Rytmitön ryhmä

Viime viikolla perhevalmennuksessa keskusteltiin vauvan yö- ja päivärytmistä. Tehtäväksi saatiin taiteilla värikynin kellotauluun oma vuorokausirytmi: koska syödään, koska ulkoillaan, koska nukutaan…

Täh? Ai mikä rytmi? Pyörittelimme värikyniä käsissämme, kunnes minulla napsahti feikkausvaihde päälle – joo joo kato no kyllä meillä tässä iltapäivällä varmaan vähän ulkoillaan, vihreää väriä ja silleen. Joel pyöritteli silmiään: ai sä ulkoilet joka päivä klo 14?

Onhan meillä tietysti jotain rytmiä. Illalla mennään nukkumaan ja aamulla herätään. Yö siinä välissä nukutaan ihan hyvin, välillä imetetään kerran tai pari.

Ihan hyvä mun mielestä. Pitäiskö muka olla vielä jotain muutakin?

Sitten alettiin käydä väritystehtäviä läpi:

”Joo no meillä herätään klo 7. Sitten klo 10 lähdetään ensimmäiselle tunnin ulkoilulle”, ensimmäinen perhe aloitti.

Toinen perhe oli samoilla linjoilla:

”…ja klo 12 meillä tavallisesti syödään…”

MITÄ?! Kolmikuukautinen vauva (muut ovat Silvaa pari kuukautta nuorempia) syö kellontarkkudella!? 

Ja seuraava:

”Klo 19 aloitetaan iltatouhut. Ensin mennään kylpyyn tai suihkuun, meillä siis käydään pesulla joka ilta, ja…”

Auts. Meillä kylvetään vain kerran viikossa. Tai tarvittaessa. Apua, koskakohan meillä kylvettiin viimeksi…? Onkohan meidän vauva tuon mielestä ihan haiseva ja likainen…? Tuo päänahka kyllä haisee aika pahalta, kun sitä pitää öljytä niin usein…

Huono-äiti-synrdooman ainekset siis ilmassa. Taas.

Meidän epämääräisen piirrossösserömme esittelyvuoro lähestyi. Ja ihan viime tipassa sen keksin. Pelastussana: vauvantahtinen!

”Meillä kun katos ollaan vauvantahtisia!”

(kuulostaa ihan uskottavalta, kuulostaahan…?)

Niinpä kerroin: Imetän vauvan, kun sillä nälkä. Ja kun vauvalla alkaa väsyttää, laitan sen päikkäreille Vaunuihin, vauvakeinuun, pinnasänkyyn – mikä nyt sattuu olemaan saatavilla. Tutti suuhun, tiikeri-unirätti käteen ja äidille kuppi kahvia. Ja kun palaan minuutin päästä katsomaan, vauva on täydessä unessa. Vauva voi nukkua viisi minuuttia tai kolme tuntia. Viisi kertaa päivässä tai vain kerran.

Yöunille mennän kahdeksan ja kymmenen välillä: odotetaan, että tulee iltanälkä – sitten nopeasti vaippahommiin, valot pois, imetys ja sänkyyn. Vauva nukahtaa heti tai jokeltelee hetkisen. Koko perhe menee nukkumaan samaan aikaan vauvan kanssa, samaan isoon sänkyyn totta kai.

”…meillä kun katos ollaan vauvantahtisia.”

Ohjaajat eivät sanoneet juuri mitään. Jäi epäselväksi, tuliko henkiseen pieneen mustaan kirjaan miinusta vai plussaa.

Okei okei: useampi äiti kertoi, että heillä tiukka rytmi on heidän itsensä takia – se tekee elämästä helpompaa. Ja moni mainitsi, että tähän rytmiin pyritään – ei välttämättä onnistuta.

Mutta silti. Uhhuh.

Ja juuri kun ajattelin, että meidän arkihan rullaa nykyään ihan mainiosti. Päivät ovat alkaneet kulua enimmäkseen mukavasti, toki kitinäpäiviäkin mahtuu väliin. Joskus ollaan muskarissa, joskus vauvajumpassa, joskus treffataan ystäviä. Joskus ollaan vaan kotona ja makoillaan lattialla ja lorutellaan. Ja joskus vaan möllötetään väsymyssuossa ja odotellaan, että isi tulisi töistä kotiin.

Uhhuh koko ajatuskin tiukasta päivärytmistä ah-dis-taa. Että joka päivä pitäisi tiettyyn kellonaikaan olla tietyissä puuhissa. Että ei saisi oleilla ja lököillä ja puuhastella ihan oman mielen mukaan. Lue: vauvan mielen mukaan.

