne ollut pyörässä ”vakiona” ja oon tietty kuvitellut, että siellähän ne on! Mutta hups sentään, renkaiden heijastimet ovat hävinneet ja etuheijastimestakin vaan liima enää jäljellä.
–
Oi perinteinen turvaviiri! Ja siis VOU kypärän sadesuojasta en ollut kuullutkaan! Näyttäisi olevan niitäkin tuollaisia huomiovärisiä ja heijastimella varustettuja. Jotenkin kun sen ajatuksissaan näin yhdistää, että kun sataa, niin on myös pimeää :D
A
1.9.2020 at 17:53Meillä löytyy 2 kpl punaisia takavaloja (etuvaloja on iso kasa) ja kolme pyöräilijää (mutta lapsi ei nyt oikein ehdi pyörällä ajella koska koulumatkat ja ip-kerhoon meno on kävellen, ja pimeässä ei hänen kanssa muutenkaan ajella). Mutta pitäisi kyllä yksi hankkia lisää. Koska aktiivipyöräillään työmatkat (no nyt etätöissä, mutta normielämässä) aina jouluun asti, niin pitää olla pimeän ajan varusteet kunnossa.
—
Kypärien vaihtoväli on meillä about 2 vuotta. Se lapsella että aikuisilla (lapsella on tainnut vaihtua vähän useammin, koska äkkiä laskien 8-vuotiaalla on 5. kypärä menossa). Pyöräilykautta kun on semmoinen 9kk per vuosi (lähes joka päivä), niin ehtii kahdessakin vuodessa kypärä olla aika monessa mukana ja tulee sellainen fiilis, että ehkä ois aika uuden.
—
Etukoreista en tykkää (muuttaa fillarin tasapainoa inhottavasti), mutta tarakka (plus kumilenkit tavaran sitomiseen on hyvä vaihtoehto). Siitä huolimatta tuleepi ostoskasseja kuljetettua pyörän sangassakin. Mutta mutta, nyt kesällä tuli taas hyvä muistutus, että ei ole hyvä juttu se. Nimittäin yhdellä poimurin ostoreissulla (haha, marjahulluus iski), onnistuin saamaan muovisen siivilän kassissa eturenkaan väliin (kevyt laaja-alainen tavara, tuuli nappasi ja lennätti) ja siitä tuli äkkipysäys 20km/h vauhdissa. Onni onnettomuudessa selvisin ilman pysyviä vammoja (oletan, toipumisvaihe vielä meneillään ja arpia parannellaan), vaikka sekä polvi että kyynerpää saivat isosti hittiä (onneksi ei ollut hellekeli, vaan päällä oli farkut ja paksu college, niin jäi ruhjeet pienemmäksi). Kypärä oli tietty päässä, mutta tässä kohtaa ei onneksi ollut tarpeen. Ja tästä sitten vielä sellainen huomio, että tapaturmavakuutus on hyvä olla olemassa (maksaa tällaiselle keski-ikäiselle naisella alle 30e/vuosi kotivakuutuksen kyljessä ja yhdellä ortopedireissulla (omavastuu 0 euroa) kuittaa aika monen vuoden vakuutusmaksut).
krista
1.9.2020 at 18:01Onko teillä ne etu- ja takavalot sellaisia helposti irrotettavia vai kiinteästi kiinni pyörissä? Kun siis sanot noin määrinä, niin heti ajattelen, että oisko sellaisia ”klik kiinni” -malleja ja onko ne hyviä? Mun pitäisi nimittäin se etuvalo taiteilla jotenkin tuon korin kanssa järkevästi ja mietin, että olisiko sellaista koriin kliksautettavaa mallia vai pitääkö olla ilman koria silloin…? VAI tuonne korin alle sellainen rittävän ”tötteröinen malli”, jolloin valaisisi sieltä korin altakin…? Mun pitäisi noihin nyt tutustua, ajattelin, että sulta kokeneena voisi löytyä vinkki poikineen :)
–
Etukorikin muuten tosiaan jonkin verran muuttaa tasapainoa, itse oon kuitenkin yksivaihteisellani sellainen hidas rullailija, että hyvin vakaasti menee kyllä korin kanssa. Mutta en tuohon mitään kovin painavaa laittaisi, sit mieluummin reppu selässä. Aikoinaan mä kans taiteilin ostoskassit pyörän sangassa, mutta silloin kyllä sit talutin. Asuin Punavuoressa, joka nimensä mukaisesti on yllättävänkin iso mäki, haha sitä ei huomaa ennen kuin just fillarilla :D Eli en ois jaksanutkaan polkien mennä ostosten kanssa mäkeä ylös, mutta taluttaminen toimi hyvin, niin pyörä kantoi kassit mun puolesta :)
–
Ja auts! Marjastusonnettomuus! Tai no tavallaan :) Onneksi ei käynyt pahemmin!
