Eräänä ihan tavallisena maanantai-iltana istuimme perheen kesken päivällispöydässä, kun Silvalla tuli (ateisti-)isiltä jotain kysyttävää:
”Isi?”, Silva aloitti.
”No mitä, kulta.”
”Ootko sä kuullut siitä, kun Jeesus syntyi maailmaan?”
Ahhhahahahahahahahahaha! Seurakunnan kerho – got to love it.
Eka kerhopäivään lähdössä marraskuussa.
Täkäläinen seurakunnan kerho, jossa Silva käy parina päivänä viikossa, on aivan kerrassaan ihana paikka. Ehkä vähän yllätyksekseni Joel ei vastustellut tätä kerhotoimintaa ollenkaan – ja nyt ensimmäisen reilun kuukauden kokemuksen perusteella tuntuu, että ehkäpä tällaisessa ”pehmeässä” seurakunnan kerhossa oleminen onkin just oikeanlainen juttu meidäntyyppiselle perheelle. Eli perheelle, jossa toinen aikuinen on ateisti, ja toinen puolesetaan on nykykirkkoon (siihen suvaitsevaan siipeen) ihan-ok-positiivisesti suhtautuva tapakristitty.
Näin kristinuskoon ja sen kulttuuriin tulevat tarinat tulevat ikään kuin lapsentasoisesti vähän tutuiksi. Koska jos niistä puhuttaisiin meidän vanhempien toimesta meillä kotona, olen aika varma, että meidän kodin ateistisiipi tekisi asiasta hyvin vaikeaa suhtautuisi kaikkeen sanomaani hyvin kriittisesti. Ja itseäni kun ei yh-tään kiinnosta alkaa vänkäämään kyseisen ateistiostaston kanssa yhtään mistään tähän liittyvästä :)
Uskonasiat ulkoistettu – tsi-tsing!
*******
Hieman tämä meidän perheen teologia kaipaa kuitenkin vielä syvähiontaa.
”Jumalaaaa rakastaa… pienenpientä norsua (?),
jumalaaaa rakastaa…. krokotiiliä”, Silva lauleli eräänä päivänä kerhotaipaleen alkuvaiheilla.
”Mikä se Jumala on?”, minä kysyin.
”Nooh…”, Silva mietti ja sitten totesi tietäväisesti:
”Se on joku ötökkä.”
Vielä en ole valitettavasti kuullut, onko meidän nelivuotias teologimme esittänyt entomologisen teoriansa siellä kerhossa.
59
pai
14.12.2016 at 17:26Mithu laukku!
pai
14.12.2016 at 17:33Sä postailet aina pikkukakkosaikaan, joka on mulle illan rauhallinen blogilukuhetki.
Meillä samanlaista uskoasioiden ulkoistusta, mutta päiväkodin pikkukirkoissa. Onko tää muuten ihan yleinen käytäntö vai vaan täällä pohjoisemmassa? Ihan vasta käytiin keskustelu, että ”tiesitkö, että jumala loi maailman?” ”Mmm…ööö..joo jotkut uskovat niin. Voit sitten isona päättää miten haluat uskoa.” Sitten keskusteltiin jo sujuvasti vähän ajan päästä maapallon synnystä ja alkuräjähdyksestä. Meidän 4vee jakoi tietonsa myös siitä, että tietää jumalan olevan taivaan isä. Sen sijaan päiväkodin joulukirkossa oli kuulemma kerrottu joku satu, eikä yhtään muistanut mitä siinä tapahtui.
a
14.12.2016 at 17:58Ainakaan meidän helsinkiläisessä kirkossa pikkukirkko on tuntematon termi ja toivon että tuntemattomana pysyy, sillä päiväkodin tehtäviin ei kuulu (nykylain mukaan) uskonnollinen kasvatus (onneksi).. Mutta jos pikkukirkko tarkoittaa mitä voin kuvitella, niin en tykkäisi yhtään. Nimimerkillä uskonnottoman perheen vanhempi joka veti juuri muutama päivä sitten kun päiväkodista tuli lappu että joulukirkko ensi viikolla. Siis kun eihän se nyt mikään ilmoitusasia ole, vaan sinne osallistuu ne lapset joiden vanhemmat haluaa ja muille pitä(isi) järjestää varhaiskasvatusta sille ajalle (meidän pk:n tapauksessa kirkkoon lähtemättömät lapset dumpataan ”johonkin toiseen ryhmään”).
Niin ja toki meillä Jeesus-lapsesta on keskusteltu, viime jouluna jo tutustuttiin joulun tarinaan (aka jouluevankeliumi…mikä on sentään paljon helpompi juttu kun pääsiäinen, koittakaapa vaan selittää sitä pienelle lapselle, huh). Jumalastakin oli nyt pakko käydä sit keskustelua, kun jotenkin tuolle 4,5v. on perusteltava että miksi muut lähtevät hauskalle retkelle (sinne joulukirkkoon) ja hän jää päiväkodille (toivottavasti sinne nyt jää muitakin kavereita). Meillä tämä keskustelu oli nyt luokkaa, että kirkkoon lähtevät ne jotka ovat kirkon jäseniä ja kun me ei olla, niin lapsi ei lähde. Ja sit siitä kirkkoon kuulumisesta puhuttiin, että ne uskoo siellä että jumala on ihan oikeasti olemassa, mutta äiti ja isä ei usko. Ja että jokainen saa omalta kohdaltaan päättää mihin uskoo, eikä toisten päätökset ole oikeita tai vääriä. So far tämä oli riittävä määrä infoa.
a
14.12.2016 at 18:10Hihi, pieni lipsahdus ekassa lausessa. Eli helsinkiläisessä _päiväkodissa_ pikkukirkko on tuntematon termi … :D
krista
14.12.2016 at 18:37Mä luulen kans, että meillä Joel ei suhtautuisi mitenkään suopeasti ”kirkkolappuun” ja kyllä mullakin kulmakarvat kohoaisi. Oon itse asiassa yllättättynyt, että päiväkodeissa käydään kirkossa, luulin ettei nykyään käydä. Toisaalta käytiinhän tosiaan koulussakin silloin aikoinaan, hmmm.
laulau
14.12.2016 at 19:34Kyllä monissa päiväkodeissa käydään kirkossa, pääsiäis- ja joulukirkoissa. En itse niinkään koe asiaa uskonnollisena, enemmänkin kirkkokäynnin voi ajatella osana suomalaiseen kulttuuriin ja tapoihin tutustumista, ns. retkimielellä tehtäväksi vierailuksi, jossa ihmetellään kirkkoa, puhuvaa pappia ja erilaisia lauluja. Itse olen en kuulu kirkkoon enkä ole uskonnollinen, mutta en pidä kirkkovierailuja päiväkodissa niin omituisina ja perustelemattomina kuin moni muu.
Aiemman kommentoijan mainitsemat päiväkodin pikkukirkot (joku tulee kirkosta pitämään lapsille uskonnollisia tuokioita?) eikä esim. pk-henkilökunnan harjoittama tunnustuksellisuus kuulu päiväkotiin.
krista
14.12.2016 at 20:08Meillä on varmaan vaan sattunut sitten sellainen paikka, jossa ei käydä – TAI sitten on tosiaan käyty jouluna, jolloin me ei olla oltu paikalla. Mun mielestä kans meidän lapset hyvinkin saa mennä; Joelin mielipidettä en tied… en uskalla kysyä :D Toisaalta ei vastustanut yhtään tuota kerhoakaan!