Vaikka niin – niinhän sitä kaikkialla sanotaan, että tutut rutiinit ja toisto tuovat vauvan elämään turvallisuutta… Huono-äiti-synrdooman ainekset leijuvat väkevinä Toukolan ilmatilassa.

Ei tuo kyllä kovin turvattomalta vaikuta, perustyytyväinen pieni murmeli.

Piirroskierros läheni loppuaan. Ja lopulta eräs toinenkin äiti lainasi pelastussanan: ”vauvantahtinen”. Kuuntelin häntä hymyillen. Joskus kuulemma ollaan kaupungilla koko päivä. Teki mieli mennä halaamaan.

1
Like

You Might Also Like

  • Anskutin (Ei varmistettu)
    27.9.2012 at 06:56

    Oivoi! Mun täytyy tunnustaa, että mä elän kuin pellossa oman aikatauluni kanssa, mutta vauvalla on lähes kellontarkka päivärytmi. Se on toisaalta onni ja toisaalta ahdistus. Mutta siinä vain kävi niin. Jossain vaiheessa siinä 6 kk paikkeilla hää vaan rupes nukkumaan tiettyyn aikaan tietyn verran. Ja koska hän rupes nukkumaan niin tiheesti ja pitkiä pätkiä, on ruokarytmikin muodostunut kellontarkaksi. Heti kun hän herää, on pakko syödä, että ehtii syödä ennen kuin hän nukahtaa :D Illalla sit leikitään ja touhutaan kun hän jaksaa olla vähän pidempään hereillä, mut iltatoimet on sit taas pakko aloittaa kellontarkasti, että hän pääsee riittävän ajoissa nukkumaan. On tästä se ilo, että mä tiedän että halutessani pääsen vaikka kahdeksalta nukkumaan ja saan nukkua ainakin viiteen asti. Tai jos yöunet jää lyhyeksi, niin tiedän, että 6-8, 10-12 ja 14-16 saa nukkua päikkärit :)

    Mutta kyllä tuo tarkka rytmi vähän rajaa elämää. Ipana kun ei sit meinaa nukkua enää ihan joka paikassa. Mä tein kaikkeni alkuun, että hän tottuis nukkumaan missä vaan. Ja se menikin hyvin. Sit olin kesällä 2 viikkoa lentsun kourissa ja oltiin vaan kotona. Ja ipana tottui nukkumaan kotona. Ja perhana, sen jälkeen vaunulenkki on ollut melkein ainoa missä sen on saanu nukkumaan kodin ulkopuolella. No autossa joo, ja jos missä tahansa saa vaunut ulos niin silleenkin. Niin ja tietty jos hän ei saa kunnon päikkäreitä niin yö on aivan helvetillinen.

    Mut pesulla mein vauva käy kerran tai kaks viikossa, joista toinen vauvauinnin yhteydessä. Eli ihan joka viikko ei ees käytetä meidän superhienoo kokoontaittuvaa ammetta. Siksi on ehkä erityisen hyvä, että se taittuu kokoon ja vie niin vähän tilaa :D Iltapesuihin kuuluu iltapuuron pesu naamasta ja käsistä ja hampaiden (niitä on jo kolme!! <3 ) pesu.

    Yritän ehkä sanoa, että huoli pois! Teillä on teidän rytmi :) Ja sitä paitti! Vauvan ei tarvitse käydä pesulla joka päivä. Menee vaan iho pahaksi.

  • Tiitulainen (Ei varmistettu)
    27.9.2012 at 09:11

    Mä kylvetin vauvan aluksi kerran viikossa, mutta sitten sille tuli hikinäppyjä ja lääkäri käski kylvettää joka päivä ja taputella iho septidinellä. nykyään riittää kylpy noin joka toinen päivä ilman että näppyjä ilmestyy. Että voi siihen tiheeseen kylvetykseenkin olla oikea syy.

  • Anna-Vierailija (Ei varmistettu)
    27.9.2012 at 09:39

    Kiitos! Täällä vuoden ikäisen taaperon kanssa mennään myös ihan omaan tahtiin. Joka aamukin herätään vähän eri aikoihin. Päivän aikana syödään n. 5 kertaa, imetetään muutaman kerran, nukutaan yleensä yhdet päikkärit joko rattaissa tai autossa ja kylvetään n. 2 kertaa viikossa. Ja ollaan liikkeellä milloin missäkin. Päiväunet kestää 0,5-2h yleensä joten siinäkin menis kellorytmit jo sekaisin… Ja olen ajatellut että onlo meissä jotain vikaa. Mutta kun näin tuntuu hyvältä :)

  • Tilia
    27.9.2012 at 10:18

    Ei kai pikkuvauvan tarvitse erikseen ulkoilla muuten kuin mitä aikuiset ovat ulkona liikkeellä, varsinkin kun moni nukkuu päiväuniakin ulkona.