A
1.9.2020 at 18:19Joo meidän valot on halpoja irrotettavia ledejä Kiinasta (silikoninen kuori kiinnittyy etutankoon/satulan putkeen). Meillä on aikuisilla useampia pyöriä, niin on näppärää että valot voi laittaa siihen fillariin kun tarttee (ja halpoja ostettu siksi, että otti aivoon yksi viallinen kallis usb-ladattava lamppu ja siitä aiheutunut riesa, näiden halpisten kanssa riittää kun vaihtaa paristot kerran vuoteen). Kaupungissa kun ajelee (=katuvalot) on fillarin lampun tärkein funktio että muut näkee sut (ja btw valtavat valonheittimet väärin suunnattuna on kamalia, sokaisevat kanssakulkijat), joten näissä on ihan sopiva valoteho.
Ainoooo
1.9.2020 at 22:00Ai että noi pyöränvalot on ärsyttäviä! Just toi että ostat kalliimman ladattavan ja se on ihan p…. Niin mieluummin menee sit halvoilla pienillä. Mä ajan läpi vuoden ja tartten kunnon valon, mutta ei oikein hyvää oo löytynyt. Ja sit se kori, kaupunkipyörässä se on suht matalalla niin valo jotenkin toimii yli/läpi. Uudessa maantiepyörässä taas on edessä sellainen laukku (että saa edes jotain pientä reissuun mukaan), en vielä tiedä miten siihen saa valon asetettua…
krista
2.9.2020 at 09:19Mäkään en aja täyspimeässä, lähinnä hämärällä ehkä ja kaupunkiympäristössä, joten valojen funktio mullakin just se, että mut nähdään (ja suositusten mukaan meneminen). Tsekkailin noita edullisimpia tuolta, miltäs teidän silmään näyttää tällainen: https://www.bikester.fi/rfr-diamond-etuvalo-white-led-musta-385705.html Tuossa näyttäisi olevan tuollainen, että koukulla vaan nipsautetaan kiinni. Voisi ehkä saada koriin tai ilman koria ajaessa runkoon…
–
Tai sitten ladattavista katsoin tuollaista settiä, jossa ois etu- ja takavalot samassa: https://www.bikester.fi/997979.html
A
2.9.2020 at 12:46Varmasti ovat riittäviä kaupunkiajoon (mun silmiin turhan hintavia ja oma kokemus ladattavasta oli huono, joten mulla on paristokäyttöisiä). XXL:ssä on setti jossa on sellaiset pikkulamput mitä meillä on kasa (samanmoisia saa tosin ebaysta/aliexpress tilattua alle euron kpl, mutta toimitus tietty kestää) https://www.xxl.fi/bits-diode-light-set-polkupyoran-valosarja-musta/p/1176761_1_style
Tollaisten lisäksi meillä on isompia samalla periaatteella kiinnittyviä (silikonikuori kieputetaan tankoon kiinni) joissa on 12 (tms.) lediä ja sitä myötä ihan kunnollinen valoteho. Jos lamppu on irrotettava ja pyörää joutuu säilyttämään julkisilla paikoilla, niin en kauhean paljon investoisi (koska voi lähteä jonkun kulkijan mukaan, jos unohtuu pyörään), noiden halpisten kanssa voi olla aika huoletonna (ja tosiaan ledit on kehittynyt niin, että noi halvimmatkin voittaa 10-0 entisaikojen lamput :))
K.I.
