Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä LähiTapiolan ja Indieplacen kanssa.
Mä olen jo pitkään halunnut ajatella tämän näin: meidän perheessä säästetään hyvän päivän varalle.
Olen siis tietoisesti ajatellut asian niin, että en halua maalailla mitään kauhukuvia seinille. Että mitä jos vaikka kaikki kodin elektroniset laitteet hajoavat yhtä aikaa (ja hajosivathan ne) tai joku jää työttömäksi (sekin on koettu) tai jokin muu henkilökohtainen pankkitilitsunami iskee.
Meidän perheen säästöpossu on itse asiassa tällainen säästönorsu.
Mieluummin ajattelen siis näin: Silloin, kun meidän perheessä on vakituisia tuloja, niistä kannattaa aina yrittää jättää jotain säästöön. Hyvän päivän varalle. Kun tällaista säästöpuskuria sitten on olemassa, se antaa mahdollisuuksia moneen. Voi vaikka pitää työpätkien välillä pidempää lomaa, tehdä joissain elämänvaiheessa töitä vähemmän (ja viettää enemmän aikaa perheen kanssa) – tai hitsi vie voi toteuttaa elämänsä unelmaa ja suunnitella omaa sarjakuva-albumia.
Itse asiassa eräs meidän perheestä tekee juuri tällä hetkellä niin. Viiden pisteen vihje: se en ole minä.
Tuollaisen haaveen toteuttamiseen voi meillä siis sanoa hyvällä mielellä puolisolle: mahtavaa! Keskity sinä nyt siihen. Ihana, että pääset sen tekemään – juuri tällaisia juttuja varten meillä on niitä säästöjä!
Säästämällä hyvän päivän varalle samalla säästää totta kai samalla myös pahan päivän varalle. Niihin hajonneisiin kodinkoneisiin ja muihin yllättäviin tilanteisiin. Mutta itseäni säästämiseen motivoi kuitenkin paremmin se ajatus, että pienen rahan sivuun laittamalla saa joskus myöhemmin elämään jotain hyvää ja ihanaa.
Positiivinen houkutus toimii siis minulle paremmin kuin pelottelu!
LähiTapiola haastoi tämän kaupallisen blogiyhteistyön myötä kertomaan meidän perheen säästämisestä, ja tällaisista asioista on kyllä hyödyllistä puhua avoimesti. Täältäpä tulee siis!
Mä itse olen säästänyt oikeastaan aina; se on mulle ihan lapsuudesta lähtöisin oleva tapa. Itse asiassa muistaakseni lapsena en juurikaan käyttänyt omaa rahaa, vaikka sitä jostain sainkin. Olin tietysti onnekas, kun pystyin luottamaan siihen, että vanhemmat ostavat minulle vaikkapa vaatteet ja koulukirjat. Itsehän sitten sillä aikaa vaan hillosin omalle pankkitilille viikkorahojani ja kaikenlaisia muita lahjarahoja. Välillä vanhemmat myös tyhjensivät kolikkojaan mun säästöpossuun. Tänne kyllä mahtuu, laittakaa vaan…
Ja sitten se painavaksi lihonut säästöpossu reppuun ja pyörällä pankkiin! Sen jälkeen ihastelin pankkikirjaan painetun saldon kasvua. Ja korkoja hei! Siihen aikaan tavalliset pankkitilit kasvoivat vielä korkoakin – saldon kasvua ei voi estää! Oi mikä ketku teini mä olinkaan, siellä mä vaan jemmailin pihinä Roope Ankkana rahaa omalle tilille, enkä ostanut sillä omalla rahalla mitään. Ylioppilaslahjat pyysin ja sain muistaakseni etupäässä rahana, ja se oli mahtavaa.
Ketku ja pihi teini, vai ehkä sittenkin kaukaa viisas…?
Välillä minulla on ollut myös sellaisia elämänvaiheita, jolloin aiemmin kertyneet säästöt on käytetty elämiseen tai johonkin erityisen kivaan. Ja sitten taas seuraavassa elämänvaiheessa säästetty lisää. Ikuinen kiertokulku, ha!