    Ulkoilu ja puistoilu tulee ajankohtaisemmaksi, kun lapsi alkaa touhuta puistossa jotakin (ja alkaa touhuta sisällä niin paljon kiellettyjä juttuja, että aikuisen mielestäkin on kivempi lähteä välillä tuulettumaan kauemmas telkkarin ja hellan nappuloista). Istumaan oppineet tykkäävät usein keinua, ja liukumäkeen mennään usein jo konttaamalla. Ja hiekan syönti hiekkalaatikolla onnistuu toki myös jo aika pienenä ennen kävelyn jaloa taitoa… Oman kokemukseni mukaan ulkoilu parantaa lasten nukkumista, ja jos on jouduttu olemaan koko päivä sisällä, kitinä ja levottomuus lisääntyvät.

    Suosittelen myös lämpimästi epävirallisia vauvakerhoja vertaistukeen ja tiedonvaihtoon. Itse olen kuulunut reilut 6 vuotta porukkaan, jolla on samana vuonna syntyneet lapset, useimmilla esikoiset. Porukka sai alkunsa vauvalehden keskustelupalstalta, jossa yksi aktiivinen paikkakunnalle vasta muuttanut äiti huhuili uusia tuttavia. Meitä löytyi pian parikymmentä toisilleen täysin tuntematonta ihmistä. Vauva-aikana pidimme pari kertaa kuussa teetä ja keksejä -periaatteella (emännälle ei paineita tarjoiluista tai siivoamisesta) tapaamisia toistemme kotona. Lasten kasvaessa pidettiin välillä pelkkiä äitieniltoja nyyttärityyliin ja omat pikkujoulut tietenkin. Meillä on oma keskustelupalsta, jossa mm. vertaillaan eri neuvoloiden ohjeita, tiedotetaan lastenvaatteiden alerekeistä ja lasten tapahtumista, löydetään kaveri jumppaan, leffaan ja teatteriin ja puretaan sydäntä: ”onko kellään muulla ollut tällaista?”  Yleensä on ollut ja neuvoja löytynyt. Aikuisten lisäksi myös lapset ovat saaneet toisistaan hyviä kavereita.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    27.9.2012 at 14:55

    Mitä oon lukenu sun juttujas, niin sä oot hyvä äiti. Paras äiti mitä Silva vois haluta/saada. Älä kyseenalaista sitä. Kaikki äidit/perheet on erilaisia :) miksi pitäisi vauvaa ”väkisin” syöttää kahdelta jos sen on nälkä jo yhdeltä tai vasta kolmelta..
    Usko itseesi nainen!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    28.9.2012 at 12:10

    Hih, te pelastitte meidät, kiitos! Vauvantahtinen oli mainio keksintö. Sitä paitsi sehän kuulostaa oikeastaan varsin mainiolta.

    Tämä sun blogi on muuten mainio, kiitos tästä! Olen superhuono kommentoimaan blogeja, mutta nyt oli niin monta aihetta kiitokseen, että sain kuin sainkin aikaiseksi.:)

    Ja nyt kun pääsin vauhtiin, ryhdyn suorastaan villiksi ja huikkaan vielä onnittelut tähän samaan kommenttiin: Paljon onnea avioparille!

    Iloista & rentoa viikonloppua koko teidän perheelle!

    T. Käpyläläinen kaupunkiluuhariäiti

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    28.9.2012 at 12:18

    Hih, ja kommentistani päätellen mulla on myös uusi lempiadjektiivi – tai sitten olen vain oikein erityisen mainiolla tuulella:).

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    3.10.2012 at 22:58

    Hei,
    vielä sit semmoista että se jonkinlainen rytmi tulee varmaan mukaan kuvioihin kun lapsukaisia on enemmän kuin vain se vauva. Huhhuh, ei kai sitä pelkän vauvan kanssa kannatakkaan kelloa tuijotella vaan tehdä just niin kuin on kivaa. Mutta sitte jos niitä on useampia niin sitte äidistäki alkaa tuntua kivalta että on joku rytmi. Ettei mene koko päivä siihen että koko ajan on jollakin nälkä tai väsy tai jokin pielessä, vaan että äiti tietää että nyt aamulla syötettyäni nämä ja ulkoilutettuani koko jengin (tai nää kaks) on erittäin todennäköistä että saan ainakin pienen hetken olla rauhassa kun kaikilla on maha täynnä ja pahimmat energiat purettuna.

  • 1 2 3