1.9.2020 at 22:33Hei, onko teillä lapsilla vielä frogbikesit? Mitkä etukorit niihin mahtaisi mennä hyvin? 😊
krista
2.9.2020 at 09:34Joo on edelleen Frogit ( <3 ), mutta hitsi meillä on vielä ne pienikokoisemmat, uudet samanlaiset isommat on tilattu kyllä, mutta eivät ole vielä tulleet! Meillä on nyt siis ihan tällaiset korit, jotka näkyvät esimerkiksi tuolla vanhassa Insta-kuvassa: https://www.instagram.com/p/BrpxJZZhwkd/ Mutta nuo on lähinnä pehmoeläinten kuljettamiseen, ja aarteiden :D Ne on ihan nippusiteillä vaan kiinni edessä. Harmi kyllä isompia pyöriä ei siis olla päästy vielä mallailemaan, että mikä siihen sopisi! Toi mun postauksessa linkkaama Baboushka (siis tämä: https://www.bikester.fi/basil-jasmin-baboushka-lapset-pyorakori-12-20-vaaleanpunainen-769440.html) esimerkiksi saattaisi mennä (näyttää mun silmään senmalliselta), mutta en kyllä uskalla varmaksi sanoa… Ja tietty jos isompaa asiaa lapsi kuljettaisi (vaikka koulureppua), niin sitten melkein ajattelisin tarakalle laitettavana mieluummin!
K.I.
7.9.2020 at 07:57Kiitos vastauksesta :) Pyöräkaupan myyjä sanoi, ettei Frogeihin ole sopivia koreja, mutta ajattelin myös kokeilla jotain nippuside-viritelmää. Kori olisi lähinnä pienten ”aarteiden” kuljettamiseen 😊
Torey
2.9.2020 at 08:00Muksuna kypärä napattiin kyllä mukaan, mutta kaikilla se roikkui tangossa viimeistään kouluun tullessa. Koska noloa.
Paljon on ajat siitä muuttuneet. Itse käytän kypärää ja muksuillekkin se on automaatio. Itse ovat kypäränsä valinneet ja ne on hienot! Itselleni voisin hankkia ensi kesäksi uuden. Voisin haluta kanssa jonkun värikkään tällä kertaa!
https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/08/31/olen-mielellani-suvakkihuora/
krista
2.9.2020 at 09:44No siis hei mä olen sitä ikäluokkaa, kun kypäriä ei ollut vielä kenelläkään, hädin tuskin sellaisista oli kuultukaan! Kuusamon taajuuksilla ainakaan :D Samoin mulla on kypärä nykyään ihan automaatio, en ilman kypärää lähtisi liikkeelle! Samoin lapsilla. On hyvä, että sen käyttö on niin vakiintuneena selkäytimessä, että ei tule mieleenkään toimia muutoin – vähän niin kuin turvavyöt autossa!
Lilah
2.9.2020 at 11:20Ihan sama meno on kyllä monilla teineillä edelleen, että kypärä siirtyy päästä tankoon pian kotipihasta lähdön jälkeen, vaikka ovat kypärää pyöräillessä ikänsä käyttäneet ja se on siihen ikään asti ollut selviö. Esikoiseni on ollut aina käytännöllisen fiksu pukeutuja, piti toppahousujakin lähes läpi alakoulun, mutta niin vaan 6lk keväällä ulkohousut alkoi olla ehdoton no-no. Nyt yläkoulun puolelle siirryttyään arvaan, että leggareilla tai farkuilla mennään läpi talven, vaikka miten olisi kylmä. Kypärä on toistaiseksi päässä ja päivittelee aina miten tyhmiä kaverit on kun eivät käytä kypärää, mutta saa nähdä säilyykö tämä läpi yläkoulun. Toisaalta myös laskettelussa kypärä on selviö mistä ei tule mieleenkään edes keskustella. Itse olin yläkoulussa aikanaan harvoja kypärää käyttäneitä 90-luvun puolivälin tienoilla, kun styroxpotat alkoivat korvautua edes vähän fiksumman näköisillä muovipintaisilla kypärillä. Laskettelurinteessä sen sijaan silloin mentiin vielä ihan vaan pipolla.
krista
2.9.2020 at 11:31Uuuh joo tää on varmasti totta, kuuluu varmaan vähän niin kuin nuoruuden konseptiin :D Itsehän vastustin luonnollisesti myös PIPOA, vaikka pakkasta oli se 30 astetta.