Esimerkiksi nuo lapsena, teininä ja erilaisista kesätöistä säästetyt rahat olivat tarpeen ensimmäisinä opiskeluvuosinani. Kun säästöt alkoivat huveta, menin opiskeluiden ohessa töihin hyvissä ajoin ennen kuin tilin saldo näytti nollaa. Myöhemmin kokoaikaisessa työelämässä säästin ennen kaikkea matkoihin – niihin säästin sekä rahaa että ylityösaldon tunteja. Ja sitten vaikkapa viideksi viikoksi Intiaan reppureissaamaan!
Jossain vaiheessa aloin matkojen lisäksi säästää myös opintovapaavuotta varten, ihan erilliselle tilille. Ehdin säästää sinne vähän yli 4000 euroa.
No, sitä varsinaista opintovapaata ei koskaan tullut – tuli vauva, ja sitten toinenkin. Ne opintovapaata varten jemmatut säästöt olivat kuitenkin mahtava puskuri just siihen elämänvaiheeseen: sain itse olla pitkään hoitovapaalla ja Joel opiskeli. Menoja tarkkailemalla ja aiemmat omat säästöt ”takataskussa puskurina” pärjättiin taloudellisesti ihan sopivasti sekin elämänvaihe.
Ja disclaimerina mainittakoon, että meidän osalta ennen kaikkea sitä minituloista elämänvaihetta helpotti (henkisesti) tietysti se, että tiesi sen olevan vain vaihe ja siinä elämänvaiheessa oma valinta, ei olosuhteiden pakko.
Nyt viimeisestä hoitovapaastani on kulunut 2,5 vuotta, sen jälkeen on ollut taas töitä ja tuloja. Rahaa en tahkoa vieläkään, enkä haluakaan niin tehdä, vaan elää sopivasti. Silti tässä ”kaksi aikuista työelämässä” -elämänvaiheessa meille Joelin kanssa on ollut yhteisesti selvää, että nyt säästetään vähän sivuun.
Hyvän päivän varalle!
LähiTapiolasta kerrotaan, että yleinen talousasiantuntijoiden suositus on, että kotitalouksilla olisi talouden puskurina säästettynä kahden kuukauden käteen jäävät tulot. Kuitenkin alle puolet suomalaisista on varautunut (tämän suosituksen mukaan) riittävästi pahan päivän varalle: noin 43 %:lla suomalaisista on säästöjä tuon 2 kk nettotulojen verran.
Onko teillä tällainen talouden puskuri säästettynä? Meillä tällainen on nyt säästetty, kun perheen molemmat aikuiset ovat olleet töissä. Eli me kuulutaan tuohon 43 prosenttiin, ja olen siitä kyllä totta kai tyytyväinen. Se kyllä tuo jotenkin sellaista mukavaa, tasaista taloudellisen turvallisuuden tunnetta.
Puskurit kunnossa!
Säästämisessähän ei tarvitse laittaa kerralla satoja euroja sivuun, vaan tämä on tämä klassinen ”pienistä puroista kasvaa virta”. Esimerkiksi LähiTapiolalla on tällaiseen ”tavallisen perheen säästämiseen” tarjolla Korkoetu. Sen kautta säästämisen voi aloittaa jo 30 eurolla kuukaudessa, ja omaksi tavoitteeksi voi laittaa 5000 euroa tai sen alle. Säästöt ovat koska vaan nostettavissa, ja kaksi nostoa vuodessa voi tehdä ilman kuluja.
Tämä Korkoetu on siis tarkoitettu juuri siihen n. 2 kk nettotulojen suuruisen talouspuskurin säästämiseen. Lisätietoja tuosta Korkoedusta siis täällä!
Tästä seuraavasta me on Joelin kanssa puhuttu usein, viimeksi kesällä mökillä saunan lauteilla. Ehkä outo paikka puhua rahasta? Mutta me todettiin, että me selvästikin jaetaan jotenkin samanlaiset arvot rahan ja rahankäytön suhteen. Kummallekaan meistä raha ei ole itseisarvona juuri yhtään tärkeä. Emme haaveile rikastumisesta tai mistään materiasta, mitä rahalla voi saada.
Mutta sitten samanaikaisesti raha kuitenkin on tärkeää, mutta vähän eri tavalla. Me ajatellaan säästöjä ennen kaikkea mahdollistajana, vapauden tuojana ja sellaisena ”takaturvaajana” – on aivan valtava onni (ja etuoikeus!), että todellakin on pystynyt säästämään talouteensa tuon pienen puskurin niin, että joka kuukausi ei tarvitse laskea, että riittävätkö rahat seuraavaan palkkapäivään asti.