–
Meidän ”seikkailut” aikoinaan kirkossa täällä: http://www.puutalobaby.fi/pakanat-kirkolla/ :)
Miuku
14.12.2016 at 22:59Olet oikeassa, uskonnollinen kasvatus ei kuuluu varhaiskasvatukselle, mutta uskontokasvatus kyllä kuuluu. Uskontokasvatukseen kuuluu luterilaisen valtauskonnonnon tutuksi tuominen, myös kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Uskontokasvatukseen kuuluu toki myös muihin uskontoihin ja elämänkatsomuksiin tustuminen, erityisesti silloin jos ryhmä on monikulttuurinen.
Terveisin Lastentarhanope
krista
14.12.2016 at 18:26Tarkkaan suunniteltu ajoitus :D Joo tää on se tyypillinen aika, kun täällä päässä (täällä kello tuntia vähemmän) saan lapset unille ja ehdin kirjoittaa ja julkaista :)
–
Mulle tuo pikkukirkko ei ole yhtään tuttu; todennäköisesti sellaista ei ole…? Mitä se teillä käytännössä tarkoittaa; onko se siis joku tyyliin viikoittainen ohjelmanumero vai mikä se on? Mun käsittääkseni meidän Suomen-päiväkoti on ”uskonnoton” eli näitä asioita ei siellä ollenkaan käsitellä (eikä kirkossa käydä) – tosin ei olla oltu siellä koskaan joulun alla (heh ns. uskontosesonki), kun nyt ollaan täällä ja viimeksi Thaimaassa. Mutta siinä käsityksessä olen, että meillä ei ole mitään uskontojuttuja päiväkodissa.
–
Mä itse kävin lapsena pyhäkoulussa, mutta se oli kyllä lapsen makuun aivan liian… …kirkollista. Sen jossain vaiheessa lopetin, kun en viihtynyt. Mutta sit toisaalta kaikki mun lapsena käymät kerhotkin olivat tietty seurakunnan, kun ei Kuusamossa mikään muu taho siihen aikaan lapsille järjestänyt mitään kuin seurakunta :) Ja se oli tietty ihan ok; kiva, kun järjesti :)
Keksi
19.12.2016 at 00:22Jos meillä olisi uskonto ja kirkko selvästi erossa muusta toiminnasta yhteiskunnassamme, niin kaikki voisivat paremmin. Saksalaisissa kouluissa ei ole moneen vuosikymmeneen ollut pakollisia uskontorituaaleja, kirkkokäyntejä, hartauksia tms. Vaan oikeat koulu- ynnä muut asia-asiat on hoidettu asiallisesti ja täsmällisesti ilman epämääräisiä ”onks tääkin nyt pakko” höpöhöpöjä. Ymmärrän, että Suomi on vanhoollinen, mutta kun se vanhoollisuus estää yhteistyön, ystävyyden, kasvun ja kehityksen, ollaan väärällä tiellä. Ja näin todella voi väliin olla. Suomessa ollaan kehityksessä, toimintaperiaatteissa ja -tavoissa pahasti metsässä monessa organisaatiossa. Kun hyviä ja oikeita malleja ja esimerkkejä ei löydy, asiat saattavat mennä hyvinkin hassusti. Näistä asioista tulee suurempia haasteita, kun Suomemme kansainvälistyy ja muiden uskontokuntien edustajia on samassa rivissä perisuomalaisten kanssa. On parempi pitää se uskonto vain jokaisen omana uskonasiana. Kirkossa voidaan vierailla rakennuksina, mutta muuten uskontoihin liittyvät asiat tulisi pitää hyvin neutraaleina ja erillisinä. Lastentarhoista ja myös seurakunnan kerhoista lähtien.
En halua viedä lastani kerhoon enkä päiväkotiin, jossa opetetaan höpöhöpöjä. Sitä tulee riittävästi valtamediasta nykyään muutoinkin. Opetuksessa ja kasvatuksessa sitä ei saisi olla väärällä tavalla yhtään. Kävimme ison kaupungin seurakunnan avoimessa kerhossa. Täytyy sanoa, että toiste jos menemme, niin höpöhöpöjen aikana meillä on vessa- ja käsienpesuhetki.
krista
14.12.2016 at 18:18Hihi ei Mithua, molemmat kuvan laukut ovat meidän Italian-matkalta muutama vuosi sitten :)
Piipu
14.12.2016 at 18:49Pikkukirkko taitaa olla aika oululainen juttu, tuli tutuksi, kun esikoinen oli ryhmäperhepäivähoidossa hetken (v.2005).
Meillä kuulutaan vähemmistöuskontoon, eikä todellakaan muutenkaan ajatella, että mikään vakaumus kuuluisi varhaiskasvatukseen.
Myöhemmin Vantaalla ja Helsingissä lastemme ryhmissä on ollut niin paljon ei-kristittyjä, että ihan normaalia toimintaa ollut päiväkodeissa jos joku satunnainen kirkko-retki on luterilaisilla ollut.
krista
14.12.2016 at 20:28Joo, sinne mäkin googlaamalla päädyin! (http://www.oulunseurakunnat.fi/koulu-ja-paivakotiyhteistyo) Ja tosiaan siellä Oulun lähellä Kuusamossa seurakunta oli paaaaljon ”läsnä” lasten elämässä, mutta silloin ei tosiaan muita lastentoimintaa järjestäviä tahoja oikein ollutkaan, eli sinänsä ymmärrettävää. Periaatteessahan tuollainen pikkukirkko kuulostaa oikein kivalta niille, ketkä kirkkoon kuuluvat ja/tai tätä oppia haluavat – mutta sitten on tämä, kun kaikki eivät tosiaan kuulu/halua lasten osallistuvan. Tällaisen myös samalla google-haulla löysin, https://kantelupukki.fi/tietoa/paivakodit/ ja https://kantelupukki.fi/tietoa/paivakodit/#Pikkukirkko
–
Ja sit taas sen mä ymmärrän oikein hyvin, että vaikkapa erilaisia uskontoja käydään läpi ikätasoisesti, osana kulttuureja, samalla opitaan erilaisuuden hyväksymistä jne. Ja sitten jokainen kotikasvatuksessa voi valita, että kerrotaanko jotain tarinaa totena vai ei.
Piipu
14.12.2016 at 21:29Mielenkiintoisia linkkejä.
Luulis aika selkeitä sääntöjä olevan yhdenvertaisuuden kannalta,kun kuitenkin puhutaan julkisista palveluista.. muttea eivät ne käytännössä aina ole.
Esikoisen ollessa ekalla meille ei käytännössä ollut tarjota kuin seurakunnan ip-kerho. Ohjaaja oli ihana ja toiminta kuten missä thnsa ip-kerhossa, mutta välipalan ääneen rukoiltu ruokarukos kyllä alkuun otti päähän. Ei siitä voinut oikein valittaakkaan, kun oli oma ”valinta” laittaa lapsi siihen kerhoon.
Piipu
14.12.2016 at 18:53Kouluissa on vielä nykyäänkin ne kevät- ja joulukirkkoretket, mutta uskonnottomille ja muihin uskontoihin kuuluville on muuta ohjelmaa. Nykyään jopa mielekästä/mukavaa ohjelmaa, niin ei tunnu ”rangaistukselta” jäädä retkeltä pois.
krista
14.12.2016 at 20:11Tätä mä pidän kyllä tärkeänä! Meillä koulussa oli muutamia, jotka eivät osallistuneet uskontotunneille (eri uskonto lähinnä) – ja istuivat yksin käytävässä tunnin ajan :( Lukiossa muistaakseni (vai jo yläasteella) oli sitten tietysti elämänkatsomustietoa ja niihin osallistui sitten monikin.
