Kurikset vs. Reimatec – mitä päälle sadesäälle?

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Reiman kanssa.

Aikoinaan, kun lapset olivat alle 3-vuotiaita ja kotihoidossa, meillä ei juurikaan käytetty sadevaatteita. Omistimme kyllä muutaman kierrätysryhmäbongauksen, mutta niiden käyttö jäi ihan muutamiin kertoihin. ”Mihin ihmeeseen me muka noita tarvitaan”, mietin. Kun tekninen välikausihaalari joka tapauksessa piti veden.

No, sitten Silva aloitti metsäkerhon, ja ensimmäisen 2,5-tuntisen kerhopäivän jälkeen meidän hieno ja vedenpitävä tekninen haalari näytti tältä.

Hankittiin siis ekat kunnon kurikset.

Ihanan kevätaamun hoitoonlähtövaatteet tällä viikolla.

Myöhemmin, lasten päivähoidon alettua kuravaatteista on tullut ihan sellainen päiväkotilapsen kansallispuku. Kun Espanjassa halusi järkyttää ihmisiä kertomalla Helsingin talvisäästä, kerroin usein näin: lapsilla on ensin toppapuvut – eikä siinä vielä mitään – mutta kun pitää laittaa niiden päälle vielä kuravaatteet. Ha ha. Mutta totta se on!

Tai oikeastaan tarkemmin ajateltuna: pitääkö?

Vierekkäin Reiman Kiddo Kapelli -haalari ja Vatten-sadetakki (ihanan pitkä malli).

Lähdetäänpä miettimään.

Tuon meidän uuden (Reimalta saatu) keltaisen Reimatec-välikausihaalarin (Kiddo Kapelli) tuotelappusessa on kolmen vesipisaran kuva. Se tarkoittaa, että haalarin vesipilariarvo on vähintään 8000 mm, ja itse asiassa tuon mustan alaosan vesipilariarvo on vielä isompi, vähintään 10 000 mm. Ja tuossa meidän vanhassa kaksi vuotta sitten saadussa Reiman ”kukkahaalarissa” (Reimatec Tuuli) vesipilariarvo on peräti 15 000.

Vesipilari tarkoittaa, kuinka paksun vesimassan aiheuttaman paineen kangas kestää ennen kuin se alkaa päästää vettä lävitseen. Vesimassan paksuus ilmaistaan millimetreinä.

Kolmen pisaran Reimatec-vaatteet soveltuvat hyvin pitkäänkin oleskeluun sateessa, ja myös istumiseen märällä. Niitä voi ihan sanoa vedenpitäviksi. Ja sitten puolestaan varsinaiset tavalliset kurikset – niissä on merkissä neljä pisaraa ja vesipilariarvo yli 12 000 mm – soveltuvat vaativiin olosuhteisiin, vaikkapa koko päivän rankkaan sateeseen. Myös osassa Reimatecin välikausivaatteista on neljä pisaraa, näin on esimerkiksi tuossa meidän vanhassa kukkahaalarissa.

Lapsen sadeleikeissä supertärkeää on se, että vaatteen saumat ovat teipatut. Esimerkiksi meidän lempparit ja paljon käytetyt softshellit ovat ihanat ja meillä on niille paljon käyttöä – mutta jos pelkästään niillä menee märkään liukumäkeen, niin saa kyllä heti ensimmäisellä laskulla peppusauman kohdalta takamuksen märäksi.

Eli jos ihan suoranaiselle sadesäälle etsii teknistä vaatetta, niin kankaan vedenpitävyyden lisäksi tarvitaan myös teipatut saumat!

Tämä keltainen Reiman Kiddo Kapelli me valittiin muuten myös siksi, että siinä on tosiaan tuo vahvempi alaosa, eikä lahkeissa saumoja jalan sisäsyrjällä – siinä on nimittäin teknisissä ulkovaatteissa monesti ”kulumisen paikka”, eli teippaus saattaa alkaa kuultaa läpi sisäreisissä ajan ja hinkauksen myötä. Esimerkiksi siinä meidän vihreässä vanhassa haalarissa (meillä syksystä 2015 (!) asti aktiivikäytössä) juuri ne teippaukset alkoivat muutaman vuoden käytön jälkeen kuultaa läpi sisäsaumasta. Tuossa meidän vanhemmassa kukkahaalarissa on sama idea kuin uudessa Kiddossa, eli siinäkään ei ole sisäsaumoja – ja se on ollut tosiaan huippuhyvä juttu.

Eli siis: Reimatecin välikausivaatteet ovat vedenpitäviä ja niillä voi ulkoilla myös sadesäällä. Mihin siis kuriksia tarvitaan?

Mun oma vastaus: no aika usein päivähoitoon.