Jonain kuukautena mennään vähän miinukselle, mutta sitten muutamassa kuukaudessa tilanne voi olla taas plussan puolella. Tätä me seuraillaan yhteisesti kuukausittain niin, että hoksataan ajoissa säädellä myös kuluttamista niin, että ei salakavalasti pidempää aikaa kuluteta enemmän kuin tienataan. Esimerkiksi kun ravintolassa syömiset ja ruoan kotiintilaamiset jättää pois hetkeksi, niin se usein korjaa meillä ajoittaisen pienen miinusdippailun.
Siellä saunan lauteilla me sitten taas kerran todettiin, että meille rahan arvo on ennen kaikkea vapautta, aikaa ja joustavuutta.
Meille säästäminen ei siis ole roopeankkamaista rikastumista, mutta ei myöskään mikään pakollinen paha ja onnettomuuksien pelko – vaan sellainen hyvä, jopa vähän innostava ja positiivinen juttu, jolla me kerrytetään hyvää meidän tulevaisuudelle!
Se tulevaisuus voi olla jossain kaukaisuudessa siintävää eläkeikä (jaiks! se säästäminen pitäisi miettiä isommassa mittakaavassa ihan erikseen) tai sairastumisen turva (siihen meillä on muuten vakuutukset olemassa). Mutta samanaikaisesti se voi olla myös lähempänä tulevaisuudessa: turvallisuutta ja vapaa-ajan mahdollisuuksia vaikka vuoden tai kahden päähän.
Mä itse oon kokenut, että tällainen ”taviksen perussäästäminen” käy konkreettisimmin niin, että tavalla tai toisella laittaa jonkun rahasumman päivittäiseltä käyttötililtä kokonaan syrjään. Vaikka ihan muutaman kympin kuukaudessa!
Yhdeltä tosi toimivalta säästämistavalta vaikuttaa myös tuo LähiTapiolan Korkoetu, johon nyt tutustuin. Siinä tosiaan säästetään omaan talouteen enintään 5000 euron talouden puskuria (pienimmillään 30e/kk), ja etukäteen tietää tulevan vuoden tuoton. Eli tuollaista erittäin stressitöntä, matalan riskin sijoittamista!
Säästetäänkö teillä, ja miten?
Informaatiota ei tule käsittää kehotuksena sijoittaa tiettyyn omaisuusluokkaan tai sijoituskohteeseen. Tutustu ennen sijoituspäätöksen tekemistä sijoitustuotetta tai –palvelua koskeviin materiaaleihin. Korkoetu on LähiTapiola Sijoitusvakuutukseen liitetty perustekoroinen sijoituskohde, jonka säästöä hyvitetään vuosittain etukäteen vahvistettavalla mahdollisella asiakashyvityksellä. Vahvistetut asiakashyvitykset eivät ole tae tulevien vuosien tasoista. Asiakashyvitys voi vaihdella vuosittain ja sen määrä voi olla myös 0 prosenttia. Huomioithan, että sijoittamiseen liittyy aina riskejä. Voit menettää säästösi osittain tai kokonaan. Vakuutussäästöillä ei ole talletussuojaa. Sijoitusvakuutuksen tarjoaa LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö. Sijoitusvakuutuksen ja Korkoedun avaintietoasiakirjat löydät täältä.
Kaupallinen blogiyhteistyö: LähiTapiola ja Indieplace
5
Heiskaska
28.11.2019 at 19:07Täälläkin ollaan sinänsä onnellisessa asemassa, että meillä on miehen kanssa molemmilla sama ajatus puskurista ja rahan käytöstä muutoinkin. Molempien tavoitteena on säästää 10 000 ”omiin” puskureihin eli yhteensä 20 000 euroa. Mulla olikin tuo summa tilillä, kun lähdin opiskelemaan – ja hyvä, että oli, nimittäin siitä sai kustannettua rakkaalle kissalle pikkuisen päivystysleikkauksen ja sen jälkihäppeningit yksityisellä. Samoilla rahoilla ostin sitten autonkin, kun se tuli yhtäkkiä pakolliseksi opintojen päätyttyä. Ja on niillä rahoilla itseasiassa remontoitu tätä taloakin nyt sitten. Puskuri on siis vedetty sileäksi, mutta seuraavasta palkasta pääsee taas säästämään – JES!