Giassilina
15.12.2016 at 08:48Meillä oli ala- ja yläasteella koulussa tasan kaksi uskonnotonta / ei-luterilaista, minä ja veljeni. Ala-asteella lukujärestykset tehtiin niin, että uskontotunti oli päivän ensimmäinen tai viimeinen tunti, jolloin saimme olla kotona. Yläasteella alkoi ET, mutta koska olin edelleen ainoa oman vuosikurssin uskonnoton, laitettiin minut uskontotunneiksi tarkkisluokalle. Tarkkisluokan opettaja siis periaatteessa vastasi ET-opetuksesta, mutta miettikääpä nyt, että ujo tyttö sijoitetaan uskonnollisen vakaumuksen takia koulun häiriköiden kanssa samaan tilaan. Enemmän se tuntui rangaistukselta. Kerran kun tarkkisluokka oli retkellä jossain juuri uskontotuntini ajan (ilman etukäteisilmoitusta minulle), lähetettiin minut rehtorin puheille. Ihan kamalaa! Kirkkovierailujen ajan istuin yksin/veljeni kanssa tarkkisluokassa pelaamassa miinaharavaa. Olihan tilanne ihan erilainen jo tuohon aikaa isoimmissa kaupungeissa (ystäväperheen uskonnottomat lapset Helsingissä), mutta meidän keskikokoisessa kaupungissa tilanne taisi olla kouluillekin ihan uusi. Muistan silti ikuisesti, että koko ala-asteen koulupäivä alkoi virrellä ja lounaalla rukoiltiin. Eihän siitä voinut poistua tai kieltäytyä silloin. Ala-asteella osallistuin siis kuitenkin kaikkeen muuhun uskonnolliseen toimintaa, paitsi itse tunneille, koska vaihtoehtoa ei ollut. Luulen, että tästä tuli itselleni aina vain suurempi hyljintäreaktio luterilaista uskoa kohtaan.
krista
15.12.2016 at 10:31Tosi kurjaa. Voisi kuvitella (toivoa?), että tilanne olisi nykyään erilainen… Mutta myös omalla kouluajallani se oli juuri tätä luokkaa, mulla on tosiaan muistikuva yhdestä jehovantodistajatytöstä, joka yksin istui tunnit käytävällä :( Tai sitten tosiaan tarkkikselle, oi ei! Mitä ih-met-tä siinäkin on oikein ajateltu…
–
Meilläkin oli ihan peruksenaan virsiä ja uskonnollisuutta esimerkiksi aamunavauksissa koulussa ala-asteella. Ei kai enää ole? En tiedä, ilmeisesti ei ainakaan PITÄISI olla, noiden lakien mukaan siis.
kekkonen
14.12.2016 at 21:01Kyllä Helsingissäkin on päiväkodeissa kirkkokäynnit ja pikkukirkkoja joissain paikoissa ja srk työntekijät käyvät kirkkokäyntien sijastas/lisäksi kertomassa pk-ryhmissä. Ja koulut käyvät myös kirkossa. Esim huomenna menevät kirkkoon suurin osa koulusta ja nää muutamat reppanat outsiderit sitten jäävät piirtelemään koululle. Aika ankeeta. Jopa mieluummin menisivät vaikka kulttuurikasvatuksena sinne kirkkoon kun alle parikyt lasta useasta sadasta jää kökkimään koululle ilman fiksumpaa tekemistä. Ei ainakaan meidän pikkukoululainen pidä sitä mielekkäänä vaan vähän ulkopuolelle jättämisenä. Vanhempien valinta tietty kun ei kuuluta kirkkoon, mutta…
krista
14.12.2016 at 21:17Mälsiä tilanteita kyllä… Mä kans kyllä omieni kohdalla ajattelisin, että mieluummin sitten kirkkoon ”kulttuurikäynnille” (Joel saattaa olla eri mieltä), mutta jos on tosi tiukka ateisti, niin se varmaan ei käy. Tai eri uskontoon kuuluva. Joo, olisi kyllä tasa-arvoista järjestää yhtä mielekäs tekeminen, JOS kerran koulu/päiväkotiympäristössä pitää kirkkoon mennä…
–
Omasta mielestäni olisi selkeämpää, että ei ollenkaan päiväkodeissa/peruskouluissa mentäisi kirkkoon ”virka-ajalla” – paitsi tyyliin tutustumiskäynnille, jolloin tutustuttaisiin muidenkin uskontojen vastaaviin paikkoihin. Ja sitten uskontokasvatusta saisi ihan erikseen seurakunnista perheen omien toiveiden mukaan (kuten nämä seurakunnan kerhot) perheiden ns. omalla ajalla ja sen mukaan, miten siinä perheessä uskotaan tai ei uskota.
kekkonen
14.12.2016 at 22:16Elämänkatsomustunneillla oavt käyneet tutustumassa synagogassa ja moskeijassa niin en tajua miks eivt
Voi tehdä tutustumisreissua myös ev.lut-kirkkoon…
Päiväkodista ottaisin kaiken kirkollisen toiminnan kokonaan
Täysin pois! Kodin tehtävä. Olen itse 20v ollut lastentarhanopettaja et näkemystä aiheesta löytyy..
krista
14.12.2016 at 22:25Joo, tasa-arvoisesti kaikkiin olisi mun mielestäkin paras. Samaa mieltä kaikesta tässä!
Keksi
19.12.2016 at 01:03Aivan samalla tavalla kuin pienet lapset ihmettelevät maailman asioita, niin samoja herkkiä tai henkeviä tai rauhoittavia hetkiä voidaan jokaisen ihmisen elämään ja päiviin saada taiteista. Hyvää taidetta voi löytyä kirkoistakin, moni kirkkosali on akustisesti esim musiikin nauttimiseen todella hyvä paikka.
Itse asiassa pyörränkin sanomisiani. Hyvä puhe, jossa olkoonkin hieman uskonnollista sävyä, voi toimia kasvatuksellisena ja opetuksellisena tarinana, ja voi olla paikallaan. Meillä vaan täytyisi oikeasti olla hyviä opettajia, ihmisten lukea oikeita kirjoja ja myös median tuntea avainsanoja, mm. lähdekritiikki.
Jp ja kirppu
14.12.2016 at 21:27Ennen Onnin syntymää Kirppu oli hoidossa, ja meillä täytettiin lupalappu saako osallistua mm.pyhäkouluun kerran kk ja kirkkoreissuille. Miusta se oli kauheen kiva. Ei tarttenu antaa erillistä lupaa joka kerta vaan sama lupa oli voimassa koko hoitoajan ja asiasta ei tullut kohua jos joku ei osallistunut, vaan niille oli muuta juttua😊 Kirppu osallistui, kun mulle on tavallaan ihan sama.. 😊 Pidän ehkä kulttuurisena/perinteenä enkä jaksa sen kummemmin rajottaa tollasta. Toki en välitä jos joku kieltääkään omilta. Ja kirppu tuntuu pitävän näitä ihan luonnollisina juttuina.. Meidän uskonnollinen kasvatus on jäänyt kröhöm. no sen 2v sitten olleen pyhäkoulun varaan ja kuolemaa on jouduttu pari krt käsittelemään, ne kuoli eikä liiku enää ja menivät taivaaseen (isomummo ja siskon koira), se oli fine kun selitti et koiraa ei voi hihnan kanssa hakea takasin. Välillä asiaan palataan, mutta uskontoa sen kummemmin ei oo pohdittu.