Tiedän, että jotkut vanhemmat ihan ohjeistavat päivähoitoa siitä, että kuravaatteita ei tarvitse laittaa heidän lastensa ulkovaatteiden kanssa. Mäkin olen joskus kyllä maininnut ohimennen (ja etenkin eskarilainen voi jo itsekin kertoa), että joku tietty vaate on vedenpitävä.

Mutta sitten, kun ajattelee päiväkodin arkea. Aika muistiguruja saavat hoitajat olla (ja usein tuntuu, että ovatkin!), että muistaisivat jokaisen lapsen vaatteen vesipilariarvot ja vanhempien erikoistoiveet. Ja meilläkin kun on joinain päivinä lapsilla päällä softshell-housut (sauma ei pidä vettä) ja joinain toisina tekniset haalarit (pitävät vettä). Ja sama vaate voi olla jonain päivänä Silvalla ja toisena päivänä Seelalla. Että siitäpä sitten joka päivä jokaisen lapsen kohdalta erikseen muistelemaan, että mitenkäs se menikään…

Ja vaikka vakkarihoitajat vielä muistaisivatkin, niin entäs sitten sijaiset…?

Siksipä itse olen kokenut, että helpompi on niin, että lapsilla on päivähoidossa mukanaan suunnilleen sama päivähoitovaatteiden perussetti kuin muillakin lapsilla. Siellä on jokaiselle naulakot kurapuvuille, ja siellä meidänkin lasten kurikset kiltisti roikkuvat. En ole antanut hoitoon mitään pukemisohjeita tai -toiveita, vaan luotan täysin siihen, että he ammattilaisina kyllä tekevät uloslähtiessä säätilan tilannearvion, ja pukevat lapsen sen mukaisiin varusteisiin. Vaikka sitten olisikin ”turhaan” ne kurikset siinä Reimatecin päällä.

Ja ollaan oltu tosi tyytyväisiä näin, aina on ollut lapsilla hyvät vaatteet hakiessa!

Sitä paitsi aika usein (lähes aina) olen mielessäni kiitellyt sitä, että etenkin nuoremmalla lapsella märällä säällä ne kurahousut on siinä haalarin päällä. Nuorempi lapsi kun joskus näyttää siltä, että hän on kirjaimellisesti kieriskellyt siinä ravassa. Totaalirapaisen kurapuvun kun sitten kuorii siitä lapsen päältä pois (mielellään ennen ensimmäistä halausta, heh), niin saa päivähoidosta suht siistin lapsen mukaansa.

Kurikset on tietysti helppo suihkutella rapavapaiksi. Toki saman suihkuttelun voi tehdä myös Reimatecille.

Ja sitten on tietysti myös se ”tasa-arvonäkökulma” eli kaikilla lapsilla sama päiväkotikurapuku-univormu. Tulee ehkä vähemmän niitä ”miks toi saa olla noin ja mä en” -tilanteita.

Sadevaatteen isoin miinusmerkki verrattaessa Reimatecin tekniseen vaatteeseen on sitten tietysti hengittävyys.

Meidän Kiddo Kapelli -haalarin hengittävyys on yläosasta 7000 ja alaosasta 5000 g/m2/24 h. Ja tuon vanhemman kukkahaalarin hengittävyys on myös 7000. Tuo hengittävyysluku ilmaistaan Reimalla kankaille, jotka ovat toiminnallisia eli pitävät veden ulkopuolella mutta päästävät kuitenkin kosteuden haihtumaan kankaan läpi ulos. 7000 g/m2/24 h tarkoittaa jo sitä, että tuote hengittää erinomaisesti ja se soveltuu aktiiviseenkin liikkumiseen.

Kun taas sadevaate ei hengitä.

Eli tiivistäen: Reimatec pitää vettä. Sadevaate pitää vielä enemmän vettä. Reimatec hengittää. Sadevaate ei hengitä.

Kotikäytössä meillä ei ole sadevaatteita ollenkaan, meidän lasten ainoat sadevaatekappaleet roikkuvat siis vakituisesti siellä päiväkodin naulakoissa – mitä nyt käyvät kotona huuhtelussa välillä. Hyvin harvoin, heh. Kotiulkoilussa me mennään siis sadesäälläkin Reimatecillä enkä ole nähnyt sadevaatteille mitään käyttöä meillä kotiolosuhteissa.

Mitenkäs teillä? Käytetäänkö teillä sadevaatteita vai mennäänkö pelkillä teknisillä vedenpitävillä vaatteilla?

PS. Lähdemme pian ajelemaan kohti Sotkamoa pääsiäisen viettoon! Tarkeneekohan noilla välikausivaatteilla, vai tarvitaanko vielä toppaa? Onko Sotkamosta tai siltä kulmilta kukaan kuulolla…? Ja toinen kysymys: pääseekö siellä vielä kokeilemaan hiihtämistä jossain?