Raha ei tuo onnea, mutta vapautta kyllä ja sillä on itselle suuri osuus onneen. Puskurit best!
krista
28.11.2019 at 19:43Täysin samaa mieltä! Ja just näin, että vaikka ei materiaalista onnea kaipaakaan (että säästäisi että voisi ostaa jotain hienoa), niin silti se vapauden/turvallisuuden tunne on se, mihin säästää mielellään. Ja sit se just välillä hupenee ja välillä taas säästyy :) Mutta on hyvä fiilis, kun ei ole ihan ”kädestä suuhun” -meininki, vaikka mullakin just joinain kuukausina on tosi pieniä tuloja, joinain toisina taas isompia, mutta kun se puskuri on siellä, niin ei tarvitse huolehtia, vaikka tulotkin vähän heittelee.
–
Hienot säästöt/säästötavoitteet teillä! Noilla tosiaan tekee sitten jotain isompaakin – tai vaikka pitää vapaapätkiä työelämästä tai jotain sellaista, jos vaan muuten mahdollista!
murina
29.11.2019 at 03:55Mä olen tammikuussa lähdössä opiskelemaan (jee!) ja säästötilillä 8tonnia hätävarana, vaikka osapäiväisesti aion töissäkin jatkaa ja toki miehen tulot pysyy ennallaan. Ja menoja karsittu jo koko syksy, joten ihan käyttötililläkin on puskuria tavallista enemmän. Sijoittamista en ikinä ole kokeillut, mutta haluan että jotain jemmarahaa aina löytyy jostain oli sitten hyvän tai pahan päivän varalle, tai ihan vaan arjenpyöritykseen elämäntilanteiden muuttuessa.
krista
29.11.2019 at 08:55Jee, opiskelijaksi! Mahtavaa! Mitä lähdet opiskelemaan?
–
Just tällaiset on mun mielestä niitä mahtavia ”hyvän päivän varoja”, eli säästämiset taustalla on sitten mahdollista vaikka opiskella/keventää työmäärää/pitää vuorotteluvapaata tai mitä nyt vaan. Intoa opiskeluihin! Mä voin jotenkin ihan kuvitella, miten kivalta varmaan tuntuu aloittaa opiskelu. Jotenkin hassusti se kuulostaa ihan sellaiselta ”jee, omaa aikaa!” -tyyppiseltä jutulta! Vaikka varmasti siinä on omat tenttiinlukunsa ja esseenkirjoittamisensa, niin silti se kuulostaa sellaiselta positiiviselta itseensä panostamisen jutulta, kun pääsee oppimaan jotain uutta!
murina
30.11.2019 at 13:57Amistutkinnon päivitän amk-tasolle ☺️ ja aivan innoissani olen kun pääsen oppimaan uutta ja kehittämään ammattitaitoani!
A
29.11.2019 at 10:06Meillä menee varmaan 50% nettotuloista säästöön (syystä että pienet menot, ts. ei autoa ja asunto maksettuna, yhdistettynä varsin kohtuulliseen kahden työssäkäyvän tuloihin). Toki näille säästöille olisi käyttökohde, jos vaan löytyisi isompi asunto ostettavaksi, mutta silloinkin jemmaan jäisi varmaan kummallekin puskuriksi vuoden about vuoden bruttopalkan verran. Tällä hetkellä kun oma työsoppari on katkolla vuoden vaihteessa, eikä uudesta työpaikasta ole tietoa, on jemmassa olevat rahat varsin lohdullinen ajatus (tosin, kun ansiosidonnaisen määrän tsekkasin tajusin, että eipä onneksi akuuttia rahapulaa ole tiedossa, jos työttömyys realisoituu).
krista
29.11.2019 at 10:33Hieno säästötilanne teillä – ja siis niin upeaa, että tällaisen ansiosta työsopparin katkoakaan ei tarvitse niin kovasti huolehtia. Mahtavasti menee kyllä säästöön! Onko teillä joku säästötili vai minne laitatte?