krista
14.12.2016 at 22:23Hmm mä en muista lappuja – mutta toisaalta veikkaan, että tuolta ei käydäkään :) Joten ei tarvita lappujakaan :) Eli osittain tää saattaa olla myös päiväkotikohtaista! Metsäkerhoa aloittaessa muistan, että siinä kysyttiin, että onko ok jouluaiheiset piirustukset/askartelut ym. Ja siis totta kai; olin yllättynyt, että kysyttiin :)
Nellisi
14.12.2016 at 21:51Haluan vain kommentoida, että varhaiskasvatuksen perusteet -asiakirjassa (eli tämä on laki) sanotaan näin: ”Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan muiden katsomusten rinnalla”
–
Eli niitä uskontoja joita ympärillä on, on syytäkin tarkastella ja niistä keskustella. Erityisen tärkeää on, että mitään ei yritetä ”myydä” totuutena, vaan kyse on nimenomaan uskosta ja eri ihmiset uskovat eri tavalla. Ja samalla on ihmisiä, jotka eivät usko ollenkaan. :) Pikkuhiljaa päästään eroon sellaisesta kaavaan kangistuneesta ajatuksesta, että esim evlut olisi täällä suomessa totuus. Mielestäni on kuitenkin tärkeää lapsenkin näihin asioihin tutustua ja niinhän tuo vasukin kertoo. ;)
krista
14.12.2016 at 21:55Just näin, kuulostaa hyvältä! <3
kekkonen
14.12.2016 at 22:18Vielä kun käytännössä toteutuisi just näin…
krista
14.12.2016 at 22:21Niinpä! Ensin hyvät sanat paperille, mutta sitten niiden toteutuminenkin tarvitaan :)
a
14.12.2016 at 22:40Jep. Ois tosiaan ok jos neutraalisti kerrottaisiin muista uskonnoista ja niiden tavoista (esim. joulua vietetään monella tavalla tai ei ollenkaan), mut ehei. Ainakin lapsen pk:ssa ainut on tää ev.lut ja just joku jumalanpalvelusreissu. Lisäksi tosiaan haluaisin sen kasvattajan kertomaan, en uskonnon edustajaa pienille (esim. meidän lapsen kanssa 3-5v.), isommille (koululaisille ja ei ihan ala-asteen alussa silloinkaan) ois hyväkin jos vierailtaisiin eri uskontojen harjoituspaikoissa. Niin ja ne jotka sanoo että joulukirkkohan on vaan ”kulttuuriin tutustumista” niin pah, jumalanpalvelus se on ja kristinuskon lähetyskäskyn toteuttamista (joten mun lapsi ei osallistu ilman omia aikuisia, jotta voidaan vastata heränneisiin kysymyksiin). Kulttuuriperintöä on musta enemmän sit joku perinteinen joulujuhla seimineen (olen ehkä outo, mutta se on musta ihan ok, siis oma lapsenikin tietää jouluevankeliumin tarinan kyllä pääpiirteissään) tai sit just joku suvivirsi.
—
Meillä on pk:n alussa kysytty että saako lapsi osallistua ja sanottiin että ei mihinkään kirkon työntekijän pitämiin tilaisuuksiin tai retkiin minkään uskontokunnan tiloihin. Mutta tosiaan eipä paljon painanut, vaan tuli viestiä pk:sta että retki joulukirkkoon on silloin ja silloin. Tätä en oikeasti arvosta yhtään :( (ja en siis usko että lapsi mitenkään kärsisi jos joulukirkkoon menisi, siis mehän saatetaan lapsen kanssa hyvinkin tehdä ekskursio jumalanpalvelukseen jos hän haluaa, esim. kauneimmissa joululauluissa on käytykin parina vuonna ja Tampereella tutustuttiin lasten kappeliin, mutta kyse on periaatteesta, siitä että lapsella on oikeus olla uskonnoton ja saada vakaumuksensa mukaista (varhais)kasvatusta).
krista
15.12.2016 at 10:40Samaa mieltä!
Keksi
19.12.2016 at 01:11Hieman eri mieltä. Minusta voitaisiin mieluummin tehdä retkiä vaikka eri kulttuuriedustajien kauppoihin tai merkityille vaelluspoluille, niitäkin on nyky-Suomessa jo aika paljon. Ymmärrän, että ihmiset etsivät henkisyydestä tukea ja rankaa elämäänsä, jos sitä hyvää johtajuutta ei muualta yhteiskunnasta löydy. Toki erilaiset seurakunnat ja uskontokuntien harjoituspaikat voivat toimia myös kokoontumispaikkoina, hyväntekeväisyysalustoina tai vaikkapa kerhotiloina.
Minusta uskonnoista voi olla vaikea keskustella muualla kuin hallitusti vaikkapa elämänkatsomustiedon tunnilla, jonka soisi kuuluvan jokaisen koululaisen lukujärjestykseen. Koska monet uskontokuntien edustajat voivat kokea heille pyhistä asioista keskustelemisen uskonloukkauksina. Kuten meillä Euroopassa on aiemmin tapahtunut. Ja koska tämä maapallomme on aika iso ja sitä hyvää sivistystä, mitä esimerkiksi suomalaisissa kouluissa joskus tarjolla on, ei välttämättä ole samalla tasolla toisissa Euroopan maissakaan. Siksi kannattaisin itse varovaista lähestymistapaa tähänkin asiaan, hyviä tapoja ja harkittuja askelia ei koskaan ole tällaisina yhteiskunnallisesti hieman epävakaina aikoina liikaa.
Ainooo
14.12.2016 at 22:02Itse uskonnottoman perheen lapsena ja nyt sellaisen vanhempana olin aika järkyttynyt tajutessani että esikoisen kerhossa on kerran kuussa uskontokasvatusta. Sama homma jatkuu nyt päiväkodissa. Sinne en halua lasten osallistuvan, eikä mielestäni kuulu varhaiskasvatukseen! Toisaalta ajattelen joulukirkkoja ym. kulttuurisena asiana, johon lapset ”saavat” osallistua. Kuitenkin olisi tosi tärkeää että lapsille, jotka eivät näihin osallistu, järjestettäisiin mielekästä tekemistä siksi aikaa. Eikä telkkarin katselua kuten kouluaikoinani 80-90-lukujen vaihteessa et-tunnilla…
krista
15.12.2016 at 11:46Mulle tää on kyllä kans nyt ollut tässä keskustelussa aika yllättävää, että tällaisia yleisesti on! Ei (välttämättä) mun makuun siis silleen ”paheksuttavaa”, mutta yllättävää – ehkä siksi, kun meidän päiväkodissa ei tietääkseni ole. Eli ehkä tosiaan on erojakin. Ja toinen on se, että mitä se uskontokasvatus sitten pitää sisällään; sitä pitäisi olla kärpäsenä katossa kuulemassa. Parhaimmillanhan se voi olla just eri uskontoihin tutustumista ja suvaitsevaisuuden opettamista – mutta kun ei tietysti tarkasti voi tietää, miten se toteutetaan…
.
JA sit se, että ihan oikeasti mielekästä ja kivaa tekemistä pitäisi olla niillekin, jotka eivät osallistu! Jotenkin aina ikävää, kun ryhmästä joku jää pois :( Sellaisen poissulkemisen tunteen suhteen olisi hyvä olla päiväkodeissa tarkkana!