–
Ai niin ne styrox-kypärät, en muistanutkaan, sellaisiahan oli ne ensimmäiset! Aika paljon tosiaan kehittyneet! Ja joo sama tosiaan laskettelussa silloin, ei silloin kukaan kypäriä käyttänyt. Ehkä lastenrinteessä ihan sellaiset polvenkorkuiset… Moni asia kyllä turvallisuusjutuissa muuttunut, ja tietysti hyvään suuntaan! (puhumattakaan siis autojen turvaistuimet jne)
Tilia
2.9.2020 at 08:35Lisäisin vielä, että kengännauhat ja lahkeet kannattaa tarkistaa ennen lähtöä. Ettei menee ketjujen väliin. Nykyinen legsimuoti on armollinen tämän suhteen, mutta varsinkin lapsilla voi ne kengännauhat roikkua joskus miten sattuu, jos ovat itse ne solmineet. Ja ketjuöljy lähtee vaatteista aika hyvin fairilla.
Takakorin sijasta tai lisäksi näppärä vaihtoehto on myös tarakalle kiinnitettävä pyörälaukku. Esim. Biltemasta saa vedenpitäviä, joihin mahtuu reppu tai kauppakassi. Takakori kannattaa ehdottomasti laittaa pyörään pitkittäin eikä poikittain, niin pyörä mahtuu pyörätelineeseen paljon paremmin. Isompia tavaroita jos kuskaa, niin peräkärry on hyvä. Sillä saa viikonkin ruokaostokset helposti kulkemaan.
Talvipyöräilijän kannattaa ostaa talvikäyttöön kokoa isompi kypärä, niin mahtuu pipo hyvin alle ja saa kiristykset kohdilleen.
krista
2.9.2020 at 09:51Ouuuuuh mikä muisto tuli, mulla kävi joskus koululaisena noin kengännauhojen kanssa! Tai ei siis ketjujen väliin onneksi, vaan nauhat oli kiertyneet polkimen ympärille. Sitten yhtäkkiä polkiessa kinnasi kiinni, ja jalka oli ihan jumissa. Ei siis onneksi käynyt mitään, mutta säikäytti kyllä! Eli hyvä muistutus!
–
Ja tosi hyviä vinkkejä muutkin, kiitos! Tuotakaan en ollut hoksannut, että jos takakori on, niin paras suunta on pitkittäin! Ja noita pyörälaukkuja on kans tosiaan paljon kivoja, ja nykyään kivannäköisiäkin, kuviollisia ja värikkäitäkin!
Karina
2.9.2020 at 10:28Mulla kävi toi kengännauhajuttu viime viikolla… :-/ Mulla on uudet lenkkarit ja niissä onkin pidemmät nauhat kun edellisissä niin ne tarttee laittaa tuplarusetille, mutta sillon en laittanut. Onneksi olin just lähteny valoista ja vauhti oli tooooosi hidas, kun pysähdyin kun seinään kun nauha oli kiertyny polkimen ympärille. Yritin nätisti pysähtyä, mutta tulihan siinä pieni kaatuminen kuitenkin. Kiitän onneani ettei toi käynyt kovassa vauhdissa!
Yhden kaverin tutulle on käynyt silleen että se sarvessa roikkuva kauppakassin kulma jäi pinnojen väliin ja hän lensikin sitten kaaressa pää edellä asfalttiin. Ruhjeille meni, mutta onneksi ei käynyt tosi pahasti kun siinäkin oli vauhti matala.
–
Mulla on pyörän valot automaattiset eli toimii dynamolla eikä niitä saa pois päältä niin kerran joku kännikala rupesi naureskelemaan kun pidän pyörän valoa päivällä päällä… Myönnän että aluksi se ärsytti myös itseäni mutta nyt oon tottunut siihen ja oikein tyytyväinen!
krista
2.9.2020 at 11:35Auts! Onneksi ei käynyt kovemmassa vauhdissa sulle tai tuossa kauppakassitapauksessa! Hyviä esimerkkejä siitä, että jos ajattelee, että ”nääh, ei se nyt tapahdu”, niin… no, voi olla väärässä, se VOI tapahtua!