–
Näistä ei oikein puhuta ääneen (vaikka pitäisi varmaan puhua!), mutta tällaisten puskurien ja säästöjen ansiosta työttämyyskään ei välttämättä olisi (ainakaan kaikille) painajainen vaan johonkin vaiheeseen se voi olla jopa tervetullut pieni breikki työelämäputkesta. Ja tässä en puhu missään nimessä yleisesti vaan puhun meidän perheen tilanteesta ja ajatuksista ja mitä on joskus ollut :) Mutta siis oma kokemus siis tästä, että säästäminen etukäteen todellakin kannattaa just näitäkin tilanteita varten; sitten voi jopa nähdä positiiviset puolet tilanteesta!
A
29.11.2019 at 10:45Säästötilit on käytössä (mikä on sijoitusmielessä naurettava juttu, mutta kun rahat on ”korvamerkitty” asunnon hankintaan ja Hkin asuntotilanne on mikä on, ts. karsea = pitää olla valmis ostamaan heti kun jotain tulee tarjolle, niin rahat pitää olla käytettävissä nopeasti). Sitten kun asuntopäivitys on tehty, on aika suunnitella rahojen sijoitus järkevämmin (jos niitä nyt yli jää, buaahhaa, kiitos Helsingin asuntojen hintojen).
—
Potentiaalisesti realisoituva työttömyys aiheuttaa mahan pohjassa paniikkireaktiota (näin lähellä se ei ole koskaan ollut), mutta sitten toisaalta onneksi myös kutkuttavaa ”mulla on aikaa miettiä mitä haluan” fiilistä (ja ehkä pientä taukoa yli 15 vuoden työssäkäyntiin). Mieluisin skenaario olisi tähän taukoon toki se, että olisi työpaikka valmiina 1-3kk taukoilun jälkeen, mutta tällä mennään mitä on.
Puumis
29.11.2019 at 10:37Ihanat noi kuvituskuvat :D
Mun puskuri on nyt – tietyistä syistä – kutistunut vain yhden kuukauden nettopalkan suuruiseksi.
En stressaa, se on vielä tarpeeksi suuri äkillisten hankintojen kompensoimiseksi, ja ensi vuonna kun (toivottavasti) on taas kaksi työssäkäyvää aikuista huushollissa, sitä puskuria voi taas alkaa kasvattaa. Luo tosiaan uskomattoman paljon turvaa, kun tietää että rahat ei ole ”oikeasti” loppu vaikka ennen tilipäivää olisikin vain parikymppiä käyttötilillä. Rahat on nyt vähän tiukalla, mutta mä itseasiassa nautin kun saan ”kikkailla” vaikkapa ruokakuluissa! Tyyliin ”kato nyt, koko viikon ruuat alle kolmellakympillä, woo-hoo!” :D
krista
29.11.2019 at 11:13Hihi arvaa vaan, oonko tätä tehdessäni lauleskellut Ismo Alangon Taiteiljaelämää: ”lasten säästöpossut täytyy avata vasarallaaaaa” :D
–
Ja tuo on ollut muuten tilanne meilläkin! Kun joskus on ollut vähemmän rahaa käytettävissä (hoitovapaa ja opiskelija), siitä tavallaan jopa nautti, että ”nytpä me osataan elätä pihistellen, näin hienosti pärjätään silti”. Totta kai kyse oli siitä, että tiesi tilanteen olevan väliaikainen ja myös oma valinta (ja myös vielä säästöjä jäljellä säästötilillä eli ei koskaan ihan tili nollaa näyttänyt, vaikka tulot oli tilapäisesti alle köyhyysrajan) – eli jos olisi pidempiaikainen ja olosuhteiden pakko, niin se on tietysti sitten ihan eri juttu.
