Seitsemän uutta asiaa minusta (ja bloggaajatunnustus, jei)

Jei, meitsit sai tällaisen palkinnon :)

Ja mikä kivointa, tunnustus tuli bloggaajakollegoilta ja vieläpä suosikki-sellaisilta: Ensin huomasin Bättre liv -palstan Eerikan viestin vieraskirjassani. Sitten vielä bongasin vielä samaisen tunnustuksen seuraamiltani Kahvia ja unelmia -palstalta ja Ilman sinua olen lyijyä -palstalta – kiitos, ihanat!

Jatketaanpa siis kiertopalkinnon välittämistä näin:

1) Anna tunnustus eteenpäin muille bloggareille ja ilmoita heille tunnustuksesta

Ensin tunnustus takaisin näille kolmelle! Eerika (Bättre liv) kirjoittaa mahtavan rehellisesti vaikeasta elämänvaiheesta (onnesta, joka päättyi suruun) ja päästää lukijan ihan kiinni tunteisiinsa – tätä palstaa olen usein lukenut tippa linssissä ja pala kurkusssa. Eerika vaikuttaa ihmiseltä, jolle toivoisi Paljon Kaikkea Hyvää – toivottavasti tulevaisuudessa palstalla saa lukea myös niistä suurista onnen tunteista <3 Kahvia ja Unelmia -palstan Nonariina ja Ilman sinua olen lyijyä palstan phocahispida puolestaan ovat tuoreita äitejä itsekin, ja heidän kanssaan on vaihdettu monet vertaistukikommentit ja -kirjoitukset. Elävää ja tutunkuuloista vauvaelämää molemmissa blogeissa :)

Sitten ovat tietysti Midekan MA-MAterial-girl ja Caelian Caelia’s. Molemmat yhdistävät kivalla tavalla muodin ja äitiyden- tavalla, johon minäkin haluaisin päästä jos en laittaisi nykyisin vaan ensimmäisiä käteen osuvia vaatteita päälleni :) Mindekaan ja Caeliaan tutustuin heti Lily-bloggaajan”urani” alkumetreillä. Ja kolmas ”vanha tuttu” on tietysti Ananas ja Kookos; nyt Kookos-pojan lisäksi uusilla kaksostytöillä, vautsi!

Ja totta kai Tommi K:n Isyyspakkaus! Välillä ihan naurattaa, kun olemme monesti ikään kuin saman asian kaksi puolta: heillä ihanan harmonista ja harkittua, meillä ränttätänttä ja töttöröö. Heillä valkoista ja mustaa, meillä oranssia ja pling-plong-kirjavaa. Kiinnostavia ja kivoja juttuja joka tapauksessa.

Eikä elämä (hehe ai ei vai?) pelkkää vauvaakaan tietysti ole: seuraan myös mm. Annemin mahtavaa 52 weeks of deliciousness -palstaa, jonka idea on mainio ja toteutus rennon herkullista. A. Sinivaaran Onnenpäivä -blogi tarjoaa väläyksen kalifornialaiselämään. Välillä ajatellaan ja välillä naureskellaan – tykkään. Naurut ja tyrskähdykset irtoavat usein myös tiitin ite puin -palstalla ja sanumarian Etkaisäänymuavarte? -palstalla.

Iik, tässä vain muutamia ensin mieleen tulleita. Hyvä blogeja on paljon!

2) Kerro seitsemän asiaa itsestäsi.

Otetaanpa lisahaasteen vuoksi vielä nimenomaan 7 asiaa, joita en ole aiemmin kertonut. Hmm…

1. Minulla on kummallinen taipumus sanoa usein päinvastainen asia kuin mitä tarkoitan. Saatan sanoa ”Onpa täällä kuuma”, kun tarkoitan, että on kylmä. Tai ”Tuolla ylhäällä”, kun tarkoitan että alhaalla. Taipumus korostuu väsyneenä = nykyisin aina. Itse olen sitä mieltä, että vika johtuu siitä, että samanaikaisesti ajattelen tyyliin ”onneksi ei ole kylmä” . Joel on sitä mieltä, että kyseessä on todennäköisesti rakenteellinen vika aivoissa :D

2. Kasvoin (lue: en kasvanut – pituuteni on 156,5) kuvittelemaan, että olen ns. huono syöjä. Kunnes 23-vuotiaana söin ensimmäistä kertaa elämässäni nepalilaista ruokaa ja (kuvittele sellainen taivaallisten harpujen ääni tähän) uusi maailma aukeni silmieni eteen. Ruokahan voi olla HYVÄÄ. Lempparini-ihan-kaikesta on edelleen Satkarin Panner Chili, sitä ei voi syödä liian usein.