Koo
14.12.2016 at 22:09Meidän pakanaperheen lapset on saaneet aina mennä kirkkoon jos ovat halunneet – yleensä eivät ole halunneet koska kirkkoon pitää kävellä sellanen 2km päiväkodilta/koululta ja etenkin talvella jättävät suosiolla väliin :D Että sellasia laiskoja meillä… Mä oon ajatellut kirkon kulttuurisesti tärkeenä. Itsekin muistan vielä jouluevaneliumin ja isä meidän-rukouksen ulkoa vaikka kirkossa tuli käytyä viimeksi yläasteella 80-luvulla. Nyt kylä varoitin eskarin opea, että ehkä ei kannata meidän poikaa ottaa kirkkoon mukaan ellei halua sen kertovan kaikille kavereille että jeesus on vähän ku muumipeikko – sellanen satu. Mun mielestä kuitenkin raamatun tarinat on tosi tärkeitä yleissivistyksen kannalta. Monessa leffassa ja kirjassa kuitenkin viitataan tavalla tai toisella niihin, ja oon jopa ite kertonut niitä lapsille. Mun isoisällä oli tapan kertoa mulle raamatun tarinoita ja kirjoitin niitä sitten päiväkirjaan muistiin – siksi muistan niitä hyvin :) Ollaan sanottu lapsille että jotkut uskoo, toiset ei, mutta kenenkään uskoa ei saa vähätellä tai siitä kiusata tai yrittää ”käännyttää” niitä. Esim niilä on jehovan todistaja-kavereita ja senkin takia ollaan jouduttu puhumaan näistä asioista enemmänkin, kun kaverit ei pääse synttäreille eikä vietä joulua ja käy jossain ihme kokouksissa koko ajan kun lapset hakee niitä ulos. Ajattelin että sitten siinä idealistisen angstisessa yläasteiässä voidaan käsitellä näitä aiheita syvällisemmin – jos ne sitten enää mutsin kanssa viitsii :)
Mut hei, ötököistä puheenollen – arvaas mitä? Just rupesin leipomishommiin ja kas, jauhopussissa olikin kavereita! Oon sit siivonnut tän illan :D
krista
15.12.2016 at 13:19EIIIIIH! Siis noille ötököille – oliko jauhokoisaa? Meillä ne ONNEKSI hävisivät sillä tehokkaalla kertasiivouksella. Jonkin aikaa sen jälkeen näkyi vielä yksittäisiä aikuisia katossa, ne napattiin imuriin. Mutta kun eivät saaneet enää munimispaikkoja mihinkään (kaikki pakattiin huolellisesti), niin sitten loppui se show. Onneksi! Tsemppiä sinne, toivottavasti tekin selviätte vähällä!
–
Ja uskontoasioista oikeastaan ihan täsmälleen samalla ”linjalla” eli ajatuksissa kuin sinäkin. Mä itse olin muuten jehovantodistajaperheessä perhepäivähoidossa lapsena :)
Koo
15.12.2016 at 22:26Mä en tiedä mitä ne oli, en ottanu selvää. Ei ne kuitenkaan lentäviä ollu (ainakaan vielä). Just viime viikolla se jauhopussi oli ihan ok mut eilen heti siinä suulla sellasia tummanruskeita vajaa sentin toukkia. Yököttävää yhtä kaikki. Huomenna Prismaan purkkiostoksille.
krista
15.12.2016 at 22:34Yöks! Joo, purkit – ja me laitettiin vielä alkuun minigripit sinne purkkien sisään eli tuplasuojat, suosittelen! Toivottavasti selviätte tekin yhdellä ”kierroksella”!
Laurakaisa
14.12.2016 at 22:41Meillä on hyvin samanlainen asetelma, ateisti-isä ja evlut-kirkkoon tavan vuoksi kuuluva äiti. Minusta meidän päiväkodissa on hoidettu asia fiksusti niin, että näihin uskonnollisiin tilaisuuksiin (joita ovat kai just joulukirkko ja joku pääsiäisvaellus ym.) osallistumista kysytään erikseen joka syksy lapulla, johon voi sitten kirjoittaa oman perheen katsantokannan. Niin joo ja siis meidän lapset eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan.
Vähän ehkä oudolta tuntuu itsestäni se, miksi lapset eivät voisi osallistua vaikka nyt siihen joulukirkkoon? Jotenkin sellainen ääriajattelun maku väkisin että suljetaan ne lapset johonkin omaan kuplaan missä ne voi saada vain oikeanlaisia vaikutteita. Mutta no, meillä sen ateistin paras kaveri on kirkon työntekijä, ja se on minusta just hyvä juttu niin.
krista
15.12.2016 at 13:23Tuo lupalappusysteemi on kyllä hyvä – kunhan sitten tosiaan järjestetään mielekästä tekemistä pois jäävillekin :)
–
Tuosta ”miksei voisi osallistua” -ajatuksesta ehdin jo pariin muuhun kohtaan kirjoitellakin (oon vastaillut hölmösti epäjärjestyksessä näihin). Mun omalta katsantokannalta tosiaan myös omat lapset hyvinkin saa – mutta sitten tosiaan oon tässä oppinut ymmärtämään, että tiukoilla ateisteilla on asian suhteen hyvin erilaiset ajattelut. Tavallaan se tosiaan on sitä ääriajattelua; ihan samaan tapaan kuin on ääriajattelua uskonnollisissakin ympyröissä. Suurin osa meistä täällä turvallisella keskitiellä toki :) Mutta samaan tapaan ”ääriajattelija-ateisteilla” pitää olla vapaus omaan uskontoonsa (eli tässä tapauksessa uskonnottomuuteen) – vaikka se ajattelu ”ääreltä” tuntuukin meistä keskitien kulkijoista :)
lilah
14.12.2016 at 23:15Me ollaan perus tapakristittyjä, mutta lapset ovat yllättäen aika uskontovastaisia, liekö sitten syynä uskovainen isoäiti, joka näitä juttuja tunkee joka väliin. Esikoinen taisi olla 5-vuotias, kun hän kerran kesken jumalanpalveluksen (olin kirkossa soittamassa selloa ja lapset pakosta mukana) sipisi korvaani ”Uskooks joku tähän niinku oikeesti?” Sama asenne on jatkunut seuraavatkin viisi vuotta enkä usko että tämä lapsi olisi seuraavan viiden vuoden päästä menossa rippikouluun. Niin kriittisiä kommentteja tulee. Parivuotiaan kanssa ollaan käyty pariin otteeseen seurakunnan avoimessa kerhossa, kunnes eräällä kerralla ipana totesi kun kysyin mennäänkö, että ”ei mitään jeesuspäivää tänään”. Hiljan kuolleesta läheisestä hän totesi ykskantaan, että ”se oli tosi vanha ja ihan valmis kuolemaan. Nyt se haudataan maahan eikä se enää herää.” Äitini tietysti yritti alkaa jotain sielujuttua tähän sopottaa. Sille laitoin stopin hyvin äkkiä. Mielestäni lapsi oli mainiosti sisäistänyt mistä kuolemisessa on kyse.
Päiväkodissa meiltä kysyttiin lapulla uskonto ja saako osallistua ko. uskonnon tilaisuuksiin. Käytännössä eivät tainneet koskaan olla missään. Täällä Turun lähellä pikkukirkot ovat kerran kuussa järjestettäviä 20 min kestäviä tilaisuuksia kirkossa arkiaamuisin. Niissä käy sekä kotihoidettuja lapsia, perhepäivähoitajia ryhmineen ja joskus joku päiväkotiryhmäkin. Kirkossa on yleensä muutama laulu ja lyhyt lapsentasoinen puhe (ikäänkuin saarna).
Karin
14.12.2016 at 23:38Mä en pidä kauhean pahana noita joulu- ja kevätkirkkoja, mutta tapakristitty täälläkin terve. Voisin ulkomailla päästää lapsen paikalliseen temppeliin luokan kanssa, jos se kuuluisi perinteisiin.
Samalla lailla mun on vaikea nähdä joulujuhlaa kouluissa pahana, vaikka niissä joku seimikuvaelma tai tiernapojat olisikin. Onhan niissä yleensä myös tonttuja ja joskus tanssivia lumihiutaleita ym.
Anneli
15.12.2016 at 09:01Mä en ole koskaan ihan ymmärtänyt, että miksei ateistien lapset saa osallistua näihin joulukirkkoihin yms. Itse ainakin ajattelen asian niin, että lapset saavat asioista eri näkökulmia ja saavat sitten itse päättää mihin uskovat tai eivät usko. Meilläkin tuli koulusta kysymys saako ortodoksilapset osallistua muiden mukana luterilaisten joulukirkkoon ja mun mielestä vastaus on ehdottomasti kyllä. Ja myös päästäisin ”retkelle” muidenkin uskontojen pariin. Mielestäni se vaan lisää tietoisuutta, avarakatseisuutta ja sitä, että on valmis itse päättämään omista asioistaan eikä mennä vanhempien mielipiteiden mukaan.