–
Ruokakuluissakin tekee kyllä ihmeitä! Nykyisin meillä meneekin sitten aika paljon ruokaan…
Mimmis
29.11.2019 at 11:53Me ollaan myös aina säästetty, hyvän tai pahan päivän varalle. Tällä hetkellä puskuri on aika minimissä, koska ei ole tällä hetkellä kuin yhdet tulot ja nekin vajaat ja koska tehtiin viime vuonna säästöillä kylppäriremppa ja juuri hankittiin tv ja sen taso. Mutta taas aletaan säästää. Kyllä me pienistäkin tuloista pikkuisen pystytään pistämään sivuun 😅 ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Meillä toki menot elää tilanteen mukaan: nyt pitää olla taas tarkempi, mutta ihan hyvin me silti eletään, mitään tarpeellista ei puutu :)
krista
29.11.2019 at 12:08Samoin menee meillä, että välillä sitä puskuria on just käytetty johonkin – mutta toisaalta siksihän se siellä onkin olemassa, että siitä voi käyttää sitten tarpeen tullen. Että pystyy vaikka sit tekemään kylppärirempan, kun on sen tarve! Meilläkin tulee jossain vaiheessa isompi remppa tuonne meidän yläkertaan… Ja sit vaan tilanteen salliesa säästelee vähitellen takaisin :)
–
Mekin silloin opintovapaa/hoitovapaa-aikana tajuttiin, että voi hyvin elää vähemmällä ja ei edes tunne luopuvansa juuri mistään. Ja sit taas, kun tuloja on ollut enemmän, on toki ollut nautinnollista, että pystyy vaikka just ruokaan (johon meillä kuluu aika paljon) käyttämään enemmänkin rahaa, ja silti jää vähän säästöönkin.
Anna A
29.11.2019 at 14:00Mä jemmailen rahaa ”varatilille”, mun mies ei. Tästä syystä mä välillä nipistän myös sen tilistä (ollut parempi kk) sinne jemmaan rahaa myös. Sieltä sitten maksellaan isot yllättävät kulut; autorempat, isot hankinnat, matkat (ei kyllä vuosiin oo tapahtunut) jne.
Talonrakennuksen aikana mun jemmailemat säästöt meni myös kaikki siinä sen sileän tien. Paljon oli hankintoja ja välistä yllättäviä laskuja.
Mikään säästämiseen tarkoitettu tili tuo ei ole vaan ihan tavallinen tili. Se ihan oikealle säästötilille säästäminen on aina jäänyt ajatuksen tasolle.
Meillä ei kumma kyllä ikinä tapella rahasta, vaikka ollaankin tavallaan eri linjoilla. Mä oon sukanvarteen pihisti jemmaava ja mies käyttää sen minkä tienaa. Välillä toki hoen miehelleni, ettei ne suuret tulot vaan pienet menot ja hän vastaa että sitten pitää tienata lisää :D :D Me ei myöskään erotella kuluja yms vaan maksetaan aina sieltä missä on rahaa, eli rahat on pääosin yhteiset, mutta kyllä mä saan mun mielestä käyttää mun rahat ja mies itse tienaamansa rahat mihin haluaa, KUNHAN pakolliset menot on ensin hoidettu.
Tästä olen aina ollut todella iloinen, että raha ei ole meillä riidan aihe, vaikka yllämainitut seikat huomioiden se hyvin helposti voisi olla.
krista
29.11.2019 at 18:58Vau! Mä oon kokenut, että raha-asioista on helppo olla riitelemättä, kun suhtautuminen/arvot/kulutustapa rahan suhteen on sama – MUTTA te ootte löytäneet tällaisen riitelemättömän tilanteen silti, vaikka suhtautuminen on eri, ihan mahtavaa! Tätä kun miettii, niin ihmisethän OVAT erilaisia, ja oi miten monella tavalla mä ja Joelkin vaikka ollaan keskenämme erilaisia, mutta silti vaan yhteensä synkkaa :) Että varmaan se on tässäkin asiassa vaan toisen hyväksymistä ja arvostamista ja sellaisten käytäntöjen etsimistä, että erilaisuudesta huolimatta molemmat voi hyvin ja on tyytyväisiä <3 Eli just sitä, mitä parisuhteen muissakin asioissa <3
Nro 26
29.11.2019 at 14:33Anteeksi, tää menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta Lähitapiolalla ei siis enää ole pankkia (se fuusioitui S-pankkiin), tai siis pankkipalveluita, mutta kuitenkin siis on, ainakin yksi pankkipalvelu? Vai onko tämä pankkipalvelu, vai sittenkin jonkinlainen vakuutus? Mua jää aina hämäämään nää sivuseikat :D
krista
29.11.2019 at 18:49Sä olet maailman paras sivuseikkojen nainen <3 Mutta siis joo jos oikein ymmärsin tuohon Korkoetuun tutustuessa, LähiTapiolalla on vakuutusten lisäksi sijoittamisen ja säästämisen palvelut, ja tämä Korkoetu on sellainen! Mutta sitten nuo tavalliset pankkipalvelut siis S-Pankista :)
Lilah
29.11.2019 at 19:05Mulla alkaa olla säästössä viisi nettopalkkaa mut miehellä vähemmän. Suositus toteutuu, mutta kun auton vaihdon aika tulee, rahat hupenevat. Joka kk säästöön jää kuitenkin useampia satoja euroja, joten yksittäiset hajonneet kodinkoneet ei tilannetta heilauttaisi. Lainaakin lyhennetään suunniteltua enemmän. Tulot ei ole suuret mutta menot pienehköt asuminen ja perheen koko huomioiden. Uutta ei juuri osteta ja vaatteet kiertää lapselta toiselle. Matkustamiseen kulutetaan useamman kerran vuodessa. Säästeliäisyys on itselläni luonteenpiirre, lapsistani löytyy niitäkin, joilla rahat polttelee taskuissa kunnes kaikki on käytetty.