3. Lapsuuteni unelma-ammatti oli Miss Venezuela. Ei lisättävää.

4. Minulla on 7 exää (kun lasketaan kaikki ”vakavasti ajatellut” suhteet teini-iästä asti) ja tätä ennen kaksi avoliittoa (4 vuotta ja 6 vuotta). Enää exien määrä ei tule tästä kasvamaan, nyt olen löytänyt sen, jonka kansssa haluan olla Aina <3

5. Existä puheen ollen: en ole koskaan ollut lyhyttukkaisen miehen kanssa. Kummallista – tiedän.

6. Kolhin itseäni jatkuvasti – useimmiten olen ihan mustelmilla. Sirkustreenien aikaan laskin yhdestä jalasta 28 mustelmaa, mutta totuus on, että olisi niitä ilman sirkustakin. Huudan kolhaistessani ”au” ja unohdan asian saman tien. Jos minulta kysyy, että mistä tuo nyrkin kokoinen mustelma on peräisin, minulla ei ole siitä mitään käsitystä: osumia tulee niin usein, että en voi mitenkään niitä kaikkia muistaa.

7. Kirjastohuoneemme lattialla lojuu tällä hetkellä noin 150 vhs-kasettia ja lähes saman verran c-kasetteja. Ikean hylly romahti, mutta koin kesäloman viettämisen siivoamista tärkeämmäksi asiaksi. Tämä kertokoon minusta parillakin erilaisella tasolla: 1. en heitä mitään pois. 2. pyrin nauttimaan elämästä 3. en siivoa.

 

3) Kiitä tunnustuksen antajaa ja lisää tunnustuksen kuva blogipostaukseesi.

Kiitos! <3 Ja tämä bloggaus lähtee maailmalle, nyt. Klik!

1

You Might Also Like

  • Kristaliina
    25.7.2012 at 15:24

    Ps. Tätä kirjoittaessa samainen tunnustus ehti tulla myös Puolivahingossa-palstan ihanalta iity- :ltä. Kiitos <3 ja suositteluni tutustumaan myös iityn odotuksen etenemiseen!

  • Emmi Nuorgam
    25.7.2012 at 16:23

    Hauskaa, miten 12 mainitsemastasi blogista 8 on myös alle(ylle)kirjoittaneen vakkarilukulistalla! Niin ne vaan samanlaiset ”piirit” muotoutuu internetzissäkin. :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.7.2012 at 16:46

    vitoskohta ei ole alkuunkaan kummallinen – se oli myös mulle arkipäivää, kunnes nykyinen ukkoni ja lapseni isä päätti, että metrin pituinen ja mun nyrkin paksuinen tukka (kiinni siis) lähtee. siitä on vuosi aikaa, mutten ole vieläkään tottunut tuohon lyhyeen tukkaan. joka kerta sitä koskettaessa tulee jotenkin irstas olo, kuin olisin tekemässä jotain väärää. :D
    pitkähiuksisissa miehissä nyt vaan on sitä jotain – ja jos partakin löytyy, niin oih voih. kai mulla on joku viikinkifiksaatio tai vastaava. ikävä on sitä tukkaa, ihan mielettömästi!!

  • Kristaliina
    25.7.2012 at 18:50

    Joel on kans joskus uhannut leikata tukkansa pois – on kuulemma tiellä treenatessajajotainmuutaseliseliselittelyä. Ei käy! Se ois petosta. Sillä oli pitkä tukka, kun me tavattiin. Tukka pysyy piste :)

  • annemi
    25.7.2012 at 22:21

    Hih, kiitos tunnustuksesta :) :) ja sain valtavan hihityskohtauksen kohdassa kolme, Krista, sä olet mainio!

  • Enni
    25.7.2012 at 22:24

    Sain valtavan hihityskohtauksen lukiessani koko juttua :) Annemin sanoin; olet aivan mainio. Ja samoja blogeja seurataan täälläkin. Harmi vaan kun hyviä on niin paljon, että kaikkia ei ehdi päivittäin seuraamaan.

  • Ananas
    25.7.2012 at 22:45

    Kiitos tunnustuksesta ja sait vielä lisää takaisin http://www.lily.fi/juttu/7-asiaa-ja-jipii-blogitunnustus :)

  • Liisa
    25.7.2012 at 22:53

    Kaikki mielikuvani romahtivat. Olin kuvitellut sinut yli 170 cm pitkäksi.

  • Kristaliina
    25.7.2012 at 22:58

    Hih, ehei, mä = mini :)
    (vertikaalisesti rajoittunut siis)

    …niin sitä tulee kerrottua itsestään blogissaan noin-niin-kuin-sunnilleen KAIKEN ja sitten tällainen merkittävä asia jää kertomatta :)

    Kiitos kiitoksista kaikille!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    26.7.2012 at 10:25

    Hihi, oletko muuten huomannut, että puolikkaita senttejä pituudestaan ilmoittaessaan käyttävät ovat yleensä alle 165-senttisiä? Kukaan 180-senttinen ei koskaan sano olevansa 180,5.

    Täysin off topic, mutta tajusin ton just ja pisti hihityttämään :)

    Ja niin, mä oon siis 162 ja puol ;)

  • Kristaliina
    26.7.2012 at 13:19

    Joo, olen!  Tässä pituudessa tuo puolikas on erittäin olennainen, en varmaan Ikinä ole jättänyt sitä mainitsematta :D

  • 157,5 cm (Ei varmistettu)
    27.7.2012 at 21:01

    oih miss venezuela! onhan ne kauniita, on.