Itse en usko Jumalaan ja kotona painotan aina, että jokainen saa uskoa mihin haluaa.
A
15.12.2016 at 09:31Ei ateistina (vaan uskonnottomana) näkökulma miksi en halua päiväkoti-ikäisen lapseni osallistuvan joulukirkkoon. Joulukirkko on jumalanpalvelus, uskonnonharjoittamista siis ja siksi en halua lapseni osallistuvan siihen (ilman vanhempiaan). Joku 4,5-vuotias on vielä niin pieni, että en halua hänen päätään sekoitettavan toisten (minun mielestäni turhilla) uskomuksilla. Ihan eri asia olisi, jos päiväkodissa tehtäisiin suunnitellusti retkiä eri uskontokuntien tiloihin, joissa ei olisi uskonnonharjoittamistilaisuutta, vaan vaikkapa pappi tai vastaava kertomassa heidän toiminnastaan. Siis minulle henk.koht. on iso ero että onko kyse jumalanpalveluksesta vaiko muunlaisesta vierailusta. Mutta toisaalta ihan rehellisesti puhuen musta tämänkin on vähän isompien, kouluikäisten lasten juttu. Kuinkahan moni päiväkoti-ikäisen lapsen vanhempi kokisi että on ok ihan ilmoitusasiana, että lasten luona vierailisi tiukka ateisti, joka kertoisi että sellaista jumalaa johon teidän vanhempanne uskovat ei ole olemassa ja on ihan turhaa touhua (veikkaan että voisi tulla sanomista, vaikka se musta rinnastuu ihan siihen että uskonnottoman lapsen vanhemmille ilmoitetaan joulukirkkoreissusta).
—
Edelleen, meillä kotona keskustellaan ikätasoisesti uskonnoista, siis monista uskonnoista ja siitä että ihmiset uskoo eri asioita ja siitä että mitä me uskotaan vanhempina ja siitä että jokainen saa uskoa mihin haluaa (meillä lapsen kohdalla on tällä hetkellä lähinnä usko joulupukkiin, jumala on hänelle varsin epäkiinnostava konsepti, Jeesus-lapsi on paljon kiinnostavampi). Keskustellaan näin joulun aikaan että mikä se Jeesus-lapsi oli ja mikä on joulun tarina mihän lauluissa viitataan. Meillä lauletaan joululauluja laidasta laitaan, myös ne jumalasta kertovat nikottelematta (koska ne nyt on suomalaista kulttuuriperintöä ja rakastan joululauluja yhtä paljon kuin lapseni). Mulle olisi ok, jos päiväkodissa/koulussa olisi joulukuvaelma. Eli niin kauan kun uskonto pysyy kulttuuriperinnön tasolla on se musta ok, mutta jumalanpalvelukseen osallistuminen ei oo sitä. Toki käytännössä se ei lasta varmasti hetkauttaisi suuntaan tai toiseen, mutta tää on enemmän periaateasia, Suomen laki tarjoaa uskonnonvapauden kaikille ja se koskee myös negatiivista uskonnonvapautta (=vapaus olla harjoittamatta uskontoa).
krista
15.12.2016 at 12:02Hurjan hyviä pointteja! Oikeataan kaikki, mutta itseeni iski erityisesti tämä: ”Kuinkahan moni päiväkoti-ikäisen lapsen vanhempi kokisi että on ok ihan ilmoitusasiana, että lasten luona vierailisi tiukka ateisti, joka kertoisi että sellaista jumalaa johon teidän vanhempanne uskovat ei ole olemassa ja on ihan turhaa touhua.”
–
Ja mä voin ihan henkilökohtaisesti vastata tähän omalta kohdaltani: se ON vaikeaa! Just tää on meidän perheessäkin tavallaan se tilanne – jos mä alkaisin kertoa kotona lapsille kirkkoasioista (vaikka kuinka neutraaliin tapaan), siinä ois vieressä tää yksi ateisti, joka ykskantaan tyrmäisi joka ikisen sanan, ja vieläpä niin hyvällä argumentaatiolla, että mä turhaantuisin ja hermostuisin. Siitäpä se sitten lähtisi; mä hermostuisin, että ”onko pakko tehdä tästä näin vaikeaa” ja toinen osapuoli vastaisi, että ”onko pakko kertoa lapsille tuollaista roskaa, joka on historiassa aiheuttanut sen, että…” jaba-jaba-jaa. Eli se ON vaikeaa :) Siksi ei olla tuota tehtykään :D Ja tuo sun lausahdus hyvin avasi sen, että monella ”suvaitsevaisellakin perususkovaisella” todellakin tulla (mullakin!) nikotuksia tiukan ateistin näkemyksiä vastaan.
krista
15.12.2016 at 11:55Mä oon ymmärtänyt tämän niin, että monelle ”uskonnottomalle” onkin ihan sama/näkevät kirkossa käymisen juuri kulttuuriin ja tapoihin tutustumassa. Mutta sitten on olemassa ”vakaumuksellisia ateisteja”, joilla on paljon tiukemmat näkemykset ja heille se ei olekaan ihan sama, mitä heidän lapsilleen näistä asioista kerrotaan.
–
Eli itselläni on suunnilleen samantyyppinen ”avarakatseinen näkemys” kuin sinäkin kuvaat, mutta sitten on myös heitä, joille koko uskonto on ihan punainen vaate. (tulipa kulunut ilmaisu tähän) Eli heille varmasti asia EI ole yhtään sama, jos uskontovastaisuus on ihan eri tavalla elämänkatsomuksessa kuin meillä ”ihan sama” -ihmisillä :)
Anomuumioriginaali
15.12.2016 at 10:05Ääh, voisiko lapsi pysyä vaan ikuisesti pienenä ettei tää asia tulis eteen!
Nimim. Suurta epäilystä sisällään kantava mutta silti uskonnon tuomaa pyhyyden tunnetta kaipaava ja kello löi jo viisi -yhtenäiskulttuuria kaipaava ateistin puoliso
krista
15.12.2016 at 10:38Jepjep, just niin kuin mä!
–
Meillä tää seurakunnan kerho oli kyllä tosi hyvä juttu. Kotona näistä asioista puhumisesta ei olisi tullut mi-tään, kun meidän ateisti ei olisi antanut mun sanoa yhtä lausetta kyseenalaistamatta ja kritisoimatta (josta mulla ois mennyt hermo). Mutta tuolla kristinuskon kertomukset tulevat kivasti tutuiksi; se ei ole pyhäkoulumeininkiä vaan ihan päiväkerhoa, mutta kristillisyys on mukana mm. ruokarukouksissa, joissain lauluissa ja nyt joulun alla tekevät jouluevankeliumin – just tänään mennään katsomaan esitystä <3 Silva on enkeli <3 Silvan mielestä joulun tarina on ikään kuin yksi uusi (mutta tosi jännä) tarina ja tosi hyvä niin: eli ei niin, että TÄÄ ON NYT TOTTA JA TAPAHTUNUT, vaan että tällainen meidän kulttuuriin liittyvä tarina tulee tässä tutuksi. Tosi positiivinen fiilis mulla koko kerhosta tällä hetkellä! (ja siis muilta osin, leikeiltään/ohjaukseltaan ym. se on i-ha-na paikka)
Ribis
15.12.2016 at 11:12Pakko kommentoida tähän, kun monet toivovat, että päiväkodit/koulut vierailisivat tasapuolisesti eri uskontokuntien pyhässä paikoissa ja saisivat siellä puolueetonta opetusta näistä uskonnoista. Monet uskontokunnat päästävät hyvin nihkeästi ulkopuolisia omiin tiloihinsa (toki jotkut ottavat hyvinkin mielellään vastaan) ja siellä esittelemässä ja kertomassa on yleensä joku hyvinkin paatoksellisesti omaan (vähemmistö)uskontoonsa suhtautuva henkilö. Nimim. kokemusta lukuisista vierailuista eri uskontokuntien tilaisuuksiin ja kirkkoihin tms. lukioaikana. Eli ajastuksen tasolla hieno idea, mutta käytännössä hankala toteuttaa.