–
Hei miten nuo dynamolamput nykyää, vaikuttaako polkemisen raskauteen? Mulla oli teininä dynamolamppu, joka napsautettiin pimeällä kiinni renkaaseen, mutta hitsi sitten olikin ikävä ajaa, kun se siinä jotenkin jarrutti. Okei mun teini-iästä kulunut tietysti jonkun aikaa :D Mutta varmaan ovat kehittyneet, vai vaikuttaako ajettavuuteen? Tuolla mun esihistoriallisella dynamokokemuksella olisin just ajatellut paristoja tai ladattavuutta lamppuun, mutta mitenkäs dynamot nykyään…?
Karina
2.9.2020 at 14:57Ei kyllä ole tullut mieleenkään että olisi raskaampi polkea… Tai en mä tidä onko toi dynamo – pakkohan se on olla…? Mutta joka tapauksessa siis ihan jo ostettaessa oli sellaset lamput jotka syttyy polkiessa :D
krista
2.9.2020 at 18:50No hei ne on varmaan vaan kehittyneet niin paljon! Se vanha oli tosiaan sellainen, että tiesi polkevansa :D
Tilia
3.9.2020 at 08:52Napadynamo jos on, niin se raskauttaa ajamista ehkä puoli vaihteenväliä eli ei juuri yhtään. Omassa 2000-luvun alun pyörässäni on napadynamo hämäräkytkimellä (on myös manuaalinen on-off), ja mielestäni se on huolettomin pyöränlamppu, mitä voi olla. Uudemmissa pyörissä nämä napadynamot ovat harvinaisempia käsittääkseni, koska nuo irtolamput ovat kehittyneet näistä ajoista pienehkön valovuoden. Napadynamossa lamppuosa on kiinteä eikä lähde niin helposti varkaiden matkaan eikä unohdu toisen takin taskuun eikä tarvitse huoletia, että pattereista tai lataamisesta. Itse dynamo on renkaan keskiössä suojassa keleitä ja pitkäkyntisiltä. Sellainen vanha renkaan ulkopuolelle tuleva dymano oli paljon raskaampi polkea ja vaikea saada pysymään aina oikeassa kohdassa ja talvellahan se oli ihan onneton, jos lunta meni yhtään dynamon ja renkaan väliin. Napadynamo toimii kaikissa keleissä. Ainoa huono puoli on se, että liikennevaloissa se ei valaise, kun ollaan paikallaan.
Sisi
2.9.2020 at 10:00Mun pyörässä heijastinasiat taitaa olla vähän miten sattuu, tämä pitäisi todellakin laittaa kuntoon nyt ennen pimeitä alkuiltoja. Myös takavalojutut pitäisi miettiä: mulla on välillä lastenistuin siinä takana ja välillä taas ei, ja onkin tässä pitänyt tutkia, löytyisikö pyörään ja istuimeen omat punaiset heijastimensa ja valonsa niin että olisivat paikoillaan oli sitten istuin kiinni tai ei. Heijastinliivit ovat kans olleet ostoslistalla jo varmaan vuoden. Nyt kyllä otan nämä jutut hoitoon!
krista
2.9.2020 at 10:25Jesh, hyvä, mulla kans tällainen samanlainen ”nyt haltuun” -tilanne päällä! Nämä on just sellaisia, että helposti jää roikkumaan ja hoitamatta, tai no mulla ainakin helposti jää :D Senkin takia ihan hyvä, että esimerkiksi laissa otettiin kantaa tuohon takavaloon, niin tuleepa sitten sellainen olo (mulle), että okei nyt pitää asia hoitaa kuntoon.