krista
29.11.2019 at 19:54Kuulostaa tasapainossa olevalta taloudelta! Ja tosiaan mä itse ajattelen niin, että on ihan ok, että ne säästöt välillä hupenevat – koska tosiaan talouspuskurisäästöhän on siksi, että sitä voi käyttää sitten tarpeen (hädän tai iloisen asian) mukaan eli eihän ne rahat yksistään siellä jemmassa mitään hyvää tee vaan se, minkä sen sitten mahdollistaa :) Eli itse ajattelen, että antaa huveta vaan sitten, kun tulee vaikka just auton vaihto (kop kop puuta, koskakohan meillä, yritetään sinnitellä pitkään tuolla nykyisellä) ja sit vaan tosiaan säästetään uudestaan!
–
Asuntolainaa meillä ei ollakaan lyhennetty ekstralyhennyksinä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut. Oon miettinyt, että kannattaisikohan – eli että mikä se vaikutus lopputulemaan sitten on… Toisaalta meillä on niin pieni kuukausierä (ja lainaa ei alkuperäiseen verrattuna enää niin paljon jäljellä), että oon vaan antanut sen sitten rullailla sillä omiaan enkä ole tehnyt mitään ylimääräisiä lyhennyksiä.
–
Tuo onkin mielenkiintoista, että millaisia rahankäyttäjiä lapsista sitten tulee! Meillä tähän asti vaikuttaa säästäväisiltä, mutta varsinaisesti omaa rahaa ei olla vielä otettu käyttöön, kun ei ole ollut jotenkin tarvetta. Mutta varmaan sitäkin kannattaisi alkaa jo meilläkin vähitellen harjoitella.
Riika A
30.11.2019 at 18:10Itselläni ideologia on aika samoilla linjoilla – siis että säästöillä voi mahdollistaa asioita ja vähentää stressiä, tuo ”hyvän päivän varalle” säästäminen kiteyttää tämän aika hyvin. :)
–
Kerran säästöt ovat esim. mahdollistaneet sen, että kun töissä ahdisti kovasti, saatoin irtisanoutua ja lähteä kiertämään Etelä-Amerikkaa muutamaksi kuukaudeksi. Eikä vielä takaisin tullessakaan ollut mitään hätää työpaikan haussa.
–
Nykytilanteessa säästöt mahdollistavat sen, että voin äitiys- ja vanhempainvapaan jälkeen jäädä hoitovapaalle ihan sinne lapsen kolmeen ikävuoteen saakka, vaikka siis toista aikuista (tai toisia tuloja) ei meidän taloudessa ole.
Jenni M.
3.12.2019 at 16:11Voi kyllä! Teillä on niin samankuuloinen suhde rahaan kuin täällä. Nuorena hillotut rahat mahdollisti oman asunnon hankinnan. Myöhemmin hoitovapaat, toisen hyppäämisen yrittäjäksi ja omien ideoiden toteuttajaksi. Välillä säästetään ja toisinaan taas eletään säästöjen turvin.
Nyt on säästötavoitteena tulevat remontit ja se parempi eläke. 😄