Olen itse kirkkoon kuuluvana ja uskovana henkilönä hieman hämmentynyt siitä suoranaisesta vihamielisestä asenteesta, jota saan välillä osakseni uskonnottomien ja ei uskovien taholta. Muun muassa luokanopettajaopinnoissani osallistuin sekä ev.lut.uskonnon että ET:n didaktiikan peruskurssille, ja me muutamat uskovat, jotka tuolla ET kurssilla olimme, olimme peräti järkyttyneitä siitä patoutuneesta angstisia, mikä monille itse ET opetukseen aikaisintaan osallistuneilla tuntui olevan meitä uskovia kohtaan. Se, millaista ET ja uskontokasvatuksen on ollut 20 vuotta sitten on ihan irrallaan nykypäivästä, eikä sitä mielestäni pitäisi kaataa meidän niskaamme. Itse suhtaudun avoimesti kaikkiin eri uskontojen ja uskomattomien edustajiin, mutta en koe saavani yhtä avointa suhtautumista ei uskovien taholta omalle vakaumukselleni. Se on surullista. Omat lapseni on kastettu ja kuuluvat kirkkoon, mutta saavat aikanaan itse sitten päättää esim. rippikouluun menosta ja kirkkoon kuulumisesta, kun ovat siihen tarpeeksi vanhoja ja on ymmärrystä asioista.
Jotenkin tuntu, että ateistit eivät suo uskonnonvapautta muille yhtä avoimesti, kuin moni uskovainen sen suo esim. ateisteille.
krista
15.12.2016 at 11:19Tuo voi olla hyvinkin totta, että muiden uskontokuntien tiloihin pääsy voi olla vaikeaa, hmmm, joo voin hyvin ymmärtää.
–
Ateistihan kieltää jumaluuden olemassaolon – varmasti heitä on hyvin eriasteisia, mutta jos tiukkoja ateisteja (kaikkein tiukimpia) ajattelee, niin eivät he varmasti kovin suvaitsevaisia uskontoja kohtaan olekaan. Osa jopa vihamielisiä. Se on heidän elämänkatsomuksensa. Eli ainakin itse olen kokenut, että osa heistä ensisijaisesti näkee ne vääryydet, mitä kirkko/uskonnot ovat maailmassa kautta historian aiheuttaneet eivätkä ikään kuin näe sen ”yli”. Mä näen, että ”uskonnottomuus” sellaisena ”no enpä taida uskoa” -tuntemuksena ja täystiukka ateismi (jopa vihamielinen suhtautuminen kirkkoon) on eri juttuja. Ja kyllä – omankaan kokemukseni mukaan ateistit (”tiukat” sellaiset) eivät ole kovin suvaitsevaisia uskontoja kohtaan :) Se on tavalllaan se heidän pointtinsakin :)
–
Disclaimer: itse en siis millään tavalla ole ateisti, mutta elän sellaisen kanssa :) Ja se tuo juuri vaikeuksia esim. tähän, että miten asioista puhutaan (jos puhutaan) kotona, koska ne keskustelut on… huoh :D
Ribis
15.12.2016 at 16:07Mutta eikö tuollainen ateistinen suhtautuminen uskontoihin ok sitten lähes rinnastettavissa rasismiin? Onko ateisti siis uskontorasisti?
krista
15.12.2016 at 16:15Oon varmasti väärä ihminen vastaamaan, kun en ole ateisti enkä edes läheskään-ateisti :) Mutta mä en itse oikein voi nähdä tuollaista yhteyttä – käsittääkseni ainakin tuntemieni ateistien ”vihamielisyys” kodistuu uskontoon (ei uskoviin ihmisiin) ja niihin synkkiin asioihin, joihin uskonto on historiassa vaikuttanut, uskonsodat nyt tulee itsellä ensimmäiseksi mieleen. MUTTA tosiaan joku ateisti olisi parempi vastaamaan tähän, itse en ole ajatustapaan niin perehtynyt, mä oon tällainen ”tavallinen tapakristitty”, jonka mielestä kirkko tekee nykyään oikein hyvä asioita yhteiskunnassa :)
Keksi
19.12.2016 at 01:22Kyllä nimenomaan näin. Monessa ateistiperheessä perustellaan kirkon tai seurakuntien juttujen vastustusta vanhoilla uskonsodilla jne. Vaikka niillä ei oikeasti kyllä pitäisi olla mitään tekemistä esimerkiksi nykypäivän seurakuntien toiminnan kanssa.
Näissä ihmisten käsityksissä näkee mielestäni selvästi tietyt haasteet, mitä meillä suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen on. Jos ei yhteiskunnassa ole selkeää linjaa ja hyviä esimerkkejä, yhteiskunta vaikuttaa enemmän sekasortoiselta yläasteen luokalta kuin jämptisti, reilusti ja selkeästi toimivalta yhteiskunnalta eri organisaatioineen.
Näissä asioista täytyy selkeästi erotella, mistä puhutaan. Kirkot ovat monessa yhteiskunnassa olleet ns. ensimmäisiä kouluja, joista sivistys on lähtenyt liikkeelle. Aina ei tavat ole olleet oikeita, eikä tiedotkaan. On syntynyt väärinkäsityksiä, huonoja oppeja ja toimintatapojakin.
Suvaitsevaisuus ei ole aina niin yksinkertaista. Mutta yleensä, kun väärinkäsityksistä päästään eroon, inhimillisyys löytyy joka paikasta ja rauhallinen yhteis- ja rinnakkaiselo ja yhteistyö on mahdollista.
A
15.12.2016 at 11:27No omalla kohdalla se on kyllä niin päin, että harva kirkkoon kuuluva ymmärtää että miksi en halua lapseni osallistuvan jumalanpalvelukseen päiväkotipäivän aikana. Kun ”sehän on ihan pikkujuttu ja kuuluu suomalaiseen kulttuuriin”. Että ehkä siksi vähän alkaa ärsyttää. Omassa henk.koht. elämässä mulle on ihan sama että mihin kukin uskoo kunhan ei sitä minulle tuputa ja mulle sekä lapselleni taataan lakiin perustuva uskonvapaus.
