Siivoaminen ei ole mälsää!

Terkut Espanjan-kodin siivouspäivästä!

Olinko tuon otsikon kirjoittaessani:
a) kännissä?
b) valehtelija?
c) päästäni sekaisin?


d) ufojen kaappaama ja kaksoisolennolla korvattu?

Mutta siis oikeasti. Siivoaminen täällä ei jostain syystä ole yhtään mälsää. Osansa on varmasti jonkinlaisella uutuudenviehätyksellä, mutta on tässä varmasti muutakin. Ehkä?

Yksi iso tekijä on varmasti kaappitila ja se, että tavaraa meillä on täällä kuitenkin mukana rajattu määrä. Siis paljon tavaraa meillä täälläkin on, mutta silti ei koko elämän muistot 80-luvulta asti ja kaikki perityt jutut päälle. Täällä tavaroille on mahdollista antaa oma paikkansa, jolloin ne on myös helppo siivota sinne takaisin paikoilleen. Vaikka meillä puutalossakin on jatkuvasti tavaroidenjärkeistysprojekti päällä, se on kuitenkin ihan selkeästi sellainen loputon suo. Yhdestä päästä kun järjestää, niin toinen jo falskaa.

Ja toinen juttu on varmaan se, että vaikka esteettisesti rakastan vanhaa, kulunutta ja runsasta estetiikkaa, kovin siistiltä se ei ainakaan meillä kotona näytä – ei edes silloin, kun on vasta siivottu. Aina on vähän rempallaan.

Täällä Espanjan-kotona puolestaan on kiiltävät ja uudet pinnat, heh ja sellaiset Sotka-henkiset huonekalut. Ei yhtään ”meidän” näköistä esteettisesti siis. Mutta hitsi että täällä on nopea ja helppo pitää paikat puhtaan näköisinä. Siivoamme pari tuntia, ja sitten on kaikkialla täysin siistiä ja kiiltävää. Puutalossa kun siivoaa pari tuntia, kukaan ei voi edes päätellä, että missä se on siivous on oikein tehty ja koska.

Koti täällä on jotenkin siivottavissa, toisin kuin koti kotona.

Mutta silti: on se puutalon oma koti tietysti se omanlainen. En mä sitä mihinkään vaihtaisi ja juuri sellaisen olen halunnutkin. Mutta nyt vaan jotenkin niin kouriintuntuvasti ymmärrän sen eron, että mikä ero on pitää siistinä vanhaa puutaloa tai kiiltäväpintaista suht uutta (pinnoiltaan) kerrostaloasuntoa.

Hei että ei me siis ollakaan sotkuisia, mutta ne on vaan ne olosuhteet hei!

Tähän mä aion jatkossa vedota.

Ja sit noihin ufoihin kans.

*******

Mutta muutamia kodin koneita täällä kyllä ihan akuutisti kaipaa. Heh ja tarkoituksella siis kodin koneita eikä kodinkoneita. Tarkoitan siis koneita, joita meillä kotona puutalossa on, mutta tässä kodissa ei ole.

Ja koneita, joiden käyttöarvon näköjään syvimmin tajuaa silloin, kun niitä ei ole käytettävissä.

1. Rikkaimuri

Oi halleluuja. Oho tulipa kirkollisesti. Mutta kirkollisesti tai ei – mutta oijoijoijoi, kuinka kaipaankaan sitä nurkan sinistä töröttäjää, jonka on voinut bongata about jokaisesta puutalon keittiöstä otetusta kuvasta. Esimerkiksi Instassa täällä ja täällä. Rikkaimuri, oi rikkaimuri.

HUH enpä ole tajunntkaan, miten valtavasti meidän ruokapöydästä kamaa oikein tipahtelee lattialle. On se sitten ruokaa tai pienten askartelijoiden silppua ja kaikenmaailman glitter-whatever-paljetteja. Puutalossa ne tulee aina suraistua rikkaimuriin saman tien; varmaan monta kertaa päivässä ja ihan huomaamatta. Täällä kun ei ole rikkaimuria, keittön pöydän alunen näyttää about koko ajan kamalalta.

Samoin rikkaimurilla meillä kotona vetäistään eteisen hiekat usein. Ja yksittäiset villakoirat muutenkin. Ja kun se on kädessä, sillä suihkaisee vähän sieltä täältä kävellessä – ja on vähän niin kuin huomaamatta siistimpää kuin ilman rikkaimuria.