–
Noita valotyyppejä tosiaan näyttää olevan valtavasti erilaisilla kiinnityksillä ja toiminnoilla, eli varmasti löytyy sullekin just tuollaiseen käyttöön sopivat! Ja heijastinliiveille peukkua myös, me kans hankittiin sellaiset aikuisten koossakin (ja ihan kävelyynkin) viime syksynä. Syksyllä kun on niii-iiin pimeää ja tuntuu välillä, että irtoheijastimetkaan ei riitä juuri mihinkään. Lapsilla on ollut about aina heijastinliivit, mutta nyt on meillä aikuisillakin!
Tilia
3.9.2020 at 09:03Helppokäyttöisimmät heijastinliivit on nykyään ne sellaiset valjasmalliset. Menee ihan minkä vaatteiden päälle vaan säätövaran ansiosta ja pieneen tilaan repussa. Työmatkapyöräilijälle ja aktiiviliikkujalle löytyy myös heijastintakkeja työvaateosastolta, ihan noista ns. halpakaupoistakin, ei tarvitse välttämättä mennä erikoisliikkeisiin. On myös yllättävän sporttisia työtakkeja, ihan softshelliäkin löytyy, ei pelkästään työmaan reunalla seisostkeluun soveltuvia malleja. Ja heijastava reppu antaa myös pyöräilijälle ja koululaiselle näkyvyyttä moneen suuntaan. Erityisesti heijastava reppu on yläkoululaiselle hyvä, kun se kulkee joka tapauksessa mukana, vaikka se heijastinliivi mystisesti aina ”unohtuisi” matkasta. Monet repun sadesuojat ovat myös huomioväreissä ja heijastimin, joten sellaisen voi vetää myös pimeässä repun päälle, vaikka ei sataisi. Muutenhan helposti pyöräillessä se reppu peittää selän heijastinliivin lähes kokonaan.
Veema
2.9.2020 at 14:13Meillä aikuisilla toimii kanssa sekä etu- että takavalo dynamolla ja tykkään ihan tosi paljon! En huomaa, että olisi painavampi kuin ennen. Lapsille pitäisi ostaa uudet takavalot, edellisistä hajosi lenksu, jolla kiinnitettiin.
Meillä lapsi ei ole pyöräillyt kouluun, kun matka on niin lyhyt, mutta päiväkotiin pyöräili esikoinen ja nyt myös kuopus. Kummankin kanssa on tehty niin, että tavarat kuljettaa vanhempi (meidän tapauksessa pyörälaukussa). Lasten pyörissä meille ykkösjuttu on ollut keveys, eli kaikki ylimääräiset painoa tuovat osat, kuten ritsit, on riisuttu pois. Lapsille on hommattu sellaiset ihan pienet runkoon kiinnitettävät laukut, johon mahtuu puhelin ja rahat, jos tarvis.
Lisäisin tuohon sun listaan vielä yhden jutun: se, että lapsi harjoittelee pyöräilyä mahdollisimman paljon ja oikeasti liikenteen seassa vanhempien kanssa. Säännöt täytyy nimittäin oppia käytännössä ja tekemällä. Tokikin niin, että kannattaa aluksi harjoitella jossakin vähän turvallisemmassa ympäristössä, mutta kuitenkin pikkuhiljaa enemmän liikkuen muiden seassa. Tässä tietenkin vanhempien täytyy olla valppaana ja tarkkana, mutta rohkeasti vaan silti mukaan kaduille polkemaan.
Ja kyllä meidän kaikkien olisi hyvä kerrata ihan ne perussäännöt: kummalla puolella tietä kuljetaan ja kummalta puolelta ohitetaan. Välillä tuntuu, että kävelijätkään ei kaikki tätä osaa tai noudata. Ja monella pyöräilijällä varsinkin tuo ohitus on vähän hakusessa, joka minua läpivuoden pyöräilevänä harmittaa ihan hirveästi.
ja ai niin, älkää sitten ottako niitä vilkkuvaloja! Ne eivät ole turvallisia liikenteessä.