—
Mun kokemuksen mukaan se, että uskooko ihminen yhteen, useaan tai ei yhteenkään jumalaan ei ole vielä tähän mennessä näyttänyt korreloivan suoraan sen kanssa, tuleeko ihmisen kanssa toimeen, voiko ihmisen kanssa olla ystävä ja käydä rakentavia keskusteluja. Kusipäitä löytyy joka joukosta, mutta niin myös helmiä. Se mikä niissä helmissä vaan tuntuu olevan yleistä on että osaavat kunnioittaa toisten vakaumusta.
krista
15.12.2016 at 11:32Toi eka on muuten ihan totta – varmaan joka ikisen kerran, kun vähänkään olen sivunnut tätä ”meidän perheessä on ateisti” -aihetta, on yksi keskustelun säe ollut se ”no mitä haittaa siitä on”. No, JUST MULLE ei olekaan mitään haittaa, mutta perheen ateistille on :) Eli voin hyvin ymmärtää, että se voi ärsyttää (vaikka itseäni ei ärsytä, koska itselläni ei niin tarkkaa näkemystä ole eli itselle se ONKIN sama, mutta jollekin muulle eri katsomuksella varustetulle se todellaakaan EI ole yhtään sama), jos sitä jatkuvasti joutuu perustelemaan. Näin niin kuin monimutkaisesti ilmaistuna :D
–
Hih tästäpä tulikin mieleen sanoa, että jännä huomata, että omaan ystäväpiiriinkin kuuluu sekä tosi-tiukkoja ateisteja että tosi syvästi uskovia. En ole tullut ajatelleeksikaan! Eikä koskaan asiasta ole tullut edes mieleen tätä ennen – on vaan ollut ihan luonnollista, että ihmisillä on vähän erilaisia näkemyksiä näihin hengellisiin asioihin :)
Keksi
19.12.2016 at 01:30Mä luulen, että edelleenkin kyse on aika pitkälti ohjauksellisista, kasvatuksellisista, pedagogisista asioista. Jos jossain seurakunnassa tai taholla sallitaan sitä ja tätä, tulos on tietty. Kun jossain toisessa seurakunnassa ohjataan toisenlaiseen käyttäytymiseen ja elämän askelien ottamiseen, tulos on omansa. Kun nämä hyvin erilaisten toimintatapojen kokemat lampaat kohtaavat, kohtaaminen voi olla haastava. Ja voidaan olla aivan supisuomalaisen kylän sisällä, ilman yhtäkään ulkopuolisen uskonnon ja kulttuurisen seikan tuomaa haastetta.
murina
15.12.2016 at 15:45Juuri tänään pph:ssa oleva lapseni oli hoitoryhmän kanssa kirkossa… mun mielestä silloin kun hoito alkaa kysytään siitä että mikä uskonto ja saako osallistua? Ainakin meillä on ollu lasten hoito/eskaripaikoissa ja sen jälkeen se on just ollu vaan ilmoitus, että silloin ja silloin mennään kirkkoon.
Tilia
16.12.2016 at 12:09Täälläkin kysytään päiväkodissa joka syksy uskontojutut, mutta vaikka on kategorisesti kielletty kaikki, siellä se lapsi tänäänkin taas on adventtihartaudessa niin kuin joka perjantai tässä kuussa. Ja et-oppilaat ovat edelleen keskisuuressa kaupungissa 2010-luvulla rupusakkia. Mikään ei ole asenteissa muuttunut. Jos päästät kirkkoreissulle, sitä järkevää ohjelmaa ei koulun tarvitse tänä vuonnakaan miettiä. En sitten yhtään tajua, miksi ev.lut. vanhemmat eivät voi itse viedä niitä lapsiaan kirkkoon, jos se on heille tärkeää. Miksi se pitää ulkoistaa koululle ja päiväkodille? Ja jos kerran itseä ei huvita se seurakunnan toiminta puupennin vertaa, miksi lapsia pitäisi kiinnostaa?
–
Omat vanhempani noudattivat tätä yllä mainittua tutustumismetodia, ja jouduin 9 vuodeksi uskonnontunneille ja sitä tietä kaikkiin joulukirkkoihin, vaikkei meillä kotona uskottu jumalaan. Se oli ehkä niin kuin kaksinkertaista ulkopuolisuutta. Me kaikki tässä yhdessä – ja olet se musta lammas. Pappi saarnaa kastettujen pelastumista ja tiedät, että sinua ei ole kastettu, helvetti odottaa. Ei ole kummejakaan. Joukon jatkona joudut ristimään kädet ja lukemaan ääneen kaikki herran siunaukset ja uskontunnistukset, vaikka omatunto sanoo, että se on ihan kamalaa valehtelua enkä usko tähän yhtään. Helpointa oli niinä kertoina, kun pääsi kuorolaisena esiintymään kirkkoreissuilla.
krista
16.12.2016 at 15:45Oh tuli vähän paha mieli lapsuus-sun ja kaikkien muiden vastaavissa tilanteissa olleiden puolesta. Hitsi, mikä ulkopuolisuuden tunne… Luulisi, että tällainen negatiiviseksi kääntyvä ”pakkorukoilutus” ei millään tavalla ole se, mikä ois kirkolle hyväksi – sehän vaan voi aiheuttaa entistäkin ikävämpää kuvaa koko kirkon toiminnasta. Eli olisi vaan JÄRKEVÄÄ (kirkonkin puolesta), että uskontojutut tapahtuisivat ”seurakunnan maaperällä” eli vapaaehtoisissa kerhoissa, muskareissa sun muissa. Niihin sitten panostaisi ja tekisi niistä houkuttavia! Pitkälti niin tietysti onkin – ja mekinhän vapaaehtoisesti valittiin seurakunnan kerho täällä, samoin oon aikaisemmin katsellut niitä meidän ”omassa” seurakunnassa Suomessa, siellä on paljon kaikkea kivaa lapsille. Sillä tavalla positiiviseen tapaan kirkko voi tulla tutuksi vaikka tyyliin ateistin lapsillekin; ja ehkä sille itse ateistillekin :) Omasta valinnasta, ei pakosta. Sillä on tosi iso merkitys ihmisen asenteeseen, että perustuuko joku pakkoon (tai se vaihtoehto on tehty ”rangaistukseksi”) vai vapaaehtoisuuteen.
Jenisei
23.12.2016 at 16:31Varhaiskasvatuksen yksi tehtävistä on katsomuskasvatuksellinen opetus, jossa tutustutaan oman ryhmän lasten kulttuuritapoihin tai uskontojuhliin yleisellä tasolla (meillä on vielä omassa ryhmässä mietinnässä, miten tämä toteutuu käytännössä…) ja siihen sisältyy käsittääkseni kaikki yleinen pohdinta (kaikilta näkökannoilta katsoen ) ”mitä tapahtuu kun ihminen kuolee” yms.
MUTTA SIIS: Meillä Vantaalla kaikilta ryhmän lasten vanhemmilta on kauden alussa kysytty lupa ”pyhäkouluun” (tai pääsiäisvaellukselle yms) toimintaan osallistumiseen, joka tapahtuu joko seurakunnan omissa tiloissa (pääsiäisvaellus) tai päiväkodin tiloissa (seurakunnan työntekijä pitää pyhäkoulua jostakin raamatun tarinasta esim. ”viisi leipää , kaksi kalaa” yms). Ne lapset, jotka eivät saa osallistua, ovat (meidän päiväkodissa) ’ET:ssä’, johon kuuluu joku ystävyys/hyvät tavat-aiheinen video ja kai jotain keskustelua (en ole itse vetänyt/nähnyt, mutta näin olen ymmärtänyt). Pyhäkoulua on ollut noin 2-3 krt/vuosi.
Pääosin kaikki (siis suurinosa) vanhemmat antaa luvan, mutta joka ryhmässä on aina joku ’ateisti’ tai muun uskonnon harjoittaja (muslimiperhe yms). , joska on sit siinä ET:ssä. Nykyään seurakunnilta on tullut etukäteen tietoa, onko ”pyhkäkoulun” ohjelma sellaista yleissivistävää suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaa, vai onko se uskonnon harjoittamista/tunnustuksen omaista. Nyt oli esimerkiksi ’lasten päivän konserti’ yms joka oli olevinaan yleissivistävää, mutta silti siellä konsertissa laulettiin ”siunaa koko maailmaa”-biisi ja 1-2 muuta ’lasten virttä’, niin me (kasvattajat) ei oikein tykätty siitä…. että se mitä seurakunta on ilmoittanut yleissivistäväksi, niin silti siellä on mainittu jeesus/jumala /yms….
tulipa sekalainen kirjoitus, mutta ehkä siitä sai jotain selvää…
T: tarhan ”täti”