Suomessa voi hyvin riittää ”iso imurointi” kerran kahteen viikkoon (heh ja silloinkin usein siivoojan tekemänä). Täällä muutaman päivän jälkeen näyttää jo etenkin keittiön pöydän alusta… …aikamoiselta.

askartelija

2. Imuri

Siis sellainen joka imee eikä haise.

Yyyyyyyyyh en ole muistanutkaan, millaista se voi pahimmillaan olla, kun imuri löyhkää. Ei siis tuoksahda tai haise, vaan löyh-kää. Tällä meidän imurilla on ihan varmasti imuroitu joskus jotain… …hyvin kuollutta. Yyyyyyyyh.

3. Pyykinlajittelusysteemit

No, tämä ei ole kone vaan korisystemi. Mutta siis ooooooh miten ikävöinkään puutalokodin pyykinlajittelua. Täällä olemme taas tässä:

tyohuone-pyykit

Kävelisinkö tästä pyykkikasojen yli…? Graaaaah!

Mutta siitä olen superiloinen, että täällä on pyykkikone. Ja oikein hyvä sellainen. Huh. Mutta joo hajoilen taas tuosta lattialle siirtyneestä pyykinlajittelusta.

4. Tiskikone

Tästä ohimennen mainitsinkin täällä – eli aiemmin Espanjan ja Suomen kotien varusteluita vertaillessani.

Mutta siis j*mankauta sitä käsintiskaamiseen menevää aikaa! En yhtään ihmettele, että ennen tiskikoneen käyttöönottoa perheeäidit käyttivät astioiden tiskaamiseen ja kuivaamiseen 30 000 tuntia elämästään (lähde: Wikipedia täällä). Siltä se tuntuukin. Oh kun päästään kotiin, aioin oikein hekumoida astianpesukoneen täyttämisellä ja tyhjentämisellä, oh oh oh! Muistan muuten täysin elävästi sen tunteen, kun ensimmäisen kerran kodissani oli astianpesukone (sitä ennen olin varmaan ollut seitsemän vuotta ilman tiskikonetta). Oh oh oh! Ihana päästä siihen tunteeseen taas uudestaan kiinni. Oh oh oh!

Hahaha tuli tuollainen spontaani pieni tiskikonehekuma tuossa. Sori.

Nyt pyyhin vielä työpöydän pölyistä. Sitten koko asunto on siivottu.

Koko asunto. Siivottu.

Mindblown.

23

You Might Also Like

  • joudi
    3.12.2016 at 17:35

    Hei tohon imuriin! Jos on pölypussillinen imuri. Ni sinnekun tiputtaa muutaman lusikallisen vaniliinisokeria niin tuoksuu paremmalta! Oma äitini kertoi niksin joskus ja sitä siitä asti käyttänyt, toimii! :) Näin joulun alla kokeilin ekaa kertaa kanelia. Ihan okei sekin.

    • krista
      3.12.2016 at 17:52

      Oijoijoijoijoi, KIITOS! Todellakin testataan!!!!

    • LiSi
      3.12.2016 at 19:05

      Olin just tulossa sanomaan samaa tosta vaniljasokerista, eli onneks haju on selätettävissä! Se todellakin on ihan ka-ma-laa kun imuri löyhkää… Jos ei pelkkä vanilja toimi, niin laittaisin testiin myös ruokasoodan, eiks sekin nitistä hajuja..?

      • krista
        3.12.2016 at 19:45

        Jesh, sitä sit seuraavaksi kans – vautsi, kiitos! Jos toi löyhkä helpottais, niin oispa niii-iiin huippua!

  • Neiti Nimetön
    3.12.2016 at 18:16

    Oooh, nautinautinauti siivouksen helppoudesta. Mä yritän kans puutalossamme löytää sen kultaisen keskitien, mitä tulee rakkaan tavaran määrään, hallittuun kaaokseen, tavaroiden omiin paikkoihin ja säilytysratkaisuihin. Koskaan ei voi vain ottaa imuria puolihuolimattomasti käteen ja surauttaa kämppää siistiksi. Ensin pitää raivata, sitten järjestellä, ja sitten vasta voi alkaa imuroida. Argh! Just nyt voisin muuttaa johonkin, johon ottaisin täältä mukaan vain pari matkalaukullista vaatteita ja passit. :D