Karina
2.9.2020 at 15:02Joo siis mua ei ikinä lakkaa kummastuttamasta lasten suuntavaisto! Vähänkin kun ne sivulleen tai taakse katsoo (esim huutelevaa äitiä) niin johan suunta pyörässä vaihtuu. Tai sitten he vaan iloisena pyöräilee hieman vinoon vaikka vastaan tulee ihmisiä ja toisia pyöriä ja vanhemman pitää monesti juosta jopa perään ja ihan kädellä pysäyttää niiden pyörä. Itsellä kun lapsia on, niin osaan liikenteessä tämän ennakoida jos pieniä lapsia pyöräilemässä näkyy, mutta varmaan monia ärsyttää ja sillon kuin itse lasten kanssa pyöräilin niin koko ajan oli ääni käheenä kun huutelin ohjeita joista yleisin oli ”ÄLÄ KATO TAAKSES KATSE TIESSÄ KOKO AJAN! PYSY OIKEALLA!” :D :D
Anna
2.9.2020 at 20:49Meillä sattui aika ajankohtaiseen kohtaan tämä postaus kun esikoisella on tällä viikolla ollut eskarissa teemana pyöräily.
Olivat eilen tehneet pyörään katsastuksen. Pitkä lista tarkistettavia asioita ja rastit niihin mitä on kunnossa. Sitten olivat harjoitelleet ajamista, jarruttamista ja mäenlaskua. Tänään oli ollut liikennesääntöjä, väistämistä ja tarkkaavaisuutta. Huomenna vielä jatkuu.
Repäistiin vielä ja ajettiin eilen eskarille 7,5km yhteen suuntaan kun piti pyörä viedä sinne. Pienempi tarakalla istuimessa ja eskarilainen polki itse. Oli kyllä hauska seikkailumatka kun itsekin olen pyöräillyt ihan tosi vähän ja itseasiassa olin taajamassa vähän hukassa että miten siellä oikeasti pitäisikään ajaa :D Menomatka meni kyllä ihan hienosti kun keskityin paljon seuraamaan miten lapsi polkee ja ohjeistamaan etukäteen minne mennään ja mitä tulee kun lapsi oli edellä, mutta paluumatkalla sitten tuli paitsi se että kiinnitti enemmän huomiota omaan olemiseen ja ajamiseen niin myös se että ei malttanut ajaa oikeasti rauhassa. Olen sen verran vähän ajanut että tuo 15km oli aikamoinen rykäisy ja paluumatkalla ensimmäiset klilometrity olivat ihan tappotaivallusta :D Vähänkin ylämäkeä niin puuskutin kuin vanha veturi ja talutin ihan naurettavia nyppylöitä ylös. Mutta jostain syystä pari viimistä kilometriä olivatkin taas aika helppoja. Se on jännä miten jossain kohtaa liikkuessa tulee se superväsymys joka sitten menee ohi jos vaan jatkaa ja sen jälkeen homma helpottuu.
Ja täytyy kyllä kehua omaa lasta hurjasti, sillä jaksoi super hyvin ja vielä eskarissa pyöräili mukana reippaana. Enkä todellakaan joutunut muistuttelemaan koko ajan että pysyy reunassa vaan jos kuulin tai näin auton varoitin että auto tulee ja ettei tarvitse jännittää vaan ajaa vaan, mutta ihan erityisesti keskittyy ajamiseen sillä hetkellä (ajettiin pääasiassa maantien vartta) ja pari kertaa harhautui vähän turhan kauan tien reunasta.
MMinne
3.9.2020 at 09:56Meillä on kolmessa pyörässä samanlaiset Airamin etuvalot, jolloin ei ole väliä, että minkä lampun ottaa mukaansa. Kaikki sopivat telineisiin. Paristoilla toimivia on meillä kaikki, nykyisin kai valikoimissa myös ladattavia. Mun mummiksessa on etukori ja hieman se on valosäteen tiellä, mutta hoitaa asiansa, siis sen, että minut nähdään. Jos käyttäisin sitä nähdäkseni pilkkopimeässä itse tien, niin sitten pitäisi keksiä jotain muuta kiinnitystä kuin ohjaustankoon. Punaiset takavalot on nyt kaikissa, kun kesällä viimeiseenkin ostettiin.
_
Pitkällä mekolla tai hameella pyöräillessä kannattaa olla tarkkana sen hulmuavan helman kanssa. Nimimerkillä, pikkuhoususilla kadulla kekkuloinut, kun pyörä ”söi” mun hameen :D