  • krista
    3.12.2016 at 19:56

    Kyllä, just samojen asioiden kanssa taiteillaan meidänkin puutalossa. Ja kun säilytystiloja ei ole samaan tapaan kuin (parhaimmillaan) nykyasunnoissa, niin siitäpä sitä sitten… Että joo, on vapauttavaa kyllä tähän tapaan väljyydessä! Toisaalta kotona on paljon rakasta tavaraa, joka kantaa tunnearvoa ja josta ei ikinä olisi valmis luopumaankaan, ”tavarakliinisyys” ei kuitenkaan ole mua varten. Mutta joo, se kultainen keskitie ja tasapaino kun ois :) Ja aika paljon lisää säilytystilaa :D

  • Lilah
    3.12.2016 at 22:42

    Itsestä tuntuu että neliöiden määrä on ratkaiseva: aika riittää alakertaan (100m2) yläkerran (60m2) jäädessä kaaoksen valtaan. Lomareissuilla pienempi tila + rajallinen tavaramäärä helpottaa elämää kummasti.

    • krista
      3.12.2016 at 22:48

      No hitsi meidän tapauksessa ei voida syytää edes neliöitä; nää on ehkä suunnilleen samankokoisia nämä asunnot… Tää Espanjan-asunto on ”paperilla” vähän isompikin kuin meidän oma puutalo, mutta täkäläinen tapa on kai laskea parvekkeet mukaan pinta-alaan. Mutta tavaroiden määrä per neliö on tietysti ihan eri näissä!

  • mirdie
    4.12.2016 at 00:20

    onko tuolla mithun mandala tunika?

    • krista
      4.12.2016 at 00:51

      Hih, näyttääpä kuvio samalta :) Mutta ei, tuo on ihan mun Desiqualin kesämekko :) Se tunika on kyllä i-ha-na!

  • Piia
    5.12.2016 at 20:48

    Hyppään tähän haiseva-imuri-asiaan!
    Meillä äiti käytti kans vaniljasokeria (toimiskohan jouluna kardemumma.. pakko testata!) ja välillä sit suihkas hajuvettä vanulappuun ja anto imurin imasta. Hyvät tuoksut sai niinkin :)

  • Karin
    7.12.2016 at 02:32

    Mä joskus imuroin haisevaa (siis voimakkaasti tuoksuvaa) pyykinpesuainetta (jauhetta) imuriin, kun olin sitä sotkenut lattioille. Imuroiminen tuoksui pitkään kukkasilta.
    *
    Mä voisin pakata lempijuttuja mukaan ja pärjätä niillä kauan jossain vieraassa paikassa, mutta en silti osaa luopua niistä vaatekaapintörröttäjistä, joihin en syystä tai toisesta ole vuosiin pukeutunut. Olen lukenut Konmarini ja uskon, että olisin seesteisempi jos tavaraa olisi vähemmän. Mutta kun tykkään vaikkapa askarrella. Ja kerään tavaraa. Huokaus.
    *
    Mutta loistavaa, että teit tämmöisen blogipostauksen.
    Joitakin viikkoja sitten puhuin miehelleni jostain syystä teidän seinän kattavasta korisysteemistä jossa yksi korillinen on suurinpiirtein yksi koneellinen. Meillä on pyykille yksi kaappi, jossa on alusta asti ollut kolme syvää koria, jotka repsahtavat aina kiskoilta kun pohjalta kaivelee oikean värisiä pyykkejä.
    Mies tuijotti hetken aikaa ja totesi jotenkin, että luulenko että meidän pyykkihuolto olisi toimivampaa, jos korit olisi pienempiä, jokaiselle värille omansa joka mahtuisi sopivasti koneeseen.
    Mind blowing.
    Mies könysi ullakolta vanhan korisysteemin jonka sai vanhojen korien tilalle (eikä se retkahda pois kiskoilta).
    Nyt kaapissa on MONTA pienehköä koria, keltaiselle, siniselle, mustalle, valkoiselle, punaiselle, sekalaiselle ja vaalealle pyykille omansa. korin pohjalta ei enää löydy sinisten joukosta yksinäistä punaista sukkaa kun punaiset on jo pesty.
    Että kiitosta vaan :D
    Varsinkin kun mies on alkanut pestä pyykkiä paljon enemmän. On kuulemma helppoa kun ei tarvi miettiä värejä.